Poikkeuksellista ilmamassaa

Kesä on monen mielestä nyt täällä. Sää on muuttunut nopeasti idän räntäsateista kesäisiin lämpötiloihin. Tänään sunnuntaina päästiin yli viidellä havaintoasemalla hellelukemiin (yli +25°C). Oulun korkeudella saakka ollaan käyty +20 asteen tienoilla.

Suomen itäpuolella olevan korkeapaineen reunaa viistäen on meille saapumassa kaakosta lähivuorokauden aikana ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ilmamassaa. Meteorologiassa ilmamassa-termillä tarkoitetaan yleensä lämpötilaa 850 hPa korkeudella eli noin 1,5 km korkeudella. Siellä maanpinnan olosuhteilla ei ole enää niin merkitystä ja lämpötilakenttä on tasaisempi = merellä, maalla, suolla, kaupungissa jne lämpötilat ovat enemmän tai vähemmän samaa luokkaa pienellä alueella. Toisin sanoen lämpötilavertailua voi suorittaa paljon helpommin.

Itse kahden metrin korkeudella olevaa lämpötilaa voi myös ennustaa 850 hPa lämpötilan avulla. Nyrkkisääntönä on kesäisin, että kahden metrin korkeudella päivän ylin lämpötila voi auringonpaisteessa olla noin 15-17 astetta 850 hPa lämpötilaa korkeampi.

Toukokuiset ilmamassojen lämpötilat

Ilmakehän luotauksia on tehty rutiininomaisesti yli 50 vuotta. Näiden tietojen avulla on ilmakehän kolmiulotteista tilaa voitu uudelleen analysoida jälkikäteen ja näitä malleja kutsutaankin uusanalyyseiksi. Poimin kahdesta uusanalyysistä korkeimmat ilmamassan (T850) lämpötilat toukokuiden aikana viimeisten noin 55 vuoden osalta.

ERA-40 uusanalyysi kattaa vuodet 1958-2002. Alla on kyseisen aineiston korkeimmat ilmamassan lämpötilat toukokuussa:

Max. T850 ERA-40. Data: ECMWF

Uudempi uusanalyysi (ERA-Interim), joka kattaa vuodet 1979 nykypäivään, antaa toukokuiden korkeimmiksi ilmamassan lämpötiloiksi seuraavaa:

Max. T850 ERA-Interim. Data: ECMWF

Näiden uusanalyysien perusteella korkeimmat Suomen maa-alueilla olleet toukokuiset ilmamassan lämpötilat ovat olleet juuri ja juuri +16 °C.

Poikkeuksellisen lämmintä ilmamassaa virtaa Suomeen

Alla on kahden ”päämallin” viimeisimmät ilmamassan lämpötilan ennusteet maanantaille 19. toukokuuta.

T850 ennuste GFS mallin näkemänä. Data: NCEP/NOMADS

 

Ilmamassan lämpötila ECMWF ennusteen mielestä. Oranssein värisävy on +16 ja värit vaihtuvat kahden asteen välein. Kuva: ECMWF

 

Sekä GFS, että ECMWF malli ennustavat +16 °C ilmamassaa aina noin Joensuun korkeudelle saakka. ECMWF ennusteessa käydään kaakonkulmalla lähellä +18 asteen lukemia. Suomessa ajettava HIRLAM malli ennustaa kaakkoon jopa +18 asteen ilmamassaa. Kaikki nämä skenaariot näyttävät siis maanantaille maan etelä- ja itäosaan poikkeuksellisen lämmintä toukokuista ilmamassaa.

Korkein Suomessa mitattu kahden metrin lämpötila toukokuussa on vuodelta 1995 kun Lapinjärvellä yllettiin +31 asteeseen. Maanantaina on olemassa mahdollisuudet +30 asteen rikkoutumiseen muutamissa paikoissa. Monet asiat vaikuttavat tähän, kuten esimerkiksi pilvisyys, sateet jne. Kotimainen HIRLAM malli ennustaa ”raakana” noin +30 asteen lukemia maan eteläosan sisämaahan. Globaalit mallit GFS ja ECMWF ennustavat ylimmäksi lämpötilaksi noin +29 astetta. On siis mahdollista, että maanantaina hätyytellään mittaushistorian toukokuun lämpöennätystä +31 °C. Melko todennäköisesti sitä ei rikota, mutta teoriassa se on mahdollista.

Lämmön lisäksi on etenkin maan länsiosassa odotettavissa maanantaina mahdollisesti voimakkaita ukkosia. Lisää maanantain rajuilmaennusteista tullaan kirjoittamaan www.myrskyvaroitus.com -sivustolle myöhemmin su-iltana.

Onko jo kevät?

Tehdäänpä vaihteeksi päivitys, jotta kommentoijien elämä hieman helpottuisi.

Kuu kiurusta kesään

Keväästä on ollut puhe harvase päivä. Onko se jo alkanut? Keväisiä merkkejä ovat olleet niin leskenlehdet, vihreät golf-kentät, muuttolinnut, siitepölytiedotteet, lumeton maa jne jne..

Varmaan moni maan etelä- ja länsiosassa asuva on kokenut viimeisen viikon varsin keväisenä, vaikka lämmittävää auringonpaistetta ei pahemmin ole näkynyt. Useat merkit näyttäisivät kevään alkaneen ja jokainen kokeekin kevään alkamisen omalla tavallaan – ei siihen tarvita Ilmatieteen laitoksen ”virallista” lupaa tai vahvistusta.

Termiset vuodenajat ovat määritelminä joskus hankalia, eikä yksittäisen vuoden osalta niihin kannata liikaa antaa painoarvoa. Viimeisten viikkojen lauha sää olisi varmaankin määritelmän puolesta täyttänyt termisen kevään kriteerit, mutta tällaisessa tilanteessa maltti on valttia. Historiasta löytyy luonnollisesti tapauksia, jolloin lauhaa helmikuuta on seurannut ainakin jonkinlainen pakkasjakso lumisateineen. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 1914 lunta ei helmikuun loppupuolella ollut juuri lainkaan. Kuukauden vaihteessa lunta kuitenkin sateli ja lumensyvyys kasvoi 14 cm saakka. Tämä lumi pysyikin maassa aina huhtikuun 9. päivään saakka.

Vielä dramaattisempi esimerkki on vuodelta 1961. Tuolloin Helsingin maaperä oli lumeton helmikuun 13. päivä aina maaliskuun 12. päivä saakka. Sen jälkeen tuli ajoittaisia lumisateita, jotka sulivat muutamassa päivässä. Maaliskuun 30. päivä ryöpsähti kuitenkin vuorokaudessa 25 cm lunta ja tämä lumi suli vasta huhtikuun 16. päivä. Koska varsin talviset olosuhteet pakkasineen ovat mahdollisia maaliskuussa ja vielä huhtikuun puolellakin, on termisen kevään suhteen sitkeästi odotettava, kunnes voidaan varmuudella sanoa milloin se alkoi.

Kevättä kohti

Vaikka varsin talviset olosuhteet ovat etelässäkin mahdollisia maaliskuussa tai jopa huhtikuun alussa, on auringon lämmittävä vaikutus päivä päivältä merkittävämpää. Yöt voivat olla selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vielä erittäin kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää pilvisestäkin säästä huolimatta siinä määrin, että kireitä pakkasia ei todennäköisesti enää iltapäivisin esiinny ainakaan maan etelä- ja keskiosassa.

Viimeisimmät keskipitkät sääennusteet pitävät samanlaisen suursäätilan aina ennusteiden loppuun saakka. Eli etelänpuoleisten ilmavirtausten myötä sää näyttää pysyvän keskimääräistä lauhempana myös maaliskuun alkupuolella. Myös kokeelliset pidemmät ennusteet näyttävät leudon sään jatkuvan pidempäänkin.

Euroopan keskuksen säämallin lumensyvyystulkinta. Lähde: ECMWF

Paitsi, että lumet ovat lähes sulaneet maan etelä- ja länsiosasta, ovat ne pitkälti kaikonneet myös Suomen eteläpuolelta. Tämä tarkoittaa, että aurinko pääsee tehokkaammin lämmittämään maanpintaa eikä energia enää kulu lumen sulattamiseen. Yleensä ennen kunnon kevään alkamista on saanut odottaa, että lumet ovat sulaneet Baltiasta. Nyt tuota estettä ei enää juurikaan ole, joten periaatteessa ensimmäinen kunnon kaakkoinen lämmin hönkäys pääsee pidemmälle pohjoiseen ilman, että se viilenee kylmän lumipinnan yllä.

Helmikuu historiankirjoihin

Kalenteriin perustuva talvi alkaa olla paketissa. Yhteenveto on helppo: lauhat joulu- ja helmikuu, kylmä tammikuu. Helmikuun lämpötilapoikkeamat ovat melko huimia. Karttoja interpoloineet kollegat eivät äkkiseltään tänään muistaneet, että koska viimeksi piti keskilämpötilapoikkeaman väriskaalaa hinata yli +8 asteen. Pitkäikäisistä havaintoasemista suurimmat poikkeamat näyttävät muodostuvan Kuusamon Kiutakönkään sekä Pellon asemille. Molemmilla on päivittäisdatasta laskettuna helmikuu ollut huikeat 9,3 °C keskimääräistä lauhempi.

Käytännössä koko maassa aivan etelää lukuun ottamatta poikkeama on 6…9 astetta. Ainoa vuosi viimeisen 50 vuoden aikana mikä päihittää kuluvan helmikuun on vuosi 1990 (eteläisissä maakunnissa myös 2008). Maan eteläosassa helmikuuta voidaan pitää harvinaisen leutona, muualla poikkeuksellisena.

Kylmän tammikuun vuoksi talvikuukausien (joulukuu-helmikuu) keskilämpötila ei nouse aivan samoihin sfääreihin kuin yksittäisinä kuukausina joulukuu ja helmikuu. Koko maassa ”talvi” oli kokonaisuutena keskimääräistä lauhempi. Yleisesti maan keskiosassa ja paikoin pohjoisempanakin talvi oli harvinaisen leuto. Edellisen kerran vastaavaa oli talvella 2007-2008, mikä olikin Suomen mittaushistorian lauhin talvi.

Lumia etsimässä

Lumenpuute on perunut useita talviurheilutapahtumia. Näin helmikuun lopulla lunta on poikkeuksellisen vähän lähes kaikkialla Oulusta etelään. Ainoastaan rannikoiden läheisyydessä lumeton maa helmikuun lopulla on hieman yleisempää, ja näillä alueilla lumitilannetta voidaan pitää harvinaisena ajankohtaan nähden. Kymmenillä pitkäikäisillä havaintoasemilla lunta on nyt vähiten mittaushistoriassa. Jyväskylän havaintoasemilla ei ole mitattu näin vähän lunta kertaakaan helmikuun lopulla yli 100 vuoteen.

Helsingissäkin lumeton maa tähän aikaan kevättalvesta on tapahtunut vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. Lumi tuli erittäin myöhään ja suli aikaisin. Lumipeitejaksosta onkin muodostumassa yksi lyhimmistä.

1 cm ja 50 cm lumipeitepäivien lukumäärät Helsingin Kaisaniemessä. Talven 2013-2014 (2014) lukema on vielä alustava. Data: Ilmatieteen laitos

Lumensyvyyden maksimi on yksi tapa kuvata lumitalvea, mutta lumipeitepäivät ovat vähintään yhtä hyvä. Helsingissä on ollut kuluvana talvena vain 43 päivänä vähintään sentti lunta. ”Ennätystä” pitävät hallussaan talvet 1924-1925, 1929-1930 sekä 2007-2008 yhteensä 47:llä lumipäivällä. Mainittakoon, että viimeisimmät vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia menneiden vuosikymmenien kanssa automaattimittareiden virhemarginaalin vuoksi. Silti on selvää, että kuluva talvi menee Helsingin mittaushistoriassa TOP 4 listalle, ellei jotain yllättävää tapahtu maaliskuun ja huhtikuun aikana lumisateiden suhteen.

Eniten lumipeitteisiä päiviä oli Helsingissä talvella 1941-1942, 179 kpl eli noin kuuden kuukauden verran.

Jos katsotaan yli 50 cm lumipeitepäiviä, romahtavat lukemat luonnollisesti. Silti talvina 1915-1916 ja 1941-1942 oli Helsingissä lunta yli puoli metriä yli 120 päivänä. Merkille pantavaa ovat puolen metrin kinosten puuttuminen vuoden 1985 jälkeen, kunnes 2009-2010 ja 2010-2011 talvet korjasivat hieman tilannetta.

Supertaifuuni Haiyan

Suomen myrskyt kalpenevat Haiyanin rinnalla

Mittasuhteet maailman voimakkaimpien hirmumyrskyjen ja kotimaisten myrskymatalapaineiden välillä ovat hieman erilaiset. Tänään kävin ulkona kävelyllä ja arvioisin, että kovimmat puuskat olivat Helsingissä noin 15-20 m/s luokkaa. Siinä on aikuisella pieniä vaikeuksia pysyä täysin tolpillaan kahdella jalalla ilman varautumista. Kun puuskat yltyvät 30 m/s luokkaan, on pystyssä pysyminen jo hyvin hankalaa. Voi vai kuvitella minkälaista olisi ollut olla supertaifuuni Haiyanin pilvivallin alla, kun puuskat todennäköisesti puhalsivat 70..80..90 tai jopa 100 m/s.

Annetaan tälle Filippiinien myrskylle hieman lisää perspektiiviä: Tapani-myrsky pari vuotta sitten puhalsi läntisillä merialueilla 10 minuutin keskituulen nopeudeksi noin 29 m/s ja oli puuskissa merellä 36 m/s. Supertaifuuni Haiyan riehui Filippiinien itäpuolella torstaina 7. marraskuuta ja sen minuutin keskituulen nopeudeksi arvioitiin 87 m/s ja puuskissa 105 m/s. Jos minuutin keskituulen nopeus muutetaan meikäläisittäin tutummaksi 10 minuutin keskituulen nopeudeksi, saadaan lukemaksi noin 76 m/s. Eli kuvittele, että jos kykenisit ajamaan autolla Saksan autobahnilla noin 300 km/h, ja sitten avaisit ikkunan ja tyrkkäisit pääsi ulos. Siinä saisi jotain osviittaa minkälaisella puhurilla hirmumyrsky puhalsi ennen rantautumistaan Filippiineille. Näillä lukemilla Haiyan pääsee tunnetun historian raskaaseen sarjaan (alustavat arviot):

• Tunnetun historian voimmakkain hirmumyrsky rantautumishetkellä
• Yksi voimakkaimmista hirmumyrskyistä (voimakkaimmalla hetkellä)
• Filippiinien historian kallein luonnonkatastrofi (ensimmäiset taloudelliset arviot)

Kaunotar ja hirviö

Haiayn oli satelliittikuvissa lähes täydellinen, meteorologisesta näkökulmasta äärimmäisen kaunis hirmumyrsky, mutta todellisuudessa varsinainen hirviö.

Satelliittikuvien vertailu hurrikaani Katrinan ja supertaifuuni Haiyanin välillä. Kuvassa on infrapunakanava ja värit kuvaavat pilvien yläosien lämpötilaa – mitä korkeammalle pilvet ulottuvat, sitä kylmempiä ne ovat kuvassa. Kuva: https://twitter.com/WeatherDecTech

Yllä olevasta vertailusta nähdään, kuinka massiivinen Haiyania ympäröivä voimakkaiden ukkoskuurojen alue oli. Myrsky oli saanut luoduksi oikein kunnon muurin suojatakseen itseään kuivemmalta ilmalta tai tuuliväänteiltä, jotka olisivat voineet sotkea myrskyn rytmiä. Yleensä tuota satelliittikuvan harmaata värisävyä näkee voimistuvissa hirmumyrskyissä ajoittain pienellä alueella. Haiyan sen sijaan piti sitä yllä tunteja ja taas tunteja.

Tutkakuva ajalta, kun Haiyan moukaroi Taclobanin kaupunkia. Kuva: Wunderblog / Climatex.ph

Hirmumyrskyjen vaarallisin osa tuulten kannalta on aina sen liikesuuntaan nähden oikea reuna, koska siinä myrskytuulet ja itse myrskyn etenemisnopeus lasketaan yhteen. Yllä on tutkakuva myrskystä kun se rantautui Leyten saarelle. Kuvasta ilmenee hyvin myrskyn tyyni, sateeton silmä. Haiyan on kuvassa ollut liikkeellä oikealta vasemmalle, joten liikesuuntaan nähden oikeanpuoleinen reuna on kuvan yläosassa. Haiyanin voimakkaimmat tuulet siis osuivat tämän silmää ympäröivän pilvivallin pohjoisreunaan, jonka alle myös 200 000 asukkaan Taclobanin kaupunki jäi. Kaikkein suurin meriveden nousu osuu myös tälle samalle vyöhykkeelle. Suurin osa uutisista on keskittynyt juuri Taclobanin kaupunkiin, mutta myrsky rantautui muihin pienempiin saariin tätäkin ennen, joten mahdollisesti kaikkein pahimmat tuhojäljet ovat vielä näkemättä.

Tuuliarviot ovat vain arvioita

Supertaifuuni Haiyanin tuulen nopeuksia ei juuri mittareilla voida mitata. Nopea vilkaisu kotimaisen meteorologisten antureiden valmistajan Vaisalan sivuille näytti, että tuulimittareiden yläraja mittauksissa oli 60-75 m/s luokkaa. Niinpä Haiyanin arvioidut tuulen nopeudet olisivat todennäköisesti kyykyttäneet näitä mittareita. Vaikka itse anturit olisivatkin voineet tuulia mitata, suurimmaksi ongelmaksi yleensä muodostuu itse anturien kiinnitys.

Erilaisten mastojen tai tolppien päällä nämä anturit olisivat todennäköisesti irronneet kiinnikkeistään jo huomattavasti heikommissa tuulen nopeuksissa. Näin ollen maailman voimakkaimpien hirmumyrskyjen todelliset tuulet jäävät lähes aina mysteeriksi. Näin kävi esimerkiksi hurrikaani Camillen kohdalla Yhdysvaltain rannikolla vuonna 1969. Camille on ollut luotettavimpien tietojen mukaan tiettävästi voimakkain hirmumyrsky rantautumishetkellään missään päin maailmaa – siis aikana ennen Haiyania. Camillen on arvioitu puhaltaneen rantautuessaan 190 mph…306 km/h…85 m/s. Tuulimittarit menivät kuitenkin Camillen tapauksessa rannikon läheisyydessä rikki, joten tarkkaa mittausta tuulista ei saatu. Sama kävi 5. kategorian hurrikaani Andrew’n kanssa Yhdysvalloissa vuonna 1992.

Miten tuulen nopeudet sitten arvioidaan, jos tuulimittarit eivät myrskyissä kestä? Arviot perustuvat joko satelliittikuviin tai ns. ”hurricane hunters” -lentoihin. Jälkimmäisessä tapauksessa lennetään myrskyn silmään erikoisvalmisteisella lentokoneella. Myrskyn eri osissa pudotetaan antureita, jotka mittaavat erilaisia suureita tuulen nopeudesta ilmanpaineeseen. Näitä datoja hyödynnetään mm. sääennustusmalleissa, jotta mallilla olisi mahdollisimman tarkka tieto myrskyn rakenteesta ja voimakkuudesta. Suurin osa maailman ”myrskylennoista” tehdään nykyään Yhdysvaltain toimesta lähinnä Pohjois-Atlantilla sekä Tyynenmeren itäosassa lähellä Meksikoa ja USA:a riehuvissa myrskyissä.

Satelliittikuvilla voidaan arvioida tuulen nopeuksia hirmumyrskyissä, jotka ovat kauempana merellä tai alueilla, joissa ei ole tarvittavaa lentokalustoa tai osaamista. Tietääkseni Tyynenmeren länsiosassa ei nykyään harrasteta myrskylentoja, joten tuulen nopeudet arvioidaan satelliittikuvien avulla. Ehkä tunnetuin tapa on ns. Dvorak-menetelmä. Siinä arvioidaan myrskyn rakennetta kuvien avulla eli onko myrskyllä minkälainen yläpilvipeite tai ympäröivä ukkoskuurojen ”syöttönauha” kohti myrskyn keskusta.

Voimakkaammissa tapauksissa arvioidaan satelliittikuvien infrapunakanavista saatavia lämpötilamittauksia myrskyn eri osista. Tällöin verrataan hirmumyrskyn silmän ja ympäröivän pilvivallin yläosien lämpötilaeroa. Silmässähän ilma on laskevassa liikkeessä ja varsin lämmintä kun taas vieressä pilvivallin voimakkaat ukkoskuurot yltävät jopa kylmään stratosfääriin saakka. Mitä suurempi lämpötilaero, sitä suurempi Dvorak-indeksin arvo ja täten myös voimakkaampi hirmumyrsky. Mainittakoon, että Haiyan saavutti Dvorak-asteikon korkeimman lukeman, 8.0. Arvon antaneen meteorologin kommenteissa olikin mainittu, että perinteistä Dvorak-menetelmää ei enää voida soveltaa Haiyan hirmumyrskyssä. Satelliiteista saadut arviot korreloivat lentokonemittausten kanssa, mutta ne eivät ole tarkkoja mittauksia vaan arvioita kun muita tietoja ei ole saatavilla.

Myrskyä siis arvioitiin satelliittien avulla päiviä etukäteen ja siitä myös varoitettiin voimakkain sanoin kun yksityiskohdat alkoivat selvitä. Mielenkiintoista oli kuitenkin jälleen huomata, että kun alle vuorokausi myrskyn iskemisen jälkeen puhuttiin vain kahdesta tai neljästä kuolleesta, olivat jotkin ulkomaiset tahot jo syyttämässä ennusteita aivan liioitelluiksi. Siirrytäämpä hetkeksi hieman sivuraiteille..

Varoitusten rikkinäinen puhelin ja ennusteiden verifiointi

Nykypäivänä tuntuu olevan melko tyypillistä, että myrskyennusteet ovat pielessä, jos merkittäviä vahinkoja ei ilmene. Esimerkiksi Intiaa taannoin uhannut erittäin voimakas hirmumyrsky  Phailin sai aikaan massiiviset, yli 500 000 ihmisen evakuoinnit, joista uutisoitiin päivien ajan ympäri maailmaa. Sitten kun myrsky iski eikä alueelta kantautunut kummoisia uutisia menehtyneistä (”vain” 45 lopulta kuoli), oli ajoittain aistittavissa mielipiteitä, että etukäteen annetut varoitukset olivat yliampuvia.

Hieman samaa oli nähtävissä loka-marraskuun taitteessa meillä Suomessa. Brittein saarilla, Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa useita ihmishenkiä vaatinut myrsky oli matkalla Suomeen, joskin selvästi heikenneenä. Myrskystä annettiin varoitus merialueille sekä alimman tason tuulivaroitus aivan etelärannikolle 20 m/s puuskista. Kuinka ollakaan, aivan etelärannikolla ylletiin 20 m/s myrskypuuskien tuntumaan ja ennustetun kaltaisia vain vähäisiä myrskyvahinkoja esiintyi. Mutta koska median etukäteen hypettämää Tanskan kaltaista hypermyrskyä ei meillä ollutkaan, alettiin jälleen epäsuoraan tai suoraan etsiä meteorologeista syyllisiä yliampuviin ennusteisiin (joita siis lähinnä media itse oli lietsonut).

Vaarallisissa säätilanteissa kaiken A ja O on, että selkeä viesti saataisiin nopeasti ja muuttumattomana viranomaisilta suurelle yleisölle, eikä rikkinäisen puhelimen kautta. On kuitenkin todettava, että vastuullisiakin tahoja löytyy Suomen mediasta, mutta media-alan kiristyvä kilpailu ei tulevaisuuden osalta näytä tässä asiassa kovin ruusuiselta. Ja ilman muuta myös viranomaispuolella on kommunikoinnissa luonnollisesti petrattavaa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että kaikki toimisivat näissä asioissa ympäri maailmaa vastuullisesti yhteisen hyvän vuoksi.

Merkittävät vahingot

Palataan takaisin Haiyan -hirmumyrskyyn. Lopulliset vahingot ja kuolleiden määrä selviävät todennäköisesti vasta viikkojen päästä. Haiyan rantautui monta kertaa eri puolille Filippiinien saariryhmää. Kaikkein uloimpiin saariin, jotka olivat kovimman linkouksen alla, ei tiettävästi ole vielä saatu yhteyttä. Trooppisten hirmumyrskyjen suurin uhka liittyy veteen. Jopa heikotkin trooppiset hirmumyrskyt voivat aiheuttaa paljon haittaa. Hurrikaani Jeanne (2004) oli suurimman osan ajasta ”vain” trooppinen myrsky (ei hirmumyrsky) kun se ohitti Hispaniolan saaren Karibialla. Silti se toi mukanaan päiviä kestäneitä rankkasateita, joita seuranneissa muta- ja maanvöyrymissä sekä tulvissa menehtyi 3000 ihmistä Haitissa.

Rankkasateiden lisäksi meriveden nousu on ehkä suurin uhka kaikkein voimakkaimmissa hirmumyrskyissä. Alhainen ilmanpaine ja voimakas tuuli voi nostaa merivettä useita metrejä tavanomaista korkeammalle, joilloin rantakaistaleet tuhoutuvat lähes tyystin. Tiettävästi Haiyan puski edellään juuri tällaisen valtaisan, jopa viisi metriä korkean vesimassan Filippiinien rannikolle ja seurauksista aletaan saada nyt hiljalleen tietoa.

”Kumma kyllä” hirmumyrskyn tuuli ei yleensä ole se kaikkein vaarallisin myrskyn osatekijä vaikutusten suhteen. Tuulet heikkenevät nopeasti maa-alueiden kitkan vuoksi, ja tyypillisesti tuuli aiheuttaa vain jonkin verran taloudellisia vahinkoja ja muutamia kuolonuhreja kaatuvien puiden vuoksi. Silti Haiyan edusti sitä kovinta luokkaa mitä hirmumyrskyissä voidaan tuulten osalta maa-alueilla kokea. Tuulen nopeus oli merellä arviolta lähes 90 m/s mikä maa-alueilla tarkoittaa kitkan hidastavan vaikutuksen vuoksi noin 70 m/s lukemaa (puuskissa enemmän). Tämä kuitenkin tarkoittaa EF-3 tai EF-4 luokan tornadoa, joka pauhaa laajalla alueella useiden kymmenien minuuttien ajan. Niinpä aivan Haiyanin silmän ympärillä tuulituhot ovat voineet olla merkittäviä ja ne ovat itsessään voineet aiheuttaa monien ihmisten kuoleman.

Haiyan on nyt selvästi heikentynyt muun muassa viilenneen meriveden sekä voimistuneiden ylätroposfäärin tuulien vuoksi. Niinpä siinä ei ole enää lähellekään samaa voimaa rantautuessaan Vietnamiin maanantain vastaisena yönä. Silti kuten aiemmin todettiin, vaaralliset rankkasateet eivät aina vaadi erittäin voimakasta hirmumyrskyä aiheuttaakseen mittavia vahinkoja.

Lisätietoa Haiyan-hirmumyrskystä (ja muista säätapahtumista maailmalla) saa loistavasta Jeff Mastersin Wunderblog- sääblogista, johon osa tämänkin jutun taustoista perustuu.

Kesää riitti Lapissa

Kesäsää oli monin paikoin ennätyksellinen Lapissa. Kesä sekä alkoi aikaisin, että päättyi myöhään. Tietyin varauksin voidaankin sanoa, että Lappi koki Etelä-Suomen kesän. 

Pitkä ”kuuma” kesä

Alustavien tietojen mukaan terminen kesä oli Lapissa ennätyksellisen pitkä. Terminen kesä määritellään jaksoksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy 10 asteen yläpuolella. Tällä tavoin määritelty ”meteorologinen” kesä alkoi suuressa osassa Lappia 16.-21. toukokuuta eli 2-4 viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Muutamaa yksittäistä havaintoasemaa lukuun ottamatta terminen kesä jatkui Lapissa aina perjantaihin 20. syyskuuta saakka. Näin pitkälle jatkunutta termistä kesää voidaan pitää Lapissa poikkeuksellisena, sillä myöhäisimmillään kesä on päättynyt vain vuorokautta myöhemmin eli 21. syyskuuta (vuonna 2001). Aineistona ovat vuoteen 1961 saakka ulottuvat aikasarjat.

On siis melko ilmiselvää, että kyseessä on ennätyksellisen pitkä terminen kesä Lapissa. Kesän pituudeksi muodostui suuressa osassa Lappia 127-128 vuorokautta mikä vastaa etelärannikon tyypillistä termisen kesän pituutta ja on jopa 2-3 kertaa pidempi kuin tyypillisesti Pohjois-Lapissa. Muutamilla havaintoasemilla jäätiin pituudessa juuri ja juuri kakkossijalle, sillä lämpösummaan perustuva termisen kesän laskentatapa lopetti kesän näillä asemilla 28. elokuuta tai 7. syyskuuta. Kuitenkin näilläkin asemilla olisi viimeisen viikon ajalta tarvittu vain yhdeltä päivältä asteen verran korkeampi vuorokauden keskilämpötila, jotta laskennallisesti termisen kesän päätös olisi siirtynyt muoden joukkoon 20. syyskuuta.

Pitkä kesä on taannut myös paikoin ennätyksellisen kasvukauden lämpösumman. Tästä en valitettavasti ehtinyt poimia tilastoja mukaani, mutta tästäkin tullaan tiedottamaan enemmän tulevana maanantaina.

Syyskuu poikkeuksellisen lämmin (tähän mennessä)

Kesä on jatkunut pitkään ja syyskuu onkin tuonut varsin kesäisiä lämpötiloja ympäri maata. Etenkin päivälämpötilat ovat olleet lähes säännöllisesti viitisen astetta keskiarvoja korkeampia. Tämä on johtanut siihen, että Suomen keskilämpötila on tähän mennessä (21. syyskuuta) ollut korkein vuodesta 1961 alkavan hila-aineiston sarjassa. Ensi viikolle ennustettu viileneminen viilaa lukemia kuitenkin hieman alaspäin. Esimerkiksi seuraavan viiden vuorokauden ennuste näyttää, että vuorokauden keskilämpötila on Lapissa hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa kun taas etelämpänä jäädään noin kaksi astetta keskiarvojen alapuolelle.

Keskipitkät ennusteet ennakoivat, että kuukauden viimeiset päivät ovat etelässäkin jälleen hieman tavanomaisempia lämpötilojen osalta kun ilmamassa aavituksen lämpiää. Näin ollen tästä lähipäivien nopeasta lämpötilojen notkahduksesta huolimatta syyskuusta tulee Suomen keskiarvolla mitattuna tavanomaista lämpimämpi, mahdollisesti harvinaisen lämmin.

Hirmumyrsky Usagi

Tämän vuoden voimakkain hirmumyrsky Usagi on menettänyt super-taifuunin statuksensa, mutta on silti erittäin suuri ja voimakas myrsky. Se on tämän hetkisen ennusteen mukaan matkalla suoraan Hong Kongin miljoonakaupunkiin rantautuen sinne sunnuntaina illalla (22. syyskuuta) Suomen aikaa.

Vaikka taifuunin ennustetaan heikkenevän 2. kategorian hirmumyrskyksi ennen rantautumistaan, on se silti yksi voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jotka ovat iskeneet suoraan Hong Kongiin pitkään aikaan. Noin sata vuotta sitten vastaava myrsky olisi aiheuttanut kaupungissa 10 000 ihmisen menehtymisen, mutta nyky-yhteiskunta on varautunut hyvin vastaaviin myrskyihin. Silti myrsky tulee todennäköisesti aiheuttamaan kaupungissa jopa 40 m/s puuskia ja rankkoja sateita. Myrskyn suuri koko on saanut liikkeelle suuren vesimassan, joka pakkautuu Kiinan rannikolle lähes samaan aikaan vuoroveden ollessa jo muutenkin korkealla. Tämä nostaa tulvariskiä rannikon läheisyydessä.

Menneisiin myrskyihin verrattuna saattaa käydä niin, että Hong Kongissa 2-10 ihmistä menehtyy myrskyssä ja muualla Kiinan rannikolla joitakin kymmeniä tai satoja. Onneksi myrsky on hieman kasvattanut matkanopeuttaan, jolloin se ei vietä merkittävän pitkän aikaa rannikolla vaan heikkenee melko nopeasti rantautumisen jälkeen.

Taifuuni Usagin ennustettu reitti. Kuva: Joint Typhoon Warning Center

Salamamäärät laskussa?

Kuluneella vuosituhannella on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paikannettu varsin vähän salamoita. Spekulaatiota mahdollisista syistä ja taustoista voi lukea elokuun Ilmastokatsaus-lehdestä sivuilta 8-9:

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastokatsaus-lehti

Sateiden ääripäät

Esterillä ollut asiaa

Sateita on tullut, se ei liene kenellekään uusi asia. Sateisuudessa on tosin tyypilliseen tapaan suuriakin eroja ja Suomesta löytyy monta kolkkaa, jossa sademäärä ei ole ollut kovinkaan erikoinen. Sitten löytyy totaalisen vuodatuksen kokeneita kolkkia. Kesällä on tähän mennessä (1.6.-20.7.) satanut eniten Tohmajärvellä, 304 millimetriä. Yhtäkään toista havaintoasemaa ei löydy, jolla olisi samalla ajanjaksolla satanut enemmän ainakaan viimeiseen 50 vuodeen (IL:n päiväkohtainen ”operatiivinen” tietokanta).

Heinäkuussa sateisimmat paikkakunnat ovat toistaiseksi (1.-20.7.) olleet Isojoki ja Karvia. Molempien sademäärät ovat olleet rapiat päälle 210 millimetriä. Mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen, että rikkoontuuko mittaushistorian suurin kk-sademäärä. Tätä sijaa pitää hallussaan elokuun 1967 sateet, jolloin jäätiin hieman alle 280 mm kuukausisateelle. Eli Isojoella ja Karvialla on vielä matkaa hieman alle 70 mm ja aikaa on reilu viikko. Kävi miten kävi, kuluva heinäkuu on kuitenkin paikoitellen yksi mittaushistorian sateisimmista.

Koleaa vai ei?

Kuluvaa kesää on tituleerattu koleaksi. Pitääkö tämä paikkaansa havaintojen ja tilastojen valossa? Ensinnäkin lämpötiloissa on alueellisia eroja, mutta tarkastelen tässä Suomea kokonaisuutena yksinkertaistuksen vuoksi. Kesäkuuhan oli käytännössä koko maassa tavanomaista viileämpi. Entä kuluva heinäkuu? Keskilämpötilojen mukaan heinäkuu on ollut tavanomainen. Poikkeama pitkän ajan keskiarvoon on vain kymmenys. Entä jos otetaan huomioon vain päivän ylimmät lämpötilat ja unohdetaan keskilämpötilat? Tuolloin poikkeama on heinäkuussa ollut 0,4 astetta alle keskiarvon, mutta tätä voidaan vielä pitää sen verran pienenä erona, että eivät päivälämpötilat ole olleet mitenkään kummoisen viileitä heinäkuun kolmella ensimmäisellä viikolla.

Jos näihin vertailuihin otetaan mukaan kesäkuu, niin sitten poikkeamat kasvavat selvästi. Kesän keskilämpötilojen osalta poikkeama on nyt noin 0,6 astetta ja päivän ylimpien lämpötilojen osalta 0,9 astetta. Kesäkuukausista on vielä elokuu jäljellä, joten tilastot tulevat vielä muuttumaan, ehkä merkittävästikin. Kuitenkin tällä hetkellä Suomen kesää voi siis hyvällä syyllä kutsua sateiseksi ja hieman tavanomaista viileämmäksi.

Yhdysvallat Suomen vastakohta

Jos Suomessa on ollut viileähköä ja sateista, on Yhdysvalloissa ollut yleisesti erittäin kuivaa ja tukahduttavan kuumaa. Blocking-korkeapaine piti sään kuivana kesäkuussa ja sen johdosta 56% USA:sta kärsi määritelmän mukaan kuivuudesta kuukauden vaihtuessa. Maa kokonaisuudessaan koki kymmenenneksi kuivimman kesäkuun, mutta tässä maan luoteis- ja koillisosan ukkoset sekä Floridan trooppinen myrsky Debby hieman kompensoivat. Manner-USA:ssa 11 osavaltiossa kesäkuu oli mittaushistorian 10 kuivimman joukossa, Wyomingissä jopa kuivin. Etenkin loppukuu oli erittäin kuuma ja yli 170 kesäkuun paikkakuntakohtaista mittaushistorian lämpöennätystä sivuttiin tai rikottiin. Kahdessa osavaltiossa saatettiin rikkoa mittaushistorian korkeimmat lämpötilat, vaikka tarkasteluun otettaisiin mukaan myös kaikki heinä- ja elokuut.

Lämmin kesäkuu pohjoisella pallonpuoliskolla

Jos joku toivoi meille Suomeen helteistä kesäkuuta, voi syyttää vain huonoa tuuria. NOAA:n mukaan kesäkuu oli pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueiden mittaushistorian lämpimin eli lämpimin ainakin 133 vuoteen. Mutta kartalta löytyi muutama paikka, jossa kesäkuu olikin tavanomaista viileämpi (muun muassa Suomi).

Kuva: NCDC/NESDIS/NOAA

Jatkuuko samanlainen säätyyppi?

Viime vuosina ovat suursäätilat olleet melko pysyvää sorttia. Talvisin on välillä kylmät itävirtaukseen jymähtäneet paikoilleen ja kesäisin kaakkoisvirtaukset ovat tuoneet kuumaa ilmaa. Tänä kesänä suursäätila on ollut viime kesistä poiketen melko länsivirtauspainotteinen. Matalapaineiden reitti on kulkenut pääsääntöisesti Brittein saarilta kohti Suomea ja ne ovat tuoneet mukanaan paljon sateita ja jättäneet lämpimän helleilman Suomen etelä- ja itäpuolelle. Samanlainen tilanne on nyt siis jatkunut jo monta, monta viikkoa eikä olisi suuri yllätys jos muutosta ei ehtisi tapahtua tämän kesän aikana. Toisaalta kyllä tilastoista löytyy tilanteita, että viileiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen on elokuulle mahtunut kunnon heilteitä ja ukkosia. Niinpä tilanne on siis vielä auki.

Keskipitkät ennusteet ovat näyttäneet ensi viikolle lämpenevää Keski-Eurooppaan ja on pienet mahdollisuudet, että välillä tuota helleilmaa pääsee myös virtaamaan Suomeen (ainakin eteläosiin). Toisaalta nämä kuumat aallot voivat olla melko tilapäisiä tapahtumia. Lisäksi Suomen luoteis- ja pohjoispuolella näyttää edelleen olevan tyrkyllä varsin koleaa ilmamassaa, joten on pienestä kiinni etteikö se voisi valua meille. Niinpä näyttää siltä, että olemme edelleen etelän kuuman ja pohjoisen kolean ilmamassan rajamailla. Tässä rintamavyöhykkeessä majailu voisi helposti jälleen tarkoittaa lisää sateita ellei korkeapaine pääse vahvistumaan meille paremmin. Katsotaan miten käy.