Arkisto

Posts Tagged ‘sade’

Kesästä talveen (ja takaisin)

Noin kaksi kolmasosaa syyskuusta oli kuivaa ja lämmintä. Sitten tuli matalapaine, joka myllersi tilastot uusiksi.

Korkeapaine piti syyskuun sään pitkään poutaisena. Aurinko paistoi aamusumujen jälkeen ja nosti päivälämpötilat laajalti kesäisiin lukemiin. Sateista ei ole ollut juurikaan tietoa. Syyskuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat laajalti harvinaisen, paikoin poikkeuksellisen kuivia.

Syyskuun 1. – 21. päivien sademäärän poikkeama pitkän ajan keskiarvosta. Väreillä kuvattu arvio poikkeaman harvinaisuudesta 1961 alkavan aineiston osalta.

Sateetonta oli muun muassa Oulun eteläpuolella Siikajoella, jossa sademäärä oli 21. päivään mennessä vain 0,3 millimetriä. Keskimäärin sademäärän kuuluisi olla noin 33 millimetriä. Edellisen kerran Siikajoella satoi kunnolla elokuun 28. päivä.

Päivän ylin lämpötila punaisella, alin lämpötila sinisellä. Ohuet viivat pitkän ajan mediaanit. Vihreällä vuorokauden sademäärät.

Päivän ylin lämpötila punaisella, alin lämpötila sinisellä. Ohuet viivat pitkän ajan mediaanit. Vihreällä vuorokauden sademäärät.

Kuiva kausi alkoi elo-syyskuun taitteessa. Vaikka yölämpötilat poukkoilivat keskimääräisen lämpötilan molemmin puolin, olivat päivälämpötilat jatkuvammin usean asteen keskiarvojen yläpuolella. Huolimatta hetkittäin viileistä öistä ja aamusumuista, oli syyskuun kolmen ensimmäisen viikon keskilämpötilat Suomessa pääosin 1,5..3 astetta tavanomaista korkeampia.

Sateisempaa ja kylmempää

Suomen yli pyyhältänyt kylmä rintama toi 21. päivä mukanaan ukkosia ja jälkipuolella kylmempää ilmaa pohjoisesta. Kyseinen rintamavyöhyke pysähtyi maan eteläosan tienoille ja nyt siihen on syntymässä matalapaineen osakeskus, joka liikkuu itärajaa pitkin Lappiin lähipäivien kuluessa.

Rintamavyöhykkeestä on jo satanut iltakymmeneen mennessä Utön saaressa noin 87 millimetriä sekä Paraisilla 70 mm. Yön kuluessa sateen pohjoisreunassa sade tulee räntänä tai lumena. Euroopan keskuksen malli näyttääkin Pohjois-Karjalaan yli 10 cm lumikertymää tiistain kuluessa. Keskiviikon ja torstaina aikana lumisateet leviävät Lappiin kun matalapaine nousee itärajaa pitkin pohjoiseen. Loppuviikon aikana ilma jälleen hiljalleen lämpenee lännestä saapuvien matalapaineiden myötä.

Mainokset
Kategoriat:Mennyt sää Avainsanat: , , ,

Havaintojen haasteet

Joulun jälkeen on jälleen kertynyt paljon palautetta säähavainnoista. Välillä ihmetellään sitä kun ”viralliset” havainnot eivät vastaa kotimittarin lukemia. Välillä on ihmetelty, että eihän -30 asteen pakkasessa suhteellinen kosteusprosentti voi mitenkään olla 80%, joten kyseessä on pakko olla virheellinen havainto. Kun eteen osuu oikeasti virheellinen havainto, ovat jotkut hätäisimmät ehtineet kyseenalaistaa kaikki säähavainnot mitä on ikinä tehty. Käydäänpä siis vähän läpi säähavaintojen tekemisen haasteita.

1) Ilmatieteen laitoksen lämpötilahavainnot eivät vastaa kotimittarin lukemia.

Perinteiset havainnot ovat aina pistemittauksia eli ne kuvaavat juuri kyseisen paikan havaintoja. Joissakin olosuhteissa voi esiintyä erittäin suuria lämpötilaeroja muutaman sadankin metrin matkalla. Erityisesti kylmissä talviolosuhteissa erot ovat huomattavia. Selkeällä, heikkotuulisella säällä ilma jäähtyy nopeasti ja kylmä raskas ilma valuu topografiaa myötäillen alaville alueille, laaksojen pohjiin jne. Paras esimerkki tästä ovat Lapin tunturit ja lähilaaksot, joissa lämpötilaero voi olla useita kymmeniä asteita.

Viime viikonlopulta napatussa esimerkissä on käytetty Kittilän Levitunturin havaintoaseman tietoja, jotka ovat 522 metriä merenpinnan yläpuolelta. Tästä Kittilän Kirkonkylän asema on noin 15 km päässä ja korkeus merenpinnasta vain 181 metriä. Viime viikonloppuna lämpötilaerot olivat alla olevan kuvan mukaisia.

Tunnittaiset alimmat lämpötilat 8. helmikuuta – 11. helmikuuta (ilta). Data: Ilmatieteen laitos

Voimakas inversio sai viikonloppuna aikaan sen, että tunturissa lämpötila oli -10 asteen hujakoilla kun useampi sata metriä alempana kylmän ilman patjassa pakkasta oli välillä yli 30 astetta. Lämpötilaero vain 15 km matkalla oli välillä yli 20 astetta vaikka molemmat asemat olivat suursäätilan osalta samankaltaisessa olosuhteessa.

Pilvisyys tai voimistunut tuuli voi nopeasti heikentää inversiota ja nostaa pintalämpötilaa. Vastaavasti pienikin pilviaukko ja heikentynyt tuuli voi nopeasti laskea talvisin lämpötilaa. Niinpä on täysin luonnollista tietyissä tilanteissa, että kotimittarin lukema voi poiketa merkittävästi Ilmatieteen laitoksen lähiaseman havainnosta, vaikka etäisyyttä olisi vain muutama kilometri. Lisää samasta aiheesta löytyy tammikuun 2011 kirjoituksesta.

2) Havainnot ovat epärealistisia.

Viime viikonloppuna tarkkasilmäisimmät huomasivat kuinka Helsinki-Vantaan sadehavainnot näyttivät välillä runsasta lumisadetta, vaikka tutkan mukaan ei alueella olisi pitänyt sataa juuri mitään. Jotkut olivat palautteissa esittämässä kysymyksiä, että voiko havaintoihin enää luottaa? Tässäkin kyseisessä tapauksessa ”haamusateelle” oli luonnollinen selitys, jonka taustalla oli itse mitattava suure.

Vantaalla oli satanut jo pidemmän aikaa perjantaista alkaen, jolloin sademittarin reunukselle oli ilmeisesti kertynyt lunta. Jossakin vaiheessa osa tuosta lumesta humahti itse sadepönttöön, joka rekisteröityi sateeksi. Sademittarin esimerkkikuva on alla:

Sademittari tuulisuojuksella. Kuva: Ilmatieteen laitos.

Suurimassa osassa ”sadepöntöistä” on ns. tuulisuojus, jonka tarkoituksena on hillitä tuulen vaikutusta erityisesti lumisateen mittaamisessa. Jos on täysin tyyntä, putoavat lumihiutaleet nätisti pönttöön, mutta jo hiemankin kovempi tuuli kuljettaa kevyitä hiutaleita minne sattuu. Pöntön runkoon osuessaan tuuli voi aiheuttaa nousuvirtauksia, jotka estävät mitattavien lumihiutaleiden putoamisen itse pönttöön. Niinpä sademittarin aiheuttama pienimuotoinen turbulenssi voi herkästi vaikuttaa lumihiutaleiden reitteihin mittaustuloksia heikentäen, ja juuri tätä vaikutusta tuulisuojuksella pyritään minimoimaan. Joskus lunta voi kertyä itse tuulisuojuksen ylle, ja siitä humahtaa itse pönttöön (vaikka näiden välissä on matkaa). Tätä sattuu silloin tällöin, eikä se ole mitenkään tavatonta. Tämä selittää osaltaan Helsinki-Vantaan suuret sadekertymät viikonloppuna. Kyseiset arvot olivat jo heti mittausten teon jälkeen automaattitarkastuksessa laatuliputettu epäilyttäviksi ja lopulta manuaalisessa tarkastuksessa ne hylättiin. Juuri tällaisia tapauksia varten on käytössä laaduntarkastus – sekä heti ajettava automaattinen, sekä virka-aikaan tehtävä manuaalinen jälkitarkastus. Vaikka automaattihavaintojen tuntiarvot eivät olleetkaan muutaman päivän osalta edustavia, saatiin kuinkin asemalta 12 tunnin välein tehdyt manuaalihavainnot talteen eikä lopulta tilastoihin jääne mitään epäedustavia virheellisiä havaintoja.

Mitä tästä opimme? Lähes reaaliaikaiset havainnot ovat aina alustavia arvoja, kunnes ne ovat käyneet läpi lopullisen havaintojen tarkistuksen. Epäilyttäviä tai virheellisiä havaintoja tulee päivittäin. Tämä ei ole mikään ihme kun havaintoasemia on Suomessa satoja, havaintoja tehdään nykyään useimmilla asemilla 10 minuutin välein, havaintosuureita on useita kymmeniä – eli yksittäisiä havaintoja tulee joka päivä satoja tuhansia. Jos joku on elänyt fantasiamaailmassa ja luullut, että kaikien havaintojen tulisi olla täydellisiä, on aika herätä havaintojenteon todellisuuteen. Virheellisiä havaintoja sattuu silloin tällöin, mittalaitteet menevät välillä rikki ja luonnonolosuhteet eivät aina itsekään auta mittausten tekemisessä. Havaintoja tehdään kuitenkin nykytekniikan ja resurssien puolesta parhaalla mahdollisella tavalla.

Joskus virheellisten havaintojen taustalla voi olla mitä eriskummallisempia tekijöitä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Helsingin Kumpulan asemalla näkyvyyden ja vallitsevan sään automaattihavainnot olivat kummallisen virheellisiä aina pimeän aikaan. Lopulta ilmeni, että sinitiainen änkesi itsensä aina mittausputkistoon auringon laskettua. Edes vartavasten asetettu verkko ei kyseistä tipua estänyt. Varsinainen Angry bird.

Kaikenlaisia haasteita sitä siis tulee havaintojen teossa vastaan. Parhaansa mukaan näitä haasteita ehkäistään jo etukäteen tai vaikutuksia korjataan jälkikäteen. Havaintoja hylätään, hyväksytään tai jätetään epäilyttäviksi mikäli varmuutta aiheesta ei saada. Fakta kuitenkin on, että täydellistä havaintoinstrumenttiä tai havaintopaikkaa ei ole olemassakaan. Jos milloin lähialueen rakennukset häiritsevät tietystä suunnasta puhaltavien tuulimittausten laatua tai avoimemmalla paikalla tuuli puolestaan pyyhkii lumet lumensyvyysanturin alta. Havainnot tehdään oikeassa elämässä, keskellä luontoa, kaupunkien ytimissä, peltoaukeilla, lentokentillä ja järvisaarilla. Tavoitteena onkin saavuttaa laadullisesti parhaimpia mahdollisia havaintoja ottaen huomioon itse sääilmiöiden vaikutukset, instrumenttien vahvuudet/puutteet sekä havaintoympäristön olosuhteet.

Lohdutuksen sanana niille, jotka ovat voineet tämä kirjoituksen perusteella saada kuvan, että säähavainnot ovat niin suurien haasteiden alla, että niihin ei voi luottaa yhtään: kyllä ne reaaliaikaiset havainnot ovat oikeasti suurimman osan ajasta hyvinkin laadukkaita ja käyttökelpoisia, mutta loppukäyttäjän tulee tarpeen vaatiessa huomioida nämä edellä mainitut seikat, jotta osaa käyttää ja suhtautua havaintoihin oikealla tavalla.

</end-of-avautuminen> 😉

Kategoriat:Säätietoutta Avainsanat: , , ,

Säävuosi 201X

Sateinen vuosi

Vuosi on tulossa päätökseen. Mitä tästä vuodesta jää muistiin säiden osalta? Omalta osaltani ei jää paljoakaan. Vuonna 2010 oli ennätyshelteet, voimakkaat ukkoset sekä kylmä alku- ja loppuvuosi. Vuonna 2011 mieliin jäi myös kuuma kesä, lauha loppuvuosi sekä Tapani-myrsky.

Vuodelta 2012 ei omalle kohdalleni osunu juurikaan ”mielenkiintoista” säätä (kohokohta taisi olla heinäkuun lopun yöukkoset). Lämpötilojen osalta vuosi ei ollut kovinkaan erikoinen eikä merkittäviä ääri-ilmiöitä juurikaan esiintynyt. Joillekin vuosi jää mieliin hyvin sateisena, etenkin länsirannikolta kohti Kainuuta ulottuvalla alueella. Jokainen onkin kokenut säävuoden omalla tavallaan ja muistaa siitä itseään eniten vaikuttaneet asiat.

Kerrataan lyhyesti missä mennään. Vuodesta on tulossa etenkin pohjoisessa hieman tavanomaista lämpimämpi. Sademäärissä on tyypilliseen tapaan suurta paikallista vaihtelua, mutta paikoin on pisaroita tippunut huomattavasti tavanomaista enemmän. Jos otetaan koko Suomen vuosisademäärän keskiarvo, on vuosi 2012 aivan kärkipäässä sateisimpien vuosien listalla. Viimeisten 50 vuoden aikana vain vuosi 2008 vetää vertoja kuluvalle vuodelle.

Yksittäisistä havaintoasemista vettä on tullut eniten Kajaanin Saaresmäen asemalla, 1007 millimetriä. Tämä yltää Suomen mittaushistorian suurimpien vuosisateiden listalla sijalle 10. Espoon 1109 mm ennätyksestä jäädään siis noin 100mm päähän. Myös Isojoella ollaan lähellä 1000 millimetrin rajapyykin rikkoutumista.

Kylmä joulukuu

Kuluva joulukuu on sujunut hetkittäin kireiden pakkasten sävyttämänä. Vaikka joulukuusta todennäköisesti tuleekin tavanomaista kylmempi, ei poikkeuksellista tästä saa juuri millään. Harvinaisen kylmä joulukuukin on tiukassa loppukuukauden ennusteiden valossa.

Miltä jatko näyttää? Aito pakkaskorkeapaine on pitänyt meillä sään hyvin kylmänä etenkin viime päivinä. Etelätuuli alkaa jouluaattona viriämään, mutta vielä on epäselvää missä vaiheessa selvempi lauhtuminen käynnistyy. Vahva korkeapaine yleensä pitää pintansa pidempää kuin mitä ennustemallit antavat ymmärtää. Joitakin päiviä sitten näytti vielä siltä, että jouluaaton/joulupäivän aikana etelärannikolla mentäisiin lähelle nollaa, mutta nyt tuo ajankohta näyttää siirtyneen joitakin päiviä myöhäisemmäksi. Silti ennusteiden valossa näyttää siltä, että jouluviikon mittaan sää alkaa hiljalleen lauhtua ja jossain vaiheessa voidaan etelässä käväistä suojan puolella.

Syynä lauhtumiselle on Pohjois-Atlantin matalapainetoiminnan aktivoituminen melko lähellä manner-Eurooppaa. Tämän taustalla on puolestaan polaaripyörteen osasen siirtyminen Fennoskandian pohjoispuolelle Jäämeren ylle. Samalla Etelä- ja Keski-Eurooppaan on virrannut vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä ilmamassaa. Näin ollen lämpötilaero Suomen lounaispuolella kasvaa ja jollain aikataululla saattaa Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ajautua varsin voimakkaitakin myrskyjä.

Erittäin lämmin joulu osassa Eurooppaa

Lounais-Eurooppaan on noussut erittäin lämmintä ilmamassaa viime päivinä. Esimerkiksi Etelä-Ranskassa on jouluaattona niin lämmintä ilmamassaa, että jos aurinko lämmittäisi kesän tapaan, lämpötila kohoaisi yli +30 asteen. ECMWF malli näyttää Etelä-Saksaan jouluaatoksi ylimmillään +15 astetta, Keski-Ranskaan +17..+18 astetta. Etelä-Ranskaan Pyreneiden läheisyyteen malli simuloi huikeat +23 astetta, osin Föhn-ilmiön ansiosta. GFS malli on joitakin asteita maltillisempi. ECMWF on kuitenkin realistinen, sillä havaintojen puolesta on tänään jo alueella mitattu käsittämättömät +24 astetta.

Siinä missä lämpimät ilmat ovat olleen Espanjan, Ranskan suunnalla, on rintamavyöhyke majaillut Brittein saarten yllä. Englannin tulvatilanne on jo nyt paikoin merkittävä, eikä säätyypissä ole lähiaikoina tapahtumassa muutosta kuivempaan suuntaan.

Hyvää joulua kaikille, palataan asiaan ensi vuonna uusien säiden merkeissä!

%d bloggers like this: