Arkisto

Posts Tagged ‘polaarimatala’

Talvi alkaa hellittää otettaan

Tammikuun loppu ja helmikuun alku kuluivat kipakoiden pakkasten kanssa. Loppujen lopuksi tuo kylmä kausi näyttää kuitenkin jäävän varsin lyhyeksi, sillä keskipitkät sääennusteet näyttävät säätyypin olevan enempi matalapainevoittoisempi kuin mihin viime viikkoina on totuttu.

Polaarimatala Etelä-Itämerellä

Palataan vielä ajassa taaksepäin vajaa pari viikkoa. Tuolloin saatiin kokea melko harvinainen polaarimatala Itämerellä. Ennusteet osuivat kohtuu hyvin kohdalle tämän tapauksen kanssa. Alla on satelliittikuvan ja tutkakuvan yhdistelmä perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään 3.-4. helmikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos / EUMETSAT

Valitettavasti tutkakuvaa ei ollut saatavilla Baltian maista, joten systeemin itäpuolisko jää tutkakuvalta pääosin peittoon. Silti mesoskaalan matalapaine on selviö ja tapauksessa oli paljon polaarimatalille tyypillisiä ominaisuuksia. Yksi karkeahko sääntö on, että tuulen nopeudet tulisivat olla vähintään 17 m/s. Rannikoilla olleet 10 m/s keskituulihavainnot eivät osuneet pahimpaan kohtaan enkä ainakaan tähän hätään ehtinyt etsiä mahdollisia laivahavaintoja. Sen sijaan yksi apu löytyi. Trooppisten myrskyjen tuulien arvioinnissa käytetään muun muassa satelliitilla saatavia ASCAT -instrumentin tuottamia tietoja. Noin 840 km korkeudessa viilettävässä satelliitissa on eräänlainen tutka, joka skannaa merenpinnan ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida merenpintaan häiriöitä aiheuttavien tuulien nopeutta ja suuntaa. Alla on perjantai-illalta yksi kooste.

Lähde: NOAA / EUMETSAT

ASCATin perusteella yllä olevassa kuvassa on arviolta 15 m/s puhaltavia tuulia polaarimatalan koilliskulmassa. Koska kyseessä on yksittäinen ajanhetki, voidaan olettaa, että paikoin ylitettiin myös tuo polaarimatalilta epävirallisesti vaadittu 17 m/s.

Testailin vielä miten WRF säämalli suoriutui systeemin ennustamisesta. Ennen polaarimatalan muodostumista malli sai otuksen useassa ajossa kehitettyä. Niinpä ajoin mallin vielä kovemmilla asetuksilla keskitettynä Etelä-Itämerelle. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi, että mallin horisontaalinen erotuskyky oli noin 3,33 km ja pystytasoja oli 60. Laskentapisteitä oli siis yhteensä hieman yli 6 miljoonaa ja malli raksutti kotikoneella noin 18 tuntia.

Mallin alkuhetkillä näkyy ns. spin-up efekti, jolloin malli ”kehittää sään”. Hetken aikaa kestää, ennen kuin yhtälöt loksahtavat kohdilleen. WRF sai aika mainiosti polaarimatalan kehityksen kuvattua sekä tutka/satelliittikuvassakin nähdyn hetkittäisen ”silmän”. Mallin arvion mukaan keskituuli oli kovimmillaan merellä noin 17-18 m/s, hetkellisesti ehkä jopa 20 m/s.

Niille joita polaarimatalat kiinnostavat enempikin, suosittelen allekirjoittaneen joitakin vuosia vanhaa kandityötä polaarimatalien ja Välimeren ”hurrikaanien” yhtäläisyyksistä ja eroista. Kyhäsin PDF:n eri tiedostoista, joten sivunumerot eivät ole aivan kohdillaan.

Talvesta ei muodostu kylmää

Hypätään polaarimatalista takaisin menneeseen nykyhetkeen. Talvitilastoihin lasketaan aina mukaan joulu-, tammi- ja helmikuu. Kohta alkaa jo helmikuukin olla paketissa, joten nyt alkaa olla jo selvää, että kuluvasta talvesta ei Suomessa muodostu ainakaan tavanomaista kylmempää. Todennäköisesti talvi on siis joko ”tavanomainen” tai hieman tavanomaista leudompi. Päivittäisarvoista laskettuna helmikuun puoliväliin mennessä talvi on ollut reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Kun ennusteet seuraavalle viikolle/parille eivät näytä mitään erityisen kylmää, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että tuo arvio menee pieleen.

Ainakin etelässä asustelevat ovat voineet aurinkoisina hetkinä huomata, että kyllä se arska jo hieman lämmittää. Kyhäsin nopsasti esimerkin kuinka lämpötilaerot yön ja päivän välillä kehittyvät vuoden mittaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvasta nähdään, että joulukuussa ja tammikuussa yö- ja päivälämpötilojen ero on keskimäärin hyvin pieni, vain noin asteen luokkaa. Helmikuussa alkaa tasainen nousu näissä lämpötilaeroissa eli aurinko alkaa jo vaikuttamaan lämmittävästi. On syytä huomauttaa, että kuvaajassa on mukana kaikki päivät, myös pilviset. Niinpä aurinkoisina päivinä ero yön ja päivän välillä voi olla paljonkin näitä lukemia suurempi.

Maksimi osuu toukokuulle, joka onkin yleensä kuukausista yksi kuivimmista ja aurinkoisimmista. Lisäksi auringon energiasta suurempi osuus menee tällöin ns. havaittavan lämmön vuon kasvattamiseen eikä latentin lämmön vuohon (verrattuna myöhempään kesään). Eli kun maa on toukokuussa kuivaa ja kasvillisuus on vasta heräämässä, pystyy aurinko nostamaan ilman lämpötilaa tehokkaammin kun energiaa ei mene kovin paljoa veden haihduttamiseen maaperästä tai kasvillisuuden pinnoilta.

Summa summarum: Kevättä kohti ollaan menossa ja melko todennäköisesti talven kylmimmät hetket ovat nyt takanapäin. Yllä olevasta käyrästäkin ilmenee, että lämpötilat lähtevät etelässä tyypillisesti nousuun helmikuun puolessa välissä. Toisaalta kyllä ainakin yksittäisiin kylmiin öihin on syytä varautua vielä koko maassa. Vaikka kireät pakkaset alkavat nyt selvästi muuttua epätodennäköisemmiksi päivisin, voivat yöt olla vielä maaliskuussakin varsin kylmiä.

Mainokset

Polaarimatala Itämerellä?

Noin 15 astetta tavanomaista kylmempi arktinen ilmamassa on parhaillaan päällä. Ilmanpainekin on välillä käväissyt poikkeuksellisen korkeissa lukemissa. Nämä ovat johtaneet toistaiseksi talven alimpiin lämpötilalukemiin kun Kuusamossa mitattiin torstaina -39,2 astetta.

Etelässä on ollut selvästi tätä lauhempaa, mutta täällä tuuli onkin ollut selvästi voimakkaampaa. Pakkasen purevuus onkin vastannut noin -30 astetta. Kylmässä ilmassa on sula meri kehittänyt sankkoja lumikuuroja eri puolille Itämerta. Lisäksi kylmä ilma sai aikaan heikkoa merisavua ainakin Helsingin edustalla, jossa oli vielä paikoin sulaa:

Yllä on videota Helsingin Uunisaaresta torstaiaamulta. Lämpötila oli noin -19 astetta ja tuuli noin 7-10 m/s.

Kylmää eri puolilla Eurooppaa, mutta lämmintä Pohjois-Amerikassa

Kylmää ilmaa on levinnyt pitkälle Länsi-Eurooppaan saakka. Edellisen postauksen 850 hPa ilmamassan lämpötilaminimien seuraksi tein viimeisten 51 vuoden ajalta kahden metrin lämpötilaminimien kuvan. Kyseessä on E-OBS tietokannan datasta tehty kuva, jossa varsinaiset havainnot on interpoloitu Euroopan alueelta. Kaikkia havaintoasemia eri puolilta Eurooppaa ei ole käytetty, joten jotkin alhaiset lukemat ovat voineet jäädä pois. Lisäksi interpolointi aina vähän tasoittaa ääriarvoja. Silti tästä saadaan karkea kuva siitä, että kuinka alhaisia lukemia eri puolilla Eurooppaa on viimeisten noin 50 vuoden aikana havaittu.

Alhaisimmat lämpötilat vuosilta 1961-2011. Data: E-OBS

En kunnolla ehtinyt verrata nyt viime päivinä havaittuja lämpötiloja itse kuvassa oleviin, mutta noin äkkivilkaisulla ei ainakaan laajalti ole yllä oleviin lukuihin vielä päästy.

Jos Eurooppa hytisee kylmyydessä, niin on hytisty myös Alaskassa. Siellä on viime päivinä ollut myös erittäin kylmää. Fort Yukonissa lämpötila laski jopa -54 asteeseen. Silti Alaska tekee poikkeuksen mantereella, sillä yleisesti Pohjois-Amerikassa on viime aikoina ollut erittäin lämmintä.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta perjantaina 3. helmikuuta. Kuva: Wetterzentrale

Kuvasta nähdään, että kyllä sitä suhteessa lämmintäkin ilmaa löytyy yllin kyllin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Esimerkiksi Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa oli keskiviikkona huikeat +22 astetta, kun tyypillisesti ylletään helmikuussa ehkä noin +7 asteeseen.

Potentiaalinen polaarimatala

Palataan vielä lopuksi Eurooppaan ja Itämerelle. Nyt muutaman päivän ajan osa numeerisista malleista on näyttänyt, että Itämeren eteläosaan saattaa perjantaina kehittyä polaarimatala. Ne syntyvät yleensä kun erittäin kylmää ilmaa virtaa jääpeitteiseltä alustalta sulan meren ylle. Tällöin alueelle alkaa kehittyä sankkoja lumikuuroja, jotka voimistuvat ajan mittaan. Otollisissa olosuhteissa ilmanpaine alkaa laskea ja syntyy pienen mittakaavan matalapaine. Tämä prosessi entisestään edistää lämmön ja kosteuden vapautumista merestä ja niinpä matalapaine saattaa alkaa nopeasti voimistumaan. Kaikkein hienoimmissa tapauksissa polaarimatalissa esiintyy hurrikaaneille tyypillinen pilvetön silmä ja sen ympärillä spiraalimaisesti keskuksesta erkanevia lumikuurojonoja.

Polaarimatala Barentsin merellä helmikuussa 1987. Kuva: Wikipedia / NOAA

 Aivan yhtä hienoon otukseen ei varmaankaan perjantaina päästä. Vielä on epävarmaa, että pääseekö polaarimatala syntymään Itämerelle, mutta ainakin hienohilamallit ovat sellaista välillä vilautelleet.

Yksi hirlam-mallin ennuste perjantaille. Kuva: Ilmatieteen laitos

 

Myös itse pyöräyttämäni WRF-malli on saanut jotain vastaavaa aikaiseksi viimeisimmissä ajoissaan:

Polaarimatala WRF mallissa

Mielenkiinnolla odotan mitä perjantaina näkyy tutka- ja satelliittikuvissa. Oma veikkaus on, että kyllä Itämerelle jonkinlainen polaarimatalan kaltainen matalapaine syntyy, mutta ehkä ei kuitenkaan aivan yhtä klassista tai näyttävää tapausta kuin tuo vuoden 1987 tapaus. Viimeisimmät ajot ovat näyttäneet, että otus syntyisi sen verran lähelle rannikkoa, että se ei ehtisi olla tarpeeksi kauan aikaa meren yllä. Nähtäväksi jää miten käy.

%d bloggers like this: