Pimeyden valtakunta

Marraskuussa ei aurinko juurikaan pilkahtanut. Monin paikoin auringonpaistetunnit mitattiin yhden käden sormilla. Lumettomassa maassa tasainen pilvikatto sai marraskuun tuntumaan erityisen synkältä.

Syynä pimeydelle oli pitkään Suomen lähistöllä majaillut korkeapaine. Vaikka kesällä korkeapaine tarjoaakin yltäkylläisesti auringonpaistetta, ei se sitä enää myöhään syksyllä välttämättä tarjoa. Korkeapaineessa ilma on hienoisessa laskuliikkeessä mikä kuivattaa ilmaa. Tuo laskevan ilman kuivattama ilma torppaantuu yleensä muutamien satojen metrien korkeudella olevaan inversiokerrokseen. Ja tuohon kerrokseen muodostuukin se surullisen kuuluisa pilvikatto mikä ei välttämättä ole kuin muutamia kymmeniä metrejä paksu. Sen yläpuolella aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta maanpinnalla siitä ei ole tietoakaan.

Toiveita auringonpaisteesta näin marras-joulukuussa on lähinnä silloin kun matalapaineet pyyhältävät Suomen ylitse ja niiden jälkipuolella reipas tuuli tuo pohjoisesta mukanaan kuivempaa ilmaa. Tällöin saattaa päivän tai pari olla aurinkoisempaa kuten joulukuun alussa nähtiin. Toisaalta jatkuvampi puhallus Siperiasta voisi tuoda pitkäkestoisempaa auringonpaistetta mikäli arktisen kylmää ja kuivaa ilmaa pääsisi meille valumaan.

Onko auringonpaistetunneissa tapahtunut muutoksia?

Pitkäikäisten havaintoasemien perusteella marraskuun auringonpaistetunneissa ei ole tapahtunut 1960-1970 -luvuilta lähtien tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Osalla asemista muutos on ollut aavistuksen aurinkoisempaan suuntaan, osalla puolestaan pimeämpään suuntaan. Katsotaanpa mitä ERA-Interim uusanalyysi sanoo asiasta karttamuodossa.

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim)

Lineaarisen trendin perusteella prosentuaalinen muutos marraskuiden auringonpaistetuntien osalta on suurinta korkeilla leveysasteilla. Suomessa muutos olisi ollut 10-60 % luokkaa synkempään suuntaan, vaikkakin Norjanmereltä ulottuisi hieman toisensuuntainen muutos kohti Pohjois-Lappia. Silti yleiskuva on, että Pohjois-Euroopassa marraskuut ovat mennet synkempään suuntaan kun taas Itä- ja Kaakkois-Euroopassa on puolestaan hieman aurinkoisempaa. Aineistossa ei ole mukana kuluvan vuoden marraskuuta, koska uusanalyysit valmistuvat muutamien kuukausien viiveellä.

Tulevien vuosien marraskuiden kannalta ei suuntaus ole kovin valoisa, mutta on tosin muistettava, että vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta. Marraskuun suursäätila kun ratkaisee auringonpaisteen määrän ja tässä suhteessa on usein joko lähes täysin pilvistä tai sitten varsin aurinkoista – näiden välimaastoa ei usein talvella nähdä.

Pilvistä ja vaihtelevaa

Jos palataan vaihteeksi tappokeleistä ja trombivaarasta takaisin itse säähän. Talvi on nyt suurin piirtein puolivälissä (jos lasketaan talvikuukausien perusteella eli joulu-, tammi- ja helmikuista). Aurinko ei juurikaan vielä lämmitä, joten ainakin teoriassa erittäin kylmiä lämpötiloja voi vielä esiintyä. Vasta maaliskuun lopulla päivälämpötilat alkavat pakostakin nousta paukkupakkasista lähemmäksi nollakelejä. Eli talvea saattaa olla etelässä vielä parisen kuukautta (ei mikään suuri yllätys).

Pilvisyys ollut runsasta

Vaikka mustasta talvesta ei ole tarvinut kärsiä, aurinko ei ole juurikaan piristänyt talvimaisemaa. Pohjoisessa aurinkoa ei luonnollisesti nähty pitkään kaamoksen takia, mutta etelässä auringonpaistetuntien perusteella aika harmaalta on vuodenalku näyttänyt. Toistaiseksi tammikuussa aurinko on paistanut etelässä muutamasta tunnista noin 12 tuntiin. Auringonpaistetunteja mittaavista Etelä- ja Keski-Suomen asemista ”pimeimmät” ovat olleet Kouvolan Utti ja Jyväskylä. Näillä paikoilla on aurinkoa nähty vain kolmisen tuntia kuun 18 ensimmäisen vuorokauden aikana.  Havaintoasemien perusteella eniten aurinkoa on saatu Ahvenanmaalla ja Turun tienoilla (noin 11,5 tuntia).

Loppukuu näyttää, että kuinka harmaaksi tammikuu lopulta muodostuu. Tuskin mitään ennätyksiä rikotaan, mutta ehkä paikoin on kyseessä tavanomaista pilvisempi tammikuu.

Sää ollut vaihtelevaa

Marraskuussa alkanut pakkasjakso jatkui pitkään. Nyt tammikuussa sää on kuitenkin ollut varsin vaihtelevaa. Välillä ollaan oltu etelässä ja maan keskiosassa suojan puolella ja välillä on ollut kireitäkin pakkasia. Tähän mennessä tammikuu on ollut hieman tavanomaista kylmempi, poikkeaman ollessa lähes koko maassa -0,5 ja -1,5 asteen välillä.  Harvinaisen saatika poikkeuksellisen kylmästä tammikuusta ei kuitenkaan ole kyse (ainakaan tähän mennessä).

Miltä jatko näyttää?

Suomen yllä oleva matalapaine väistyy hyvin hitaasti etelään, mutta paikallisia heikkoja lumisateita saadaan maan etelä- ja keskiosassa vielä torstainakin. Matalapaineen väistyessä ilma pakastuu myös etelässä. Perjantain aikana Lappiin leviää luoteesta lumisateita. Viimeistään lauantaina sama sadealue leviää myös etelämmäksi samalla kuitenkin heiketen. Seuraava mielenkiintoisempi seurattava on luoteesta lauantai-iltana tai viimeistään sunnuntaina saapuva matalapaine. Se marssii melko voimakkaan ylätroposfäärin suihkuvirtauksen saattelemana ja lumisateet voivat olla paikoin runsaita, etenkin maan keskivaiheilla.

Yllä on GFS mallin parviajojen ennuste ilmamassa (ylempi kuvaaja) ja 2 metrin lämpötilojen osalta (alempi). Ilmamassan lämpötila näyttää tällä hetkellä pysyttelevän lähellä tai hieman alle pitkän ajan keskiarvon (punainen käyrä). Arktista ilmamassaa ei ole näiden ennusteiden perusteella näköpiirissä. Kuitenkin selkeässä heikkotuulisessa korkeapainesäässä lämpötilat voivat nopeasti laskea kireisiin pakkaslukemiin kuten GFS mallin pääajo näyttää ensi tiistain vastaiseksi yöksi. Näiden ennustaminen on kuitenkin varsin hankalaa kuten edellisessä blogikirjoituksessa tuli esille.

Uudet vuodenaikaisennusteet

Otetaan tähän loppukevennyksenä mukaan tuoreimmat vuodenaikaisennusteet kevään osalta. Yhdysvalloissa pitkiä ennusteajoja tekevän ’coupled forecast system’  eli CFS-mallin piti kokea täydellinen remontti tammikuun 18. päivä. Viivästyksen vuoksi uusi malli otetaan operatiiviseen käyttöön vasta helmikuun lopulla. Niinpä otetaan tähän nyt vielä ’vanhan’ mallin ennuste kevääksi. CFS näyttää viimeisimmässä ajossaan, että helmi-huhtikuu ajanjakso olisi Pohjois-Suomessa tavanomaista lämpimämpi (+0,5 .. +2 astetta). Kuukausitasolla helmikuu olisi mallin mukaan selvästi tavanomaista lämpimämpi koko maassa. Vastaavasti huhtikuu olisi Etelä-Suomessa hieman tavanomaista viileämpi.

Euroopan keskuksen malli ei näytä helmikuusta huhtikuuhun ulottuvalle jaksolle signaalia selvästi tavanomaisesta poikkeavista lämpötiloista. Kolmen mallin yhdistelmä (johon myös Euroopan keskuksen malli kuuluu) näyttää vastaavalle ajanjaksolle noin puolesta asteesta asteeseen tavanomaista lämpimämpää lähinnä itä- ja pohjoispainotteisesti.

Mikä näistä on oikeassa vai onko mikään? Sitä ei kukaan pysty vielä sanomaan. Euroopan keskuksen mallissa on viitteitä, että Etelä-Skandinaviasta kohti Baltian maita ulottuisi tavanomaista korkeamman ilmanpaineen alue ja vastaavasti Islannin ja Grönlannin tienoilla olisi hieman matalampi ilmanpaine.  Kolmen mallin kombo on samoilla linjoilla korkeapaineen kanssa, mutta ulottaa sen pitkälle Grönlantiin saakka.

Oma leikkimielinen veikkaukseni on, että helmikuu on maan etelä- ja keskiosassa lämpötiloiltaan joko melko tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi. Lappiin sen sijaan veikkaisin ehkä suhteessa hieman lämpimämpää säätä, joka olisi seurausta satunnaisen matalapainetoiminnan tuomasta lämmöstä Atlantilta tuon Etelä-Skandinaviassa olevan korkeapaineen pohjoispuolitse. Talvisessa säässä helmikuu kuitenkin mentäisiin noin päällisin puolin. Suuressa osassa maata sademäärät jäisivät selvästi tavanomaisesta. Maaliskuu ei toisi suurta muutosta tilanteeseen, kiprakoita pakkasia voisi vielä esiintyä etenkin öisin, mutta viime vuoden tapaan huhtikuulle mentäessä kevät saapuisi kertaheitolla. Tosin runsas lumimäärä hidastaa alkuun lämpötilojen nousua, mutta kyllä nykyisestä lumimäärästä voidaan päästä eroon runsaassa viikossa jos ilmat sopivasti sitä suosivat. Tällöin myös kevättulvien riski kasvaisi, mutta lumen vesiarvo ei vielä ole hätkähdyttävän korkealla missään.

Tiedä sitten miten käy kevään kanssa. Nautitaan nyt tästä talvesta täysin siemauksin kun sitä vielä riittää.

”Sääskandaali!”

Sää jaksaa jälleen puhuttaa. Viime aikoina otsikoissa on ollut etenkin sääennusteiden osuvuus ja joissain yhteyksissä koko talven lämpötilaennusteita on pidetty virheellisinä.

Pilvisyyden vaikutuksesta lämpötiloihin ja ennusteisiin

Tänä talvena on pääosin vallinnut kylmä, luminen ja pilvinen säätyyppi ja se on sieltä vaikeimmasta päästä sääennusteiden kannalta. Suurimmat lämpötilaerot ennusteissa syntyvät juuri tällaisissa olosuhteissa sillä pilvisyys ja maaston olosuhteet määrittävät hyvin pitkälti onko esimerkiksi -10 vai -20 astetta mittarissa. Jos on selkeää ja heikkotuulista, luminen pinta jäähtyy hyvin nopeasti kun lämpösäteilyä pääsee karkaamaan ylempiin ilmakerroksiin. Jos taas tismalleen samanlämpöisessä ilmamassassa on pilvistä, tuo lämpösäteily törmää pilvien muodostamaan ”kattoon” ja palaa osin takaisin (näin hyvin yksinkertaistetusti kuvattuna). Eli pilvisellä säällä lumipinnan yllä oleva ilma ei pääse jäähtymään tehokkaasti ja tällöin lämpötilat jäävät selkeän sään lämpötiloista selvästi.

Lähde: Ilmatieteen laitos

 

Yllä nähdään kaksi kuvaajaa, ylempi on lämpötila ja alempi on pilvisyys (asteikolla 0..9, 0=selkeää, 8=pilvistä, 9=pilvisyyttä ei voida määrittää). Käppyrät poimin Ähtäri Myllymäen havaintoasemalta 4. tammikuuta. Kuvista nähdään selvästi kuinka pilvisyyden runsastuessa lämpötila lähtee selvään nousuun ja vastaavasti pilvisyyden vähetessä lämpötila putoaa nopeasti. Esimerkiksi noin 05 UTC (aamukahdeksalta paikallista aikaa) lämpötila oli noin -22,5 astetta ja pilvisyys oli runsasta. Tämän jälkeen pilvipeite nopeasti väheni ja sää oli pitkälti selkeää 16 UTC (iltakuudelta paikallista aikaa) saakka. Tuolloin lämpötila oli tippunut lähelle -28 astetta. Eli pitkälti pilvipeitteen repeämisen takia lämpötila laski 11 tunnissa noin 5,5 astetta. Tämä on melko tyypillinen esimerkki pilvisyyden vaikutuksesta. Toki suurempiakin eroja voi esiintyä.

 

Lähde: Ilmatieteen laitos/NOAA

Yllä olevassa kuvassa on puolestaan 5. tammikuuta puoliltapäivin näkyvän valon kanavan satelliittikuva (vasemmalla) ja LAPS lämpötila-analyysi (oikealla) samaan aikaan. Satelliittikuvasta näkyy osin selkeitä alueita maan länsiosassa ja vastaavasti samoilla alueilla lämpötila-analyysissä lämpötila on huomattavasti pilvisiä lähialueita alempi. Ero on paikoin jopa 10 (15) astetta muutamien kymmenien kilometrien matkalla.

Pilvisyys on talvella tietyissä olosuhteissa hankalasti ennustettavissa. Vaikka koko troposfääri olisi muuten pilvetön, voi alimpaan kilometriin jäädä sitkeä pilvikatto pitkäksikin aikaa. Se missä pilvipeite sitten mahdollisesti pääsee repeämään on vaikea ennustaa. Yleensä näissä vaikeimmissa tilanteissa pilvisyys voidaan ennustaa ehkä ”maakuntatasolla”. Alla on yhden tietokonemallin pilvisyysennuste samaiselle tarkasteltavalle hetkelle 5. tammikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Vasemman puoleisessa kuvassa on aikaisimman malliajon 15 tunnin ennuste. Keskellä on samainen malli, joka on käynnistetty h-hetkeä 9 tuntia aikaisemmin. Oikealla puolestaan on kolmen tunnin ennuste viimeisimmästä malliajosta samalle ajanhetkelle. Rivistä nähdään, että tässä kyseisessä mallissa kaikissa ajoissa oli idea pilvipeitteen repeämisestä Pohjanmaan suunnalla, mutta sen laajuus selkeni (pun intended) hiljalleen ajosta toiseen. Osaan Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntia olisi näiden tietojen perusteella helpompi ennustaa selkeästi alempia lämpötiloja, mutta entäpä Pirkanmaalle? Pirkanmaa on tämän ennustemallin perusteella juuri tuon selkeän ja pilvisen alueen rajalla, joten pienikin muutos selkeän sään laajuudessa vaikuttaa myös suuresti Pirkanmaan lämpötiloihin. Suurimmat haasteet ovat juuri nuo rajavyöhykkeet: muutaman kymmenen kilometrin heitto pilvikaton reunan ennustamisessa voi siis johtaa tietyssä tilanteessa pienellä alueella jopa 10 asteen eroon lämpötilassa.

Eli ei se helppoa ole 😉

Lämpötilaeroihin vaikuttaa paljon myös maasto. Ylen meteorologit ovat koonneet kätevän yhteenvedon pilvisyyden ja maaston korkeuserojen vaikutuksista lämpötiloihin.

Ennusteiden epävarmuuden kertomisesta

Yle teki viikonloppuna melko hyvän jutun sääennustamisesta (otsikko ehkä hieman kärjistävä). Siinä painotettiin, että ennusteet eivät ole lupauksia. Liian usein viiden, saatika 10 päivän ennusteen lämpötila-arvo otetaan ainoana totuutena, vaikka ennustettavuus voi olla mitä sattuu. ”Yhden-totuuden-ennusteet”, kuten netissä tai lehtien sivuilla nähtävät paikallissääennusteet  eivät ole monen meteorologin mieleen. Tämä siitä syystä, että ennusteisiin liittyy aina epävarmuutta ja on mielekästä antaa siitä myös tietoa.

Itse henk.koht tykkäisin jos näissä ennusteissa olisi esimerkiksi yhden lämpötila-arvon sijaan graafinen palkki, jossa näkyisi ”lämpötilahaitari”. Tätä ideaa hieman selittää esimerkiksi tämä kuva. Kuvan alaosassa on 10 vuorokauden lämpötilaennuste, jossa on palkeilla kuvattu ennustettavuutta parviennusteen muodossa. Eli tällä tavoin voisi graafisesti kertoa esimerkiksi, että 75% ennusteajoista näyttää lämpötilan jäävän Roomassa lauantaina 16.4 iltapäivällä alle +20,5 asteen, mutta yli 17,5 asteen. Jos taas jonain muuna päivänä palkit ovat tiiviisti yhdessä, kertoo se, että ennustettavuus on melko hyvää ja hajontaa ei ole paljoa. Tämän kaltaisella ennusteella voitaisiin myös näillä Suomen talvipakkasilla kertoa esimerkiksi, että todennäköisimmin lämpötila on tiettynä päivänä Tampereella -14 astetta ja 90% ennusteajoista pitää lämpötilan -12..-20 asteen välillä.

Ongelma? Haluaako suurin osa tavallisista ihmisistä käyttää hieman aikaa tämän aluksi monimutkaiselta näyttävän systeemin opettelemiseen, vaikka sillä  käyttäjä saisi tarkemman kuvan lämpötilaennusteista? Todennäköisesti ei.

Eli ei tämäkään helppoa ole 😉

Miltä se sää nyt sitten näyttää jatkossa?

Jopa 50-60 vuorokautta jatkunut pakkasjakso loppui paikoin maan etelä- ja keskiosassa viikonvaihteessa ja lauha sää onkin vaikeuttanut ajokeliä laajalti. Jalkakäytävät ovat myös olleet erittäin liukkaita ja katoilta putoavat lumet ovat aiheuttaneet henkilövahinkoja. Tiistai vietetään etelässä ja maan keskiosassa vielä paikoin nollakelissä, mutta keskiviikkona sää viilenee myös etelässä hieman pakkasen puolelle. Seuraava mielenkiintoisempi sääilmiö saapuu Suomeen juuri keskiviikkona matalapaineen muodossa. Lumisateet keskittyvät etenkin maan etelä- ja keskiosaan ja lunta voi kertyä paikoin 5-10 cm. Hetkittäin lunta voi etelässä tulla sakeasti. Sade-ennusteita tulee seurata vielä tiistaina tarkasti mahdollisten muutosten kannalta.

Matalapaine jatkaa matkaansa nopeasti Venäjälle ja sen jälkipuolella virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta. Perjantaina pakkanen alkaa kiristyä nopeasti ja viikonloppu alkaa siis koko maassa selvästi pakkasella. Tästä eteenpäin ennustettavuus heikkenee nopeasti.