Arkisto

Posts Tagged ‘ukkonen’

Ukkosia ja kuumaa kesäsäätä

Heinäkuu loppui näyttäviin ukkosiin

Kuumimman hellejakson aikana esiintyi eri puolilla maata melko voimakkaita ukkosia. Salamamäärä kasvoi heinäkuussa selvästi keskimääräistä suuremmaksi. Lopulta heinäkuussa noin 110 000 maasalamaa iski maankamaralle. Jakso päättyi Helenan päivän rajuilmaan, jossa paikannettiin yli 20 000 maasalamaa.  Runsas pinnan läheisen ilman kosteusprosentti tarkoitti myös näyttäviä vyörypilviä osassa soluista. Alla oleva otus saapui Porvoon Emäsaloon keskiviikkona 30. heinäkuuta.

Hyllypilvi Porvoossa. Kuva: Pauli Jokinen

 

Helena-rajuilma

Ennusteet näyttivät jo viikonloppuna, että torstaina olosuhteet saattavat johtaa vaarallisen voimakkaisiin ukkosiin. Tilanteessa ei lopulta tapahtunut paljoa muutosta h-hetken lähestyessä ja tapaus olikin lopulta hyvin ennustettu. Alla on allekirjoittaneen tekemä ennustekartta vuorokautta ennen rajuilmaa (myrskyvaroitus.com), jota voi verrata lopulliseen salamoinnin voimakkuuskarttaan.

Myrskyvaroitus.com ennustekartta ja maasalamoinnin voimakkuuskartta Helena-rajuilman osalta.

Torstain tilanteessa oli kaikki vaarapaletin ilmiöt mahdollisia aina taajamatulvista supersolujen aiheuttamiin suuriin rakeisiin tai jopa trombeihin. Ilmeisesti päivän yksi pahimmista vahingoista sattui Saarijärvellä, jonne iskenyt syöksyvirtaus kaatoi puita ja aiheutti muutaman ihmisen loukkaantumisen. Loppujen lopuksi on hämmästyttävää kuinka vähän ihmisvahinkoja on viime vuosina tapahtunut rajuilmoihin liittyen. Saarijärven tapauksessakin oli tuuria, sillä vuorokautta myöhemmin sama leirintäalue olisi kuhissut ihmisiä paikallisen tapahtuman johdosta.

Itse lähdin kollegan kanssa reilun 600 km reissulle. Vaikka ”parhaiden” olosuhteiden alue painui kauas pohjoiseen, oli tarkoitus saada ensimmäiset ukkoset kiinni, ennen niiden kiihdyttämistä kohti koillista.

Myrskybongaus-reitti

Päivän näyttävin ja mieleenpainuvin näkymä tuli vastaan Nokialla, jossa otettiin vastaan lounaasta saapuneen mesoskaalan konvektiivisen järjestelmän etureuna. Koko Helenan päivän merkittävien tuntien tutka-animaatio näkyypi alla, josta myös näkee tuon lounaasta nousseen järjestelmän liikkeen.

Helena-rajuilman tutka-animaatio. Lähde: Ilmatieteen laitos

Alla on muutama otos Nokialta, jossa järven yli pyyhältänyttä vyörypilveä puski eteenpäin hienoin näkemäni sadeseinämä. Sen etureuna oli niin terävä, että sateettoman alueen ja rankkasateen ero oli vain noin viisi sekuntia. Tämä koettiin kollegan kanssa kirjaimellisesti kun lähdimme niemen kärjestä juoksemaan kohti 400m päässä olevaa autoa. Juostessa kun vilkaisi järvelle huomasi kuinka sadeseinämä puski vieressä ohi lähes moottoritienopeutta kunnes se muutamaa sekuntia myöhemmin iski omaan selkään.

Sadeseinämä Nokialla.  Kuva: Pauli Jokinen

Viimeinen otettu kuva ennen kuin piti lähteä juoksemaan. Kuva: Pauli Jokinen

Lisää kolmen rajuilmapäivän kuvasaldosta ja videoista löytyy uudesta, työn alla olevasta kuvagalleriasta: http://www.paulijokinen.com/helena-rajuilma

Supersolut

Pitkästä aikaa saatiin ”nauttia” melko ilmiselvistä supersoluista Suomessa. Tutkakuvista ilmeni kuinka useampi splittaava supersolu syntyi Helenan päivänä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajamaille. Selvästi perusvirtauksesta oikealle kaartavia supersoluja löytyy alla olevasta tutka-animaatiosta ainakin 3-4. Näistä kaikkein selkein tapaus syntyi Kajaanin luoteispuolella, josta se matkasi kohti Suomussalmea. Se muistuttaa klassista supersolua, jossa hetken aikaa on nähtävillä melko selkeä koukkukaiku, johon voisi periaatteessa muodostua jopa trombi. Valitettavasti en ole vielä nähnyt yhtään kuvaa tai videota näistä soluista paikanpäältä.

Tutka-animaatio, josta näkyy irrallisten supersolujen jakautuminen ja liike perusvirtauksesta oikealle. Lähde: Ilmatieteen laitos

 

Vaaratiedotteet

Kommenteissa on kyselty miksi Helenan päivänä ei annettu vaaratiedotteita lähestyvästä ukkosesta. Käytännössä vaaratiedotteita annetaan, jos ne antavat selvää lisäarvoa jo olemassa oleviin varoituksiin. Vaikka kyseessä olisi paljon vahinkoa aiheuttava sääilmiö, ei vaaratiedotteita välttämättä anneta mikäli voimassa olevat varoitukset ovat vaaratasoltaan ja alueiltaan edelleen oikein ja päteviä. Vaaratiedotteet ovat muutenkin varsin lyhyitä ja niissä pääsääntöisesti varoitetaan maakunnittain, esim ”lähituntien aikana on Kainuussa odotettavissa erittäin voimakkaita ukkospuuskia ja mahdollisesti rakeita”. Niinpä aluerajauksen osalta niissä ei olisi ollut paljoa uutta asiaa kun jo edellispäivänäkin painotettiin, että kaikkein voimakkaimmat ukkoset matkaavat Pirkanmaalta kohti Kainuuta.

Havaitut vahingot ja tuulen puuskat olivat torstaina juuri ennusteiden mukaisia ja voimakkaimmat solut noudattivat varoitusalueita nätisti. Vaarasta oli siis julkaistu erillinen tiedote karttakuvineen edellispäivänä ja se oli mediassa ja muun muassa television säätiedotteissa mennyt läpi varsin hyvin. Näin ollen mielestäni erilliseen vaaratiedotteeseen ei torstaina ollut välttämätöntä syytä. Toki nämä ovat aina pienestä kiinni ja jossain määrin makuasioita, että missä tilanteessa sellainen tulisi antaa. Erityisesti isojen tapahtumien kohdalla vaaratason antamisen rima on matalampi ja varmaan tässäkin tapauksessa oli vaaratiedote jo ”piipussa” odottamassa mikäli olisi näyttänyt siltä, että juuri Jyväskylän rallin erikoiskokeen aikoihin olisi kyseiselle alueelle ollut tulossa erityisen vaarallinen ukkonen. Vaikka suurta yleisöä ei tavallisten varoitusten ja tiedotteiden lisäksi varoitettu, on päivystyksessä ollut varmasti kova kuhina päällä.

Päivystyksessä päivitetään LUOVA-tiedotteita muun muassa pelastusviranomaisille, jotta heillä olisi tietoa missä ja milloin erityisesti tarvitaan apua ja kuinka paljon heidän tulee varata henkilöstöä kyseisen tilanteen varalta. Näitä LUOVA-tiedotteita tehtiin torstain osalta viisi kappaletta pelastusviranomaisten tueksi. Lisäksi etenkin suurten tapahtumien osalta on jatkuvampaa keskustelua tapahtumien järjestäjien kanssa säätilanteen kehittymisestä. Eli kyllä siellä taustalla on paljon muutakin kuin twiittailua ukkosesta, mikä ei sekään ole nykyään hassumpi tiedon välitystapa suurelle yleisölle. Sillä saavutetaan yli 50 000 ihmistä kertaheitolla ja ehkä toinen mokoma välillisesti jos tilanne on merkittävä ja viesti jatkaa matkaansa.

Hellivät ja piinaavat helteet

Palataan lopuksi vielä hetkeksi helteisiin. Yksi erityispiirre tälle kesälle ovat olleet lukuisat +30 asteen ylitykset. Jossain päin Suomea on 30 astetta rikottu nyt 17 päivänä tämän kesän aikana (mukaan lukien toukokuu). Tämä sivuaa 1961 alkaen laskettua ”ennätystä”. Myös vuosina 1972 ja 2010 yllettiin jossain päin Suomea 17 päivänä yli 30 asteen lukemiin. Kun ennusteiden perusteella saattaa lähiviikon aikana tulla vielä ehkä 3-4 vastaavaa päivää, on tästä kesästä tulossa siis tällä mittapuulla tukalin yli 50 vuoteen. Toisaalta yksittäisten asemien osalta ei ylletä samoihin lukemiin kuin esimerkiksi kesällä 2010. Tuolloin Puumalassa oli yhteensä 15 päivänä yli +30 °C. Kuluvan vuoden osalta kärkisijaa pitää Kouvolan Utti kahdeksalla ylityksellä.

Kuumin viikko

Hain IL:n twiitin pohjalta Suomen kuumimman viikon 1961 alkaen eli korkeimman Suomen lämpötilan keskiarvon seitsemän vuorokauden ajalta (liukuvana). Haun tuloksena kuumin viikko olisi ollut heinäkuun alussa vuonna 1972, jolloin seitsemän vuorokauden keskilämpötilaksi muodostui Suomessa 22,7 astetta. Seuraavaksi lämpimin jakso oli heinä-elokuun taitteessa 2003 (21,7 °C). Kolmantena on heinäkuun puoliväli 1988. Kuluvan kesän lämpimin viikon (7 vrk) jakso on tarkastelussa neljännellä sijalla. Heinäkuun 22.-28. päivien keskiarvo oli 21,3 astetta. Vertailun vuoksi heinäkuun puolessa välissä 2010 vastaava arvo oli 20,2 astetta.

Ukkosten odotus

Kommenteissa on tullut viime päivinä ollut aistittavissa turhautumista ukkosten vähyyteen ennusteista huolimatta. Olen seuraavaan koonnut muutamia ajatuksia kuurosateiden, ennusteiden ja varoitusten tulkintaan.

Auto, myrskybongarin paras kaveri

Jos ukkosia haluaa, niin yleensä on turvauduttava autoon. Itsekin olen kahden viime päivän aikana ajanut noin 900km Pohjanmaan maakuntia ympäri ja saldona on useita salamakuvia ja vyörypilvikuvia kameran kennolla. Jos olisin pysynyt mökillä Pirkanmaalla, olisi saldona vain pari kuultua jyrähdystä ja märkä nurmikko.

Loppupeleissä salamoivat ukkossolut ovat yleensä niin pieniä, että vaikka niitä olisikin liikkeellä kymmeniä, kattaisivat ne yksittäisinä päivinä varsin pienen pinta-alan. Poikkeuksen tuovat järjestäytyneet ukkosjärjestelmät, jotka voivat olla kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä leveitä. Näitä kuitenkin osuu Suomeen verrattain harvoin. Eli jos ukkosia haluaa nähdä enemmän, on viisainta ”chasettaa”, ei ”spotata” (eli tarkkailla ukkosia paikallaan).

En itse omista autoa, mutta hätä keinot keksii. Kyllä sen auton jostain saa tai hyppää kavereiden kyytiin. Myrskybongareita on Suomessa joidenkin arvioiden mukaan 400-500, joista ehkä 50 seuraa ukkosia aktiivisemmin ja ajelee joskus pitkiäkin matkoja niitä jahdatessa. Yleensä bongareiden kyytiin mahtuu, sillä tällöin voidaan jakaa kalliita bensakuluja useamman kesken.

Lämmennyt Suomenlahti hyydyttää edelleen ukkoset

Vaikka Suomenlahti on lämmennyt nyt heinäkuussa selvästi, on se kuitenkin vielä hellepäivinä selvästi viileämpi kuin maa-alueet. Niin sanotuissa ilmamassaukkosissa energianlähteenä on pinnan läheinen ilma, jolloin ne ponnistavat vasta lämpimämmän maa-alueen yllä (loppukesällä/syksyllä meren yllä). Kuurosoluilla kestää aikansa kypsyä, joten jos tuuli käy mereltä, on valmis ukkoskuuro yleensä syntynyt vasta kymmeniä kilometrejä sisämaan puolella. Näin on pääasiassa käynyt viime päivinä. Lisäksi tulee seurata missä kostein pintailma on – se ei välttämättä ole heti sisämaan puolella, jolloin kuurokehitys voi alkaa pitkänkin matkaa rannikolta.

Viikonvaihteessa oli toki myös mukana kohokonvektiota, joka pystyi edetä meren yllä ilman ongelmia. Tällöin ukkosen syömä energia on ylemmistä ilmakerroksista, jossa epävakain ilma majailee. Niinpä ukkonen ei välitä pätkääkään onko alla kylmä meri vai ei. Tyypillisesti tällaista kohokonvektiota muodostuu kun voimakas lämmin virtaus käy etelästä tai kaakosta.

Ukkosvaroitusten tulkinta

Kommenteissa on ihmetelty muun muassa pk-seudun rajuilmavaroituksia. Kannattaa muistaa, että varoitukset annetaan tällä hetkellä maakunnittain. Jos siis esimerkiksi Hyvinkäällä saattaa olla vaaraa ukkosista, annetaan varoitus samaan maakuntaan, jolloin myös Helsingissä on rajuilmavaroitus päällä. Maakunnittainen varoitus on sinänsä paikallaan, koska ukkoskuurojen tarkkaa sijaintia on etukäteen mahdoton ennustaa tarkasti. Maakuntatasoinen ennuste on ehkä periaatteessa tarkkuudeltaan hyvä.

Tilanteeseen on kuitenkin tulossa parannusta todennäköisesti ensi vuonna, jolloin järjestelmä mahdollistaa vapaan aluerajauksen varoitukset. Eli meteorologi voi vapaasti rajata esimerkiksi rannikkoalueita pois tai piirtää vaikka ympyränmuotoisen varoitusalueen. Tästä on hyötyä etenkin internetin paikallissääsivujen kannalta, jolloin paikallissäässä ei enää näkyisi esimerkiksi Helsingin kohdalla rajuilmavaroitusta, vaikka se on voitu antaa Hyvinkäälle.

Yksi pointti minkä voisin myös mainita on se, että varoitukset mielellään ryhmitellään laajemmiksi kokonaisuuksiksi. ”Maan etelä- ja länsiosassa” saattaa olla varoitus päällä, koska vaaraa on näillä alueilla on yleisesti olemassa, vaikka esim. Uudenmaan rannikolla näin ei olisi. Tämä on luonnollista siksi, että varoituksia voi joskus olla paljonkin voimassa samanaikaisesti ja niinpä esimerkiksi radiossa ei voida alkaa luetella kaikki maakuntia ja varoituksia yksitellen. Niinpä maan ”etelä- ja keskiosa” johtaa suoraan siihen, että myös Uudenmaan eteläosassakin on varoitus päällä (nykyjärjestelmässä). Tähänkin on siis tulevaisuudessa tulossa viilauksia parempaan suuntaan.

Kannattaa myös muistaa, että varoitus rajuilmasta on käytännössä varoitus yli 15 m/s ukkospuuskista. Tällaisiin lukemiin voidaan päästä jo varsin vähäpätöisissä ukkosissa, mutta silti esimerkiksi veneilijöille 15 m/s puuskat ovat varsin haastavia. Tästä syystä kynnys antaa ”keltainen salama” on melko alhainen eikä sitä tule tulkita niin, että maata mullistavaa ukkosta olisi odotettavissa. Vasta ”oranssin salaman” kohdalla on oikeasti jo odotettavissa merkittävämpää vahinkoa aiheuttavia ukkospuuskia.

Paikallissää näyttää rannikollekin salamasymboleita, missä ukkoset?

Miksi paikallissäässä sitten on salamasymboleita Helsinkiin, vaikka ei ole toivoakaan, että sinne osuisi ukkosia? Paikallissääsivun ennusteet tulevat ECMWF eli ns. Euroopan keskuksen säämallin datasta, jota meteorologi editoi. Mallin tarkkuus on noin 15 km. Resoluution vuoksi malli ei voi simuloida yksittäisiä ukkoskuuroja vaan ne pitää ”parametrisoida” eli keinotekoisesti arvioida, missä ne tietyt kriteetit täyttyessä syttyy ja kuinka laajoja/voimakkaita ne ovat. Parametrisointi ”levittää” ukkosia.

Esimerkiksi 7,5 km HIRLAM mallin sadetulkinta saattaa tietyssä tilanteessa näyttää siltä, että ukkoskuuroalue kattaa yhtenäisen vyöhykkeen Tampereelta Helsinkiin. Todellisuudessa tälle kaistaleelle mahtuu monia ukkossoluja, mutta väliin mahtuu myös paljon ”tyhjää”. Malli voi siis levittää ukkossateita Helsinkiin muun muassa tämän resoluutiosta johtuvan parametrisoinnin vuoksi, kun taas ukkoskuurot ”aidosti” suoraan simuloiva malli kykenisi pitämään Helsingin poutaisena.

Kun puhutaan sateen todennäköisyydestä, ongelma kasvaa juuri rannikkoseudulla. Todennäköisyysennusteiden malliajoissa resoluutio on karkeampi, muistaakseni jotain 30 km luokkaa. Toisin sanoen Etelä-Helsinki on samassa ”suossa” selvästi sisämaan alueiden kanssa. Aiemmin mainittu parametrisoinnin antama ukkossade tulisikin tulkita ”ukkoskuuron mahdollisuudeksi” juuri tämän leviämisefektin vuoksi – kaikkialla mallin antaman ukkossateen alueella ei todellisuudessa tule satamaan.

Kun resoluutio on vielä karkea, ulottuu sisämaan mahdolliset kuurosateet todennäköisyysennusteissa joskus rannikolle saakka. Niinpä Helsingin 90% sateen todennäköisyys kuurosateista puhuttaessa ei ole kovin edustava. Sateen todennäköisyys toimiikin selvästi paremmin puhuttaessa jatkuvammasta rintamasateesta.

Malleissa eroja

Mainittakoon vielä lopuksi, että vaikka ECMWF mallia pidetään eri mittareilla tarkasteltuna maailman parhaana globaalina mallina, ei se ukkosten osalta ole omasta mielestäni aivan niin hyvä kuin muilla osa-alueilla. Tämä heijastuu myös paikallissääennusteisiin. Toki meteorologi voi tietyissä rajoissa korjata tätä ennustetta, mutta editoitavaa on muun muassa lämpötiloissa joskus jo niin paljon, että ennuste tulee laittaa eteenpäin tai muuten viilaamiseen saisi kulumaan kokonaisen päivän ja ennuste vanhenisi jo ennen kuin se julkaistaan.

Monta palasta palapelissä

On siis monia tekijöitä jotka tulee ottaa huomioon kun pohditaan ukkosten mahdollisuuksia omalla paikkakunnalla. Osalle näistä voidaan tehdä jotain, osa on tulkintakysymyksiä ja osa odottaa esimerkiksi säämallien tarkentumista. Joskus itse sää on suosiollinen ja ukkoset ovat ”helposti ennustettavissa”, joskus taas ei.

Ukkosten ennustamisessa ja seuraamisessa ollaan kuitenkin menty vuosien varrella paljon eteenpäin ja yksi suuri mullistus tulee tapahtumaan seuraavan 5-10 vuoden sisällä kun aletaan operatiivisesti käyttää yksittäisiä ukkossoluja simuloivia malleja, 2020-luvulla ehkä jopa globaalisti! Tällöin tosin tulee jälleen uusi liuta ongelmia ratkaistavaksi, jotta simulaatioista saadaan parsittua ja muokattua oleellinen informaatio suurelle yleisölle soveltuvaan muotoon.

Kategoriat:Säätietoutta Avainsanat: , ,

Yövuoro korkeapaineen alla

Tässä blogikirjoituksessa valotan hieman sääpäivystystyötä eli tavanomaista hektisemmän yövuoron kulkua keskittyen to-pe (8.-9. elokuuta) välisen yön ukkosiin. Vuoroon kuuluu kaikkea muutakin maa- ja meriennusteiden tekoa, muiden viranomaisten ja toimittajien puhelinsoittoihin vastaamista, sääanalyysien tekoja jne, mutta tässä keskitytään ukkostilanteen seuraamiseen.

Alkutilanne odottavainen (19:30-20:30)

Yövuoroon saavuin hieman ennen iltakahdeksaa. Aiemmin päivällä Itämeren eteläosassa esiintyneet ukkoset olivat kaikonneet eikä alkuun salamointia ollut käytännössä missään Suomen lähialueilla. Toimittajat soittelivatkin tiuhaan illalla tiedustellaakseen miltä tilanne näyttää.

Ukkosista oli tiedotettu varsin hyvin etukäteen ja voimassa oli niin sade- kuin ukkospuuskavaroituksia maan etelä- ja itäosassa (myös hieman lännempänä). Joihinkin lounaisiin ja eteläisiin maakuntiin oli annettu erittäin voimakkaiden ukkospuuskien varoitus yöksi, yli 25 m/s. Suomeen matkalla ollut ilma oli erittäin kosteaa ja lämmintä. Tätä mehevää ilmamassaa meille tuonut matalapainekin oli ennusteiden mukaan syvenemässä, mikä yleensä tietää vain ukkospotentiaalin kasvamista.

Vuoron alussa oli käytössä monen säämallin ennusteet, myös epävirallinen WRF-mallin ennuste, jota hieman tehokkaammalla kotitietokoneella pyöritän. Malli simuloi etelärannikolle mesoskaalan konvektiivistä järjestelmää, jossa oli kaarikaikumainen etureuna. Tällaiset yleensä tietävät varsin voimakkaita tuulia juuri etureunan yhteydessä.

FINWRF 14Z ajon simuloitu tutkaheijastuvuus.

Ukkoset syntyvät   (21:00-22:00)

Numeeriset mallit olivat ennustaneet ukkoskuurojen kehittyvät suunnilleen Gotlannin itäpuolelle illan tunteina, josta ne laajenisivat ja liikkuisivat kohti koillista – kohti Suomea. Alueella oli alkuillalla jatkuvampaa sadetta eikä tilanne näyttänyt äkkiseltään kovinkaan erikoiselta. Hieman ennen kello yhdeksää illalla alkoivat kuitenkin ensimmäiset salamat ilmestyä paikannusverkon kuviin juuri Gotlannin ja Saarenmaan välillä. Tunnin kuluessa ukkoskuurot laajenivat ja salamointi oli varsin tiheää Saarenmaan rannikolla. Illalla kymmenen aikaan tilanne tutkakuvan ja salamoinnin osalta olivat alla esitetyn kaltaisia.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 22 Suomen aikaa.

Yksi suurimmista kysymysmerkeistä ukkosen suhteen oli sen konvektiivinen moodi. Eli ottaisiko ukkosjärjestelmä omakseen hienohilasimulaatioiden ennakoiman tuulisemman vaihtoehdon, jossa se lähtisi nopeasti etenemään alavirtaan ja kehittäisi kaarikaikumaisen ukkoskuuronauhan. Toinen mahdollinen skenaario oli enemmän ns. ”backbuilding” ukkosmoodi, jossa ukkoskuuroja kehittyy ylävirtaan jatkuvalla syötöllä eli vaikka yksittäiset ukkossolut liikkuisivat kohti koillista, kehittyisi uusia koko ajan niiden jälkipuolelle, jolloin samaa reittiä kulkisi ukkoskuuroja yksi toisensa perään. Tuuliriski olisi tässä jälkimmäisessä skenaariossa selvästi pienempi, mutta saderiski olisi kasvanut.

Toinen kysymys koski ukkosen reittiä. Osa numeerisista malleista vei ukkosen pitkälti koilliseen eli rantautuminen olisi ollut Hangon tienoilla ja siitä ukkosalue olisi liikkunut kohti Hämeen maakuntia ja Keski-Suomen maakunnan eteläosaa. Toisissa vaihtoehdoissa oli selvästi itäisempi reitti Uudenmaan maakuntaa pitkin itäkoilliseen.

Matka kohti väestökeskittymää   (noin 23:30)

Myöhäisillan aikana alkoi käydä selvemmäksi, että ukkoskuuroalueen reitti on aiemmin mainittu itäisempi vaihtoehto. Tutkakuvista pystyi ekstrapoloida, että järjestelmä oli matkalla kohti pk-seutua. Tässä vaiheessa oli syytä informoida muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjiä tilanteesta, että arviolta yhden ja kahden välillä yöllä olisi ukkosalue saavuttamassa maan suurinta väestökeskittymää. Vantaan tutkassa ukkosella oli alla olevaa tutkayhdistelmäkuvaa selvästi voimakkaampi kaarimainen etureuna, mikä herätti huolta. Päivystäjiä informoitiin, että järjestelmään saattaa liittyä varsin voimakkaita ukkospuuskia, mutta mainittiin myös, että systeemin etupuolelle kehittyneet irralliset ukkossolut voisivat osaltaan myös vaikuttaa isomman järjestelmän voimakkuuteen.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 23:30 Suomen aikaa.

Laukaistaanko vaaratiedote maailmalle?   (23:30-00:10)

Puolenyön aikoihin oli vaihe, jolloin oli pohdinnassa tulisiko tilanteesta julkaista vaaratiedote. Kyseessä on entinen ”muu viranomaistiedote”, joka luetaan radiossa ja jonka voi laittaa myös televisiossa esitettäväksi viestiksi. Voimakas ukkoskuuroalue oli havaintojen mukaan matkalla suoraan kohti pääkaupunkiseutua ja siinä oli voimakkaita tuulia yleensä ennakoiva kaarimainen etureuna. Vastaavanlaisia ilmestyksiä olivat muun muassa Asta, Veera, Lahja ja Sylvin päivinä esiintyneet rajuilmat vuonna 2010. Vaaratiedotteen pohja oli jo tehty valmiiksi illalla eli se oli laitettu ”piippuun” odottamaan mahdollista laukaisua. Jos päätös antaa vaaratiedote tehtäisiin, olisi se mahdollista laittaa nopeasti eteenpäin. Epävarmuutta vaaratiedotteen julkaisuun toi muun muassa varsinaisen ukkosjärjestelmän etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot, jotka saattaisivat syödä energiaa isomman järjestelmän reitiltä. Lisäksi yöllä ilmakehän alin osa saattaa olla muodostunut liian stabiiliksi auringon lämmittävän vaikutuksen poissaollessa, että kovimmat puuskat eivät välttämättä pääse ulottumaan pintaan saakka. Aina kaarikaikuihin ei välttämättä muutenkaan liity kovia tuulia. Tuulihavaintoja ei vielä ollut käytössä, sillä ukkosalue oli Suomen havaintoverkosta etäällä.

Epävarmuuksia oli siinä määrin, että tehtiin päätös odottaa vielä hetki.

Missä puuskat?   (00:45-01:15)

Pitkän aikaa oltiin pimennossa sen suhteen, että kuinka kovia tuulia ukkosjärjestelmä oikeasti tuottaa meren yllä. Suomen havaintoasemat ovat varsin lähellä rannikkoa, joten päätös odottaa vaaratiedotteen julkaisun kanssa tarkoitti sitä, että hetken odottelun jälkeen saataisiin puuskahavaintoja muun muassa Raaseporin ja Inkoon meriasemilta. Piakkoin vaaratiedotepohdinnan jälkeen alkoi salamointi hiipua ukkosjärjestelmän pohjoisosasta. Etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot sen sijaan salamoivat hieman reippaammin ja olivat sulautumassa perässä tulevaan kuuronauhaan. Arvio oli, että ne saattoivat osaltaan heikentää tätä varsinaista ukkosjärjestelmää. Raaseporin, Inkoon ja Kirkkonummen asemilta tulleet noin 10 m/s puuskahavainnot olivat ennakoitua alhaisempia. Tosin järjestelmän pohjoisosan tilapäinen heikkeneminen ei välttämättä antanut edustavaa kuvaa mitä Suomenlahden keskellä ja Viron rannikolla tuulee. Tässä vaiheessa muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjää informoitiin, että tuulivahinkoriski oli hieman alentunut ensimmäisten puuskahavaintojen ja ukkosalueen pohjoisosan tilapäisen heikkenemisen johdosta. Silti tilannetta oli syytä seurata tarkasti. Samalla alettiin myös tekemään laajemman viranomaiskirjon tavoittavaa tiedotetta lähituntien ennusteen osalta.

Tutkakuva yllä ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 01:00 Suomen aikaa.

Välkettä Helsingissä   (01:30-02:30)

Työpaikan lasi-ikkunoista ulos katsottaessa alkoi näkyä välkettä hieman kello yhden jälkeen. Olihan sitä pakko käydä viskaamassa oma kamera jalustoineen ja salamatriggereineen parvekkeelle kun itse juoksee aina välillä seuraamassa tuoreita havaintoja tietokoneiden ruudulta. Tulipa myös itse koettua, että kuinka kovaa tuulta ukkosnauhaan todellisuudessa liittyi. Salamointi oli kohtuullista, välillä usean osaiskun salamat valaisivat taivaan tehokkaasti. Alla muutama otos mitä tarttui kameran kennolle.

Vaaratason laskua   (02:30-03:30)

Kun pk-seudun ja muiden rannikkoasemien tuuli ja sadehavaintoja oli kertynyt riittävä määrä, oli aika laskea varoitustasoja niin julkisten varoitusten kuin viranomaisille suunnattujen tiedotteiden osalta. Jäljelle jätettiin 15 m/s ukkospuuskavaroitukset mikä on alin taso julkisten varoitusten kolmiportaisella asteikolla (15-25 m/s). Merellä kovimmat puuskahavainnot olivat Suomen asemien osalta reilut 16 m/s ja maa-asemilla noin 12 m/s. Sadekertymien osalta Porvoossa havaittu noin 15 mm tuntisade oli suurin havaittu arvo, mutta kyseisten mittausten harvalukuisuuden vuoksi on täysin mahdollista, että paikoin yllettiin yli 20 mm lukemiin.

Valoa kohti   (04:00-06:30)

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 04:00 Suomen aikaa.

Päivän valjetessa oli pahin kriisimoodi ohitse. Itse ukkoskuuroalue oli muuttunut ”mössömäisemmäksi”. Lähinnä seurantaa oli sateiden kannalta siitä, alkavatko Viron yllä syntyneet solut tulemaan jonossa kaakkoon, jolloin sademäärät voisivat kohota suuriksi.  Merkittävimmän vaaran ollessa ohitse oli enemmän aikaa keskittyä itse rutiinitöihin, muun muassa tulevan päivän maaennusteen tekemiseen. Silti itärajan tuntumassa koilliseen matkaavaa ukkoskuuroaluetta piti pitää silmällä, sillä se ajoittain näytti voimistumisen merkkejä niin salamoinnin intensiteetin kuin tutkakuvassa nähtävän kaarikaiun muodossa. Tutkadatasta ilmenikin, että huolimatta noin 10-15 m/s puuskahavainnoista, oli muutamien satojen metrien korkeudella ”tyrkyllä” selvästi kovempia tuulia, jotka eivät vain päässeet sekoittumaan pintaan saakka.

Tutkakuva (yllä) noin 06:30 ja 10 minuutin salamapaikannukset (alla) noin 05:30 Suomen aikaa.

Loppu häämöttää (07:00 –>)

Hiljalleen työpaikka alkoi jälleen täyttyä virka-aikaan työskentelevistä ihmisistä. Aamuvuorolainenkin oli tullut jatkamaan aina vaan jatkuvaa sääseurannan työtä. Itselläni oli viimein aikaa syödä yöksi varattu einesruoka. Ukkoskuuroalue oli vielä aivan itärajan tuntumassa, jossa salamointi oli melko intensiivistä. Puolen tunnin sisään sekin painui Venäjän puolelle. Viestintä tuli pyytämään tiedotetta varten pientä kertausta yön tapahtumista.

Lopulta aamuyhdeksän jälkeen hieman pitkäksi venähtänyt noin 14 tunnin ”korkeapainevuoro” oli ohi ja loma saattoi alkaa ottamalla noin kuuden tunnin päiväunet kotona.

Summa summarum

Yön rajuilmassa oli potentiaalia äityä erittäin pahaksi. Ilmakehässä oli runsaasti energiaa ukkoskuuroalueen käytettäväksi. Rajuilma otti lopulta vaihtoehdoista itäisimmän reitin ja sen intensiivisin osa pysyi pitkään Suomenlahden ja Pohjois-Viron yllä. Vain 50-100 km pohjoisempi reitti olisi tuonut etelärannikolle selvästi rajumpaa salamointia ja runsaampia sateita sekä tuulia. Tällainen reittiero on ilmakehän suuressa mittakaavassa varsin pieni askel. Suomen maa-alueilla paikannettiin yön ja aamun aikana ”vain” noin 2000 maasalamaa. Hieman pohjoisempi reitti olisi todennäköisesti kasvattanut lukeman lähemmäksi 10 000 merkkipaalua. Havaitut puuskalukemat jäivät varoitusrajoista kun ylemmissä ilmakerroksissa tyrkyllä olleet rajut tuulet eivät päässeet stabiilimman ilman vuoksi sekoittumaan pintaan saakka. Etenkin yöaikaan puuskaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa. Asta-rajuilma vuonna 2010 oli malliesimerkki siitä kuinka joskus nämä kovat puuskat yltävät pintaan saakka myös keskellä yötä. Tästä syystä varotoimenpiteet olivat aiheellisia.

Jälkiviisaanakin voisi todeta, että paljoa ei olisi voitu etukäteen tehdä toisin. Tilanteessa oli potentiaalia varsin voimakkaalle rajuilmalle Suomen puolella. Meteorologien hankalana tehtävänä onkin tasapainoilla varoitusten kanssa. Omasta mielestäni on parempi varoittaa kuin olla varoittamatta silläkin uhalla, että varoitukset voivat kohdata pientä inflaatiota. On muistettava, että tänä kesänä on vain kahdesti annettu alinta puuskavaroitusta korkeampi varoitus eli ei näitä merkittävämpiä varoituksia kevyin perustein anneta. Lukumäärältään toisen tai kolmannen tason varoituksia annetaan Suomessa ukkosten ja myrskyjen suhteen varsin harvoin.

Ukkoset ovat päivystysvuorojen kannalta yksiä työläimpiä ilmiöitä. Tilanne voi ukkosten aikana muuttua varsin nopeasti pahempaan (tai parempaan). Edellä kuvattu yö oli töiden kannalta melkoista vuoristorataa aina hiljaisesta alkutilanteesta ja mahdollisen vaaratiedotteen antamisesta, ennakoitua heikompien puuskien kautta kuuroalueen uudelleenvoimistumiseen itärajan läheisyydessä. Onneksi vuorossa oli tukena muita kollegoita, joten itse yö ja työt sujuivat hyvin. Uni tuli lopulta vuoron jälkeen yllättävän nopeasti.

Helteissä tauko

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun helteistä on selvitty ja nyt eletään taukoa kuumien ilmojen suhteen. Uutta helleyritystä on juhannusviikonloppuna.

Paikoin poikkeuksellinen toukokuu

Palataan ajassa vielä taaksepäin toukokuuhun, joka oli hyvin lämmin suuressa osassa maata – etenkin Lapissa. Alla on esitetty karttamuodossa pitkäikäisempien havaintoasemien tilastoja toukokuun keskilämpötilasta.

Toukokuun keskilämpötilan poikkeavuus ja sijoitus vuodesta 1961 alkaen (vasemmalla). Edellisen lämpimämmän toukokuun vuosi ja lämpötila (oikealla). Data: Ilmatieteen laitos

Kuten kuvista nähdään, eri puolilla Suomea toukokuun keskilämpötila oli korkein mitä on 1961 alkaen mitattu (muistutuksena: nämä eivät välttämättä ole kaikki ennätyksiä, sillä en ottanut dataa ennen vuotta 1961 mukaan). Lähes koko maassa kuukauden keskilämpötila oli top 3:ssa viimeisten 50 vuoden ajalta. Edellisen kerran lämpimämpi toukokuu oli maan lounaisosassa vuonna 1993, maan itäosassa vuonna 1984 ja osassa Lappia vuonna 1963. Eli kylmän alkukevään jälkeen tulikin kevätkuukausille poikkeuksellisen kuuma loppu.

Kesäkuu on kahden ensimmäisen viikon osalta ollut lähes koko maassa jonkin verran tavanomaista lämpimämpi, mutta ei olla lähelläkään toukokuun poikkeamia. Sateissa on tuttuun kesäiseen tapaan ollut suuria alueellisia eroja.

Juhannussäästä jälleen jännitysnäytelmä?

Vapun ja joulun ohella juhannussää on aina yhtä mielenkiintoinen aihe. Näin viikkoa ennen juhannusta on viitteitä siitä, että jälleen saadaan jännittää oikein urakalla. Alkuviikolla Iberian niemimaalle on kuroutumassa ylämatala, joka lähtee viikon puolivälin jälkeen nousemaan kohti pohjoista. Ylämatalan itäpuolella alkaa samalla liikkua erittäin kuumaa ilmamassaa kohti pohjoista. Amerikkalainen GFS ja Eurooppalainen ECMWF malli tuovat tuoreimmissa pääajoissaan tuon kuuman ilmamassa maan eteläosaan perjantain/lauantain tienoilla.

On syytä vahvasti muistuttaa, että 6-7 päivän päähän ulottuvat sääennusteet ovat lähes aina epävarmoja ja lämmin sektori voi hyvin mahdollisesti jäädä lopulta Suomen kaakkoispuolelle. Silti yleiskuvaltaan sääkehitys ensi viikon loppupuolella on varsin mielenkiintoinen ja se voi suosia hellettä juhannusviikonlopulle ainakin maan etelä- ja keskiosaan. Ilmamassa on todennäköisesti myös epävakaata ja niinpä edellä mainitun skenaarion toteutuessa on potentiaalia myös rajuille ukkosille. Muutamat ajot ovat näyttäneet asetelmaa juuri juhannusyölle, jossa voisi mahdollisesti esiintyä kesän 2010 Sylvi-rajuilman kaltaisia ukkosia.

Eli summa summarum juhannussään mahdollisuuksista:

  • On POTENTIAALIA helteelle lähinnä maan etelä- ja keskiosassa.
  • Äärimmäisessä skenaariossa voidaan yltää jopa +30 asteeseen.
  • Kuuman ja kostean ilmamassan sektorin yltäessä kunnolla Suomeen voi esiintyä rajuja ukkosia.
  • Tällä hetkellä oma ”paras veikkaus” on, että lämpimän ilman sektori yltää Suomeen perjantaina hyvin kapeana, jolloin pinnassa lämpötila ei pääse kohoamaan aivan hellelukemiin. Seassa voi esiintyä ukkosia ja viikonlopun aikana lämpimin ilmamassa siirtyy Venäjälle ja lämpötilat olisivat melko lähellä tavanomaista.
  • Eli erityisen koleaa juhannussäätä ei ainakaan maan eteläosassa ole tiedossa, mutta sateisiin on syytä varautua varautua (ainakin jonain viikonlopun päivänä).
  • Yksityiskohdat todennäköisesti selkenevät (toivottavasti) keskiviikon tienoilla kun Etelä-Euroopan ylämatala alkaa tempautua mukaan perusvirtaukseen ja numeeriset mallit saavat tilanteesta paremmin kiinni.

Jännitettävää siis riittää juhannusviikolle 🙂

Asta II

Kesän kovimmat ukkoset riehuivat la-illan ja ma-illan välisenä aikana. Samalla kesän salamatilastot ampaisivat kertaheitolla monta pykälää ylöspäin.

Salamatilastot ”kaunistuivat”

Ukkoskesästä näytti tulevan ”umpisurkea” ja vielä ennen viikonloppua salamatilastot näyttivät lähes poikkeuksellisen vähäisiltä. Viikonloppu korjasi tilastoja huomattavasti, mutta silti salamamäärissä kesä on vielä alle keskiarvon.

Kuvat: Ilmatieteen laitos
Värit perustuvat salamaniskun ajankohtaan (UTC).

Noin kahdessa vuorokaudessa Suomessa paikannettiin hulppeat 35 000 maasalamaa eli selvästi enemmän kuin aiemmin kesällä yhteensä. Ensimmäinen voimakas ukkonen saapui la-su välisenä yönä lounaasta, josta alue laajeni kattamaan suuren osan maan etelä- ja keskiosaa länsipainotteisesti. Yön ja aamun ukkoset olivat ns. kohokonvektiota eli ukkoset saivat energiansa ilmakehän ylemmistä kerroksista, ei maanpinnan läheltä. Yöluotauksen perusteella ukkoset imaisivat lämpöä ja kosteutta noin 1,5-2 km korkeudelta.

Myöhemmin iltapäivällä kehittyi suunnilleen Kokkola-Tampere linjasta koilliseen voimakkaita ukkoskuuroja, jotka saivat energiansa maanpinnan läheltä. Yleisesti ottaen pinnasta ponnistavat ukkoset ovat etenkin tuulisuudeltaan voimakkaampia kuin ns. kohokonvektio. Useista soluista saattoi sataa myös melko isoja rakeita, vaikka nollaraja oli lämpimästä ilmamassasta johtuen lähes 4 km korkeudella. Iltapäivällä tehty Jokioisten luotaus antoi yhden hulppeimmista ukkosluotauksista mitä Suomessa on tehty. Energiamäärä pinnasta ponnistavalle konvektiolle oli jopa 2300 J/kg eikä konvektion estävää tulppaa ollut käytännössä lainkaan. Niinpä syy miksi Jokioisten seudulla luotaus ei realisoitunut voimakkaisiin ukkoskuuroihin löytyy ilmeisesti käynnistävän tekijän puutteesta eli alueella ei ollut mitään pakotetta, mikä olisi saanut ukkoskuurokehityksen käynnistymään.

Sunnuntaina illalla tehty Jyväskylän luotaus näytti niin ikään hyvin suuria energiamääriä. Pintapaketille käytettävissä oleva potentiaalienergia oli hieman alle 1900 J/kg, mutta luotauksesta löytyi syvän kostean konvektion ehkäisevä kerros (alla olevassa kuvassa oleva sininen alue). Eli Jyväskylässä oli kohtalainen, 29 J/kg, määrä tulppaa. Jos joku joskus ihmettelee, että miksi ukkoset jäivät tulematta, niin tässä ihan esimerkkinä, että kuinka pienestä tilanne voi joskus olla kiinni. Muokkaamalla luotauksen pintalämpötilaa kahdella asteella lämpimämpään, häviää tuo esto lähes tyystin ja ukkoskuuroilla olisi huomattavasti helpompi työ nousta taivaalle. Eli tässä tapauksessa kahden asteen lämpeneminen olisi merkinnyt jo paljon tai sitten olisi tarvittu tarpeeksi voimakas pakote, joka olisi runnonut pinnassa olevat ilmapaketit tuon konvektiivisen eston läpi. Tällainen pakote voisi olla esimerkiksi säärintama, joka nostaa ilmaa ylöspäin. Tässä näin välipalana ukkosennustamisen hankaluutta.

Jyväskylän iltaluotaus 29.7.2012. Yllä alkuperäinen luotaus, alla modifioitu luotaus, jossa pintalämpötilaa on nostettu kaksi astetta. Punainen alue on positiivisen CAPE:n kerros ja sininen negatiivisen.

Asta II

Tasan kaksi vuotta alkuperäisen Asta-rajuilman jälkeen saapui jälleen voimakas mesoskaalan konvektiivinen järjestelmä Suomeen yön tunteina. Kyseinen ukkosalue muodostui jo kaukana Liettuan ja Puolan tienoilla päivän aikana. Siitä se saapui Lounais-Suomeen ja jatkoi matkaansa pohjoiseen viimein heikentyen maan keskiosassa. Alla on tutka-animaatio kyseisestä ukkosjärjestelmästä. Välillä ukkonen näyttäisi tutkan mukaan heikkenevän, mutta kyseessä on vain ns. attenuaatio, jossa Korppoon tutkan lähellä olevat rakeet ja erittäin runsas sade estävät kauempana olevien kohteiden ”mittaamisen”. Eli jos tällaista ilmiötä näkee kesäisten kuurosateiden yhteydessä, on syynä yleensä pilvessä olevat rakeet.

Kuvat: Ilmatieteen laitos

Salamointi tässä järjestelmässä oli hurjaa luokkaa. Pahimmilla alueilla maahan iskeneitä salamoita oli keskimäärin yksi jokaista neliökilometriä kohti. Kannattaa muistaa, että yleensä maasalamoita eli maahan (tai veteen) iskeneitä salamoita on selvästi vähemmän kuin pilvisalamoita. Pilvisalamoita saattaa olla joissain tapauksissa 2-3 kertaa enemmän kuin maahan iskeneitä vastineita. Niinpä kovimmista tapauksissa salamointi on käytännössä lähes jatkuvaa välkettä. Alla on järjestelmän MAAsalamointia sen saapuessa maan Lounais-osaan. Animaatiossa on merkitty kohta, jonne meikäläinen porhalsi kuvailemaan.

Kuvat: Ilmatieteen laitos

Kyseinen salamanäytös oli hienoin Suomessa näkemäni. Paimion pellolla salamointia näkyi lähes jatkuvana noin kolmen tunnin ajan, joista noin kaksi tuntia lähes päällä. Valokuvia tuli otettua hieman yli 1000, joista noin 200:ssa näkyi salaman purkauskanava. Alla muutama otos:

Kuva: Pauli Jokinen

Kuva: Pauli Jokinen

Ukkosen voimakkaimman vaiheen saapuessa oli välkehdinnän välistä nähtävissä myös vyörypilvi, joka valaistui salamoiden myötä. Itse vyörypilven jälkeen rankkasateen ollessa päällä esiintyi alueella kaksi erillistä syöksyvirtausta, joissa mututuntumalta tuulen nopeus oli puuskissa 15-20 m/s. Havaintoasemilla kovin mitattu puuska maa-alueilla oli juuri tuo 20 m/s (merellä 24 m/s). Kuulemma lähistöllä kaatui joitakin puita, vaikka niihin en pimeässä törmännyt.

Kuva: Pauli Jokinen

Lisää kuvia voi käydä vilkuilemassa täältä.

Neljän minuutin videokooste pitäisi näkyä alla, mutta jos ei, niin se löytyypi YouTubesta.

%d bloggers like this: