Arkisto

Posts Tagged ‘talvi’

Pimeyden valtakunta

Marraskuussa ei aurinko juurikaan pilkahtanut. Monin paikoin auringonpaistetunnit mitattiin yhden käden sormilla. Lumettomassa maassa tasainen pilvikatto sai marraskuun tuntumaan erityisen synkältä.

Syynä pimeydelle oli pitkään Suomen lähistöllä majaillut korkeapaine. Vaikka kesällä korkeapaine tarjoaakin yltäkylläisesti auringonpaistetta, ei se sitä enää myöhään syksyllä välttämättä tarjoa. Korkeapaineessa ilma on hienoisessa laskuliikkeessä mikä kuivattaa ilmaa. Tuo laskevan ilman kuivattama ilma torppaantuu yleensä muutamien satojen metrien korkeudella olevaan inversiokerrokseen. Ja tuohon kerrokseen muodostuukin se surullisen kuuluisa pilvikatto mikä ei välttämättä ole kuin muutamia kymmeniä metrejä paksu. Sen yläpuolella aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta maanpinnalla siitä ei ole tietoakaan.

Toiveita auringonpaisteesta näin marras-joulukuussa on lähinnä silloin kun matalapaineet pyyhältävät Suomen ylitse ja niiden jälkipuolella reipas tuuli tuo pohjoisesta mukanaan kuivempaa ilmaa. Tällöin saattaa päivän tai pari olla aurinkoisempaa kuten joulukuun alussa nähtiin. Toisaalta jatkuvampi puhallus Siperiasta voisi tuoda pitkäkestoisempaa auringonpaistetta mikäli arktisen kylmää ja kuivaa ilmaa pääsisi meille valumaan.

Onko auringonpaistetunneissa tapahtunut muutoksia?

Pitkäikäisten havaintoasemien perusteella marraskuun auringonpaistetunneissa ei ole tapahtunut 1960-1970 -luvuilta lähtien tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Osalla asemista muutos on ollut aavistuksen aurinkoisempaan suuntaan, osalla puolestaan pimeämpään suuntaan. Katsotaanpa mitä ERA-Interim uusanalyysi sanoo asiasta karttamuodossa.

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim).

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim)

Lineaarisen trendin perusteella prosentuaalinen muutos marraskuiden auringonpaistetuntien osalta on suurinta korkeilla leveysasteilla. Suomessa muutos olisi ollut 10-60 % luokkaa synkempään suuntaan, vaikkakin Norjanmereltä ulottuisi hieman toisensuuntainen muutos kohti Pohjois-Lappia. Silti yleiskuva on, että Pohjois-Euroopassa marraskuut ovat mennet synkempään suuntaan kun taas Itä- ja Kaakkois-Euroopassa on puolestaan hieman aurinkoisempaa. Aineistossa ei ole mukana kuluvan vuoden marraskuuta, koska uusanalyysit valmistuvat muutamien kuukausien viiveellä.

Tulevien vuosien marraskuiden kannalta ei suuntaus ole kovin valoisa, mutta on tosin muistettava, että vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta. Marraskuun suursäätila kun ratkaisee auringonpaisteen määrän ja tässä suhteessa on usein joko lähes täysin pilvistä tai sitten varsin aurinkoista – näiden välimaastoa ei usein talvella nähdä.

Onko jo kevät?

Tehdäänpä vaihteeksi päivitys, jotta kommentoijien elämä hieman helpottuisi.

Kuu kiurusta kesään

Keväästä on ollut puhe harvase päivä. Onko se jo alkanut? Keväisiä merkkejä ovat olleet niin leskenlehdet, vihreät golf-kentät, muuttolinnut, siitepölytiedotteet, lumeton maa jne jne..

Varmaan moni maan etelä- ja länsiosassa asuva on kokenut viimeisen viikon varsin keväisenä, vaikka lämmittävää auringonpaistetta ei pahemmin ole näkynyt. Useat merkit näyttäisivät kevään alkaneen ja jokainen kokeekin kevään alkamisen omalla tavallaan – ei siihen tarvita Ilmatieteen laitoksen ”virallista” lupaa tai vahvistusta.

Termiset vuodenajat ovat määritelminä joskus hankalia, eikä yksittäisen vuoden osalta niihin kannata liikaa antaa painoarvoa. Viimeisten viikkojen lauha sää olisi varmaankin määritelmän puolesta täyttänyt termisen kevään kriteerit, mutta tällaisessa tilanteessa maltti on valttia. Historiasta löytyy luonnollisesti tapauksia, jolloin lauhaa helmikuuta on seurannut ainakin jonkinlainen pakkasjakso lumisateineen. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 1914 lunta ei helmikuun loppupuolella ollut juuri lainkaan. Kuukauden vaihteessa lunta kuitenkin sateli ja lumensyvyys kasvoi 14 cm saakka. Tämä lumi pysyikin maassa aina huhtikuun 9. päivään saakka.

Vielä dramaattisempi esimerkki on vuodelta 1961. Tuolloin Helsingin maaperä oli lumeton helmikuun 13. päivä aina maaliskuun 12. päivä saakka. Sen jälkeen tuli ajoittaisia lumisateita, jotka sulivat muutamassa päivässä. Maaliskuun 30. päivä ryöpsähti kuitenkin vuorokaudessa 25 cm lunta ja tämä lumi suli vasta huhtikuun 16. päivä. Koska varsin talviset olosuhteet pakkasineen ovat mahdollisia maaliskuussa ja vielä huhtikuun puolellakin, on termisen kevään suhteen sitkeästi odotettava, kunnes voidaan varmuudella sanoa milloin se alkoi.

Kevättä kohti

Vaikka varsin talviset olosuhteet ovat etelässäkin mahdollisia maaliskuussa tai jopa huhtikuun alussa, on auringon lämmittävä vaikutus päivä päivältä merkittävämpää. Yöt voivat olla selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vielä erittäin kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää pilvisestäkin säästä huolimatta siinä määrin, että kireitä pakkasia ei todennäköisesti enää iltapäivisin esiinny ainakaan maan etelä- ja keskiosassa.

Viimeisimmät keskipitkät sääennusteet pitävät samanlaisen suursäätilan aina ennusteiden loppuun saakka. Eli etelänpuoleisten ilmavirtausten myötä sää näyttää pysyvän keskimääräistä lauhempana myös maaliskuun alkupuolella. Myös kokeelliset pidemmät ennusteet näyttävät leudon sään jatkuvan pidempäänkin.

Euroopan keskuksen säämallin lumensyvyystulkinta. Lähde: ECMWF

Paitsi, että lumet ovat lähes sulaneet maan etelä- ja länsiosasta, ovat ne pitkälti kaikonneet myös Suomen eteläpuolelta. Tämä tarkoittaa, että aurinko pääsee tehokkaammin lämmittämään maanpintaa eikä energia enää kulu lumen sulattamiseen. Yleensä ennen kunnon kevään alkamista on saanut odottaa, että lumet ovat sulaneet Baltiasta. Nyt tuota estettä ei enää juurikaan ole, joten periaatteessa ensimmäinen kunnon kaakkoinen lämmin hönkäys pääsee pidemmälle pohjoiseen ilman, että se viilenee kylmän lumipinnan yllä.

Helmikuu historiankirjoihin

Kalenteriin perustuva talvi alkaa olla paketissa. Yhteenveto on helppo: lauhat joulu- ja helmikuu, kylmä tammikuu. Helmikuun lämpötilapoikkeamat ovat melko huimia. Karttoja interpoloineet kollegat eivät äkkiseltään tänään muistaneet, että koska viimeksi piti keskilämpötilapoikkeaman väriskaalaa hinata yli +8 asteen. Pitkäikäisistä havaintoasemista suurimmat poikkeamat näyttävät muodostuvan Kuusamon Kiutakönkään sekä Pellon asemille. Molemmilla on päivittäisdatasta laskettuna helmikuu ollut huikeat 9,3 °C keskimääräistä lauhempi.

Käytännössä koko maassa aivan etelää lukuun ottamatta poikkeama on 6…9 astetta. Ainoa vuosi viimeisen 50 vuoden aikana mikä päihittää kuluvan helmikuun on vuosi 1990 (eteläisissä maakunnissa myös 2008). Maan eteläosassa helmikuuta voidaan pitää harvinaisen leutona, muualla poikkeuksellisena.

Kylmän tammikuun vuoksi talvikuukausien (joulukuu-helmikuu) keskilämpötila ei nouse aivan samoihin sfääreihin kuin yksittäisinä kuukausina joulukuu ja helmikuu. Koko maassa ”talvi” oli kokonaisuutena keskimääräistä lauhempi. Yleisesti maan keskiosassa ja paikoin pohjoisempanakin talvi oli harvinaisen leuto. Edellisen kerran vastaavaa oli talvella 2007-2008, mikä olikin Suomen mittaushistorian lauhin talvi.

Lumia etsimässä

Lumenpuute on perunut useita talviurheilutapahtumia. Näin helmikuun lopulla lunta on poikkeuksellisen vähän lähes kaikkialla Oulusta etelään. Ainoastaan rannikoiden läheisyydessä lumeton maa helmikuun lopulla on hieman yleisempää, ja näillä alueilla lumitilannetta voidaan pitää harvinaisena ajankohtaan nähden. Kymmenillä pitkäikäisillä havaintoasemilla lunta on nyt vähiten mittaushistoriassa. Jyväskylän havaintoasemilla ei ole mitattu näin vähän lunta kertaakaan helmikuun lopulla yli 100 vuoteen.

Helsingissäkin lumeton maa tähän aikaan kevättalvesta on tapahtunut vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. Lumi tuli erittäin myöhään ja suli aikaisin. Lumipeitejaksosta onkin muodostumassa yksi lyhimmistä.

1 cm ja 50 cm lumipeitepäivien lukumäärät Helsingin Kaisaniemessä. Talven 2013-2014 (2014) lukema on vielä alustava. Data: Ilmatieteen laitos

Lumensyvyyden maksimi on yksi tapa kuvata lumitalvea, mutta lumipeitepäivät ovat vähintään yhtä hyvä. Helsingissä on ollut kuluvana talvena vain 43 päivänä vähintään sentti lunta. ”Ennätystä” pitävät hallussaan talvet 1924-1925, 1929-1930 sekä 2007-2008 yhteensä 47:llä lumipäivällä. Mainittakoon, että viimeisimmät vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia menneiden vuosikymmenien kanssa automaattimittareiden virhemarginaalin vuoksi. Silti on selvää, että kuluva talvi menee Helsingin mittaushistoriassa TOP 4 listalle, ellei jotain yllättävää tapahtu maaliskuun ja huhtikuun aikana lumisateiden suhteen.

Eniten lumipeitteisiä päiviä oli Helsingissä talvella 1941-1942, 179 kpl eli noin kuuden kuukauden verran.

Jos katsotaan yli 50 cm lumipeitepäiviä, romahtavat lukemat luonnollisesti. Silti talvina 1915-1916 ja 1941-1942 oli Helsingissä lunta yli puoli metriä yli 120 päivänä. Merkille pantavaa ovat puolen metrin kinosten puuttuminen vuoden 1985 jälkeen, kunnes 2009-2010 ja 2010-2011 talvet korjasivat hieman tilannetta.

Pakkanen paukkuu

Tammikuun sää jakautui kahtia

Vuosi alkoi erittäin lauhassa säässä ja lunta sai etsimällä etsiä maan etelä- ja keskiosassa. Lumitilanteeseen ei ole tullut huomattavaa parannusta, mutta lämpötilat ovat kuitenkin painuneet selvästi pakkaselle kuukauden edetessä. Kun 2/3 kuukaudesta on takana, on tammikuun keskilämpötila suuressa osassa maata lähellä keskiarvoa.

1. tammikuuta – 19. tammikuuta jakson lämpötilapoikkeama keskiarvosta. Data: Ilmatieteen laitos

Tähän mennessä kuukausi on ollut hieman keskimääräistä kylmempi paikoin Pohjanmaan suunnalla sekä osassa Lappia. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa ollaan vielä alkukuukauden ansiosta hieman keskimääräistä lämpimämmän tammikuun tilanteessa. Loppukuukauden ennustetut lämpötilat tosin hilaavat näitä poikkeamia kylmempään suuntaan ja lopulta tammikuu on todennäköisesti keskiarvoa kylmempi tai lähellä keskiarvoa suuressa osassa maata. Harvinaisen, saatika poikkeuksellisen kylmää kuukautta tästä ei todennäköisesti muodostu.

Talviset lämpötilaennusteet

Jälleen kerran ovat lämpötilaennusteet pakkasilla nousseet pinnalle. Kannattaa käydä lukemassa postaus kolmen vuoden takaa (valitettavasti kuvat eivät tällä hetkellä toimi). Pikakertauksena: merkittävimmät lämpötilaan vaikuttavat tekijät talvisessa korkeapaineessa ovat pilvisyys ja topografia. Selkeällä ja heikkotuulisella säällä pakkanen pääsee kiristymään nopeasti, mutta pilvipeitteen tulo paikan päälle saattaa nostaa lämpötilaa hetkessä jopa 10 astetta. Niinpä lämpötilan ennustaminen riippuu täysin siitä, että pilvisyys saadaan ennustettua oikein. Topografia puolestaan on tärkeää, sillä kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin. Niinpä kylmä ilma valuu alaville maille ja laaksojen pohjiin. Tästä syystä muutaman sadan metrin matkalla voi lämpötilassa olla yli 10 asteen ero riippuen korkeudesta missä mittaus tehdään. Auton mittarin näyttämää lämpötilaa kannattaakin seurailla jos ajelee laaksojen pohjasta mäkien huipuille.

Lämpötilaennusteiden tekoa hankaloittaa se, että globaali Euroopan keskuksen säämalli tarjoaa Suomeen jatkuvasti liian pilvistä säätä eikä saa pinnan lähelle muodostuvaa inversiokerrosta kuvattua oikein. Niinpä malli saa systemaattisesti liian korkeita lämpötiloja. Esimerkiksi maan länsiosan maanantain minimilämpötilaksi malli ennusti sunnuntaina -13..-17 astetta kun todellisuudessa minimilämpötilat olivat pääsääntöisesti -18…-24 astetta. Tämä kertoo sääennustamisen hankaluudesta. Meteorologin tehtävänä onkin korjata tätä mallin virhettä parhaansa mukaan. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä miksi kuulemma Ilmatieteen laitoksen ennusteet ovat olleet kylmempiä kuin Forecan. En voi jälkimmäisen puolesta puhua, mutta jos ennusteet otetaan suoraan mallista, niin tästä ainakin vastaava ero voisi syntyä.

*Päivitys* Forecalta tullut viesti kertoo, että heidän ennusteet ovat niin ikään meteorologin editoimia. Niinpä ennuste-erot johtuvat meteorologien näkemyseroista ja editointitavoista.

ECMWF:n minimilämpötilaennuste maanantaille 20. tammikuuta (vasemmalla) ja havainnot oikealla. Lähteet ECMWF ja FMI.

Talven alimmat lämpötilat

Viime päivinä on jälleen seurailtu tarkkaan lämpömittareiden lukemia etenkin Lapin osalta. Talven toistaiseksi alin lämpötila mitattiin Utsjoen Kevojärvellä maanantaina kun mittariin kilahti -40,7 °C.

Talven alimmat lämpötilat asemakohtaisesti 20. tammikuuta mennessä. Data: Ilmatieteen laitos

Esiin on kuitenkin nostettu vielä kylmempiä lukemia, joita on mittailtu siellä täällä. Kannattaa muistaa, että ”virallisia” havaintoasemien sijainteja ei ole suunniteltu ja perustettu ”kalastelemaan” ennätyksiä vaan niiden tarkoitus on ennemminkin edustaa laajemman alueen lämpötilaa. Pohjoista kollegaa lainatakseni: ennätys on aina paikallinen lukema, ”sivutuote”. Niinpä on täysin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että Suomen ennätyslämpötiloja kylmempiä ja kuumempia lämpötiloja on todellisuudessa Suomessa ollut. Ne ovat vaan jääneet mittaamatta/tilastoimatta, koska jokaiseen notkoon ei ole järkeä kyhätä havaintoasemaa.

Monasti viitataan tiesääasemien antamiin lukemiin. Nämä eivät ole Ilmatieteen laitoksen ylläpitämiä asemia, eivätkä ne usein täytä kansainvälisiä vaatimuksia mittausten suhteen. Ne ovatkin erityisesti perustettu tiesäätä kuvaamaan, mutta ne eivät sellaisenaan kelpaa ennätystilastoihin. Koska raja havaintoasemien käytössä on johonkin vedettävä, on päädytty käyttämään kansainväliset vaatimukset täyttäviä Ilmatieteen laitoksen ylläpitämiä tai hyväksymiä havaintoasemia. Loppupeleissä tämä ennätyshakuisuus ja desimaalien kyttäys tuntuu olevan menossa vain yhä hullumpaan suuntaan 😉

Sälää

Vilkaiskaapa yllä olevasta kuvasta muuten pohjoisen asemia. Itärajalta löytyvän Salla Värriötunturin talven alin lämpötila on ”vain” -23 °C kun kaikkien lähimpien asemien lukemat huitelevat -35 asteen kylmemmällä puolella. Tämä on jälleen hyvä esimerkki aiemmin mainitusta topografian vaikutuksesta lämpötiloihin. Räikeimpiä eroja en ole plotannut, koska korkeimmat tunturit on jätetty pois.

Kommenteissa oli kysymys, että miksi kastepiste laskee samaa rataa lämpötilan kanssa pakkasilla, vaikka mitään sumua ei synny. Kovemmilla pakkasilla ilmassa oleva vesihöyry härmistyy suoraan lumen pintaan, jolloin kosteuden vuo käy ilmasta lumeen. Ainakin tästä syystä kastepiste voi laskea paukkupakkasella, vaikka kosteutta ei muuten näyttäisi virtaavan minnekään muualle eikä sumua pääse syntymään.

Kevät hiipii Suomeen

Talvi alkaa pikku hiljaa olla paketissa, ainakin osassa maata. Varsin keväisiä lämpötiloja on jo mitattu eri puolilla Suomea, mutta heti perään ovat lämpötilat jälleen laskeneet hieman talvisempiin lukemiin. Missä tällä hetkellä mennään?

Erittäin sateinen talvi

Palataan vielä hetkeksi menneeseen talveen, jonka voisi summeerata sanalla sateinen. Suuressa osassa maata joulukuu-helmikuu oli selvästi pitkän ajan keskiarvoa sateisempi, lähinnä itärajalla ja Pohjois-Lapissa jäätiin keskiarvon alle.

Erityisen sateista oli maan eteläosassa sekä Meri-Lapissa. Yli 20:llä pitkäikäisellä havaintoasemalla talvi oli mittaushistorian sateisin. Näistä merkittävimpänä oli Helsingin Kaisaniemen 272 millimetrin sademäärä. Se on aseman lähes 170 vuotisen mittaushistorian suurin talven sademäärä.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Talven 2011/2012 sademäärä Helsingissä peittoaa entisen ennätyksen talvelta 1944/1945. Käppyrästä nähdään hienosti kuinka suuri luonnollinen vaihtelevuus vallitsee talven sademäärissä. Suurin osa kuluneen talven sademäärästä saatiinkin erittäin lauhan ja myrskyisän joulukuun ansioista, jolloin satoi 121 millimetrin edestä. Sään kylmennettyä vuodenvaihteen jälkeen myös sademäärät laskivat, mutta silti tammikuun 90 mm on selvästi yli pitkän ajan keskiarvon (52 mm). Helmikuu jatkoi samaa rataa 61 mm sateillaan verrattuna 36 mm pitkän ajan keskiarvoon.

Kevät alkamassa

Maaliskuun alkupuoli on ollut maan pohjoisosassa noin kolme astetta ja eteläosassa noin asteen tavanomaista lämpimämpi. Keskipitkiä sääennusteita katsottaessa voisi jo veikata, että maaliskuusta ei ainakaan tavanomaista kylmempää tule. Tiedossa näyttää olevan varsin tyypillistä kevätsäätä: yöt edelleen yleisesti kylmiä, mutta päivisin päästään laajalti plussalle. Aurinkoa saadaan silloin tällöin, mutta sumupilvet voivat harmaannuttaa päiviä ja kyllä sinne tänne sekaan saadaan vielä ihan lumisateitakin.

Terminen kevät on todennäköisesti alkanut Ahvenanmaalla 9. maaliskuuta. Tämä on hieman keskimääräistä aikaisemmin. Manner-Suomen osalta tilanne vielä elää, mutta näillä näkymin terminen kevät on alkanut paikoin etelä- ja länsirannikolla niin ikään 9.-10. maaliskuuta. Tämä olisi toteutuessaan noin kolme viikkoa viime vuotista aikaisemmin. Myös muualla maan etelä- ja länsiosassa ovat vuorokauden keskilämpötilat olleet usean päivän plussan puolella, mutta alkavan viikon ennusteiden perusteella ei termisen kevään alkamista voi vielä kirkossa kuuluttaa. Yöt ovat edelleen varsin yleisesti kylmiä ja ne hinaavat vuorokauden keskilämpötilaa alaspäin.

Kevätpäiväntasaus on kuitenkin koittamassa alkavalla viikolla, joten kyllä meno on kiihtymässä kohti kevättä. Kevään saapuminen näkyy myös jäätilanteessa.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Merialueiden jäätilanne oli vajaa viikko sitten jo heikkenemään päin. Jäätä oli Pohjanlahdella selvästi viimevuotista vähemmän ja huomattavan paljon vähemmän kuin tyypillisesti samaan aikaan vuodesta. Tänään sunnuntaina tehty jääkartta näyttää, että sulan veden alue on vallannut alaa entisestään Suomenlahdella ja Merenkurkku on käytännössä jo lähes jäästä vapaa.

Kevään eteneminen tietää lumen sulamisen myötä myös tulvariskiä. Etelä-Suomessa tavanomaista runsaampi lumen vesiarvo voipi teoriassa johtaa myös kevättulviin, mutta toisaalta melko varhain alkaneiden keväisten säiden myötä varmaankin pahimmalta vältytään. Lumen syvyys onkin tässä viimeisen parin viikon aikana lähtenyt jo laskusuuntaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lumen syvyys on laskenut kahdessa viikossa noin 15 cm, osa tästä on sulamista, osa lumen painumista kasaan.

Verrataanpa vielä lumen syvyyttä vuodentakaiseen. Ahvenanmaalla lunta ei juuri enää ole, vaikka vuosi sitten sitä piisasi vielä yli 30 cm. Lounais-Suomessa lunta on nyt noin 10-20 cm verrattuna vuodentakaiseen 30-50 cm. Yleisesti ottaen etelässä on lunta nyt noin 10-20 cm vähemmän kuin vuosi sitten. Maan keskiosan ”länsiosassa” on nyt noin 20-40 cm vähemmän lunta verrattuna viime vuoteen ja ”itäosassa” ero on noin 10-30 cm (paikoin ollaan liki samoissa lukemissa).

Etelä-Lapissa tilanne on päinvastainen. Siellä on paikoin lunta nyt 10-40 cm enemmän kuin vuosi sitten. Keski-Lapissa lunta on karkeasti ottaen viime vuoden tapaan ja Pohjois-Lapissa on puolestaan hieman vähemmän lunta kuin vuosi sitten.

Tornadot palasivat aikaisin

Maaliskuun alussa Yhdysvaltoja ravisteli harvinaisen raju tornadojen sarja. Tyypillisesti ns. tornadokausi alkaa ottaa vauhtia vasta selvästi huhtikuun puolella, mutta tällä kertaa useiden kymmenien tornadojen sarja aiheutti vahinkoa jo maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Arviolta 40 ihmistä menehtyi kun ainakin 65 tornadoa runteli useita osavaltioita.

Vasemmalla tutkaheijastuvuus, oikealla ukkossolun liikkeeseen suhteutettu tuulen nopeus.

Useita ”klassisia” supersoluja tornadoineen näkyi tutkakuvista. Yksi näistä on yllä, jossa tuulen nopeuden on arvioitu olleen jopa 80 m/s. Tornadon nostattamat roskat ja irtaimisto näkyi suoraan tutkakuvassa omana ”pallonaan”. Tästä kyseisestä tapauksesta annettiin suht harvinainen ”tornado emergency” -varoitus. Se olikin aiheellinen, sillä tornado tappoi 11 ihmistä. Oli kuitenkin erittäin pienestä kiinni, etteikö menehtyneitä olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Kyseinen EF-4 tornado nimittäin ohitti Louisvillen miljoonametropolin vain noin 20 km etäisyydeltä.

Kuva: NWS / Google

Talvi alkaa hellittää otettaan

Tammikuun loppu ja helmikuun alku kuluivat kipakoiden pakkasten kanssa. Loppujen lopuksi tuo kylmä kausi näyttää kuitenkin jäävän varsin lyhyeksi, sillä keskipitkät sääennusteet näyttävät säätyypin olevan enempi matalapainevoittoisempi kuin mihin viime viikkoina on totuttu.

Polaarimatala Etelä-Itämerellä

Palataan vielä ajassa taaksepäin vajaa pari viikkoa. Tuolloin saatiin kokea melko harvinainen polaarimatala Itämerellä. Ennusteet osuivat kohtuu hyvin kohdalle tämän tapauksen kanssa. Alla on satelliittikuvan ja tutkakuvan yhdistelmä perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään 3.-4. helmikuuta.

Lähde: Ilmatieteen laitos / EUMETSAT

Valitettavasti tutkakuvaa ei ollut saatavilla Baltian maista, joten systeemin itäpuolisko jää tutkakuvalta pääosin peittoon. Silti mesoskaalan matalapaine on selviö ja tapauksessa oli paljon polaarimatalille tyypillisiä ominaisuuksia. Yksi karkeahko sääntö on, että tuulen nopeudet tulisivat olla vähintään 17 m/s. Rannikoilla olleet 10 m/s keskituulihavainnot eivät osuneet pahimpaan kohtaan enkä ainakaan tähän hätään ehtinyt etsiä mahdollisia laivahavaintoja. Sen sijaan yksi apu löytyi. Trooppisten myrskyjen tuulien arvioinnissa käytetään muun muassa satelliitilla saatavia ASCAT -instrumentin tuottamia tietoja. Noin 840 km korkeudessa viilettävässä satelliitissa on eräänlainen tutka, joka skannaa merenpinnan ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida merenpintaan häiriöitä aiheuttavien tuulien nopeutta ja suuntaa. Alla on perjantai-illalta yksi kooste.

Lähde: NOAA / EUMETSAT

ASCATin perusteella yllä olevassa kuvassa on arviolta 15 m/s puhaltavia tuulia polaarimatalan koilliskulmassa. Koska kyseessä on yksittäinen ajanhetki, voidaan olettaa, että paikoin ylitettiin myös tuo polaarimatalilta epävirallisesti vaadittu 17 m/s.

Testailin vielä miten WRF säämalli suoriutui systeemin ennustamisesta. Ennen polaarimatalan muodostumista malli sai otuksen useassa ajossa kehitettyä. Niinpä ajoin mallin vielä kovemmilla asetuksilla keskitettynä Etelä-Itämerelle. Yksityiskohdista kiinnostuneille tiedoksi, että mallin horisontaalinen erotuskyky oli noin 3,33 km ja pystytasoja oli 60. Laskentapisteitä oli siis yhteensä hieman yli 6 miljoonaa ja malli raksutti kotikoneella noin 18 tuntia.

Mallin alkuhetkillä näkyy ns. spin-up efekti, jolloin malli ”kehittää sään”. Hetken aikaa kestää, ennen kuin yhtälöt loksahtavat kohdilleen. WRF sai aika mainiosti polaarimatalan kehityksen kuvattua sekä tutka/satelliittikuvassakin nähdyn hetkittäisen ”silmän”. Mallin arvion mukaan keskituuli oli kovimmillaan merellä noin 17-18 m/s, hetkellisesti ehkä jopa 20 m/s.

Niille joita polaarimatalat kiinnostavat enempikin, suosittelen allekirjoittaneen joitakin vuosia vanhaa kandityötä polaarimatalien ja Välimeren ”hurrikaanien” yhtäläisyyksistä ja eroista. Kyhäsin PDF:n eri tiedostoista, joten sivunumerot eivät ole aivan kohdillaan.

Talvesta ei muodostu kylmää

Hypätään polaarimatalista takaisin menneeseen nykyhetkeen. Talvitilastoihin lasketaan aina mukaan joulu-, tammi- ja helmikuu. Kohta alkaa jo helmikuukin olla paketissa, joten nyt alkaa olla jo selvää, että kuluvasta talvesta ei Suomessa muodostu ainakaan tavanomaista kylmempää. Todennäköisesti talvi on siis joko ”tavanomainen” tai hieman tavanomaista leudompi. Päivittäisarvoista laskettuna helmikuun puoliväliin mennessä talvi on ollut reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Kun ennusteet seuraavalle viikolle/parille eivät näytä mitään erityisen kylmää, niin ihmeitä täytyy tapahtua, että tuo arvio menee pieleen.

Ainakin etelässä asustelevat ovat voineet aurinkoisina hetkinä huomata, että kyllä se arska jo hieman lämmittää. Kyhäsin nopsasti esimerkin kuinka lämpötilaerot yön ja päivän välillä kehittyvät vuoden mittaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Kuvasta nähdään, että joulukuussa ja tammikuussa yö- ja päivälämpötilojen ero on keskimäärin hyvin pieni, vain noin asteen luokkaa. Helmikuussa alkaa tasainen nousu näissä lämpötilaeroissa eli aurinko alkaa jo vaikuttamaan lämmittävästi. On syytä huomauttaa, että kuvaajassa on mukana kaikki päivät, myös pilviset. Niinpä aurinkoisina päivinä ero yön ja päivän välillä voi olla paljonkin näitä lukemia suurempi.

Maksimi osuu toukokuulle, joka onkin yleensä kuukausista yksi kuivimmista ja aurinkoisimmista. Lisäksi auringon energiasta suurempi osuus menee tällöin ns. havaittavan lämmön vuon kasvattamiseen eikä latentin lämmön vuohon (verrattuna myöhempään kesään). Eli kun maa on toukokuussa kuivaa ja kasvillisuus on vasta heräämässä, pystyy aurinko nostamaan ilman lämpötilaa tehokkaammin kun energiaa ei mene kovin paljoa veden haihduttamiseen maaperästä tai kasvillisuuden pinnoilta.

Summa summarum: Kevättä kohti ollaan menossa ja melko todennäköisesti talven kylmimmät hetket ovat nyt takanapäin. Yllä olevasta käyrästäkin ilmenee, että lämpötilat lähtevät etelässä tyypillisesti nousuun helmikuun puolessa välissä. Toisaalta kyllä ainakin yksittäisiin kylmiin öihin on syytä varautua vielä koko maassa. Vaikka kireät pakkaset alkavat nyt selvästi muuttua epätodennäköisemmiksi päivisin, voivat yöt olla vielä maaliskuussakin varsin kylmiä.

Myrskyä(?), talviennusteita ja lööppimaniaa

”Myrskyjuna” viikonloppuna?

Vuoden 2011 myrskypäivien lukumäärässä ollaan nyt hieman jäljessä ”tyypillistä” vuotta. Tähän saattaa olla tulossa muutos, sillä Pohjois-Atlantilla on muotoutumassa varsin voimakas läntinen/lounainen ilmavirtaus, joka on tuomassa Fennoskandian läheisyyteen voimakkaita malapaineita. Pitkästä aikaa säämalleissa onkin myrskybongaria kiehtovia näkymiä. Jo useamman päivän ajan muun muassa GFS malli on näyttänyt varsin voimakasta myrskymatalaa Norjanmerelle, josta kyseinen systeemi kulkisi Suomen yli itään samalla heiketen. Aikataulu Suomen ylitykselle on tällä hetkellä lauantai. Useat mallit saavat Norjanmerelle hirmumyrskytuulia.

Yllä on viimeisimmästä (23.11. 12 UTC) GFS ajosta olevat keskituuliennusteet. Norjanmerelle siis olisi GFS:n mukaan odotettavissa hirmumyrskylukemia ja Perämerellä myös kovaa myrskyä (yli 25 m/s). Kyseisen matalan jälkipuolella malli kuljettaa toisen ärhäkän matalapaineen eteläisempää reittiä viikonvaihteessa. Sen yhteydessä myös keskituuli puhaltaisi kovan myrskyn tasolla. Mikäli GFS mallin ennusteet toteutuisivat, olisi odotettavissa laajempia tuulivahinkoja maan keskivaiheilla ensimmäisen myrskyn toimesta ja etelässä jälkimmäisen vuoksi.

Mielenkiintoa tilanteeseen tuo Euroopan keskuksen malli, joka saa molemmat matalapaineet suunnilleen samoille reiteille ja samoihin aikoihin – tosin tuulet ECMWF pitää selvästi heikompina. Niinpä tässä nyt odotellaan, että kumpi malli luovuttaa ensin. Tyypillisesti h-hetkeä lähestyttäessä voimakkaita myrskymatalia ennustaneet mallit alkavat heikentää tuuliennusteitaan, joten hieman luulen, että ECMWF on lähempänä totuutta hieman heikompine tuulineen. Tosin senkin skenaariossa voisi paikallisia tuulivahinkoja ehkä syntyä.

Tarkempia tietoja myrsky(i)stä saa lähipäivinä myrskyvaroitus.com -sivustolla.

Talviennusteita

Kaikkien vihaamat ja rakastamat vuodenaikaisennusteet jaksavat näemmä puhuttaa edelleen. Niinpä yleisön pyynnöstä olisi alla olevaan listaan koottu tusinan verran ennusteita eri maista ja eri laitosten toimensa. Ja jälleen totuttuun tapaan muistutus siitä, että vuodenaikaisennusteet eivät ole totuuksia eikä niitä varsinaisesti ole edes suurelle yleisölle tarkoitettu. Ne ovat lähinnä tutkimusasteella ja ne toimivat parhaiten tropiikin läheisyydessä – ei niinkään Suomen vaihtelevassa säätyypissä. Eli suhtautukaa näihin ennusteisiin suurella varauksella, pienoisella huumorilla ja letkeällä meiningillä – säästähän tässä vaan on kyse 😉

Maa/taho T-poikkeama
ECMWF +
Eurosip (Kolmen combi) +
NCEP v.1 +
NCEP v.2 +
IRI ?
Venäjä +
Kiina
Met Office (Britannia) +
Etelä-Afrikka v.1 (*) +
Etelä-Afrikka v.2 (*) +
Etelä-Korea (**) +
Japani ?

* Vain joulu- ja tammikuu

** 850 hPa lämpötila

? Ei signaalia

Eli tämän kokoelman perusteella on selvää, että suurin osa ennusteista ennakoi tavanomaista lauhempaa talvea Suomeen. Kiinassa ajettu ennuste tekee poikkeuksen ja kaksi tahoa ei anna merkkiä suuntaan eikä toiseen. Jos nyt itse on joku veikkaus heitettävä ilmoille, niin kyllä itsekin kallistun tavanomaista lauhemman talven puoleen. Ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta kun vuodenaikaisennusteet ovat hakoteillä. Niinpä paras ratkaisu on vain odotella maaliskuun alkua, jolloin spekuloinnille voidaan laittaa piste (ainakin puoleksi vuodeksi).

Lööppimaniaa

Loppukevennyksenä hieman koottuja säälööppejä syksyn varrelta. Veikkaan, että kooste puhuu puolestaan.

Talven kylmyydestä ja polaaripyörteestä

Talvi on saapunut koko maahan eikä se näytä mihinkään karkaavan ainakaan kahteen viikkoon. Tässä päivityksessä käydään läpi mm. seuraavia aiheita:

  • Miten ns. polaaripyörre liittyy tämän marraskuisen kylmän jakson syntyyn?
  • Mitä tästä talvesta on eri lähteissä sanottu ja miltä vuodenaikaisennusteet näyttävät?

Mistä kylmyys johtuu?

Talvisin arktisilla alueilla vallitsee ns. polaaripyörre. Se on säteilyjäähtymisestä johtuva ilmiö, jossa kylmä, arktinen ilmamassa on tavallaan eristyksissä napa-alueella. Kun polaaripyörre on voimissaan, napa-alueella on kylmää ja sen reunoilla matalapainetoimintaa. Tämän kylmän arktisen ilman ja keskileveysasteiden lämpimän korkeapainesään välissä on suuri lämpötilakontrasti ja tyypillisesti voimakas läntinen virtaus. Eli kun polaaripyörre on voimakas, Atlantilta yleensä puhaltaa voimalla lauhaa ja kosteaa ilmaa Eurooppaan. Silloin tällöin otollisissa olosuhteissa tuo kompakti, eristynyt polaaripyörre kokee häiriöitä ja se voi hajota. Tällöin arktisella alueella ollut kylmä ilma pääsee eristyksistään ja lähtee ”valumaan” kohti matalampia leveysasteita. Samalla myös voimakas läntinen virtaus voi heiketä ja ilmavirtaus saattaakin kääntyä puhaltamaan idän suunnalta.

Lähde: Andreas Dörnbrack, Thomas Birner, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Yllä on yksi tapa esittää polaaripyörteen sijainti.  Kuvassa on käytännössä se korkeus dekametreinä missä ilmanpaine on 30 hPa. Animaatio kattaa noin viimeiset puolitoista viikkoa. ja Eurooppa on kuvan alaosassa. Animaatiosta nähdään kuinka polaaripyörre (alhaiset geopotentiaalikorkeudet) liikkuvat napa-alueen lähistöllä, mutta aivan animaation lopulla pyörre alkaa jakautua kahtia niin, että kylmempi pyörre jää Siperian lähistölle. Samalla on nähtävissä kuinka Pohjois-Atlantilla ilma stratosfäärissä lämpenee ja kehittää ”korkean selännettä”. Polaaripyörteen geopotentiaalikorkeudet alkavat nousta enteillen sen heikkenemistä. Entä miltä jatko näyttää?

Lähde: FU Berlin, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ennusteen mukaan polaaripyörre jatkaa lähipäivinä jakautumistaan. Sen kylmin osa ja samalla kylmin ilmamassa on Suomen itäpuolella. Atlantilla puolestaan on korkean selänne ja se myös indusoi alemmissa kerroksissa korkeapainetta Suomen länsipuolelle ja ylle. Niinpä stratosfäärin virtauskenttä suosii ainakin alkuun kylmää säätyyppiä luoteistuulien myötä. Aivan ennusteanimaation lopussa eli kuun vaihteessa polaaripyörre näyttäisi saavan ryhtinsä kasaan. Tämä voisi pitkällä tähtäimellä ehkä tarkoittaa säätyypin muuttumista jälleen länsivirtaus-voittoiseksi joulukuun puolivälin kieppeillä. Toisaalta ennusteen lopussa polaaripyörteen painopiste on enemmän kallellaan kohti Eurooppaa, joka viittaisi siihen, että kylmä ilmamassa saattaisi pysytellä Pohjois-Euroopan lähettyvillä myös jatkossakin vaikka länsivirtaus voimistuisikin Euroopassa.

Kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä?

Jokin aikaa sitten YLE uutisoi Potsdamin ilmastoinstituutin tiedotteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen myötä kylmien talvien todennäköisyys kolminkertaistuu tulevaisuudessa. Tämä tietenkin herätti jälleen paljon mielenkiintoa kun edellistalvi on vielä ihmisten mielissä. En ole heidän artikkeliaan lukenut, mutta ajattelin tässä nopeasti hieman arvioida näitä asioita, sillä ne saattavat liittyä edellä käsiteltyyn polaaripyörteeseen. Polaaripyörteen hajoamisessa lämmin ilma pääsee tunkeutumaan arktiselle (antarktiselle) napa-alueelle, jolloin vastaavasti länsivirtaus heikkenee ja Pohjois-Eurooppaan  voi virrata kylmää ilmaa pidemmäksikin aikaa. Näin kävi esimerkiksi viime talvena ja on näitä esimerkkejä nähty viime vuosikymmeninä monesti.

Oletan, että tutkimuksen mukaan vähenevä arktinen merijää ja lämpimämpi napa-alue tulevina vuosikymmeninä eivät pystyisi ylläpitämään yhtä eristäytynyttä ja vahvaa polaaripyörrettä kuin nykyään. Tämä pyörre voisi herkemmin häiriintyä ja edellä mainituin tavoin johtaa kylmän ilman ”valumiseen” napa-alueilta kohti mantereita. Tämä voi olla yksi mahdollinen teoria, jonka mukaan kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Tässä on kuitenkin yksi asia mikä tulisi pitää mielessä. Otsikko ”kylmät talven todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä” saa automaattisesti ajattelemaan, että 80-luvun puolivälin kaltaisia megakylmiä talvia on tulevaisuudessa odotettavissa useammin. On syytä kuitenkin muistaa, että tulevaisuuden ilmasto ei ole samanlainen kuin nykyinen tai mennyt ilmasto. Tulevaisuudessa ilmastomallien perusteella talvet eivät ole keskimäärin yhtä kylmiä kuin nykyään. Eli jos puhutaan, että kylmien talvien todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa, niin on syytä miettiä, että kuinka kylmä onkaan tulevaisuuden kylmä talvi. Se ei todennäköisesti ole yhtä kylmä kuin ne talven joihin meidän vanhemmat ovat tottuneet. Eli jos ilmastonmuutoksen myötä polaaripyörre esimerkiksi herkemmin hajoaa ja napa-alueiden kylmää ilmaa virtaa Skandinaviaan, ei tuo napa-alueilta lähtöisin oleva ilma ole keskimäärin yhtä kylmää kuin nykyään.

Summa summarum: Viime aikainen uutisointi ”Ilmastonmuutos kylmentää talvia” voi olla harhaanjohtavaa, sillä keskimääräistä kylmempien talvien todennäköisyyden kasvu tulevaisuudessa ei  välttämättä tarkoita, että talvet absoluuttisessa mielessä kylmenisivät. Painotan, että olen lukenut vain Potsdamilaisten tiedotteen, en itse artikkelia, joten en pysty varmuudella ottamaan kantaa heidän väitteisiinsä, jotka voivat tieteellisessä mielessä olla aivan perusteltuja. Lähinnä tässä on kysymys jälleen sään ja ilmaston uutisoinnin vaikeudesta.

Kylmin talvi tuhanteen vuoteen?

Tähän väitteeseen on tullut törmättyä harmittavan usein tänä syksynä. Kyseessä on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin otsikko jää ihmisten mieleen totuutena, jonka he muistavat pitkään. Kyseessä on siis uutisointi, jossa puolalaiset meteorologit olivat kuulemma ennustaneet kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa tämän sopan juuret ovat Meksikonlahden öljykatastrofissa keväältä. Tuolloinhan spekuloitiin vaikutuksista, mitä öljyllä olisi Golfvirtaan. Puolalaismeteorologeilta on siis tiettävästi kysytty aiheesta ja he olivat vastanneet, että JOS golfvirta yhtäkkiä pysähtyisi voisi olla odotettavissa kylmin talvi tuhanteen vuoteen (ilmeisesti perustuen siihen, että kuinka paljon golfvirta lämmittää ja jos se otettaisiin pois nykyisistä lämpötiloista niin millainen toistuvuus tällaisilla lämpötiloilla olisi). Eli jälleen monien suodattimien läpi kuljettuaan puolalaisten sanomisista on jätetty ”JOS” pois sekä unohdettu spekulaatiot ja yhteydet öljyn vaikutuksesta golfvirtaan (jonka vaikutuksesta ei ole yhtenevää mielipidettä). Eli loppujen lopuksi Iltalehden ”uutiseksi” on päätynyt äärimmilleen yksinkertaistettu lööppiotsikko ”Suomeen kylmin talvi tuhanteen vuoteen”.

Mitä pitkät ennusteet näyttävät?

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) viimeisin kuukausiennuste näyttää ainakin joulukuun alkuun saakka koko Suomeen tavanomaista kylmempää. Etelässä ja maan keskiosassa kylmä poikkeama voisi jatkua joulukuun puoliväliinkin saakka, vaikka signaali heikkeneekin huomattavasti niin pitkälle mentäessä. Viimeisin ECMWF:n vuodenaikaisennuste näyttää joulukuu-helmikuu ajanjaksosta tavanomaista lämpimämpää koko Suomeen, erityisesti Lappiin. Vastaavasti Etelä-Euroopassa olisi tavanomaista kylmempää. Tämä lämpötilaennuste näyttää olevan seurausta suursäätilasta, jossa Keski-Euroopasta Pohjanmerelle ulottuu tavanomaista korkeampi ilmanpaine. Tämä ohjaisi matalapaineet sen pohjoispuolitse kohti Skandinaviaa tuoden lännestä lauhaa ja kosteaa ilmaa.

Kolmen mallin yhdistelmäennuste näyttää samansuuntaisia viitteitä lämpimästä keskitalvesta ECMWF:n kanssa. Yhdysvaltain vuodenaikaisennuste on hieman tavanomaista kylmemmän joulu-helmikuun kannalla, mutta toisaalta näistä kuukausista tammikuu olisi tavanomaista lämpimämpi. Yhdysvaltain suursäätilaennusteessa on samanlaisia piirteitä kuin Euroopankin, mutta suurin kysymysmerkki tulee todennäköisesti olemaan tuo Länsi-Euroopan/Itä-Atlantin yllä olevan korkeapaineen sijainti. Mikäli se on hieman pohjoisempana ja/tai lännempänä, käy meille ilmavirtaus enemmän pohjoisesta ja sää pysyisi kylmänä (USA:n ennusteen joulukuu). Jos taasen kyseisen korkeapaineen sijainti on etelämpänä/idempänä, pääsee meille virtaamaan lännestä lauhempaa ilmaa (ECMWF joulu-helmikuu). Tällä hetkellä on erittäin vaikea sanoa, miten lopulta käy. Ehkä paras keskiarvo on arvioida korkeapaineen majailevan pääosan joulukuuta pohjoisempana vielä melko heikon arktisen polaaripyörteen takia, mutta tammikuulle mentäessä se hivuttautuisi etelämmäksi avaten länsiputken. Eli joulukuun alkupuoli mentäisiin ainakin talvisessä säässä, mutta tammikuuta kohti tai viimeistään tammikuussa sää saattaisi lauhtua eikä edellistalven kaltaista pitkää yhtenäistä talvea ehkä koeta.

Muuta ajankohtaista

Tarkoitukseni oli vielä käydä tarkemmin läpi tämän viikon säätä Suomessa, mutta kello on jo paljon, joten jätän sen seuraaville päiville. Yleisesti sanottakoon, että etelässä sää on suuren osan viikosta pilvistä ja osin epävakaista. Lumipeitteeseen on siis odotettavissa kasvua. Tässä vielä muutama pointti:

  • Keskiviikkona tuuli on hyvin voimakasta (merellä myrskyä)  ja tuuli lisää merkittävästi pakkasen purevuutta etelässä ja maan keskiosassa. 
  • Lämmin meri ja itätuulen aiheuttaman rannikkokonvergenssi saattavat yllättää ja voimistaa kuluvalla viikolla etelärannikon lumisateita.
  • Ruotsin itärannikolla saattaa tulla lumikaaos kun kylmää ilmaa virtaa voimakkaan tuulen myötä Itämeren poikki. Tällöin merestä saatava lämpö ja kosteus voivat kehittää ns. ”lake-effect” -ilmiön eli sankkoja lumikuuroja, jotka solkenaan osuvat samaan paikkaan rannikolla.
  • Näillä näkymin viikonlopun aikana lämpötiloja kurissa pitävä tuuli ja pilvisyys hiljalleen luovuttavat ja korkeapaine vahvistuu. Tällöin pakkanen kiristyy myös etelässä.
%d bloggers like this: