Arkisto

Posts Tagged ‘rankkasade’

Esterillä on asiaa

Syystulvat ovat hankaloittaneet elämää Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaan maakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan nyt koetut syystulvat ovat poikkeuksellisia. Minkälainen tilanne on meteorologiselta kantilta?

Suomi matalapaineen keskiössä

Sateen muodostuminen vaatii ilman nousuliikettä ja sitä tarjoavat suuremmassa mittakaavassa matalapaineet. Niinpä ei ole suuri yllätys, että sateisen syksyllä keskellä ollut Suomi on ollut matalapaineiden reitillä (itse asiassa myös kesällä oli sama tilanne).

Merenpintapaineen poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 1.9.-5.10. Kuva: NOAA/ESRL

Vaikka syksyisin matalapainetoiminta alkaakin jälleen aktivoitua voimistuvan länsivirtauksen myötä, on tänä syksynä ilmanpaine juuri Suomen yllä ollut huomattavasti tavanomaista alhaisempi. Matalapaineiden jatkuvan syötön myötä on sateita saatu lähes päivittäin. Itse asiassa syyskuun alusta alkaen on Kuhmossa ollut 35 sadepäivää 36 mahdollisesta (vähintään 0,1 mm sadetta). Jokioisten havaintoasemalla sadepäiviä on ollut 34 ja Jyväskylän havaintoasemalla 33.

Ongelmana on siis yleisesti ollut se, että sateet ovat jatkuneet pitkään ilman pidempää poutajaksoa. Niinpä maaperä on jo paikoin täysin kyllästetty vedellä eivätkä uudet sateet enää imeydy maaperään. Lokakuun kuuden ensimmäisen vuorokauden aikana eniten vettä on kertynyt Isojoen Kärjenkosken asemalla, 105 mm. Myös Merikarvian ja Teuvan asemilla ollaan 100 mm tienoilla. Tyypillinen lokakuun sademäärä näillä alueilla on noin 70 mm paikkeilla eli tosiaan alle viikossa on jo saatu yli tyypillisen lokakuun verran vettä. Itsessään tällaiset sademäärät eivät ole harvinaisia tai poikkeuksellisia, sillä kesäisissä ukkoskuuroissa voi tulla vuorokaudessakin yli 100 mm, mutta tällä kertaa pohjalla on siis ollut jo monta rankempaa sadepäivää.

Vuosi on tähän mennessä ollut varsin sateinen. Monen mielestä kesä ”meni piloille” epävakaan sään johdosta ja syksy on jatkanut samaa sateista rataa. Jos sateet olisivat jakautuneet tasaisesti tänä vuonna koko Suomeen, olisi tammi-syyskuun sademäärä yksittäisellä paikkakunnalla noin 551 mm. Pitkän ajan keskiarvon mukaan lukema olisi 450 mm. Eli tammi-syyskuussa on Suomeen satanut noin 100 millimetriä tavanomaista enemmän jokaista paikkakuntaa kohden (edelleen olettaen, että sateet olisivat jakautuneet tasaisesti). Edellisen kerran tammi-syyskuun Suomen sademäärä on ollut suurempi vuonna 1998, mutta muita sateiseimpia ei viimeisten 50 vuoden ajanjaksolta löydy. Eli kyllä hyvällä syyllä voidaan todeta, että tähän saakka vuosi on ollut varsin sateinen. Tosin aina alueelliset erot on otettava huomioon. Tähän mennessä eniten ”vodaa” tänä vuonna on satanut Kajaanin Saaresmäen asemalla, 848 mm.

Helsingin Kaisaniemen 12 kuukauden liukuva sadesumma (mm). Lähde: Ilmatieteen laitos

Helsingissä rikottiin paikkakunnan mittaushistorian syyskuun sade-ennätys. Sadetta on tuntunut riittäneen menneiden kuukausien mittaan ja niinpä otin koko Helsingin sadeaikasarjasta 12 kuukauden liukuvan sadesumman. Tällä lailla mitattuna sateisin jakso osui Helsingissä maaliskuusta 1944 helmikuulle 1945. Kuten käppyröistä näkyy, tässä viimeisen vuoden, puolentoista aikana ollaan Helsingissä saatu ”nauttia” varsin runsaista sademääristä.

Tuleeko vuodesta lämpötiloiltaan erikoinen?

Suomen keskilämpötila ei ole syyskuun loppuun mennessä ollut kokonaisuudessaan kovin erikoinen.

Suomen keskilämpötilan poikkeama vuoden alusta kyseiseen kuukauteen saakka. Lisäksi vastaavat tiedot kolmen lämpimimmän ja kylmimmän vuoden osalta (vuodesta 1900 alkaen). Mukana myös skenaariot loppuvuodelle mikäli loppuvuosi olisi lämpimin/kylmin havaittu (1900 alkaen) tai lähellä pitkän ajankeskiarvoa.

Yllä olevasta kuvasta nähdään, että kuluva vuosi on syyskuuhun mennessä ollut keskilämpötilaltaan hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa (huolimatta kylmähköstä helmikuusta). Jos meno jatkuu samanlaisena, ei vuoden 2012 keskilämpötilasta tule kovin suurta merkintää historiankirjoihin. Silti vielä on melkein kolme kuukautta vuotta jäljellä, joten kuinka suureksi vuoden lämpötilapoikkeama voisi vielä muuttua? Mikäli loppuvuosi olisi yhtä lämmin kuin viime vuoden loka-joulukuu, voisi poikkeama nousta noin asteen tienoille. Jos puolestaan loppuvuosi olisi vuoden 1915 kaltainen, voisi poikkeama olla lopulta -1,6 asteen luokkaa. Eli mahdollinen haitari on vielä melko suuri, mutta TOP 3 -luokkaan (1900 alkaen) vaaditaan hurjia poikkeamia suuntaan tai toiseen.

Baltiassa voimakas myrsky

Samalla kun osa Suomea sai viikonlopun aluksi niskaan vettä oikein urakalla, saivat Baltian maat niskaansa voimakkaan myrskyn. Kyseessä oli lyhytikäinen ja hyvin pieni, mesoskaalan matalapaine, joka alkoi voimistua varhain perjantaina Pohjois-Saksan tuntumassa ja lopulta iskeytyi Liettuaan pe-la välisenä yönä. Paikallisten sanomalehtien mukaan luokkaa 150 000 kotitaloutta oli ilman sähköä kun tuulet puhalsivat noin 30 m/s. Alla on FINWRF-mallin tulkintaa tuulen nopeuksista.

WRF-säämallin tuulitulkinnat Baltian myrskystä.

Miltä jatko näyttää?

Lokakuun alku on ollut Suomessa yli kolme astetta tavanomaista leudompi, kiitos tuulisen ja pilvisen sään. Lokakuun toisen viikon aikana suuntaus on hiljalleen kohti poutaisempaa ja viileämpää säätä kun matalapaineen alue lopulta siirtyy Suomen itäpuolelle ja meille ilmavirtaus käy pohjoisesta ja korkean selänne alkaa ottaa vallan, ainakin tilapäisesti. Kuinka pitkäikäinen tämä muutos on, se jää nähtäväksi. Globaalit mallit ovat eri mieltä mitä lokakuun puolenvälin paikkeilla tapahtuu suursäätilassa: Jääkö Suomen ylle/lähettyville korkeapaine ja ilmavirtaus kävisi koillisesta pitäen sään kylmänä ja poutaisena vai aktivoituuko länsivirtaus uudelleen, joka toisi mukanaan lauhempaa ja epävakaisempaa säätä.

Mainokset

Helle kolkuttaa ovelle ensi viikolla

Viime viikonlopun matalapaine sai aikaan voimakkaita tuulia, jotka katkoivat puita ja romahduttivat rakennustelineitä maan eteläosissa. Samankaltaiset tuulet ovat melko yleisiä talvimyrskyissä, mutta kesäkuukausina puuskat harvemmin yltävät lauantain lukemiin yhtä laajalla alueella. Alla on muutamia tuulilukemia lauantailta.

  • Helsinki Kumpula: 24,4 m/s (puuska); 15,2 m/s (keskituuli)
  • Espoo Sepänkylä: 22,5 m/s (puuska)
  • Virolahti Koivuniemi: 22,2 m/s (puuska)
  • Helsinki-Vantaan lentoasema: 21,2 m/s (puuska)
  • Lappeenranta Hiekkapakka: 21 m/s (puuska)

Porvoon Emäsalossa keskituuli käväisi hetkellisesti myrskylukemissa. Roudaton maa ja puissa olevat lehdet auttavat tuulivahinkojen synnyssä kesäisin. Paavo Korpela havaitsi kandidaatin tutkielmassaan, että vahinkoilmoitusten määrä alkaa selvemmin kasvaa kun mitatut puuskanopeudet saavuttavat 17-18 m/s. Tämä vastaa tyypillisesti 10-11 m/s keskituulta. Lauantaina puuskaisuutta lisäsi pilvipeitteen repeily ja auringon aiheuttama terminen turbulenssi. Tämä mahdollisti ilman sekoittumisen rajakerroksessa paremmin, jolloin kovia tuulia ylemmistä kerroksista pääsi iskeytymään helpommin maanpintaan saakka. Yli 20 m/s puuskat riittävät näin kesäaikaan helposti aiheuttamaan tuulivahinkoja laajemmaltikin. Tämä näkyi myös sähköttömien kotitalouksien määrässä, joka kipusi yhdessä vaiheessa yli 10 000.

Tuulet aiheuttanut matalapaine sai aikaan myös hyvin runsaita sateita. Erityisesti Itä-Suomessa lauantai oli sateinen. Rankkasadetta mitattiin Kainuussa, jossa pisimmän korren vei Kuhmo n. 53 mm vuorokausimäärällään.

Sää on viime aikoina ollut tavanomaista viileää. Kuukauden sääkehitystä voi seurata mm. Ilmatieteen laitoksen sivuilla, jossa voi vertailla koko maan päivittäisiä korkeimpia lämpötiloja edellisvuosiin: http://www.fmi.fi/saa/tilastot_60.html#1. Viime vuoden kesäkuun alun järisyttävän kylmiin päivälämpötiloihin ei kuitenkaan tänä kesäkuuna ole päästy koko maan laajuudessa.

Seuraava mielenkiinnon kohde tulevan sään osalta on kaakosta pyrkivä helleilmamassa ensi viikon alussa. Euroopan keskuksen ennusteet ovat viime aikoina antaneet vihiä tuosta hyvin lämpimästä ilmamassasta. Jos EC:n parhaat skenaariot toteutuisivat, +30 astetta menisi jossain päin maata rikki. Parviennusteissa on kuitenkin vielä suuria epävarmuuksia tuosta ennusteesta. Amerikkalainen GFS malli on ollut pessimistisemmällä päällä. Alla on kyseisen mallin parviajojen ennuste Helsinkiin ensi viikon maanantai-iltapäivään saakka ilmamassan (850 hPa) lämpötilojen osalta. Käytännössä +8 astetta tarkoittaa helleilmamassaa (kts. sanasto).

Kuvassa punainen käyrä on siis parviajojen keskiarvo, keskihajonta vihreillä laatikoilla ja viiksillä ajojen korkeimmat/matalimmat lämpötilat jokaiselle ajanhetkelle.

Ilmamassa on nyt Helsingissä noususuunnassa viikonloppua kohti. Ennustettavuus alkaa kuitenkin hajota sunnuntain paikkeilla. Niinpä ensi viikon helteiden osalta täytyy vielä odotella muutama päivä ennen kuin ne voidaan julistaa tapahtuvaksi tai peruutetuksi.

Siinä missä Euroopan keskuksen mallit ovat tuoneet tuon lämpimän ilmamassan meille, GFS on jättänyt sen juuri Suomen kaakkoispuolelle. Keskiviikkopäivän ajossa GFS jättääkin rintamavyöhykkeen luikertelemaan lähes paikoilleen alkuviikolla maan kaakkoisosien päälle. Tämä näkyy myös sademäärissä.

Yllä on kokonaissademäärä maanantaista keskiviikko-iltaan. Kapea rintamavyöhyke tuo GFS mallin ennusteessa melko runsaita sateita maan kaakkois/itärajalle. Jos tämä ennuste toteutuisi, olisi kokonaissademäärä todennäköisesti suurempi, sillä GFS malli ei usein saa konvektiivisten sateiden sademääriä kunnolla esitettyä.

Päivitän helletilanteen uudestaan viikonloppuna, jolloin tarkastellaan myös uusimpia vuodenaikaisennusteita ja sitä, miltä loppukesä mahdollisesti näyttää.

Sateinen ja tuulinen viikonloppu

Tylsähkön jakson jälkeen alkaa säässä jälleen hieman tapahtua viikonloppua kohti mentäessä. Valitettavasti suuntaus ei ole monellekaan mieluinen.

Seuraavina päivinä Keski-Eurooppaa hallitsee erittäin lämmin ilmamassa. Lämpötilat kohoavat päivisin laajalti yli +30 asteen ja paikoin ”nautitaan” niin sanotuista trooppisista öistä, jolloin lämpötila ei laske alle +20 asteen yölläkään. Hyvin kuuma ilma on kotoisin Pohjois-Afrikasta, josta se matkaa kohti pohjoista Länsi-Euroopassa jylläävän matalapaineen ansiosta. Pohjois-Euroopassa ollaan selvästi alemmissa lukemissa ja näiden kahden ilmamassan rajalle on muodostumassa voimakas matalapaine, sateita ja ukkosia lähipäivien aikana. Vielä muutamia päiviä sitten näytti siltä, että tuota lämmintä ilmamassaa pääsisi puoleksi vuorokaudeksi eteläiseen osaan maata ja tuohon lämpimään sektoriin liittyisi hyvin voimakkaita ukkoskuuroja. Tuttuun tapaan päivien kuluessa yksityiskohdat ovat alkaneet muuttua ja näillä näkymin lämmin sektori karkaa Suomelta ja matkaa lähinnä Baltiassa. Näin ollen voimakkaammat ukkoset jäävät Suomen ulkopuolelle ja täällä jäädään viileämmälle puolelle jatkuvine sateineen.

Alla on GFS mallin sade-ennuste keskiviikko-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään saakka. Animaation loppupäässä matalapaineen sijainti ja voimakkuus on jo hyvin epävarma ja niinpä sateiden yksityiskohtiin tulee suhtautua varauksella. Animaation saat pyörimään kuvaa klikkaamalla.

Matalapaineen reittiin vaikuttaa torstain ja perjantain ukkoset P-Saksan ja Etelä-Skandinavian alueella. Nämä systeemit muokkaavat ilmakehää ja voivat siis vielä tuoda mukanaan pieniä yllätyksiä. Niinpä onkin odotettavissa, että viikonlopun ennusteet eivät lukkiudu kunnolla kunnes vasta ehkä perjantai-illan ajoissa.

Nuo Suomen lounaispuolelle (P-Saksa,eteläinen Itämeri, P-Puola) syntyvät ukkoset saattavat olla hyvinkin rajuja. Ennustetut tuuliprofiilit ennakoivat mahdollisia supersoluja ja rannikon läheisyydessä trombit ovat mahdollisia. Usean päivän putki voimakkaita ukkosia Suomen eteläpuolella onkin todennäköinen. Vielä on mahdollista, että perjantain ja lauantain välisenä yönä maan eteläosiin saapuisi voimakkaampaa ns. ”kohokonvektiota” mikäli matalapaine lopulta ottaa luoteisemman reitin eikä lämmin sektori ole ehtinyt kunnolla okludoitua. Saatan torstaina/perjantaina tehdä pienen päivityksen kun muiden maiden ukkostilanne on meneillään ja mikäli Suomeen on tulossa jotain mielenkiintoista.

Vaikka ukkoset jäisivät perjantaina tulematta niin on matalapaineesta muuta harmia mahdollisesti jäljellä viikonlopuksi. Sademäärät saattavat kohota useampaan kymmeneen millimetriin mikäli matalapaine parkkeeraa idemmäksi kuin mitä tällä hetkellä ennustetaan. Osassa ajoja on ollut viitteitä jopa lähes myrskytuulista Suomenlahdella ja voimakkaista puuskista maan eteläosissa. Näitä yksityiskohtia ei vielä voida lyödä lukkoon ennen kuin matalapaineen reitti ja voimakkuus tarkentuu seuraavien kahden vuorokauden aikana. Mikäli mielenkiintoisempaa äärisäätä on luvassa, teen uuden blogipäivityksen.

Matalapaine näyttäisi pitävän huolen siitä, että ainakaan alkuviikolla lämpötilat eivät vielä pääse kohoamaan kunnon kesäisiin lukemiin. Lomansa ensi viikon alussa aloittaville ei siis ole vielä erikoisen hyviä uutisia. Suuren skaalan säätyypissä ei parviajojen perusteella ole suurta muutosta tapahtumassa, mutta seuraava mahdollisuus korkeammille lämpötiloille näyttäisi avautuvan ensi viikon jälkimmäisellä puoliskolla. Tämä on tosin hyvin karkea arvio kun vielä on tulevan viikonlopunkin säässä haastetta kerrakseen.

******************

Kaikki kolme seuratuinta Atlantin hurrikaaniennusteita tekevää tahoa ennakoivat hyvin aktiivista hurrikaanikautta, joka virallisesti alkoi tämän kuun alussa ja jatkuu marraskuun loppuun saakka. Aktiivisin aika Atlantin trooppisille hirmumyrskyille on elo-syyskuussa. Yksi merkittävin hurrikaanien syntyprosessiin vaikuttava tekijä on tuuliväänne, joka liian voimakkaana yleensä hajottaa kehittyvät systeemit. Tuuliväänne tarkoittaa tuulen suunnan ja/tai nopeuden muutosta pystysuunnassa. Tyypillisesti El Niñon vallitessa tuuliväänne Atlantilla on tavanomaista suurempaa ja niinpä viimeisten 15 vuoden aikana El Niño tilanteissa hurrikaaneja on syntynyt vain noin puolet neutraaleihin tai La Niña olosuhteisiin verrattuna. Alla on lukuisia tietokonemalleja, jotka ennakoivat meriveden lämpötilapoikkeamaa ns. El Niño 3.4 alueella. Lämpötilapoikkeama -0,5…+0.5 välillä tarkoittaa neutraalia tilannetta ja -0,5…-1 heikkoa La Niñaa. Yksikään ennustemalli ei ennakoi El Niñon (yli +0,5) palaavan hurrikaanikaudeksi (ASO). Suurin osa suosii neutraalia tai heikkoa La Niñaa syksyksi.

Toinen tärkeä tekijä hurrikaanien kannalta on meriveden lämpötila. Tällä hetkellä ns. ”main development region” eli hurrikaanien pääasiallinen syntyalue on tavanomaista lämpimämpi. Alla olevan satelliittiarvion mukaan koko alue Afrikan rannikolta kohti Karibiaa on selkeästi tavanomaista lämpimämpi. Tällä alueella Afrikan rannikolta Atlantille saapuvat ns. trooppiset aallot (ukkosryppäät) alkavat kerätä voimiaan lämpimästä merivedestä, jota tällä hetkellä näyttäisi riittävän runsaasti.

%d bloggers like this: