Myrskyrata käynnistyy

Hyvää uutta vuotta! Tässä kirjoituksessa on tarkoitus lyhyesti avata mitä allekirjoittaneella on parhaillaan työn alla ja mitä saattaa tapahtua Euroopan sään suhteen noin viikon kuluttua.

Säämallit uusiksi

Vuodesta 2015 näyttää tulevan säämallien vuosi. Maailman kaksi tunnetuinta globaalia säämallia on saamassa kuluvan vuoden aikana merkittävät päivitykset. Näistä ensimmäisenä päivitetään Yhdysvaltain GFS-malli. Se joutui ankaran kritiikin kohteeksi vuonna 2012 kun Euroopan säämalli ennusti Yhdysvaltain itärannikolle iskeneen Sandy-hurrikaanin selvästi paremmin ja aiemmin kuin GFS. Lisärahan turvin kyseistä globaalia säämallia on kehitetty ja siitä ollaan ottamassa käyttöön uusi versio tammikuun 14. päivänä. Samassa yhteydessä mallin horisontaalinen erotuskyky päivittyy 27 kilometristä hulppeaan 13 kilometriin. Tämä tarkoittaa, että mallilla voidaan simuloida yhä pienemmän mittakaavan sääilmiöitä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Euroopan keskuksen mallin resoluutio on noin 16 km ja Ilmatieteen laitoksella ajettavan alueellisen HIRLAM-mallin resoluutio on 7,5 km.

Loppukäyttäjille ehkä merkittävin uudistus on jaettavan datan resoluution muutos. Siinä missä tähän saakka ollaan dataa jaettu 0.5 asteen eli noin 50 km tarkkuudella, ollaan tämä puolittamassa noin 25 km tarkkuuteen. Näin ollen GFS-datasta tehtävät sääkartat tarkentuvat selvästi. Tätä muutosta kuvaamaan tein nyt vanhentuvasta ja uudesta datasta vertailun hilakoosta.

GFS:n tuuliennuste Suomenlahdelle. Yllä vanhentuvan 0.5 asteen ja alla uuden 0.25 asteen erotuskyvyn hilaruudukot.

Kuvasta nähdään, että tähän saakka Suomenlahdelle on pohjois-etelä-suunnassa mahtunut vain yksi kunnon merellinen hilapiste. Päivityksen myötä esimerkiksi Suomenlahden tuulitilannetta voidaan kuvata jatkossa selvästi paremmin.

Koska uudet datat eivät välttämättä ole yhteensopivia http://www.puuppa.org/~pnuu/gfs/ -osoitteessa pyörivien skriptien kanssa, olen alkanut koodaamaan GFS karttoja alusta alkaen tukemaan tätä muutosta. Tarkoitus on tehdä skripteistä modulaarisia, jolloin niillä voidaan myös tehdä sääkarttoja HIRLAM-mallin datasta sekä Suomen että Norjan osalta. Lisäksi tarkoitus on visualisoida tunnin välein Pohjoismaiden säätä (lämpötilaa, tuulta jne) LAPS-analyysien myötä. Kaikkien karttojen vertailua helpottaa samat väriskaalat ja piirrettävä alue. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Vaikka GFS-mallin päivityksen piti lyödä kampoihin Euroopan ECMWF-mallille, eivät eurooppalaiset ole levänneet laakereillaan. Uuden supertietokoneen myötä ECMWF-malli on tarkoitus päivittää kuluvan vuoden aikana noin 16 km resoluutiosta huikeaan noin 8-10 km resoluutioon. Samalla parviajojen resoluutiota kohennetaan entisestään. Pelkästään näiden muutosten myötä muun muassa ukkosten ja myrskyjen sekä pienen mittakaavan ilmiöiden ennusteiden ennakoidaan paranevan. Lisäksi rannikoiden sääennusteet paranevat tarkemman erotuskyvyn avulla. Itse olen kuluvan vuoden mallimuutoksista hyvin innoissani.

Talven pahimmat myrskyt edessä?

GFS- ja ECMWF-malli ovat ennakoineet, että noin viikon päästä matalapainetoiminta Pohjois-Atlantilla on ottamassa käänteen rajumpaan suuntaan. Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, mutta esimerkkinä näytettäköön uuden GFS-mallin (13km) tuuliennuste ensi viikon lauantaille.

GFS mallin puuskaennuste

Yllä oleva myrsky olisi maan lounaisosassa lähellä Tapani-myrskyn luokkaa. Myrskyradan potentiaalista kertoo myös se, että vielä samana päivänä GFS malli toisi entistä kovemman myrskyn Norjaan ja Ruotsiin.

GFS:n puuskaennuste

Mikäli yllä oleva ennuste toteutuisi täsmälleen ennustetun kaltaisesti, hirmumyrskypuuskat saattaisivat tehdä samankaltaista tuhoa kuin Gudrun-myrsky vuonna 2005.

Jotain tilanteen erikoisuudesta kertoo se, että ECMWF-mallin parviajotkin ovat jo nyt viikkoa ennen varsin huolestuttavan näköisiä. Puolet 50:stä parviajosta ennakoi Etelä-Ruotsiin viikon päästä vähintään 26 m/s myrskypuuskia. Vahinkoa aiheuttavien myrskypuuskien mallitodennäköisyys on jo hulppeaa 80-90% luokkaa vaikka kyseessä on viikon ennuste!

Kuten sanottua, ennusteet tulevat vielä muuttumaan suuntaan jos toiseen ja yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Silti suursäätila on muuttumassa suosimaan erittäin voimakkaita matalapaineita ja niinpä tilannetta tulee seurata tarkkaan kaikissa Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa.

Poikkeuksellista ilmamassaa

Kesä on monen mielestä nyt täällä. Sää on muuttunut nopeasti idän räntäsateista kesäisiin lämpötiloihin. Tänään sunnuntaina päästiin yli viidellä havaintoasemalla hellelukemiin (yli +25°C). Oulun korkeudella saakka ollaan käyty +20 asteen tienoilla.

Suomen itäpuolella olevan korkeapaineen reunaa viistäen on meille saapumassa kaakosta lähivuorokauden aikana ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ilmamassaa. Meteorologiassa ilmamassa-termillä tarkoitetaan yleensä lämpötilaa 850 hPa korkeudella eli noin 1,5 km korkeudella. Siellä maanpinnan olosuhteilla ei ole enää niin merkitystä ja lämpötilakenttä on tasaisempi = merellä, maalla, suolla, kaupungissa jne lämpötilat ovat enemmän tai vähemmän samaa luokkaa pienellä alueella. Toisin sanoen lämpötilavertailua voi suorittaa paljon helpommin.

Itse kahden metrin korkeudella olevaa lämpötilaa voi myös ennustaa 850 hPa lämpötilan avulla. Nyrkkisääntönä on kesäisin, että kahden metrin korkeudella päivän ylin lämpötila voi auringonpaisteessa olla noin 15-17 astetta 850 hPa lämpötilaa korkeampi.

Toukokuiset ilmamassojen lämpötilat

Ilmakehän luotauksia on tehty rutiininomaisesti yli 50 vuotta. Näiden tietojen avulla on ilmakehän kolmiulotteista tilaa voitu uudelleen analysoida jälkikäteen ja näitä malleja kutsutaankin uusanalyyseiksi. Poimin kahdesta uusanalyysistä korkeimmat ilmamassan (T850) lämpötilat toukokuiden aikana viimeisten noin 55 vuoden osalta.

ERA-40 uusanalyysi kattaa vuodet 1958-2002. Alla on kyseisen aineiston korkeimmat ilmamassan lämpötilat toukokuussa:

Max. T850 ERA-40. Data: ECMWF

Uudempi uusanalyysi (ERA-Interim), joka kattaa vuodet 1979 nykypäivään, antaa toukokuiden korkeimmiksi ilmamassan lämpötiloiksi seuraavaa:

Max. T850 ERA-Interim. Data: ECMWF

Näiden uusanalyysien perusteella korkeimmat Suomen maa-alueilla olleet toukokuiset ilmamassan lämpötilat ovat olleet juuri ja juuri +16 °C.

Poikkeuksellisen lämmintä ilmamassaa virtaa Suomeen

Alla on kahden ”päämallin” viimeisimmät ilmamassan lämpötilan ennusteet maanantaille 19. toukokuuta.

T850 ennuste GFS mallin näkemänä. Data: NCEP/NOMADS

 

Ilmamassan lämpötila ECMWF ennusteen mielestä. Oranssein värisävy on +16 ja värit vaihtuvat kahden asteen välein. Kuva: ECMWF

 

Sekä GFS, että ECMWF malli ennustavat +16 °C ilmamassaa aina noin Joensuun korkeudelle saakka. ECMWF ennusteessa käydään kaakonkulmalla lähellä +18 asteen lukemia. Suomessa ajettava HIRLAM malli ennustaa kaakkoon jopa +18 asteen ilmamassaa. Kaikki nämä skenaariot näyttävät siis maanantaille maan etelä- ja itäosaan poikkeuksellisen lämmintä toukokuista ilmamassaa.

Korkein Suomessa mitattu kahden metrin lämpötila toukokuussa on vuodelta 1995 kun Lapinjärvellä yllettiin +31 asteeseen. Maanantaina on olemassa mahdollisuudet +30 asteen rikkoutumiseen muutamissa paikoissa. Monet asiat vaikuttavat tähän, kuten esimerkiksi pilvisyys, sateet jne. Kotimainen HIRLAM malli ennustaa ”raakana” noin +30 asteen lukemia maan eteläosan sisämaahan. Globaalit mallit GFS ja ECMWF ennustavat ylimmäksi lämpötilaksi noin +29 astetta. On siis mahdollista, että maanantaina hätyytellään mittaushistorian toukokuun lämpöennätystä +31 °C. Melko todennäköisesti sitä ei rikota, mutta teoriassa se on mahdollista.

Lämmön lisäksi on etenkin maan länsiosassa odotettavissa maanantaina mahdollisesti voimakkaita ukkosia. Lisää maanantain rajuilmaennusteista tullaan kirjoittamaan www.myrskyvaroitus.com -sivustolle myöhemmin su-iltana.

Onko jo kevät?

Tehdäänpä vaihteeksi päivitys, jotta kommentoijien elämä hieman helpottuisi.

Kuu kiurusta kesään

Keväästä on ollut puhe harvase päivä. Onko se jo alkanut? Keväisiä merkkejä ovat olleet niin leskenlehdet, vihreät golf-kentät, muuttolinnut, siitepölytiedotteet, lumeton maa jne jne..

Varmaan moni maan etelä- ja länsiosassa asuva on kokenut viimeisen viikon varsin keväisenä, vaikka lämmittävää auringonpaistetta ei pahemmin ole näkynyt. Useat merkit näyttäisivät kevään alkaneen ja jokainen kokeekin kevään alkamisen omalla tavallaan – ei siihen tarvita Ilmatieteen laitoksen ”virallista” lupaa tai vahvistusta.

Termiset vuodenajat ovat määritelminä joskus hankalia, eikä yksittäisen vuoden osalta niihin kannata liikaa antaa painoarvoa. Viimeisten viikkojen lauha sää olisi varmaankin määritelmän puolesta täyttänyt termisen kevään kriteerit, mutta tällaisessa tilanteessa maltti on valttia. Historiasta löytyy luonnollisesti tapauksia, jolloin lauhaa helmikuuta on seurannut ainakin jonkinlainen pakkasjakso lumisateineen. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 1914 lunta ei helmikuun loppupuolella ollut juuri lainkaan. Kuukauden vaihteessa lunta kuitenkin sateli ja lumensyvyys kasvoi 14 cm saakka. Tämä lumi pysyikin maassa aina huhtikuun 9. päivään saakka.

Vielä dramaattisempi esimerkki on vuodelta 1961. Tuolloin Helsingin maaperä oli lumeton helmikuun 13. päivä aina maaliskuun 12. päivä saakka. Sen jälkeen tuli ajoittaisia lumisateita, jotka sulivat muutamassa päivässä. Maaliskuun 30. päivä ryöpsähti kuitenkin vuorokaudessa 25 cm lunta ja tämä lumi suli vasta huhtikuun 16. päivä. Koska varsin talviset olosuhteet pakkasineen ovat mahdollisia maaliskuussa ja vielä huhtikuun puolellakin, on termisen kevään suhteen sitkeästi odotettava, kunnes voidaan varmuudella sanoa milloin se alkoi.

Kevättä kohti

Vaikka varsin talviset olosuhteet ovat etelässäkin mahdollisia maaliskuussa tai jopa huhtikuun alussa, on auringon lämmittävä vaikutus päivä päivältä merkittävämpää. Yöt voivat olla selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vielä erittäin kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää pilvisestäkin säästä huolimatta siinä määrin, että kireitä pakkasia ei todennäköisesti enää iltapäivisin esiinny ainakaan maan etelä- ja keskiosassa.

Viimeisimmät keskipitkät sääennusteet pitävät samanlaisen suursäätilan aina ennusteiden loppuun saakka. Eli etelänpuoleisten ilmavirtausten myötä sää näyttää pysyvän keskimääräistä lauhempana myös maaliskuun alkupuolella. Myös kokeelliset pidemmät ennusteet näyttävät leudon sään jatkuvan pidempäänkin.

Euroopan keskuksen säämallin lumensyvyystulkinta. Lähde: ECMWF

Paitsi, että lumet ovat lähes sulaneet maan etelä- ja länsiosasta, ovat ne pitkälti kaikonneet myös Suomen eteläpuolelta. Tämä tarkoittaa, että aurinko pääsee tehokkaammin lämmittämään maanpintaa eikä energia enää kulu lumen sulattamiseen. Yleensä ennen kunnon kevään alkamista on saanut odottaa, että lumet ovat sulaneet Baltiasta. Nyt tuota estettä ei enää juurikaan ole, joten periaatteessa ensimmäinen kunnon kaakkoinen lämmin hönkäys pääsee pidemmälle pohjoiseen ilman, että se viilenee kylmän lumipinnan yllä.

Helmikuu historiankirjoihin

Kalenteriin perustuva talvi alkaa olla paketissa. Yhteenveto on helppo: lauhat joulu- ja helmikuu, kylmä tammikuu. Helmikuun lämpötilapoikkeamat ovat melko huimia. Karttoja interpoloineet kollegat eivät äkkiseltään tänään muistaneet, että koska viimeksi piti keskilämpötilapoikkeaman väriskaalaa hinata yli +8 asteen. Pitkäikäisistä havaintoasemista suurimmat poikkeamat näyttävät muodostuvan Kuusamon Kiutakönkään sekä Pellon asemille. Molemmilla on päivittäisdatasta laskettuna helmikuu ollut huikeat 9,3 °C keskimääräistä lauhempi.

Käytännössä koko maassa aivan etelää lukuun ottamatta poikkeama on 6…9 astetta. Ainoa vuosi viimeisen 50 vuoden aikana mikä päihittää kuluvan helmikuun on vuosi 1990 (eteläisissä maakunnissa myös 2008). Maan eteläosassa helmikuuta voidaan pitää harvinaisen leutona, muualla poikkeuksellisena.

Kylmän tammikuun vuoksi talvikuukausien (joulukuu-helmikuu) keskilämpötila ei nouse aivan samoihin sfääreihin kuin yksittäisinä kuukausina joulukuu ja helmikuu. Koko maassa ”talvi” oli kokonaisuutena keskimääräistä lauhempi. Yleisesti maan keskiosassa ja paikoin pohjoisempanakin talvi oli harvinaisen leuto. Edellisen kerran vastaavaa oli talvella 2007-2008, mikä olikin Suomen mittaushistorian lauhin talvi.

Lumia etsimässä

Lumenpuute on perunut useita talviurheilutapahtumia. Näin helmikuun lopulla lunta on poikkeuksellisen vähän lähes kaikkialla Oulusta etelään. Ainoastaan rannikoiden läheisyydessä lumeton maa helmikuun lopulla on hieman yleisempää, ja näillä alueilla lumitilannetta voidaan pitää harvinaisena ajankohtaan nähden. Kymmenillä pitkäikäisillä havaintoasemilla lunta on nyt vähiten mittaushistoriassa. Jyväskylän havaintoasemilla ei ole mitattu näin vähän lunta kertaakaan helmikuun lopulla yli 100 vuoteen.

Helsingissäkin lumeton maa tähän aikaan kevättalvesta on tapahtunut vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. Lumi tuli erittäin myöhään ja suli aikaisin. Lumipeitejaksosta onkin muodostumassa yksi lyhimmistä.

1 cm ja 50 cm lumipeitepäivien lukumäärät Helsingin Kaisaniemessä. Talven 2013-2014 (2014) lukema on vielä alustava. Data: Ilmatieteen laitos

Lumensyvyyden maksimi on yksi tapa kuvata lumitalvea, mutta lumipeitepäivät ovat vähintään yhtä hyvä. Helsingissä on ollut kuluvana talvena vain 43 päivänä vähintään sentti lunta. ”Ennätystä” pitävät hallussaan talvet 1924-1925, 1929-1930 sekä 2007-2008 yhteensä 47:llä lumipäivällä. Mainittakoon, että viimeisimmät vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia menneiden vuosikymmenien kanssa automaattimittareiden virhemarginaalin vuoksi. Silti on selvää, että kuluva talvi menee Helsingin mittaushistoriassa TOP 4 listalle, ellei jotain yllättävää tapahtu maaliskuun ja huhtikuun aikana lumisateiden suhteen.

Eniten lumipeitteisiä päiviä oli Helsingissä talvella 1941-1942, 179 kpl eli noin kuuden kuukauden verran.

Jos katsotaan yli 50 cm lumipeitepäiviä, romahtavat lukemat luonnollisesti. Silti talvina 1915-1916 ja 1941-1942 oli Helsingissä lunta yli puoli metriä yli 120 päivänä. Merkille pantavaa ovat puolen metrin kinosten puuttuminen vuoden 1985 jälkeen, kunnes 2009-2010 ja 2010-2011 talvet korjasivat hieman tilannetta.

Myrskyisä, musta joulu?

Hatussa on ollut pitelemistä

Lokakuussa pohdittiin, tuleeko vuodesta 2013 yksi ”vähämyrskyisimmistä” vuosista ainakin pariin vuosikymmeneen. Lokakuun loppuun mennessä myrskypäiviä oli Suomen merialueilla kertynyt vain neljä kappaletta kun keskiarvon perusteella olisi ollut odotettavissa 13 myrskypäivää. Loppuvuosi päätti sitten korjata tätä suuntausta oikein urakalla. Marras-joulukuun aikana on Suomea riepotellut useampi melko voimakas syys/talvimyrsky. Oskarit, Einot ja Seijat ovat pitäneet huolta siitä, että myrskyt ovat olleet ihmisten huulilla.

Kuten usein vastaavien ”sääputkien” kanssa, on tullut useita kommentteja siitä, että tuulisuus on ollut monen mielestä merkittävässä kasvussa. Toki jos tarkastelujakso on muutamien kuukausien tai muutaman vuoden luokkaa, voi tällaiseen johtopäätökseen joku päätyä, mutta pidempiaikaisesta suuntauksesta on vaikea puhua. Suomen ilmastolle on tyypillistä, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Välillä on lauhempia talvia, välillä kylmiä talvia. Ajoittain on varsin tuulisia vuosia, ajoittain puhureita saa etsimällä etsiä.

Syyttäkää suursäätilaa

Tästä tuulisemmasta reilun kuukauden jaksosta saadaan ”kiittää” vallitsevaa suursäätilaa. Pidemmän aikaa Jäämerellä/P-Atlantilla on ollut varsin voimakasta matalapainetoimintaa. Tavanomaista suurempi ilmanpaine-ero on ollut valloillaan Pohjois-Euroopassa/Pohjois-Atlantilla eli matalapainevoittoista toimintaa pohjoisessa ja korkeapainetta etelämpänä. Näiden ilmanpaine-erojen vuoksi Pohjois-Euroopassa ilmavirtaus kävi useamman viikon ajan lännestä/luoteesta ja hiljattain enempi lännen/lounaan kantilta. Matalapaineita on saapunut enemmän tai vähemmän solkenaan kohti Fennoskandiaa. Tavanomaisesta poiketen osa matalapaineista on ollut vielä voimissaan tai jopa voimistunut aivan Suomen lähistöllä, vaikka tyypillisesti Suomi on ”matalapaineiden hautausmaa”.

Mistä tämä voimakkaita matalapaineita suosiva suursäätila sitten johtuu? Sen kun joku tietäisi. Käytännössä ilmakehäsysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joko suoraan tai epäsuoraan. Niinpä on mahdoton sanoa yhtä, kaiken taustalla olevaa syytä. Niin merijään laajuus, polaaripyörteen voimakkuus ja sen sijainti, ilmakehän sisäinen dynamiikka sekä lukuisat muut syyt vaikuttavat suursäätilojen muodostumiseen ja kestoon. Se kuitenkin on selvää, että suursäätila voi pysyä enemmän tai vähemmän samanlaisena pitkäänkin..tai sitten kertarysäyksellä muuttua päälaelleen.

Yleensä muutos tapahtuu yhden erittäin voimakkaan matalapaineen myötä, joka myllää ilmakehän uuteen kuosiin. Tämän taustalla voi olla polaaripyörteen hajoaminen. Sen taustalla puolestaan voi olla Rossby-aaltojen ylöspäin leviäminen ja dissipaatio stratosfäärissä. Tämä johtuu puolestaan pienistä aaltoluvuista ja… you get the idea. Toimittajien kysymys, että mistä tämä myrskyisä sää johtuu, saakin aluksi naamalle vienon hymyn, jota seuraa tuskaisa hiki 🙂 Eli halutaanko lyhyt, helppo selitys millä tiedolla kukaan ei mitään tee, vai halutaanko pitkä, loputon tarina jota kukaan ei ymmärrä…

Paljon melua nimistä

Seija-myrskyn jälkeen tullut ensimmäinen median yhteydenotto ei koskenut tuulen nopeuksia, myrskyjen syntyä tai vahinkojen laajuutta. Kysymys koski myrskyjen nimeämistä. Sama kysymys on viimeisen vuoden aikana toistunut USEAAN kertaan. Meteorologisesta näkökulmasta ainoa syy ”nimetä” myrskyjä on se, että kaikki tietäisivät mistä tapauksesta puhutaan. Jos small-talkia harrastaessa tulee puheeksi syyskuun 22. päivän myrsky vuonna 1982, ei välttämättä kovin moni tiedä mistä puhutaan. Entäpä marraskuun 16. päivän puhuri vuonna 1978? Helpottaisiko sanat Mauri ja Aarno? Muuta virkaa nimillä ei juurikaan ole.

Milloin myrsky pitäisi nimetä? Nykyään Ilmatieteen laitoksella ei ole mitään virallista käytäntöä myrskyjen tai rajuilmojen nimeämisen suhteen. Itse asiassa sillä ei ole mitään väliä sillä ne kaikkein merkittävämmät myrskyt kyllä jää itsestään ”elämään” kun pienemmät puhurit jäävät vuosien päästä unholaan. Hiljattain on tullut huomattua, että media on alkanut itsekseen nimeämään myrskyjä jo ennen mahdollisen myrskyn saapumista, vaikka ei ole vielä edes mitään varmuutta, että se tulee aiheuttamaan vahinkoja. Niinpä koko hulabaloo myrskyjen nimeämisestä tuntuu hieman hassulta.

Musta joulu?

Suuri sääkysymys tällä hetkellä on mustavalkoinen, eli miten käy joulun lumitilanteen kanssa. Tällä hetkellä on laajalti lumetonta maan etelä- ja länsiosassa. Lapista Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta sen sijaan piisaa hiihtolatujen lanaamiseen.

Lumensyvyys 17.12.2013. Kuva: Ilmatieteen laitos

Vuosi sitten jouluna oli lunta koko maassa, mutta kaksi vuotta sitten maan länsiosassa vietettiin ns. mustaa joulua. Kyseinen loppuvuosi muistuttaakin kuluvaa myrskyjen ja lauhan säätyypin myötä. Kun tavanomaisesti ihmisten säämuisti on kuitenkin ehkä vain noin vuoden luokkaa, on tässä vertailun vuoksi lumensyvyyden ero vuoden 2012 vastaavaan aikaan.

Lumensyvyyden ero 17.12.2013 ja 17.12.2012 välillä.

Viime vuoteen verrattuna lunta on suuressa osassa maata selvästi vähemmän. Lähinnä Etelä-Lapista Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Käsivarren Lapissa lunta on viime vuotta enemmän. Kartta on pitkälti samansuuntainen jos verrataan poikkeamaa pitkän ajan keskiarvosta.

Lumensyvyyden poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 17.12.2013.

Lunta on siis pääsääntöisesti tavanomaista vähemmän. Koska suursäätilassa ei ole odotettavissa suuria muutoksia lähiviikon aikana, on hyvin mahdollista, että maan etelä- ja länsiosassa vietetään mustaa joulua. Toisaalta yksikin matalapaine, joka kulkee Suomen eteläpuolitse viistäen voi tuoda valkean joulun koko maahan. Oma veikkaukseni on tällä hetkellä, että suurella todennäköisyydellä Oulusta Joensuuhun ulottuvan linjan pohjoispuolella on valkea joulu. Maan keskiosassa lukuun ottamatta P-Karjalaa mustan joulun todennäköisyys on 30-50% ja maan eteläosassa 60-80%.

Myrskyisä säätyyppi jatkuu

Mielenkiintoa riittää vielä myös myrskyjen suhteen. Suursäätila suosii edelleen varsin voimakkaita matalapaineita Brittein saarilta kohti Fennoskandiaa ulottuvalla alueella. Yksityiskohdat ovat vielä täysin auki, mutta on hyvin mahdollista, että jouluviikolla jossain päin Pohjois-Eurooppaan saadaan jälleen tuta myrskypuuskia ja mahdollisesti merkittäviäkin tuulivahinkoja. Aika näyttää miten käy.

Eino-myrsky

Voimakas matalapaine on matkalla kohti Suomea. Tuulivahinkoja on odotettavissa yleisesti maan keskiosassa ja sähkökatkot mitataan todennäköisesti kymmenissä tuhansissa kotitalouksissa.

Hilde/Eino myrsky

Parhaillaan lauantai-iltana Norjan rannikolle iskevä myrskymatalapaineen keskus liikkuu sunnuntaina Etelä-Lapin yli itään. Kovimmat tuulet koetaan matalapaineen keskuksen eteläpuolella taaksetaipuvan okluusiorintaman yhteydessä. Kovimmat tuulen puuskat maa-alueilla osuvat Pohjanmaan rannikolta kohti Etelä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa ulottuvalle alueelle. Silti kauttaaltaan Etelä-Lapin eteläpuolella on hyvin tuulista ja paikalliset tuulivahingot ovat mahdollisia lähes kaikkialla maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Aikataulujen puolesta tuulisin jakso osuu maan länsiosassa aamuyöstä iltapäivään ja maan itäosassa aamusta alkuiltaan. Alla on jonkinlainen synteesi myrskyn vaikutusalueesta karttamuodossa.

Olosuhteet

Ennustetut tuulen puuskanopeudet ovat yleisesti yli 20 m/s, paikoin maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa puuskat ylittävät 25 m/s. Etenkin rannikon läheisyydessä sekä mahdollisesti suurempien järvien rannoilla puuskat voivat olla kovimmillaan lähes 30 m/s.

”Einon” kaltaisia puuskanopeuksia havaitaan maan etelä- ja keskiosassa arviolta muutamien vuosien välein. Yleensä vastaavat puuskat osuvat myöhempään talveen, jolloin routa on ehtinyt ankkuroida puita tehokkaammin maaperään.

Roudaton sekä sateiden kyllästämä maaperä tarkoittaa, että tuulivahinkojen riski on selvästi kohonnut. Alla on alustava kartta marraskuun alkupuolen sademäärästä maakuntakohtaisesti. Suuressa osassa maan etelä- ja keskiosaa, alueilla joihin Eino-myrsky iskee, on saatu reippaasti keskimääräistä runsaammin sateita marraskuun alkupuolella. Olosuhteet ovat siis otolliset laajoillekin tuulivahingoille.

Epävarmuuksia

Numeeriset mallit ovat viimeisen vuorokauden aikana tulleet aika pitkälti yhteen voimakkaimpien tuulien alueen suhteen, vaikkakin GFS malli on hieman eteläisemmän alueen kannalla verrattuna ECMWF, HIRLAM ja Harmonie malleihin. Aikataulussa on muutamien tuntien heittoa suuntaan tai toiseen.

Suurimmat epävarmuudet liittyvät tyypilliseen tapaan myrskypuuskien voimakkuuteen. GFS mallin puuskaparametrisointi antaa sisämaan arvoksi ylimmillään noin 26 m/s. Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF puuskaennuste näyttää noin 23-25 m/s. Tosin rannikon läheisyyteen molemmat antavat kovempia lukemia. Nämä puuskaparametrisoinnit eivät aina anna parasta kuvaa todellisista puuskanopeuksista. Oleellista onkin arvioida, että kuinka korkealta kovat tuulet voivat sekoittua pintaan saakka. Tässä malliluotaukset ovat tärkeä työkalu, joiden avulla meteorologi voi arvioida tuota hyvin sekoittuneen kerroksen korkeutta ja maksimituulta mikä tuossa kerroksessa voi sekoittua pintaan saakka.

En valitettavasti ole tämän päivän osalta pystynyt näkemään muiden kuin GFS mallin luotauksia, mutta eilen perjantaina osa malleista sai hyvin sekoittuneen kerroksen ulottumaan 1-1,5 km korkeuteen, mikä marraskuulle olisi aikamoinen saavutus. Tällä tavoin puuska-arvioiksi olisi saatu jopa 27-28 m/s. GFS:n tuorein malliluotaus ei ole sieltä kaikkein sekoittuneimmasta päästä vaan on hieman stabiilimpi. Mutta koska vain muutamien satojen metrien korkeudelta löytyy jo varsin kovia tuulia, puhumattakaan yli kilometrin korkeudella puhaltavista puhureista, on olemassa riski, että näitä ylempien kerrosten 25-30 m/s tuulia pääsee paikoin sekoittumaan pintaan saakka. Epävarmuutta siis kuitenkin on hyvin sekoittuneen kerroksen korkeuden suhteen, mikä pitkälti määrää puuskien voimakkuuden maanpinnalla. Alla on GFS mallin pääajon ja ECMWF parviajojen mediaaniennuste puuskien osalta.

Sunnuntaina klo 8 arvioidut puuskanopeudet GFS mallin perusteella.

ECMWF parviajojen mediaani puuskanopeuksien osalta.

Vaikutukset

Mikäli ennusteet toteutuvat kuten on arvioitu, on tiedossa siis yleisesti tuulivahinkoja maan keskiosassa niin myrskypuuskien kuin roudattoman ja kostean maaperän vuoksi. Myrsky ei todennäköisesti ole yhtä voimakas kuin Tapani-myrsky joulukuussa 2011, mutta ehkä sitä seurannut Hannu-myrsky olisi parempi vertailukohta. Sähköttömiä asiakkaita tulee oman mututuntuman perusteella olemaan yhteensä 50 000-100 000 suuruusluokkaa (pahimmassa skenaariossa mahdollisesti 100 000-200 000) ja syrjäisimmillä seuduilla sähköt saattavat olla poikki yli vuorokauden. Myrsky ei ennusteiden valossa ole päätymässä koko maan mittakaavassa myrskyjen kaikkein raskaimpaan sarjaan, mutta paikallisesti pahimmilla alueilla se varmaan tullaan muistamaan pitkään.

Jos myrsky olisi saapunut vuorokautta ennen, olisi se osunut samalle päivälle kuin Aarno-myrsky tasan 35 vuotta sitten (1978). Aarno myllersi maisemaa uusiksi myös maan länsiosassa, mutta ehkä aavistuksen etelämpänä kuin mitä ”Einon” on ennakoitu.

Itse otan myrskyn vastaan Pirkanmaan pohjoisosassa, joten katsotaan mitä omaan tuulimittariin tarttuu lukemiksi.

PS. myrskyvaroitus.com -sivusto on valitettavasti edelleen alhaalla. Sivustolle kohdistui hakkerointi tai muu vastaava teko aiemmin syksyllä minkä vuoksi kaikki sisältö hävisi palvelimelta. Sivustoa on jouduttu rakentamaan uudelleen vanhan sivustokopion avulla ja samalla sivuston alusta päivitetään kerralla uusiin kuosiin. Myrskyvaroitus.com pyritään saada näkyville mahdollisimman nopeasti, mutta työ on hidasta manuaalityötä, jota ylläpitäjät tekevät vapaa-ajallaan.