Arkisto

Posts Tagged ‘sulkukorkeapaine’

Suursäätilan muutosta odotellessa

Syksy on edennyt jo melko pitkälle ja seuraavaksi odotellaankin ensimmäisiä lumisateita. Niitä saadaan kuitenkin vielä odottaa jonkin aikaa. Voimakas sulkukorkeapaine on pitänyt Suomen sään poutaisena pitkään ja sama meno jatkuu vielä alkavalla viikolla.

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Matkasin tässä välillä Azorien saarille keskelle Atlanttia ja tulipahan tuo kuuluisa ”Azorien korkeapaine” koettua ihan paikan päällä. Niille, jotka eivät tätä termiä ole kuulleet, kerrottakoon, että kyseessä on ns. stationäärinen korkeapaine Islannin matalapaineen tavoin. Azorit majailevat subtrooppisella vyöhykkeellä, jossa usein vallitsee laaja-alainen laskeva ilmavirtaus ja korkeapainesää. Tästä tuleekin nimitys Azorien paikallaan pysyvä tai ”stationäärinen” korkeapaine. Tämä on toki yleistys, mutta pitkän ajan keskiarvoistuksessa tämän korkeapaineen huomaa Islannin vastaavan matalapaineen tavoin.

Sulkukorkeapaineesta aurinkoa ja sumua

Suomen säätä on hallinnut laaja korkeapaine. Se on pitänyt sään poutaisena nyt noin viikon ajan eikä muutosta ole ainakaan heti näköpiirissä. Euroopan mittakaavassa vallitsee varsin ”meridionaalinen” virtaustyyppi eli pohjois-etelä-suuntainen.

Atlantilla majailee varsin laaja matalapaineen alue ja Suomen kaakkoispuolella korkeapaine. Ilmavirtaukset käyvät karkeasti ottaen paksujen sinisten viivojen mukaisesti eli pohjois-etelä-suunnassa. Tällöin sää on yleensä samantyyppistä pidemmän aikaa toisin kuin ”zonaalisessa” virtauksessa, jossa matalapaineen alue on pohjoisessa ja korkeapaine etelässä. Tällöin voimakkaan länsivirtauksen saattelemana Suomeen saapuisi jatkuvalla syötöllä matalapaineita, sateita ja tuulia.

Alkavalla viikolla ei suuria muutoksia tapahdu ja tämä näkyy myös alla olevasta GFS mallin sade-ennusteesta torstaihin saakka.

Sateita ei ole siis juurikaan tiedossa, ne jäävät Norjan huoleksi. GFS malli saa heikkoa signaalia lähinnä Lappiin, mutta kyseessä on todennäköisesti pienoista tihkua sumupilvistä tai alapilvistä. Sademäärät jäävät kuitenkin lähes olemattomiin. Korkeapaine siis lymyää Suomen läheisyydessä ja tämä tietää yleisesti ottaen melko aurinkoisia päiviä, mutta vaarana on sumupilven jääminen taivaalle pitkällekin iltapäivään.

Yllä on malliluotaukset kolmen tunnin välein Joensuuhun torstai-iltapäivään saakka. Pystyakselilla on korkeus hehtopascaleissa ja vaaka-akselilla on lämpötila. Punainen käyrä on lämpötila ja vihreä on kastepiste. Käytännössä mitä lähempänä toisiaan tietyllä korkeudella nämä käyrät ovat, sitä korkeampi on suhteellinen kosteusprosentti. Animaatiossa nähdään hienosti kuinka korkeapaineessa laaja-alainen laskeva liike kuivattaa ilmaa ja suhteellinen kosteusprosentti laskee. Ainoastaan aivan ilmakehän rajakerroksessa (alimmassa osassa) kosteutta riittää enemmän. Heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa tapahtuu öisin (talvella myös päivisin) säteilyjäähtymistä siinä määrin, että lämpötila laskee nopeasti. Kun pinnan läheinen kosteusmäärä ei muutu, lähenee lämpötila kastepistettä ja ilma yltää kyllästystilaan, jossa vesihöyry tiivistyy sumuksi/sumupilveksi. Päivällä aurinko yrittää kaikkensa nostaakseen pinnan lämpötilaa ja aiheuttaakseen turbulenssia, jotta tuo sumukerros hälvenisi. Näin syksyllä auringon lämmittävä vaikutus on kuitenkin jo vähäisempää ja niinpä on mahdollista, että sumukerros ei pääse päivän aikana katoamaan. Tällöin maanpinnan yllä on tiheä, muutamia kymmeniä tai satoja metrejä korkea sumupilvi, mutta sen yläpuolella aurinko paistaa selkeältä taivaalta.

Yllä on GFS mallidatasta tehty meteogrammi eri suureille torstai-iltapäivään saakka. Ylimmästä paneelista nähdään kuinka korkeapaine on Joensuussa kiristämässä otettaan viikon puolivälissä (ilmanpaine nousee). Tuulet ovat toisen paneelin mukaan pysymässä heikkoina eikä puuskatkaan ole nousemassa kuin maksimissaan 10 m/s. Sademäärät ovat nollassa kolmannen paneelin mukaisesti ja lämpötilat nousevat päivisin +10 asteen tuntumaan neljännen paneelin kertomana. Öisin mennään alle +5 asteen, mutta tyypillisesti mallit saattavat antaa liian korkeita yölukemia tällaisissa korkeapainetilanteissa, jossa pintaan muodostuu inversiokerros. Keski- ja yläpilvisyys vähenee Joensuussa tiistaiksi ja alapilven määrä on myös vähäistä.

Seuraavan meteogrammi kuvaaja kertoo eri suureiden pystyprofiilien muutoksista ajan suhteen. Toiseksi alimmassa kuvaajassa nähdään suhteellinen kosteusprosentti ja se kertoo jo aiemmin todetun varsin hyvin. Alkuun alimmassa 1-2 km on varsin runsaasti kosteutta, mutta viikon edetessä ylemmistä kerroksista hiljalleen saapuva ilma kuivattaa lähes koko troposfäärin. Eli tämän ennusteen mukaisesti Joensuussa olisi ainakin tiistai-torstain päivinä varsin aurinkoista säätä tiedossa – ellei hyvin matala sumupilvikerros jää kummittelemaan yön jäljiltä.

Yllä olevia meteogrammeja ja muita GFS mallidatoja voi käydä tsekkaamassa sivun ylälaidassa olevan ”säämallidataa” osion kautta. Mahdollisesti syksyn aikana ollaan lisäämässä sivuille parviennusteet ja todennäköisyysennusteita, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin.

Suursäätilan muutosta odotellaan

Mitään suurempaa muutosta ei parviennusteiden perusteella ole odotettavissa kunnes varhaisintaan ensi viikonloppuna. GFS malli on viime ajoissa antanut pieniä viitteitä, että kuun puoliväliä lähestyttäessä ilmamassa alkaisi selkeämmin viiletä. Tämä olisi mallin mukaan seurausta Suomen itäpuolella olevan korkeapaineen heilahtamisesta Suomen länsipuolelle, jolloin pohjoisesta pääsisi virtaamaan kylmempää ilmaa.

Euroopan keskuksen parviajot eivät vielä ole tähän kelkkaan lähtenyt. Vielä ei siis voida sanoa, että koska ensimmäiset maistajaiset talvesta saadaan eteläänkin, mutta jos GFS malliin on uskominen, niin kuun puolivälin paikkeilla voisi olla mahdollisuuksia.

Kesä, joka tullaan muistamaan

Suomen kesäsää on ollut kaikkea muuta kuin tylsä. Lämpöennätyksiä rikottiin niin heinäkuussa kuin elokuun alussakin. Lisäksi voimakkaat rajuilmat ovat antaneet kahvipöytiin runsaasti keskustelemisen aihetta.

Lämpöennätyksiä ja poikkeuksellisen kuumaa maan etelä- ja keskiosissa

Heinäkuussa rikottiin lukuisia lämpöennätyksiä. Näistä ehkä merkittävin oli Suomen mittaushistorian korkein lämpötila +37,2 astetta Joensuun lentokentällä (vanha ennätys Turun +35,9 astetta vuodelta 1914). Mittaushistorian korkein kuukauden keskilämpötila mitattiin Puumalassa +23,0 astetta (vanha ennätys Lappeenrannan +22,1 astetta vuodelta 1925). Meno jatkui hurjana elokuun puolellakin kun elokuun lämpöennätys meni rikki Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa 7.-8. elokuuta. Uusi ennätys kirjataan nyt lukemin +33,8 astetta.

Heinäkuun keskilämpötilojen osalta heinäkuun TOP 6 kuumimmat paikkakunnat havaintojen perusteella olivat seuraavat:

  1. Puumala +23,0
  2. Kouvola +22,8
  3. Lappeenranta +22,7
  4. Heinola +22,5
  5. Vantaa (lentoasema) +22,4
  6. Taipalsaari +22,4

Siinä missä kuukauden keskilämpötilat olivat hyvin korkeita, olivat yksittäisten vuorokausien keskilämpötilatkin paahtavan korkeita. Heinäkuun 29. päivä Kuopion keskustan asemalla vuorokauden keskilämpötila oli huikeat +28,9 astetta. Tämä on korkein Suomessa mitattu vuorokauden keskilämpötila kun tarkasteltellaan tilastoja viimeisten 50 vuoden ajalta.

Vuorokauden keskilämpötilat olivat siis huimia kuten myös päivälämpötilat. Öisinkin oli ajoittain hyvin lämmintä. ”Trooppisia öitä” (lämpötila ei laske alle +20 asteen) oli lukuisia. Etelä-Savossa Rantasalmen järviasemalla yön alin lämpötila oli +24,0 astetta heinäkuun 14. päivä. Tämä ei aivan yllä ennätyslukemiin, mutta on harvinaisen korkea yölämpötila.

Kesällä koettu hellejakso on ollut poikkeuksellinen maan etelä- ja keskiosissa. Hellepäiviä on elokuun 13. päivä mukaan laskettuna kertynyt jo 45 kappaletta Lahdessa ja Utissa mikä on uusi ennätys. Hellepäivistä moni on ollut erityisen kuuma. Puumalassa on mitattu tänä kesänä 15 päivänä vähintään +30 astetta. Hyvinä seuraajina ovat Utti (14 kpl) ja Lappeenranta (13 kpl). Nämä eivät tosin riitä mihinkään jos lukemia verrataan kesään 1914. Silloin esimerkiksi Turussa mitattiin 16 päivänä vähintään +30 astetta pelkästään heinäkuun aikana.

Maan etelä- ja keskiosissa asuvat ovat kärsineet/nauttineet poikkeuksellisen lämpimästä keskikesästä. Kuitenkin Keski- ja Pohjois-Lapissa matalapaineiden myötä heinäkuun lämpötilat jäivät lähemmäksi tavanomaisia arvoja ja sademäärät olivat paikoin hyvinkin runsaita.

Mikä on syynä kesän 2010 helleaaltoon?

Ilmastonmuutos ei selitä tai kumoa yksittäistä erikoista sääilmiöitä tai poikkeuksellista vuodenaikaa. Kesä 2010 tosin toimii esimerkkinä siitä minkälaisia hellejaksoja on tulevina vuosikymmeninä odotettavissa entistä useammin. Mutta mikä sai aikaan tämän kesän poikkeukselliset helteet?

Suomessa perusvirtaus käy tyypillisesti lännen/lounaan kantilta. ”Matalapainejunat” tuovat mukanaan vaihtelevaa säätä eikä lämpötilat pysyttele korkeissa tai alhaisissa lukemissa pitkään. Merellinen ilmasto onkin lämpötilojen osalta melko ”tasapaksua”. Mantereisessa ilmastossa sen sijaan koetaan selvästi suurempia ääripäitä lämpötilojen suhteen. Talvella Venäjällä paukkuu usein kovakin pakkanen ja kesällä siellä hikoillaan kuumissa olosuhteissa. Suomen ennätyshelteet ovat ensinnäkin vaatineet sen, että itse Venäjälläkin on kesä ollut ennätyksellisen kuuma. Moskovassa on rikottu mittaushistorian korkein lämpötila kun kaupungin keskustassa mitattiin +39,0 astetta heinäkuun 29. päivä. Venäjällä on vallinnut pitkään ns. sulkukorkeapaine. Sulkukorkeapaineet voivat yleensä pysytellä paikoillaan muutaman viikon, mutta Venäjän tapauksessa tämä korkeapaine on ollut jumissa jo kesäkuun lopusta saakka. Jeff Masters viittaa blogissaan tutkimuksiin, joissa arvellaan pitkäkestoisten sulkukorkeapaineiden riippuvan meriveden lämpötilajakaumasta, joka muuttaa suihkuvirtausten reittiä sulkukorkeapaineita suosivaksi.

Alla on suihkuvirtauksen poikkeama pitkän ajan keskiarvoon verrattuna menneen heinäkuun osalta.

Lähde: NCEP/ESRL

Sulkukorkeapaineen pohjoispuolella suihkuvirtaus on ollut selvästi tavanomaista voimakkaampi. Suihkuvirtaus syntyy lämpötilaerojen alueelle: yleensä pohjoispuolella on kylmempää ja eteläpuolella lämpimämpää ilmaa (pohjoisella pallonpuoliskolla). Matalapainetoiminta on myöskin kulkenut suihkuvirtausten reittiä kiertäen sulkukorkeapaineen pohjoispuolitse (tuoden mm. hyvin runsaita sateita Lappiin heinäkuun aikana). Tällainen suursäätila voi helposti muotoutua itseään ylläpitäväksi pidemmäksikin aikaa ja yleensä tarvitaankin jokin selvästi voimakkaampi säähäiriö, joka saisi muutettua suursäätilaa. Sulkukorkeapaineelle on tyypillistä sen laajuus sekä se, että korkeapaine vallitsee samalla alueella sekä ala- että ylätroposfäärissä. Niinpä sitä on entistä vaikeampi heikentää tai sysätä muualle.

Alla on alempaa troposfääristä (noin 1,5 km korkeudelta) tuulen suunnan ja nopeuden poikkeama keskiarvosta.

Lähde: NCEP/ESRL

Pintaa lähemmissä kerroksissa puhalsi selvästi tavanomaista voimakkaampi kaakkoisvirtaus Suomeen heinäkuun aikana. Tämän myötä myös kuumaa, mantereista ilmamassaa pääsi virtaamaan Suomeen useammassa annoksessa. Sulkukorkeapaineen laajuuden, keston ja voimakkuuden vuoksi ilmamassa olikin useita asteita tavanomaista lämpimämpää kuten alla olevassa kuvassa nähdään.

Lähde: NCEP/ESRL

Kokonaisuutena heinäkuussa ilmamassa oli Suomen kaakkoispuolella laajalti yli viisi astetta tavanomaista lämpimämpää. Kaakkoisten virtausten myötä näitä kuumia putkia ulottui Suomeen saakka. Tilanteen pitkäkestoisuus ja voimakkuus mahdollistikin siis Suomen (sekä Venäjän) ennätyshelteet. Myös muualla pohjoisella pallonpuoliskolla on kuluvana kesänä rikottu lämpöennätyksiä.

Miltä kuluva kesä näytti keväällä?

Poimin vanhasta blogistani tekstinpätkän, jossa maaliskuun puolessa välissä pohdiskelin tulevan kesän säätä. Tässä siitä otos:

Uusimman vuodenaikaisennusteen perusteella ensi kesän signaalit ovat tuttuun tapaan heikkoja. Jos oletetaan, että ennuste toteutuisi täysin, tarkoittaisi se sitä, että Suomen etelä/kaakkoispuolella vallitsisi keskimääräistä matalampi paine ja Jäämerellä korkeampi paine. Eli suursäätilanne olisi hieman samanlainen kuin kuluneena talvena. Kesällä tämä ei tosin tarkoita välttämättä kylmää säätä. Tällaisessa tilanteessa meille voi kaakosta puskea hyvin kosteaa ja lämmintä ilmaa. Niinpä varsin helteisiä kesäpäiviä voi olla odotettavissa. Toisaalta mikäli tämä keskimääräistä matalemman paineen alue liikkuu koillisemmaksi tietäisi se välillä kylmiä purkauksia Jäämereltä Suomeen.

Niinpä maaliskuun ennusteen perusteella kesästä olisi hyvin karkeasti odotettavissa ääreviä tilanteita lämpötilojen suhteen (etenkin maan itäosiin). Välillä voi tulla hyvin kuumaa ilmaa kaakosta ja välillä kylmää koillisesta. Eli tasaisen harmaata kesää, jossa matalapaineita puskee jatkuvalla syötöllä lännestä ei tämä skenaario oikein näytä. Aikataulun puolesta asetelma voisi olla paikallaan jo alkukesästä, joten on mahdollista, että toukokuussa ja kesäkuussa voidaan jo välillä nauttia hellekelistä, mutta samalla voi olla riskiä lyhyille ”takatalville”. Myrskybongareille tämä asetelma kuitenkin varmaan kelpaisi, kaakosta kun saadaan usein kaikkein mehevimmät ukkoset. Niinpä usean surkean ukkoskesän jälkeen voisi vihdoin olla luvassa parannusta salamamääriin.

Eli maaliskuussa pitkät ennusteet antoivat jo viitteitä siitä mitä kesä toi tullessaan. Täytyypä kokeilla tehdä vastaava ennuste tulevaksi syksyksi jossain vaiheessa.

Useita voimakkaita rajuilmoja

Kuuma ilmamassa purkautui useaan otteeseen rajuihin ukkosiin. Erityisesti Asta, Veera sekä Sylvi-rajuilmat tullaan muistamaan vielä vuosia ja niissä riittää tutkijoilla tutkimista. Seuraavassa vielä lyhyet yhteenvedot näistä myräköistä.

ASTA (29.-30.7.)

Saman päivän iltana, kun uusi mittaushistorian korkein lämpötila mitattiin, saapui ”Asta” kaakosta. Paikallisia ukkoskuuroja oli jo päivällä ollut liikkeellä lähinnä maan eteläosissa. Illan aikana kylmä rintama liikkui kohti pohjoista ja sen etureunaa pitkin matkasi Venäjältä mesoskaalan konvektiivinen järjestelmä. Tämä Astan päivän puolella tuhojaan aiheuttanut rajuilma esiintyi erittäin suosiollisessa ympäristössä voimakkaille syöksyvirtauksille. Konvektio oli hieman tulpattu ja niinpä ukkosia ei syntynyt Astan reitille. Tämä olisi voinut  riistää liialti konvektion käytettävissä olevaa energiaa Astan nokan edestä. Tuuliprofiilit olivat hyvin rajuja. Jyväskylän luotaus iltayhdeksältä näytti varsin voimakasta tuuliväännettä troposfäärin alimmassa osassa. Tuulen nopeus kasvoi pinnan tyynestä ilmasta noin 29 m/s vajaan neljän kilometrin korkeudella. Tämä tuulen nopeuden ja/tai suunnan voimakas muutos suosii voimakkaita ukkosia. Astan tuhot syntyivät sen oikean reunan ukkoskuuronauhaan, joka liikkui kohti länttä/luodetta yli 100 km/h nopeudella. Korkein Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla mitattu puuskanopeus oli Rantasalmella 29 m/s, mutta tuhojälkien perusteella puuskat ovat paikoin olleet selvästi tätä kovempiakin. Astasta tekee Suomen  (ja koko Euroopan ) ukkoshistoriassa erikoisen se, että sen aiheuttamat laajat tuhot esiintyivät yöaikaan. Alla on vielä tutka-animaatio Astan konvektiivisesta järjestelmästä. Animaatiot saa suuremmiksi niitä klikkaamalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

——————————————————————————————————————————–

VEERA (4.8.)

Veeran päivänä ukkosia esiintyi laajalti ja useasta ukkosryppäästä aiheutui vahinkoja. Hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa oli jälleen levinnyt maan etelä- ja keskiosiin. Läntisillä merialueilla pohjoiseen liikkunut matalapaine voimistui lopulta myrskyksi asti ja siihen liittyvä tuuliprofiili suosi jälleen erittäin voimakkaita ukkosia lämpimässä sektorissa maa-alueilla. Suurin yksittäinen vahinkouutinen tuli Uuraisten kunnasta, jossa todennäköinen syöksyvirtaus kaatoi satoja puita leirintäalueella ja muutama ihminen loukkaantui. Paikoin maan kaakkoisosissa Astan jo runtelemat alueet saivat kokea toisen hävityksen illan aikana kun voimakkaita ukkosia liikkui itärajan tuntumassa. Salamointi kokonaisuutena oli varsin rajua Suomen mittakaavassa. Maasalamoita paikannettiin jopa 23 000 kappaletta ja halkaisijaltaan usean senttimetrin kokoisia rakeita havaittiin.

Lähde: Ilmatieteen laitos

——————————————————————————————————————————–

SYLVI (8.8.)

Jo edellispäivänä rajuhko konvektiivinen järjestelmä matkasti maan lounaisosista kohti Kainuuta. Tämän myötä sähköt olivat jo valmiiksi poikki jälleen useasta tuhannesta kodista. Sylvin päivänä ukkosia riehui laajalla alueella. Pirkanmaalla satoi suuria rakeita, jotka vaurioittivat mm. autoja. Porissa meneillään olleeseen festivaaliin iskenyt syöksyvirtaus loukkaannutti noin 40 ihmistä ja myöhemmin yksi valitettavasti menehtyi saamiinsa vammoihin. Illaksi Baltiasta spurttasi vielä yksi näyttävä kaarikaikumainen ukkosjärjestelmä, johon liittyi voimakkaita ukkospuuskia. Korkein puuskalukema mitattiin Porin lentoasemalla +32,9 m/s. Lisäksi Porvoon ja Loviisan edustalla puuskalukemat ylsivät 32 m/s. Mantereella Helsingin Kumpulassa tarttui mittariin 26,4 m/s puuska.Salamointi oli jälleen voimakasta. Suomen maa-alueilla paikannettiin yhteensä noin 24 000 maasalamaa. Tämän myötä elokuun salamamäärä on kuun puoliväliin mennessä jo kaksinkertainen koko elokuun keskiarvoon verrattuna.

Lähde: Ilmatieteen laitos

——————————————————————————————————————————–

Kokonaisuutena heinä-elokuun ukkoset ovat aiheuttaneet useamman kymmenen miljoonan euron edestä vahinkoja, yli 100 000 taloutta on ollut sähköttä, lähes 50 ihmistä loukkaantunut ja yksi menehtynyt. Kesän 2010 ukkoset tullaan muistamaan vielä pitkään kuten myös kesän ennätyshelteet. Tiedä sitten mitä syksy tuo tullessaan.

%d bloggers like this: