Arkisto

Posts Tagged ‘tilasto’

Vuoden 2014 keskilämpötilan sijoitus

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ainakin sään osalta se on ollut melkoista vuoristorataa. Missä mennään kuluvan vuoden keskilämpötilan osalta ja mihin se lopulta ehkä päätyykään?

Kakkossijalla

Koko Suomen kattavan hila-aineiston perusteella vuoden 2014 tammikuu-syyskuun välisen jakson keskilämpötila oli 5,6 astetta. Näin ollen kuluva vuosi on toisella sijalla vuodesta 1900 alkaen tarkasteltaessa. Ykkössijalla majailee vuosi 1989 ja kolmantena vuosi 2002.

Mihinkä vuosi 2014 on sitten sijoittumassa tässä reilun sadan vuoden rankingissä ja mitä tarvittaisiin ykkössijalle koko vuoden keskilämpötilan osalta? Jos katsotaan koko vuoden keskilämpötilaa, on ykkössijalla vuosi 1938, kakkossijalla vuosi 1989 ja kolmantena 2011.

Lokakuun alkupuolisko on ollut Suomessa noin 0,6 astetta keskimääräistä viileämpi. Jos oletetaan tämä poikkeama koko lokakuun lukemaksi ja oletetaan, että marraskuu ja joulukuu olisivat lämpötiloiltaan keskimääräisiä, olisi vuosi 2014 lopulta sijoitukseltaan seitsemäs.

Mitä sitten vaaditaan marras- ja joulukuulta, että kuluvasta vuodesta tulisi lämpimin vuodesta 1900 alkaen tarkasteltuna (olettaen, että lokakuun poikkeama olisi tuo noin -0,6 astetta)? Molempien jäljellä olevien kuukausien tulisi olla noin kolme astetta tavanomaista lämpimämpiä tai molempien yhteenlaskettu poikkeamasumma olisi noin +6 astetta. Onko tällaista tapahtunut mittaushistoriassa?

Huikeita poikkeamia talvikuukausina

Kyllä on, 114 vuoden aineistossa näin on käynyt 15 kertaa. Näistä 15 kerrasta kuusi on sattunut 2000-luvulla. Suurin marras-joulukuun poikkeama oli vuonna 2011, jolloin yhteispoikkeama oli lähes 11 astetta (marraskuun poikkeama 4,3 astetta ja joulukuun poikkeama huikeat 6,4 astetta). Eli tilastojen valossa on vielä täysin mahdollista, että kuluvasta vuodesta tulisi Suomen mittaushistorian lämpimin – se tosin vaatisi suursäätilalta lauhaa länsivirtausvaihtoehtoa loppuvuoden osalta.

Lämpötilapoikkeamat ovat talvikuukausina selvästi suurempia kuin kesällä, joten poikkeama voi mennä myös toiseen suuntaan. Mikäli marras- ja joulukuu olisivat kuten vuonna 1915 (poikkeamien summa 1981-2010 keskiarvosta oli lähes -16 astetta), olisi vuosi 2014 lopulta noin sijalla 40. Eli kaikki on vielä mahdollista, niin suuri merkitys viileän vuodenajan kuukausilla on vuotuiseen keskiarvoon.

Keskilämpötila vuoden alusta alkaen kuukausittain viidelle lämpimimmälle vuodelle sekä 2014 syyskuuhun saakka. Data: Ilmatieteen laitos

Yllä on esitetty kuvamuodossa lämpötilan keskiarvo vuoden alusta alkaen tiettyyn kuukauteen saakka viidelle lämpimimmälle vuodelle sekä kuluvalle vuodelle. Eli ensimmäisessä kohdassa on mukana vain tammikuun keskilämpötila, toisessa tammi-helmikuun keskilämpötila, kolmannessa tammi-maaliskuun keskilämpötila ja jne.

Kuluvan vuoden tammikuu oli koko 114 vuoden ryhmässä vasta sijalla 73, helmikuussa noustiin sijalle 19 ja maaliskuun myötä harpattiin jo sijalle neljä. Huhtikuussa päästiin top 3:een ja toukokuussa sijalle kaksi. Sitten tuli kolea kesäkuu ja pudottiin tilapäisesti sijalle kuusi, kun siis tarkasteltiin siihen mennessä laskettua keskilämpötilaa vuoden alusta alkaen. Helteinen heinäkuu ja elokuu vietettiin sijalla kolme. Syyskuussa noustiin toiselle sijalle ja tämän hetkisen lokakuun poikkeaman perusteella jatketaan edelleen sijalla kaksi.

Top 5 lämpimimmistä vuosista vain vuosi 1989 on ollut kuluvaa vuotta lämpimämpi maaliskuusta lähtien, kun siis tarkastellaan jokaisen kuukauden loppuun mennessä kertynyttä keskilämpötilaa.

Aika jälleen näyttää minkälainen suursäätila Fennoskandiassa vallitsee loppuvuoden aikana. Tuo suursäätila ratkaisee sen, tuleeko kuluvasta vuodesta jälleen erittäin lämmin (jopa ennätyslämmin), vai jäädäänkö top 10 sijoille, vai pudotaanko jopa hitusen keskiarvon alapuolelle. Veikkauksia saa heittää miten käy 🙂 Katsotaan oikea vastaus ensi vuoden puolella.

Mainokset

Ukkosia ja kuumaa kesäsäätä

Heinäkuu loppui näyttäviin ukkosiin

Kuumimman hellejakson aikana esiintyi eri puolilla maata melko voimakkaita ukkosia. Salamamäärä kasvoi heinäkuussa selvästi keskimääräistä suuremmaksi. Lopulta heinäkuussa noin 110 000 maasalamaa iski maankamaralle. Jakso päättyi Helenan päivän rajuilmaan, jossa paikannettiin yli 20 000 maasalamaa.  Runsas pinnan läheisen ilman kosteusprosentti tarkoitti myös näyttäviä vyörypilviä osassa soluista. Alla oleva otus saapui Porvoon Emäsaloon keskiviikkona 30. heinäkuuta.

Hyllypilvi Porvoossa. Kuva: Pauli Jokinen

 

Helena-rajuilma

Ennusteet näyttivät jo viikonloppuna, että torstaina olosuhteet saattavat johtaa vaarallisen voimakkaisiin ukkosiin. Tilanteessa ei lopulta tapahtunut paljoa muutosta h-hetken lähestyessä ja tapaus olikin lopulta hyvin ennustettu. Alla on allekirjoittaneen tekemä ennustekartta vuorokautta ennen rajuilmaa (myrskyvaroitus.com), jota voi verrata lopulliseen salamoinnin voimakkuuskarttaan.

Myrskyvaroitus.com ennustekartta ja maasalamoinnin voimakkuuskartta Helena-rajuilman osalta.

Torstain tilanteessa oli kaikki vaarapaletin ilmiöt mahdollisia aina taajamatulvista supersolujen aiheuttamiin suuriin rakeisiin tai jopa trombeihin. Ilmeisesti päivän yksi pahimmista vahingoista sattui Saarijärvellä, jonne iskenyt syöksyvirtaus kaatoi puita ja aiheutti muutaman ihmisen loukkaantumisen. Loppujen lopuksi on hämmästyttävää kuinka vähän ihmisvahinkoja on viime vuosina tapahtunut rajuilmoihin liittyen. Saarijärven tapauksessakin oli tuuria, sillä vuorokautta myöhemmin sama leirintäalue olisi kuhissut ihmisiä paikallisen tapahtuman johdosta.

Itse lähdin kollegan kanssa reilun 600 km reissulle. Vaikka ”parhaiden” olosuhteiden alue painui kauas pohjoiseen, oli tarkoitus saada ensimmäiset ukkoset kiinni, ennen niiden kiihdyttämistä kohti koillista.

Myrskybongaus-reitti

Päivän näyttävin ja mieleenpainuvin näkymä tuli vastaan Nokialla, jossa otettiin vastaan lounaasta saapuneen mesoskaalan konvektiivisen järjestelmän etureuna. Koko Helenan päivän merkittävien tuntien tutka-animaatio näkyypi alla, josta myös näkee tuon lounaasta nousseen järjestelmän liikkeen.

Helena-rajuilman tutka-animaatio. Lähde: Ilmatieteen laitos

Alla on muutama otos Nokialta, jossa järven yli pyyhältänyttä vyörypilveä puski eteenpäin hienoin näkemäni sadeseinämä. Sen etureuna oli niin terävä, että sateettoman alueen ja rankkasateen ero oli vain noin viisi sekuntia. Tämä koettiin kollegan kanssa kirjaimellisesti kun lähdimme niemen kärjestä juoksemaan kohti 400m päässä olevaa autoa. Juostessa kun vilkaisi järvelle huomasi kuinka sadeseinämä puski vieressä ohi lähes moottoritienopeutta kunnes se muutamaa sekuntia myöhemmin iski omaan selkään.

Sadeseinämä Nokialla.  Kuva: Pauli Jokinen

Viimeinen otettu kuva ennen kuin piti lähteä juoksemaan. Kuva: Pauli Jokinen

Lisää kolmen rajuilmapäivän kuvasaldosta ja videoista löytyy uudesta, työn alla olevasta kuvagalleriasta: http://www.paulijokinen.com/helena-rajuilma

Supersolut

Pitkästä aikaa saatiin ”nauttia” melko ilmiselvistä supersoluista Suomessa. Tutkakuvista ilmeni kuinka useampi splittaava supersolu syntyi Helenan päivänä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajamaille. Selvästi perusvirtauksesta oikealle kaartavia supersoluja löytyy alla olevasta tutka-animaatiosta ainakin 3-4. Näistä kaikkein selkein tapaus syntyi Kajaanin luoteispuolella, josta se matkasi kohti Suomussalmea. Se muistuttaa klassista supersolua, jossa hetken aikaa on nähtävillä melko selkeä koukkukaiku, johon voisi periaatteessa muodostua jopa trombi. Valitettavasti en ole vielä nähnyt yhtään kuvaa tai videota näistä soluista paikanpäältä.

Tutka-animaatio, josta näkyy irrallisten supersolujen jakautuminen ja liike perusvirtauksesta oikealle. Lähde: Ilmatieteen laitos

 

Vaaratiedotteet

Kommenteissa on kyselty miksi Helenan päivänä ei annettu vaaratiedotteita lähestyvästä ukkosesta. Käytännössä vaaratiedotteita annetaan, jos ne antavat selvää lisäarvoa jo olemassa oleviin varoituksiin. Vaikka kyseessä olisi paljon vahinkoa aiheuttava sääilmiö, ei vaaratiedotteita välttämättä anneta mikäli voimassa olevat varoitukset ovat vaaratasoltaan ja alueiltaan edelleen oikein ja päteviä. Vaaratiedotteet ovat muutenkin varsin lyhyitä ja niissä pääsääntöisesti varoitetaan maakunnittain, esim ”lähituntien aikana on Kainuussa odotettavissa erittäin voimakkaita ukkospuuskia ja mahdollisesti rakeita”. Niinpä aluerajauksen osalta niissä ei olisi ollut paljoa uutta asiaa kun jo edellispäivänäkin painotettiin, että kaikkein voimakkaimmat ukkoset matkaavat Pirkanmaalta kohti Kainuuta.

Havaitut vahingot ja tuulen puuskat olivat torstaina juuri ennusteiden mukaisia ja voimakkaimmat solut noudattivat varoitusalueita nätisti. Vaarasta oli siis julkaistu erillinen tiedote karttakuvineen edellispäivänä ja se oli mediassa ja muun muassa television säätiedotteissa mennyt läpi varsin hyvin. Näin ollen mielestäni erilliseen vaaratiedotteeseen ei torstaina ollut välttämätöntä syytä. Toki nämä ovat aina pienestä kiinni ja jossain määrin makuasioita, että missä tilanteessa sellainen tulisi antaa. Erityisesti isojen tapahtumien kohdalla vaaratason antamisen rima on matalampi ja varmaan tässäkin tapauksessa oli vaaratiedote jo ”piipussa” odottamassa mikäli olisi näyttänyt siltä, että juuri Jyväskylän rallin erikoiskokeen aikoihin olisi kyseiselle alueelle ollut tulossa erityisen vaarallinen ukkonen. Vaikka suurta yleisöä ei tavallisten varoitusten ja tiedotteiden lisäksi varoitettu, on päivystyksessä ollut varmasti kova kuhina päällä.

Päivystyksessä päivitetään LUOVA-tiedotteita muun muassa pelastusviranomaisille, jotta heillä olisi tietoa missä ja milloin erityisesti tarvitaan apua ja kuinka paljon heidän tulee varata henkilöstöä kyseisen tilanteen varalta. Näitä LUOVA-tiedotteita tehtiin torstain osalta viisi kappaletta pelastusviranomaisten tueksi. Lisäksi etenkin suurten tapahtumien osalta on jatkuvampaa keskustelua tapahtumien järjestäjien kanssa säätilanteen kehittymisestä. Eli kyllä siellä taustalla on paljon muutakin kuin twiittailua ukkosesta, mikä ei sekään ole nykyään hassumpi tiedon välitystapa suurelle yleisölle. Sillä saavutetaan yli 50 000 ihmistä kertaheitolla ja ehkä toinen mokoma välillisesti jos tilanne on merkittävä ja viesti jatkaa matkaansa.

Hellivät ja piinaavat helteet

Palataan lopuksi vielä hetkeksi helteisiin. Yksi erityispiirre tälle kesälle ovat olleet lukuisat +30 asteen ylitykset. Jossain päin Suomea on 30 astetta rikottu nyt 17 päivänä tämän kesän aikana (mukaan lukien toukokuu). Tämä sivuaa 1961 alkaen laskettua ”ennätystä”. Myös vuosina 1972 ja 2010 yllettiin jossain päin Suomea 17 päivänä yli 30 asteen lukemiin. Kun ennusteiden perusteella saattaa lähiviikon aikana tulla vielä ehkä 3-4 vastaavaa päivää, on tästä kesästä tulossa siis tällä mittapuulla tukalin yli 50 vuoteen. Toisaalta yksittäisten asemien osalta ei ylletä samoihin lukemiin kuin esimerkiksi kesällä 2010. Tuolloin Puumalassa oli yhteensä 15 päivänä yli +30 °C. Kuluvan vuoden osalta kärkisijaa pitää Kouvolan Utti kahdeksalla ylityksellä.

Kuumin viikko

Hain IL:n twiitin pohjalta Suomen kuumimman viikon 1961 alkaen eli korkeimman Suomen lämpötilan keskiarvon seitsemän vuorokauden ajalta (liukuvana). Haun tuloksena kuumin viikko olisi ollut heinäkuun alussa vuonna 1972, jolloin seitsemän vuorokauden keskilämpötilaksi muodostui Suomessa 22,7 astetta. Seuraavaksi lämpimin jakso oli heinä-elokuun taitteessa 2003 (21,7 °C). Kolmantena on heinäkuun puoliväli 1988. Kuluvan kesän lämpimin viikon (7 vrk) jakso on tarkastelussa neljännellä sijalla. Heinäkuun 22.-28. päivien keskiarvo oli 21,3 astetta. Vertailun vuoksi heinäkuun puolessa välissä 2010 vastaava arvo oli 20,2 astetta.

Lomasää

Keväällä ja alkukesästä työpaikoilla pohditaan ankarasti, että milloin kannattaa säiden puolesta pitää kesäloma. Kuukausiennusteista on varmaankin tulevaisuudessa apua tämän pulman kanssa, mutta toistaiseksi tulee tyytyä tilastoihin. Poiminkin muutamalla lämpötilaskenaariolla hieman aikasarjaa, että milloin lomat kannattaisi tilastojen valossa ajoittaa.

Aineisto perustuu E-OBS hila-aineistoon ja tarkastelupaikat on suurin piirtein Vantaan, Kajaanin ja Sodankylän lähistöltä. Laskennassa on käytetty vuosia 1961-2013 ja jokaiselle päivälle on laskettu lämpötilakriteerien mukainen ”todennäköisyys”, jota on vielä kauniimpien kuvien vuoksi tasoitettu viikon liukuvalla keskiarvolla.

Hyvä sää on makuasia. Se on käynyt selväksi myös blogin kommentoinneissa. Jos pitäisi jonkinlainen raja-arvo keksiä suurimmalle osalle suomalaisista, niin voitaisiin käyttää vaikkapa 20 asteen rajapyykkiä. Eli lasketaan todennäköisyys, että päivän ylin lämpötila on yli 20 astetta. Tätä ehkä suurin osa suomalaisista kutsuisi kesäiseksi lämpötilaksi.

Yli 20 asteen ”todennäköisyys”. Punainen = Vantaa; vihreä = Kajaani; sininen = Sodankylä. Data: E-OBS

Jos tarpeeksi suureksi todennäköisyydeksi lomavalintojen suhteen vaaditaan 50%, olisi Vantaan alueella lomat syytä ajoittaa kesäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin ajanjaksolle. Kajaanin korkeudella vastaavalla todennäköisyydellä olisi turvallista valita lomat heinäkuulle. Sodankylässä todennäköisyydet jäävät alemmiksi, mutta kaikille kolmelle alueelle on ominaista, että suurin todennäköisyys yli 20 asteen lämpötiloille on suurin piirtein heinäkuun viimeisellä viikolla. Kaikilla paikkakunnilla todennäköisyydet lähtevät melko jyrkkään laskuun elokuun ensimmäisen viikon aikana tai heti sen jälkeen. Mikäli keskivertotyöntekijällä on neljä viikkoa kesälomaa, olisi tässä suhteessa paras ratkaisu ajoittaa loma 8. heinäkuuta – 8. elokuuta tienoille viikonlopuista riippuen. Pohjoisemmaksi mentäessä tuota haitaria voisi aikaistaa joillakin päivillä.

Huh hellettä

Helteestä hullaantuville on tehty seuraava käyräkolmikko:

Yli 25 asteen ”todennäköisyys”. Punainen = Vantaa; vihreä = Kajaani; sininen = Sodankylä. Data: E-OBS

Jos kaipaat helteitä kesällä, niin lomat kannattaa sijoittaa etelässä suunnilleen samalle jaksolle kuin 20 asteen rajalle laskettuna. Suurin todennäköisyys etelän helteille on heinä-elokuun vaihteessa, mutta elokuun puoliväliin mentäessä todennäköisyydet jälleen romahtavat. Kannattaa huomata, että kesäkuussakin todennäköisyys on suurempi kuin elokuun loppupuoliskolla. Pohjoisempana valinnaksi muodostuu enemmän tai vähemmän heinäkuu.

Se viileämpi vaihtoehto

Monet eivät kaipaa helteitä vaan maltillisemmat lämpötilat kelpaavat. Niinpä otin viimeiseksi skenaarioksi hatusta vedettynä 17-23 asteen haitarin päivän ylimmän lämpötilan osalta. Viileämmän sään kannattajien mielestä 17 astetta saattaa olla mukavaa ulkoilusäätä ja +23 astetta vielä menee. Katsotaan miten tilanne muuttuu kun meillä on käytössä katto ylimmän lämpötilan osalta.

Päivän ylimmän lämpötilan 17-23 asteen ”todennäköisyys”. Punainen = Vantaa; vihreä = Kajaani; sininen = Sodankylä. Data: E-OBS

Käyttäen fifty-fifty todennäköisyyttä, hieman viileämmän sään kannattajilla on aihetta ”juhlaan” maan eteläosassa, sillä valinnanvaraa riittää. Tilastojen valossa kesäkuun puolivälistä alkaa useamman kuukauden jakso, jolloin olosuhteet ovat melko suosiollisia. Punaisessa käyrässä tosin nähdään pieni notkahdus heinäkuun lopulla, jolloin helteet saattavat pilata lomaa. Otollisinta aikaa lomanvietolle olisikin elokuun puolivälin paikkeilla. Tuolloin helteet eivät enää liiemmin kiusaa, mutta lämpötilat ovat vielä hieman viileämmän sään kannattajien mielestä sopivissa rajoissa. Pohjoisempana ”paras” jakso on jälleen heinäkuu, etenkin Lapissa heinäkuun lopulla ylletään varmimmin tuohon 17-23 asteen maaliin.

Mitä tästä opimme? Tykkäsit sitten helteistä tai vähän viileämmästä säästä, on pohjoisessa valintasi heinäkuu. Etelämpänä otollisen lomajakson ajoituksessa on hieman enemmän hajontaa omien mieltymysten mukaan. Aavistuksen viileämmän sään kannattajien kannattaisi ehkä jakaa lomansa kahtia: ensimmäinen jakso jonnekin kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin paikkeille ja jatkoa sitten elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Kuumemmille tyypeille mukaan kannattaa ottaa elokuun ensimmäinen viikko ja siitä lomaviikkojen määrän mukaan taaksepäin kohti heinäkuun alkua.

Oma valintani osui viikonloput mukaan laskien 12. heinäkuuta-10. elokuuta. Siitä voi sitten jokainen arvuutella mitkä ovat allekirjoittaneen kriteerit 😉 (vinkkinä: salamat).

Lomaviikkojen valintaan liittyy toki myös sateet sekä auringonpaiste. Jos kiinnostusta on, ne voisi myös ottaa tarkasteluun mukaan. Skenaarioita on kuitenkin yhtä monta kuin on lomaviikkojen valitsijoita. Lisäksi tilastot ovat vain tilastoja. On hyvinkin mahdollista, että viileämpää säätä toivova saakin niskaansa kesän pahimmat helteet, tai päinvastoin. Näin ollen kannattaa ”näillä riveillä” pelata useammin, jolloin voittojen todennäköisyyskin kasvaa.

Jos tässä kesässä on ollut jotain ”hienoa”, niin melkein jokaiselle on ollut jotakin (jossain vaiheessa). On ollut niin rankkasateita kuin kuivempaakin. On ollut +30 asteen helteitä ja toisaalta alle +10 astetta sekä lumisateita. Ajoituksella on toki suuri merkitys. Täydellistä kesää tästä tuskin kenellekään tulee, sen verran vaihtelevaa on ollut. Jotta sama vaihtelu jatkuisi, on keskipitkissä ennusteissa näköpiirissä helteiden paluu tulevan viikonvaihteen kuluessa.

Säätä joka lähtöön

Edellisestä päivityksestä on aikaa ja moni on varmaan ihmetellyt päivitysten hitautta. Ajattelinkin käydä hieman läpi ”syitä” tähän hitauteen listaamalla joitakin vapaa-ajalla työstettäviä säähän liittyviä harrasteita – joista tämä blogi on vain yksi, joskin mieluinen osa. Eli vaikka uusia kirjoituksia ei välttämättä aina kuulu, ei se tarkoita, että sitä vain levättäisiin laakereillaan. Aktiivinen kommentointi pitää sivun ajantasalla ja tuoreena, vaikka päivityksestä olisikin aikaa. Kiitos siis lukijoille ja kommentoijille!

GFS

Parhaillaan työn alla on GFS-karttojen uusiminen:

http://www.puuppa.org/~pnuu/gfs/

Eli koko sääkenttien laskenta ja piirtoympäristö tulee jossain välissä muuttumaan niin, että GrADS-ohjelman sijaan käytetään Python-ohjelmointikieltä. Karttojen luontiskriptit kirjoitetaan siis alusta alkaen uusiksi. Tämän myötä kartoista tulee näyttävämpiä ja tiettyjen osien laskennat nopeutuvat huomattavasti. Malliluotausdatasta lasketut suureet kuten 0-3km CAPE, EL taso ja erilaiset konvektioindeksit saadaan huomattavasti nopeammin kun ne lasketaan erikseen Python-skriptin kutsuman Fortran-koodin avulla. Summa summarum: enemmän kenttiä, laajemmalle alueelle ja näyttävämmin.

LAPS

GFS-karttojen uusimisen lisäksi on talven/kevään aikana työstetty LAPS-karttoja. Kyseessä on tunnin välein tuotettava aineisto, jossa pyritään kaikkia erilaisia havaintoaineistoja hyödyntäen luoda paras mahdollinen kuva ilmakehän tilasta kyseisellä hetkellä. Aineiston avulla voidaankin esittää esimerkiksi lämpötilat koko Skandinaviassa tunnin välein. Lisäksi vaikkapa pakkasen purevuus/helteen tukaluus voidaan nopeasti laskea ja esittää karttamuodossa. Tarkoitus on lisätä myös ennustepuolelta tuttuja suureita, eli esimerkiksi tuulikonvergenssivyöhykkeiden visualisointi. Kaiken kruunaa keinotekoiset ”pseudo”luotaukset, joita voidaan laskea tunnin välein minne vain.  Tämä on erittäin hyödyllinen ominaisuus ainakin omasta mielestäni ja näistä on hyötyä esimerkiksi ukkosten lähituntiennustamisessa. Sivusto on tällä hetkellä tauolla odottamassa päätöstä, että millä koneella sitä ajetaan. Tuotoksia voi kuitenkin seurata sivulla:

http://www.puuppa.org/~pnuu/laps/

FINWRF

Jatketaan vielä, kas kummaa, mallimaailmassa. Pöytätietokoneella pyörivä hienohilamalli jatkaa työtään ja murjoo parhaillaan kahden tunnin välein lähihetkiennusteita 15 tunnin päähän. Talvella mallin ydin päivitettiin uusimpaan versioon. Kevään mittaan on tullut tehty testauksia eri malliasetuksilla, että miten mallista saisi kaikkein eniten irti. Lähikuukauden aikana tulee vielä tehdä lisätestejä, ennen ukkoskauden alkua. Mahdollisesti kahden tunnin ennustesyklistä siirrytään ”jatkuvaan” sykliin, eli aina tunnin välein tarkistetaan onko edellinen ajo valmistunut, jolloin joko käynnistetään uusi tai odotetaan hetken aikaa edellisen valmistumista. Tämän myötä ennusteiden saatavuus vaihtelee yleensä 1,5h-3h välillä. Lisäksi olisi tarkoitus tuoda uusia ennustekenttiä esille mallista ja joskus tulevaisuudessa piirtää kuvat niin ikään Python-ohjelmointikielen avulla.

Mallin tuottamiin ennusteisiin voi käydä tutustumassa osoitteessa:

http://www.puuppa.org/~pnuu/wrf/

MYRSKYVAROITUS.COM

Yhdessä Ari-Juhani Punkan kanssa päivittelemme talvisin 2-4 kertaa viikossa pitkää myrskyennustetta ja kesäisin pitkää rajuilmaennustetta. Tämän lisäksi teemme ajoittain merkittävistä päivistä yksityiskohtaisempia vaarallisen sään ennusteita. Parhaillaan eletään välikautta, mutta ukkosiin painottuvat ennusteet alkavat kauden käynnistyessä toukokuun aikana. Ennusteita ja paljon muuta myrskyihin ja rajuilmoihin liittyvää tietoutta voi käydä lukemassa osoitteessa:

http://www.myrskyvaroitus.com/

SÄLÄÄ

Pikauutisia säästä ja ilmastosta tulee jaettua Twitterin kautta niin oman kuin Ilmatieteen laitoksen tilin kautta:

https://twitter.com/ilmasto

https://twitter.com/meteorologit

Harrastan paljon säävalokuvausta ja talven aikana siirsin netissä olevat kuvani uudelle sivustolle, mutta paljon on töitä vielä edessä, että saisi kaikki otetut kuvat järjestettyä sopiviin kategorioihin ja tuotua ne mukaan blogimaailmaan.

Tässä taisi olla päällisin puolin vapaa-aikani säähän liittyvät harrasteet. Jotta päivitys ei olisi pelkkää omaelämäkertaa, niin laitetaan lopuksi hieman tilastoa kehiin.

Lämpötilapoikkeamaa

Alla on kuvattuna vuoden 2013 alusta alkaen päivittäinen maan etelä- ja keskiosan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta. Siitä siis ilmenee milloin ja kuinka pitkiä kylmät jaksot ja lämpimät kaudet ovat olleet viimeisen reilun vuoden aikana.

Data: Ilmatieteen laitos

Kylmät jaksot ovat siis painottuneet molempien vuosien tammikuihin sekä viime vuoden maaliskuuhun. Näiden lisäksi on reilun vuoden aikana ollut maltillisempia viileitä kausia silloin tällöin. Lämpimien jaksojen osalta ”pinta-alaa” on enempi, mutta merkittävimmät tapaukset osuivat viime vuoden touko-kesäkuuhun (kesällä on hankalempi saada yhtä suuria lämpötilapoikkeamia kuin talvella) ja vuodenvaihteen tienooseeen. Lisäksi kuluvan vuoden helmi-maaliskuun leuto putki oli kestoltaan hyvin pitkä muutaman päivän notkahdusta lukuun ottamatta. Parhaillaan ollaan melko lähellä pitkän ajan keskiarvoja.

Sanottakoon, että tein samanlaisen kuvan maan pohjoisosan datasta ja se oli hyvin pitkälti samanlainen. Ainoana erona oli, että pohjoisessa poikkeamien amplitudi tuntui olevan hieman suurempi. Toisin sanoen lämpimien poikkeamien aikaan oli pohjoisessa anomalia pääsääntöisesti vielä suurempi kun taas kylmien jaksojen osalta poikkeama oli subjektiivisesti katsottuna enemmän tai vähemmän sama kuin etelässä.

Laskin vielä lopuksi koko jakson lämpötilapoikkeamien summan. Mikäli summaksi tulisi nolla, olisi sekä kylmien että lämpimien jaksojen ”pinta-ala” yhtä suuri. Maan etelä- ja keskiosassa poikkeamien summaksi muodostui 718 ”vuorokausipoikkeama-astetta” ja maan pohjoisosassa vastaavaksi arvoksi muodostui 848 yksikköä. Eli jos jonkun mielestä on edeltävän reilun vuoden aikana ollut keskimääräistä lämpimämpää, olisi hän myös oikeassa.

Esterillä on asiaa

Syystulvat ovat hankaloittaneet elämää Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaan maakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan nyt koetut syystulvat ovat poikkeuksellisia. Minkälainen tilanne on meteorologiselta kantilta?

Suomi matalapaineen keskiössä

Sateen muodostuminen vaatii ilman nousuliikettä ja sitä tarjoavat suuremmassa mittakaavassa matalapaineet. Niinpä ei ole suuri yllätys, että sateisen syksyllä keskellä ollut Suomi on ollut matalapaineiden reitillä (itse asiassa myös kesällä oli sama tilanne).

Merenpintapaineen poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 1.9.-5.10. Kuva: NOAA/ESRL

Vaikka syksyisin matalapainetoiminta alkaakin jälleen aktivoitua voimistuvan länsivirtauksen myötä, on tänä syksynä ilmanpaine juuri Suomen yllä ollut huomattavasti tavanomaista alhaisempi. Matalapaineiden jatkuvan syötön myötä on sateita saatu lähes päivittäin. Itse asiassa syyskuun alusta alkaen on Kuhmossa ollut 35 sadepäivää 36 mahdollisesta (vähintään 0,1 mm sadetta). Jokioisten havaintoasemalla sadepäiviä on ollut 34 ja Jyväskylän havaintoasemalla 33.

Ongelmana on siis yleisesti ollut se, että sateet ovat jatkuneet pitkään ilman pidempää poutajaksoa. Niinpä maaperä on jo paikoin täysin kyllästetty vedellä eivätkä uudet sateet enää imeydy maaperään. Lokakuun kuuden ensimmäisen vuorokauden aikana eniten vettä on kertynyt Isojoen Kärjenkosken asemalla, 105 mm. Myös Merikarvian ja Teuvan asemilla ollaan 100 mm tienoilla. Tyypillinen lokakuun sademäärä näillä alueilla on noin 70 mm paikkeilla eli tosiaan alle viikossa on jo saatu yli tyypillisen lokakuun verran vettä. Itsessään tällaiset sademäärät eivät ole harvinaisia tai poikkeuksellisia, sillä kesäisissä ukkoskuuroissa voi tulla vuorokaudessakin yli 100 mm, mutta tällä kertaa pohjalla on siis ollut jo monta rankempaa sadepäivää.

Vuosi on tähän mennessä ollut varsin sateinen. Monen mielestä kesä ”meni piloille” epävakaan sään johdosta ja syksy on jatkanut samaa sateista rataa. Jos sateet olisivat jakautuneet tasaisesti tänä vuonna koko Suomeen, olisi tammi-syyskuun sademäärä yksittäisellä paikkakunnalla noin 551 mm. Pitkän ajan keskiarvon mukaan lukema olisi 450 mm. Eli tammi-syyskuussa on Suomeen satanut noin 100 millimetriä tavanomaista enemmän jokaista paikkakuntaa kohden (edelleen olettaen, että sateet olisivat jakautuneet tasaisesti). Edellisen kerran tammi-syyskuun Suomen sademäärä on ollut suurempi vuonna 1998, mutta muita sateiseimpia ei viimeisten 50 vuoden ajanjaksolta löydy. Eli kyllä hyvällä syyllä voidaan todeta, että tähän saakka vuosi on ollut varsin sateinen. Tosin aina alueelliset erot on otettava huomioon. Tähän mennessä eniten ”vodaa” tänä vuonna on satanut Kajaanin Saaresmäen asemalla, 848 mm.

Helsingin Kaisaniemen 12 kuukauden liukuva sadesumma (mm). Lähde: Ilmatieteen laitos

Helsingissä rikottiin paikkakunnan mittaushistorian syyskuun sade-ennätys. Sadetta on tuntunut riittäneen menneiden kuukausien mittaan ja niinpä otin koko Helsingin sadeaikasarjasta 12 kuukauden liukuvan sadesumman. Tällä lailla mitattuna sateisin jakso osui Helsingissä maaliskuusta 1944 helmikuulle 1945. Kuten käppyröistä näkyy, tässä viimeisen vuoden, puolentoista aikana ollaan Helsingissä saatu ”nauttia” varsin runsaista sademääristä.

Tuleeko vuodesta lämpötiloiltaan erikoinen?

Suomen keskilämpötila ei ole syyskuun loppuun mennessä ollut kokonaisuudessaan kovin erikoinen.

Suomen keskilämpötilan poikkeama vuoden alusta kyseiseen kuukauteen saakka. Lisäksi vastaavat tiedot kolmen lämpimimmän ja kylmimmän vuoden osalta (vuodesta 1900 alkaen). Mukana myös skenaariot loppuvuodelle mikäli loppuvuosi olisi lämpimin/kylmin havaittu (1900 alkaen) tai lähellä pitkän ajankeskiarvoa.

Yllä olevasta kuvasta nähdään, että kuluva vuosi on syyskuuhun mennessä ollut keskilämpötilaltaan hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa (huolimatta kylmähköstä helmikuusta). Jos meno jatkuu samanlaisena, ei vuoden 2012 keskilämpötilasta tule kovin suurta merkintää historiankirjoihin. Silti vielä on melkein kolme kuukautta vuotta jäljellä, joten kuinka suureksi vuoden lämpötilapoikkeama voisi vielä muuttua? Mikäli loppuvuosi olisi yhtä lämmin kuin viime vuoden loka-joulukuu, voisi poikkeama nousta noin asteen tienoille. Jos puolestaan loppuvuosi olisi vuoden 1915 kaltainen, voisi poikkeama olla lopulta -1,6 asteen luokkaa. Eli mahdollinen haitari on vielä melko suuri, mutta TOP 3 -luokkaan (1900 alkaen) vaaditaan hurjia poikkeamia suuntaan tai toiseen.

Baltiassa voimakas myrsky

Samalla kun osa Suomea sai viikonlopun aluksi niskaan vettä oikein urakalla, saivat Baltian maat niskaansa voimakkaan myrskyn. Kyseessä oli lyhytikäinen ja hyvin pieni, mesoskaalan matalapaine, joka alkoi voimistua varhain perjantaina Pohjois-Saksan tuntumassa ja lopulta iskeytyi Liettuaan pe-la välisenä yönä. Paikallisten sanomalehtien mukaan luokkaa 150 000 kotitaloutta oli ilman sähköä kun tuulet puhalsivat noin 30 m/s. Alla on FINWRF-mallin tulkintaa tuulen nopeuksista.

WRF-säämallin tuulitulkinnat Baltian myrskystä.

Miltä jatko näyttää?

Lokakuun alku on ollut Suomessa yli kolme astetta tavanomaista leudompi, kiitos tuulisen ja pilvisen sään. Lokakuun toisen viikon aikana suuntaus on hiljalleen kohti poutaisempaa ja viileämpää säätä kun matalapaineen alue lopulta siirtyy Suomen itäpuolelle ja meille ilmavirtaus käy pohjoisesta ja korkean selänne alkaa ottaa vallan, ainakin tilapäisesti. Kuinka pitkäikäinen tämä muutos on, se jää nähtäväksi. Globaalit mallit ovat eri mieltä mitä lokakuun puolenvälin paikkeilla tapahtuu suursäätilassa: Jääkö Suomen ylle/lähettyville korkeapaine ja ilmavirtaus kävisi koillisesta pitäen sään kylmänä ja poutaisena vai aktivoituuko länsivirtaus uudelleen, joka toisi mukanaan lauhempaa ja epävakaisempaa säätä.

Talvi alkaa hellittää otettaan

Tammikuun loppu ja helmikuun alku kuluivat kipakoiden pakkasten kanssa. Loppujen lopuksi tuo kylmä kausi näyttää kuitenkin jäävän varsin lyhyeksi, sillä keskipitkät sääennusteet näyttävät säätyypin olevan enempi matalapainevoittoisempi kuin mihin viime viikkoina on totuttu.

Polaarimatala Etelä-Itämerellä

Palataan vielä ajassa taaksepäin vajaa pari viikkoa. Tuolloin saatiin kokea melko harvinainen polaarimatala Itämerellä. Ennusteet osuivat kohtuu hyvin kohdalle tämän tapauksen kanssa. Alla on satelliittikuvan ja tutkakuvan yhdistelmä perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään 3.-4. helmikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos / EUMETSAT

Valitettavasti tutkakuvaa ei ollut saatavilla Baltian maista, joten systeemin itäpuolisko jää tutkakuvalta pääosin peittoon. Silti mesoskaalan matalapaine on selviö ja tapauksessa oli paljon polaarimatalille tyypillisiä ominaisuuksia. Yksi karkeahko sääntö on, että tuulen nopeudet tulisivat olla vähintään 17 m/s. Rannikoilla olleet 10 m/s keskituulihavainnot eivät osuneet pahimpaan kohtaan enkä ainakaan tähän hätään ehtinyt etsiä mahdollisia laivahavaintoja. Sen sijaan yksi apu löytyi. Trooppisten myrskyjen tuulien arvioinnissa käytetään muun muassa satelliitilla saatavia ASCAT -instrumentin tuottamia tietoja. Noin 840 km korkeudessa viilettävässä satelliitissa on eräänlainen tutka, joka skannaa merenpinnan ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida merenpintaan häiriöitä aiheuttavien tuulien nopeutta ja suuntaa. Alla on perjantai-illalta yksi kooste.

Lähde: NOAA / EUMETSAT

ASCATin perusteella yllä olevassa kuvassa on arviolta 15 m/s puhaltavia tuulia polaarimatalan koilliskulmassa. Koska kyseessä on yksittäinen ajanhetki, voidaan olettaa, että paikoin ylitettiin myös tuo polaarimatalilta epävirallisesti vaadittu 17 m/s.

Testailin vielä miten WRF säämalli suoriutui systeemin ennustamisesta. Ennen polaarimatalan muodostumista malli sai otuksen useassa ajossa kehitettyä. Niinpä ajoin mallin vielä kovemmilla asetuksilla keskitettynä Etelä-Itämerelle. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi, että mallin horisontaalinen erotuskyky oli noin 3,33 km ja pystytasoja oli 60. Laskentapisteitä oli siis yhteensä hieman yli 6 miljoonaa ja malli raksutti kotikoneella noin 18 tuntia.

Mallin alkuhetkillä näkyy ns. spin-up efekti, jolloin malli ”kehittää sään”. Hetken aikaa kestää, ennen kuin yhtälöt loksahtavat kohdilleen. WRF sai aika mainiosti polaarimatalan kehityksen kuvattua sekä tutka/satelliittikuvassakin nähdyn hetkittäisen ”silmän”. Mallin arvion mukaan keskituuli oli kovimmillaan merellä noin 17-18 m/s, hetkellisesti ehkä jopa 20 m/s.

Niille joita polaarimatalat kiinnostavat enempikin, suosittelen allekirjoittaneen joitakin vuosia vanhaa kandityötä polaarimatalien ja Välimeren ”hurrikaanien” yhtäläisyyksistä ja eroista. Kyhäsin PDF:n eri tiedostoista, joten sivunumerot eivät ole aivan kohdillaan.

Talvesta ei muodostu kylmää

Hypätään polaarimatalista takaisin menneeseen nykyhetkeen. Talvitilastoihin lasketaan aina mukaan joulu-, tammi- ja helmikuu. Kohta alkaa jo helmikuukin olla paketissa, joten nyt alkaa olla jo selvää, että kuluvasta talvesta ei Suomessa muodostu ainakaan tavanomaista kylmempää. Todennäköisesti talvi on siis joko ”tavanomainen” tai hieman tavanomaista leudompi. Päivittäisarvoista laskettuna helmikuun puoliväliin mennessä talvi on ollut reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Kun ennusteet seuraavalle viikolle/parille eivät näytä mitään erityisen kylmää, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että tuo arvio menee pieleen.

Ainakin etelässä asustelevat ovat voineet aurinkoisina hetkinä huomata, että kyllä se arska jo hieman lämmittää. Kyhäsin nopsasti esimerkin kuinka lämpötilaerot yön ja päivän välillä kehittyvät vuoden mittaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvasta nähdään, että joulukuussa ja tammikuussa yö- ja päivälämpötilojen ero on keskimäärin hyvin pieni, vain noin asteen luokkaa. Helmikuussa alkaa tasainen nousu näissä lämpötilaeroissa eli aurinko alkaa jo vaikuttamaan lämmittävästi. On syytä huomauttaa, että kuvaajassa on mukana kaikki päivät, myös pilviset. Niinpä aurinkoisina päivinä ero yön ja päivän välillä voi olla paljonkin näitä lukemia suurempi.

Maksimi osuu toukokuulle, joka onkin yleensä kuukausista yksi kuivimmista ja aurinkoisimmista. Lisäksi auringon energiasta suurempi osuus menee tällöin ns. havaittavan lämmön vuon kasvattamiseen eikä latentin lämmön vuohon (verrattuna myöhempään kesään). Eli kun maa on toukokuussa kuivaa ja kasvillisuus on vasta heräämässä, pystyy aurinko nostamaan ilman lämpötilaa tehokkaammin kun energiaa ei mene kovin paljoa veden haihduttamiseen maaperästä tai kasvillisuuden pinnoilta.

Summa summarum: Kevättä kohti ollaan menossa ja melko todennäköisesti talven kylmimmät hetket ovat nyt takanapäin. Yllä olevasta käyrästäkin ilmenee, että lämpötilat lähtevät etelässä tyypillisesti nousuun helmikuun puolessa välissä. Toisaalta kyllä ainakin yksittäisiin kylmiin öihin on syytä varautua vielä koko maassa. Vaikka kireät pakkaset alkavat nyt selvästi muuttua epätodennäköisemmiksi päivisin, voivat yöt olla vielä maaliskuussakin varsin kylmiä.

Kevät myöhästyy?

Kevään tyypillinen saapumisaika

Maaliskuun puoliväli on ohitettu ja tilastojen mukaan kevään pitäisi alkaa Etelä-Suomessa ensi viikon loppupuolella. Viime vuonna terminen kevät alkoi suuressa osassa maan etelä- ja keskiosia 26. maaliskuuta. Onko tänä vuonna syytä odottaa kevään alkavan samoihin aikoihin?

Termisen kevään alkaminen. Numeroarvo vuodelta 2010 ja väritettynä pitkän ajan keskiarvo. Lähde: Ilmatieteen laitos

Kevään alkamisen todennäköisyys kasvaa etelässä selkeästi maaliskuun lopulla. Tilastojen valossa kevät voi huonolla tuurilla myöhästyä suurin piirtein huhtikuun puoliväliin (esim. vuonna 1966 terminen kevät alkoi Helsingissä vasta 18. huhtikuuta). Terminen kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi nollan yläpuolelle. Kun yöt käyvät lyhyemmiksi ja aurinko lämmittää päivisin pidempään ja tehokkaammin, on keskilämpötila väkisin kipuamassa nollan yläpuolelle maaliskuun lopulla, huhtikuun alussa.

Säteilyn määrä kasvaa nopeasti ja lämpötila seuraa hieman perässä

Pitkän ajan keskiarvo globaalin säteilyn ja keskilämpötilan osalta. Lähde: Ilmatieteen laitos

Yllä olevasta kuvaajasta nähdään kuinka globaali säteily (auringon suora säteily + hajasäteily) sinisen käyrän muodossa alkaa selvästi nousta maaliskuun aikana. Kasvuvauhti hidastuu vasta toukokuun alussa kun taas huippusäteily osuu luonnollisesti kesäpäivänseisauksen tienoille. Eli seuraavien 1,5 kuukauden ajan auringosta saatava säteily kasvaa nopeinta tahtiaan. Vuorokauden keskilämpötilan käyrä (punainen) on askeleen jäljessä globaalin säteilyn käyrää. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi merten hitaammasta lämpenemisestä (suuri lämpökapasiteetti). Tästä syystä meillä lämpimin ajankohta onkin noin kuukauden auringon säteilymaksimin jälkeen.

Kuvassa on käytetty Helsinki-Vantaan arvoja ja siitä selvästi huomaa meren lämmittävän vaikutuksen loppuvuodesta säteilyn vähetessä (meri luovuttaa lämpöään hitaammin kuin mantereet). Eli nyt maaliskuun 19. päivä vastaa säteilymäärältään noin syyskuun 19. päivän arvoja, mutta keskilämpötilojen osalta joulukuun 7. päivän arvoja.

Onko kevät jo näköpiirissä?

Miltä keskipitkät ennusteet näyttävät? Alkuviikolla on lännestä tulossa tuulahdus kevättä kun lämpötilat kohoavat tiistaina lämpimän ilmamassan ja mahdollisen föhn-tuulen myötä paikoin ehkä +5…+7 asteen tienoille Etelä-Suomessa. Vielä on hieman epäselvää miten pilvisyys ja mahdolliset sateet sijoittuvat ja vaikuttavat lämpötilan nousuun.  Tämän lämpimän aallon jälkeen sää jälleen viilenee loppuviikoksi kun matalapaineiden alue siirtyy enempi Suomen itäpuolelle ja koko Pohjois-Eurooppaan virtaa pohjoisesta kylmää ilmamassaa. Tuo tavanomaista kylmemmän ilmamassan vaikutus näyttää parviajojen perusteella ulottuvan ainakin ensi viikon loppuun saakka, mahdollisesti huhtikuun puolellekin kuten GFS tällä hetkellä näyttää.

Euroopan keskuksen ennuste näyttää, että pohjoisen pallonpuoliskon kylmä polaaripyörre on siis valumassa ensi viikon aikana  lähemmäksi Fennoskandiaa. Polaaripyörre hajoaa kevään edetessä lisääntyvän auringon säteilyn myötä, mutta pahimmassa tapauksessa polaaripyörre jää hyrräämään ja vähitellen hajoamaan meidän lähelle, joka voisi tietää entisestään hitaampaa kevään etenemistä. Eli terminen kevät ei tämän hetkisen ennusteen valossa näytä alkavan tavanomaiseen aikaan etelässä vaan myöhästyy jonkin verran. Tämä tietäisi hieman kasvanutta riskiä pahemmalle tulvatilanteelle jos kevät saapuisi ryminällä tavanomaista myöhemmin. Seuraillaan tilannetta.

Alla on jatkuvasti päivittyvä (tuorein) GFS mallin parviennuste ilmamassan (ylempi) ja 2 metrin lämpötilan (alempi) osalta Järvenpään hilapisteelle. Kannattaa seurata miten ylemmässä paneelissa parviajojen keskiarvo (valkoinen käyrä) on suhteessa pitkän ajan keskiarvoon (punainen käyrä).

Seuraavassa päivityksessä on tulossa asiaa siitä, kuinka työn alla olevat WRF-parviajot saivat ennustettua viime kesän Asta-rajuilman.

%d bloggers like this: