Arkisto

Posts Tagged ‘ukkoset’

Yövuoro korkeapaineen alla

Tässä blogikirjoituksessa valotan hieman sääpäivystystyötä eli tavanomaista hektisemmän yövuoron kulkua keskittyen to-pe (8.-9. elokuuta) välisen yön ukkosiin. Vuoroon kuuluu kaikkea muutakin maa- ja meriennusteiden tekoa, muiden viranomaisten ja toimittajien puhelinsoittoihin vastaamista, sääanalyysien tekoja jne, mutta tässä keskitytään ukkostilanteen seuraamiseen.

Alkutilanne odottavainen (19:30-20:30)

Yövuoroon saavuin hieman ennen iltakahdeksaa. Aiemmin päivällä Itämeren eteläosassa esiintyneet ukkoset olivat kaikonneet eikä alkuun salamointia ollut käytännössä missään Suomen lähialueilla. Toimittajat soittelivatkin tiuhaan illalla tiedustellaakseen miltä tilanne näyttää.

Ukkosista oli tiedotettu varsin hyvin etukäteen ja voimassa oli niin sade- kuin ukkospuuskavaroituksia maan etelä- ja itäosassa (myös hieman lännempänä). Joihinkin lounaisiin ja eteläisiin maakuntiin oli annettu erittäin voimakkaiden ukkospuuskien varoitus yöksi, yli 25 m/s. Suomeen matkalla ollut ilma oli erittäin kosteaa ja lämmintä. Tätä mehevää ilmamassaa meille tuonut matalapainekin oli ennusteiden mukaan syvenemässä, mikä yleensä tietää vain ukkospotentiaalin kasvamista.

Vuoron alussa oli käytössä monen säämallin ennusteet, myös epävirallinen WRF-mallin ennuste, jota hieman tehokkaammalla kotitietokoneella pyöritän. Malli simuloi etelärannikolle mesoskaalan konvektiivistä järjestelmää, jossa oli kaarikaikumainen etureuna. Tällaiset yleensä tietävät varsin voimakkaita tuulia juuri etureunan yhteydessä.

FINWRF 14Z ajon simuloitu tutkaheijastuvuus.

Ukkoset syntyvät   (21:00-22:00)

Numeeriset mallit olivat ennustaneet ukkoskuurojen kehittyvät suunnilleen Gotlannin itäpuolelle illan tunteina, josta ne laajenisivat ja liikkuisivat kohti koillista – kohti Suomea. Alueella oli alkuillalla jatkuvampaa sadetta eikä tilanne näyttänyt äkkiseltään kovinkaan erikoiselta. Hieman ennen kello yhdeksää illalla alkoivat kuitenkin ensimmäiset salamat ilmestyä paikannusverkon kuviin juuri Gotlannin ja Saarenmaan välillä. Tunnin kuluessa ukkoskuurot laajenivat ja salamointi oli varsin tiheää Saarenmaan rannikolla. Illalla kymmenen aikaan tilanne tutkakuvan ja salamoinnin osalta olivat alla esitetyn kaltaisia.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 22 Suomen aikaa.

Yksi suurimmista kysymysmerkeistä ukkosen suhteen oli sen konvektiivinen moodi. Eli ottaisiko ukkosjärjestelmä omakseen hienohilasimulaatioiden ennakoiman tuulisemman vaihtoehdon, jossa se lähtisi nopeasti etenemään alavirtaan ja kehittäisi kaarikaikumaisen ukkoskuuronauhan. Toinen mahdollinen skenaario oli enemmän ns. ”backbuilding” ukkosmoodi, jossa ukkoskuuroja kehittyy ylävirtaan jatkuvalla syötöllä eli vaikka yksittäiset ukkossolut liikkuisivat kohti koillista, kehittyisi uusia koko ajan niiden jälkipuolelle, jolloin samaa reittiä kulkisi ukkoskuuroja yksi toisensa perään. Tuuliriski olisi tässä jälkimmäisessä skenaariossa selvästi pienempi, mutta saderiski olisi kasvanut.

Toinen kysymys koski ukkosen reittiä. Osa numeerisista malleista vei ukkosen pitkälti koilliseen eli rantautuminen olisi ollut Hangon tienoilla ja siitä ukkosalue olisi liikkunut kohti Hämeen maakuntia ja Keski-Suomen maakunnan eteläosaa. Toisissa vaihtoehdoissa oli selvästi itäisempi reitti Uudenmaan maakuntaa pitkin itäkoilliseen.

Matka kohti väestökeskittymää   (noin 23:30)

Myöhäisillan aikana alkoi käydä selvemmäksi, että ukkoskuuroalueen reitti on aiemmin mainittu itäisempi vaihtoehto. Tutkakuvista pystyi ekstrapoloida, että järjestelmä oli matkalla kohti pk-seutua. Tässä vaiheessa oli syytä informoida muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjiä tilanteesta, että arviolta yhden ja kahden välillä yöllä olisi ukkosalue saavuttamassa maan suurinta väestökeskittymää. Vantaan tutkassa ukkosella oli alla olevaa tutkayhdistelmäkuvaa selvästi voimakkaampi kaarimainen etureuna, mikä herätti huolta. Päivystäjiä informoitiin, että järjestelmään saattaa liittyä varsin voimakkaita ukkospuuskia, mutta mainittiin myös, että systeemin etupuolelle kehittyneet irralliset ukkossolut voisivat osaltaan myös vaikuttaa isomman järjestelmän voimakkuuteen.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 23:30 Suomen aikaa.

Laukaistaanko vaaratiedote maailmalle?   (23:30-00:10)

Puolenyön aikoihin oli vaihe, jolloin oli pohdinnassa tulisiko tilanteesta julkaista vaaratiedote. Kyseessä on entinen ”muu viranomaistiedote”, joka luetaan radiossa ja jonka voi laittaa myös televisiossa esitettäväksi viestiksi. Voimakas ukkoskuuroalue oli havaintojen mukaan matkalla suoraan kohti pääkaupunkiseutua ja siinä oli voimakkaita tuulia yleensä ennakoiva kaarimainen etureuna. Vastaavanlaisia ilmestyksiä olivat muun muassa Asta, Veera, Lahja ja Sylvin päivinä esiintyneet rajuilmat vuonna 2010. Vaaratiedotteen pohja oli jo tehty valmiiksi illalla eli se oli laitettu ”piippuun” odottamaan mahdollista laukaisua. Jos päätös antaa vaaratiedote tehtäisiin, olisi se mahdollista laittaa nopeasti eteenpäin. Epävarmuutta vaaratiedotteen julkaisuun toi muun muassa varsinaisen ukkosjärjestelmän etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot, jotka saattaisivat syödä energiaa isomman järjestelmän reitiltä. Lisäksi yöllä ilmakehän alin osa saattaa olla muodostunut liian stabiiliksi auringon lämmittävän vaikutuksen poissaollessa, että kovimmat puuskat eivät välttämättä pääse ulottumaan pintaan saakka. Aina kaarikaikuihin ei välttämättä muutenkaan liity kovia tuulia. Tuulihavaintoja ei vielä ollut käytössä, sillä ukkosalue oli Suomen havaintoverkosta etäällä.

Epävarmuuksia oli siinä määrin, että tehtiin päätös odottaa vielä hetki.

Missä puuskat?   (00:45-01:15)

Pitkän aikaa oltiin pimennossa sen suhteen, että kuinka kovia tuulia ukkosjärjestelmä oikeasti tuottaa meren yllä. Suomen havaintoasemat ovat varsin lähellä rannikkoa, joten päätös odottaa vaaratiedotteen julkaisun kanssa tarkoitti sitä, että hetken odottelun jälkeen saataisiin puuskahavaintoja muun muassa Raaseporin ja Inkoon meriasemilta. Piakkoin vaaratiedotepohdinnan jälkeen alkoi salamointi hiipua ukkosjärjestelmän pohjoisosasta. Etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot sen sijaan salamoivat hieman reippaammin ja olivat sulautumassa perässä tulevaan kuuronauhaan. Arvio oli, että ne saattoivat osaltaan heikentää tätä varsinaista ukkosjärjestelmää. Raaseporin, Inkoon ja Kirkkonummen asemilta tulleet noin 10 m/s puuskahavainnot olivat ennakoitua alhaisempia. Tosin järjestelmän pohjoisosan tilapäinen heikkeneminen ei välttämättä antanut edustavaa kuvaa mitä Suomenlahden keskellä ja Viron rannikolla tuulee. Tässä vaiheessa muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjää informoitiin, että tuulivahinkoriski oli hieman alentunut ensimmäisten puuskahavaintojen ja ukkosalueen pohjoisosan tilapäisen heikkenemisen johdosta. Silti tilannetta oli syytä seurata tarkasti. Samalla alettiin myös tekemään laajemman viranomaiskirjon tavoittavaa tiedotetta lähituntien ennusteen osalta.

Tutkakuva yllä ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 01:00 Suomen aikaa.

Välkettä Helsingissä   (01:30-02:30)

Työpaikan lasi-ikkunoista ulos katsottaessa alkoi näkyä välkettä hieman kello yhden jälkeen. Olihan sitä pakko käydä viskaamassa oma kamera jalustoineen ja salamatriggereineen parvekkeelle kun itse juoksee aina välillä seuraamassa tuoreita havaintoja tietokoneiden ruudulta. Tulipa myös itse koettua, että kuinka kovaa tuulta ukkosnauhaan todellisuudessa liittyi. Salamointi oli kohtuullista, välillä usean osaiskun salamat valaisivat taivaan tehokkaasti. Alla muutama otos mitä tarttui kameran kennolle.

Vaaratason laskua   (02:30-03:30)

Kun pk-seudun ja muiden rannikkoasemien tuuli ja sadehavaintoja oli kertynyt riittävä määrä, oli aika laskea varoitustasoja niin julkisten varoitusten kuin viranomaisille suunnattujen tiedotteiden osalta. Jäljelle jätettiin 15 m/s ukkospuuskavaroitukset mikä on alin taso julkisten varoitusten kolmiportaisella asteikolla (15-25 m/s). Merellä kovimmat puuskahavainnot olivat Suomen asemien osalta reilut 16 m/s ja maa-asemilla noin 12 m/s. Sadekertymien osalta Porvoossa havaittu noin 15 mm tuntisade oli suurin havaittu arvo, mutta kyseisten mittausten harvalukuisuuden vuoksi on täysin mahdollista, että paikoin yllettiin yli 20 mm lukemiin.

Valoa kohti   (04:00-06:30)

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 04:00 Suomen aikaa.

Päivän valjetessa oli pahin kriisimoodi ohitse. Itse ukkoskuuroalue oli muuttunut ”mössömäisemmäksi”. Lähinnä seurantaa oli sateiden kannalta siitä, alkavatko Viron yllä syntyneet solut tulemaan jonossa kaakkoon, jolloin sademäärät voisivat kohota suuriksi.  Merkittävimmän vaaran ollessa ohitse oli enemmän aikaa keskittyä itse rutiinitöihin, muun muassa tulevan päivän maaennusteen tekemiseen. Silti itärajan tuntumassa koilliseen matkaavaa ukkoskuuroaluetta piti pitää silmällä, sillä se ajoittain näytti voimistumisen merkkejä niin salamoinnin intensiteetin kuin tutkakuvassa nähtävän kaarikaiun muodossa. Tutkadatasta ilmenikin, että huolimatta noin 10-15 m/s puuskahavainnoista, oli muutamien satojen metrien korkeudella ”tyrkyllä” selvästi kovempia tuulia, jotka eivät vain päässeet sekoittumaan pintaan saakka.

Tutkakuva (yllä) noin 06:30 ja 10 minuutin salamapaikannukset (alla) noin 05:30 Suomen aikaa.

Loppu häämöttää (07:00 –>)

Hiljalleen työpaikka alkoi jälleen täyttyä virka-aikaan työskentelevistä ihmisistä. Aamuvuorolainenkin oli tullut jatkamaan aina vaan jatkuvaa sääseurannan työtä. Itselläni oli viimein aikaa syödä yöksi varattu einesruoka. Ukkoskuuroalue oli vielä aivan itärajan tuntumassa, jossa salamointi oli melko intensiivistä. Puolen tunnin sisään sekin painui Venäjän puolelle. Viestintä tuli pyytämään tiedotetta varten pientä kertausta yön tapahtumista.

Lopulta aamuyhdeksän jälkeen hieman pitkäksi venähtänyt noin 14 tunnin ”korkeapainevuoro” oli ohi ja loma saattoi alkaa ottamalla noin kuuden tunnin päiväunet kotona.

Summa summarum

Yön rajuilmassa oli potentiaalia äityä erittäin pahaksi. Ilmakehässä oli runsaasti energiaa ukkoskuuroalueen käytettäväksi. Rajuilma otti lopulta vaihtoehdoista itäisimmän reitin ja sen intensiivisin osa pysyi pitkään Suomenlahden ja Pohjois-Viron yllä. Vain 50-100 km pohjoisempi reitti olisi tuonut etelärannikolle selvästi rajumpaa salamointia ja runsaampia sateita sekä tuulia. Tällainen reittiero on ilmakehän suuressa mittakaavassa varsin pieni askel. Suomen maa-alueilla paikannettiin yön ja aamun aikana ”vain” noin 2000 maasalamaa. Hieman pohjoisempi reitti olisi todennäköisesti kasvattanut lukeman lähemmäksi 10 000 merkkipaalua. Havaitut puuskalukemat jäivät varoitusrajoista kun ylemmissä ilmakerroksissa tyrkyllä olleet rajut tuulet eivät päässeet stabiilimman ilman vuoksi sekoittumaan pintaan saakka. Etenkin yöaikaan puuskaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa. Asta-rajuilma vuonna 2010 oli malliesimerkki siitä kuinka joskus nämä kovat puuskat yltävät pintaan saakka myös keskellä yötä. Tästä syystä varotoimenpiteet olivat aiheellisia.

Jälkiviisaanakin voisi todeta, että paljoa ei olisi voitu etukäteen tehdä toisin. Tilanteessa oli potentiaalia varsin voimakkaalle rajuilmalle Suomen puolella. Meteorologien hankalana tehtävänä onkin tasapainoilla varoitusten kanssa. Omasta mielestäni on parempi varoittaa kuin olla varoittamatta silläkin uhalla, että varoitukset voivat kohdata pientä inflaatiota. On muistettava, että tänä kesänä on vain kahdesti annettu alinta puuskavaroitusta korkeampi varoitus eli ei näitä merkittävämpiä varoituksia kevyin perustein anneta. Lukumäärältään toisen tai kolmannen tason varoituksia annetaan Suomessa ukkosten ja myrskyjen suhteen varsin harvoin.

Ukkoset ovat päivystysvuorojen kannalta yksiä työläimpiä ilmiöitä. Tilanne voi ukkosten aikana muuttua varsin nopeasti pahempaan (tai parempaan). Edellä kuvattu yö oli töiden kannalta melkoista vuoristorataa aina hiljaisesta alkutilanteesta ja mahdollisen vaaratiedotteen antamisesta, ennakoitua heikompien puuskien kautta kuuroalueen uudelleenvoimistumiseen itärajan läheisyydessä. Onneksi vuorossa oli tukena muita kollegoita, joten itse yö ja työt sujuivat hyvin. Uni tuli lopulta vuoron jälkeen yllättävän nopeasti.

Alkukesän sääsaldoa

Kesä alkaa olla laskentatavasta riippuen puolivälin tienoilla. Joillekin tämä on masentava uutinen, mutta lohdutuksen sanana voidaan kuitenkin muistuttaa, että tilastollisesti vuoden lämpimin ajankohta on vasta tulossa. Tämän kesän osalta siinä on kuitenkin tekemistä, sillä alkukesä on ollut erittäin lämmin.

Kuuma kesäkuu

Yksittäisistä sääasemista eniten hellepäiviä heinäkuun 5. päivään mennessä on ollut Varkauden Kosulanniemen asemalla, yhteensä 15 kpl. Vaikka lukema on melkoinen, ei se vedä vertoja Lapinjärven asemaan, jolla vuonna 1988 havaittiin heinäkuun 5. päivään mennessä jopa 23 hellepäivää. Samaisena vuotena myös Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan sekä Hattulan asemilla päästiin yli 20 hellepäivään.

Alkukesä, tässä tapauksessa toukokuun alusta heinäkuun 5. päivään, on ollut koko maan keskiarvona hieman yli kolme astetta tavanomaista lämpimämpi. Jakson keskilämpötila on koko maan mittakaavassa mitattuna korkein ainakin 50 vuoteen. Listalla kakkosena on vuosi 2002, jonka vastaava jakso oli 1,5 astetta kuluvan vuoden jaksoa viileämpi. Eli hyvin lämmintä on ollut. Monin paikoin poikkeuksellisen lämpimän toukokuun jälkeen kesäkuu jatkoi samalla kaavalla. Alla on 114 vuoden hila-aineistosta tehty arvio kesäkuun 2013 poikkeuksellisuudesta.

Kesäkuun 2013 poikkeuksellisuus ja sijoitus 114 vuoden hila-aineistosta. Data: Ilmatieteen laitos

Vuoden 2013 ensimmäinen puolikas on ollut Suomessa noin 0,9 astetta tavanomaista lämpimämpi. Lämpimien talvikuukausien ansiosta vuoden 1989 alkupuoli oli kuitenkin vielä 2,3 astetta lämpimämpi.

Salamointia yllin kyllin

Lämmin alkukesä on osittain mahdollistanut myös tavanomaista enemmän ukkosia. Vielä toukokuussa maasalamoita paikannettiin Suomessa 6000 kun pitkän ajan keskiarvo on reilu 8000. Kesäkuu korjasi tilannetta noin 78 000 maasalamalla, mikä on yli kaksinkertainen määrä keskiarvoon verrattuna. Valtaosa kesäkuun salamoista paikannettiin 27. päivä kun maan etelä- ja keskiosassa kosteassa ja lämpimässä ilmamassassa kehittyi laajalti ukkoskuuroja. Jopa 28 500 maasalamaa paikannettiin ja määrä on suurin nykyisen salamanpaikanninverkoston aikana (1997-1998 alkaen). ”Salamarikkaampaa” kesäkuuta saadaan etsiä 18 vuoden takaa (126 000 kpl).

Viileämpää tiedossa?

Joitakin päiviä sitten säämallit olivat melko yksimielisiä, että ensi viikolla säätyyppi muuttuu täysin ja lämpötilat jäävät huomattavasti keskiarvojen alle. Kuten yleensä, h-hetken lähestyessä mallit ovat ottaneet hieman rauhallisemman kannan viilenemiseen. Vaikka jonakin päivänä ensi viikolla lämpötila saattaa jäädä etelässäkin alle +20 asteen, ei niin pitkäaikaista ja dramaattista viilenemistä ole tiedossa kuin miltä vielä muutama päivä sitten näytti. Vain aika näyttää minkälaiseksi loppukesä muodostuu.

Viileydestä lämpöön

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja samalla meno on muuttunut lämpimämpään suuntaan.

Matalapaineet toivat sateet ja viileyden

Monet taivastelivat kesäkuussa kuinka kylmä ja sateinen alkukesä meillä on ollut. Kesäkuu oli viileä, mutta ei poikkeuksellinen tai harvinainen. Edellisen kerran yhtä viileää oli vuonna 2004, eivätkä monet muut 2000-luvun kesäkuut kovin paljon lämpimämpiä olleet. Sateita piisasi kuukauden mittaan ja monin paikoin sademäärä oli 1,5-2 kertainen tavanomaiseen verrattuna. Mikä tällaisen kesäkuun sai aikaan?

Lähde: NOAA/NCEP/ESRL

Kesäkuussa vallitsi melko ”talvimainen” matalapainejuna Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Suomea. Matalapaineita toisensa jälkeen kulki melko samaa reittiä ja pudotti suuret sademäärät reitilleen. Lämmin helleilmamassa jäi selvästi Suomen eteläpuolelle. Suomen lähialueista vain Etelä-Euroopassa sekä Uralin itäpuolella oli tavanomaista lämpimämpää ilmamassaa. Matalapaineiden reitti johti siihen, että Brittein saarilla (sans Irlanti) kesäkuu oli sateisin yli 100 vuoteen ja viilein yli 20 vuoteen. Tanskassa kesäkuu oli viilein 21 vuoteen.

Yhdysvalloissa ”huippulämpö” jatkuu

Kevät oli Yhdysvaltain mittaushistorian lämpimin (NCDC). Kesäkuun loppupuolella alkanut helleaalto on puolestaan myös menossa historiankirjoihin. Alustavien tietojen mukaan (Jeff Masters, Wunderblog) 11% pitkäikäisistä havaintoasemista (yli 100 vuotta) rikottiin kyseisten paikkakuntien kesäkuun lämpöennätys. Useilla pitkäikäisillä asemilla rikottiin myös koko mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja (mukaan lukien heinä- ja elokuun ennätykset). Washingtonissa yhtenä aamuna lämpötila oli +36 °C jo klo. 10:00. Tiet ovat laajalti halkeilleet lämpölaajenemisen takia. Meno näyttää jatkuvan hurjana myös heinäkuussa. Tuoreimpien ennusteiden perusteella ennätyslämpimät ilmat ovat mahdollisia tulevalla viikolla mantereen länsiosassa.

Suomessa ukkosia hyvin vähän

Suomessa on heinäkuun 4. päivään mennessä paikannettu vasta 9155 maasalamaa. Tämä on noin viidesosa mitä tyypillisesti kesäkuun loppuun mennessä on salamoinut. Vertailun vuoksi esimerkkinä Sylvin päivän rajuilma kesältä 2010, jolloin yhden vuorokauden aikana Suomessa paikannettiin yli 24 000 maasalamaa.

Pientä ”parannusta” näihin tilastoihin on odotettavissa viikonloppuna, jolloin kosteaa ja epävakaampaa ilmaa saapuu Suomeen etelästä. Vielä on epävarmaa, että kuinka laajalti ukkosia esiintyy ja kuinka voimakkaita ne ovat. Silti tämän ”surkean” alkukesän johdosta odotettavissa on toistaiseksi ehkä kesän kovimpia ukkosia.

Jatkossa?

Loppuviikolla hellerajaa paukutellaan etenkin maan etelä- ja keskiosassa samalla kun pohjoiseen on virrannut jo viileämpää ilmaa. Ensi viikolla kylmää ilmamassaa sisältävä ylämatala pörrää Suomen länsipuolella ja on kiikun kaakun pysyykö se tarpeeksi etäällä, että se voisi nostattaa Suomeen etelästä lämmintä ilmaa vielä alkuviikolla. Tällä hetkellä mallit näyttävät, että alkuviikosta ilmamassa on vielä melko lämmintä, mutta loppuviikosta tuo ylämatala jyräisi Suomen ylle ja sää muuttuisi jälleen hieman viileämpään ja epävakaisempaan suuntaan. Tosin kesäkuun kaltaista ”koleutta” ei ole varmaankaan odotettavissa. Päivälämpötilat pörräisivät etelässä ehkä jossain +20 kieppeillä tai hieman yli (silloin kun ei sada).

Juhannussäätä joka tuutista

Juhannus on jo ovella ja monella alkaa myös lomakausi. On siis aika lyhyesti kerrata mennyttä ja kurkistaa tulevaisuuteen.

Moni on varmaan vuosien varrella huomannut kuinka kesän alennusmyynnit alkavat yhä aikaisemmin. Sama pätee myös joulumyyntiin ja koulujen alkamiseen liittyvän tavaran myyntiin. Sama ilmiö on selvästi myös nähtävissä tiettyjen pyhien säälööppien kanssa – ne vain aikaistuvat vuosi vuodelta. Alla on tämänkertaisen juhannuksen saldoa:

Kesäkuu tähän mennessä

Koko Suomea tarkasteltaessa kesäkuu on tähän mennessä ollut keskilämpötiloiltaan lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Maan etelä- ja länsiosassa on ollut tavanomaista viileämpää kun taas itä- ja pohjoisosassa on ollut hieman tavanomaista lämpimämpää.

Ukkosia on esiintynyt hyvin vähän. Koko kauden aikana on toistaiseksi paikannettu vasta luokkaa 6000 maasalamaa kun tyypillisesti kesäkuun loppuun mennessä lukema on yli 40 000. Kirittävää on siis vielä rutkasti.

Juhannuksen jälkeinen viikko

Laaja ylämatalapaineen alue on parkkeeraamassa Suomen ylle viikonvaihteessa ja se ei näytä siitä hevin liikkuvan. Tämä tietää yleiskuvaltaan epävakaista säätä: yleisesti iltapäiväkuuroja ja yöksi tilapäisesti poutaantuvaa. Lämpötilat eivät nouse lähellekään hellelukemia.

Näin ollen tämäkin kesäkuu noudattaa 2000-luvulla melko tutuksi tullutta viileähköjen kesäkuiden suuntausta. Tosin kesäähän on vielä rutkasti jäljellä, eli kyllä sieltä ne seksihelteetkin voivat vielä kaakosta tupsahtaa.

 

Hyvää juhannusta!

 

Kuumaa, kosteaa ja ukkosia

Kesä alkaa ”huipentua”. Viime kesää kopioiden ilmavirtaukset ovat jälleen kääntyneet puhaltamaan kaakosta, josta meille on virtaamassa varsin lämmintä sekä kosteaa ilmaa. Tämä tietää luonnollisesti myös ukkosia jossain vaiheessa.

Lämpöä jatkunut pitkään

Kesäkuu oli harvinaisen lämmin ja meno on jatkunut samoilla raiteilla myös heinäkuussa. Vaikka ennätyksiä ei vielä uhata, niin silti heinäkuu on tähän mennessä ollut Suomessa reilut kaksi astetta tavanomaista lämpimämpi. Vielä ollaan kuitenkin jäljessä esimerkiksi viime kesän heinäkuun lukemista, mutta kun ensi viikkokin näyttää lämpimältä, niin kyllä tästä heinäkuusta muotoutuu selvästi tavanomaista lämpimämpi.

Tukalat yöt tulevat

Suomeen on parhaillaan virtaamassa eteläkaakosta kuumaa ja varsin kosteaa ilmaa. Näiden yhdistelmä varmistaa sen, että tuulettimille on jälleen öisin käyttöä useassa kotitaloudessa. Paikoin koetaan ”trooppisia öitä” eli lämpötila ei laske alle +20 asteen. Kaikkein lämpimintä on etelässä ja idässä. Rintamavyöhyke halkoo maata Pohjanmaan maakuntien yli länsirannikolta kohti koillista. Lappiin kaikkein kuumin ilma ei missään vaiheessa yllä, mutta kyllä Lapissakin lämpenee viikonlopun mittaan.

Alimman 500 metrin kosteuden määrä WRF-mallin näkemänä.

Lämmön ja kosteuden yhdistelmä eli ekvivalentti potentiaalilämpötila noin 1,5 km korkeudella.

Ukkosia piisaa

Vielä viime viikolla ennusteet näyttivät näille päiville pelottavia asetelmia ukkosten kannalta. Joissakin ennusteissa Astakin olisi jäänyt kakkoseksi. Ennusteet ovat tuttuun tapaan tullut takaisin maanpinnalle, mutta silti seuraavina päivinä on potentiaalia tämän kesän voimakkaimmille ukkosille.

Nyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä on aivan maan eteläosassa pienet mahdollisuudet ns. kohokonvektiolle. Kuitenkin useiden säämallien perusteella ukkonen on todennäköisempää nyt yöllä maan lounaisosassa, jossa saattaa liikkua mahdollinen mesoskaalan konvektiivinen järjestelmä länsirannikkoa pitkin kohti pohjoista/koillista. Keskiviikko-illan tutka- ja satelliittihavaintojen perusteella tietokonemallit eivät näyttäisi kuitenkaan olevan aivan perillä todellisuuden kanssa, joten yön ukkostilanne on vielä pienoinen arvoitus.

Tämä epävarmuus heijastuu myös torstai-iltapäivän ukkosennusteeseen maan länsiosasta kohti Kainuuta. Silti torstain tilanteessa on suurten energiamäärien vuoksi potentiaalia voimakkaalle salamoinnille, hyvin runsaille sateille ja mahdollisesti myös suuriin rakeisiin ja yksittäisiin tuulituhoihin. Perjantaina ukkoset painottuvat karkeasti ottaen samoille alueille, mutta tuuliväänteiden heiketessä tilanne ei näytä aivan yhtä vaaralliselta. Lauantaina kaikki on jälleen toisin, sillä voimakkaiden ukkosten kaipaamaa tuuliväännettä näyttäisi olevan ainakin perjantaita enemmän tarjolla ja kaakosta saattaa tulla järjestäytyneempää konvektiota illalla suihkuvirtauksen säestämänä. Lauantain ukkosiin saattaakin liittyä vaaraa aiheuttavia ukkospuuskia. Tilannetta täytyy tosin seurata vielä lähipäivinä.

Tarkempia ukkosennusteita voi lueskella www.myrskyvaroitus.com -sivustolla.

Hellejakso numero 2

Edellisestä hellerajan ylityksestä on jo reilut kaksi viikkoa. Kesäkuun alkupuoliskon hellejakson ollessa käynnissä oli jo monen mielessä se, että kuinka lämpimäksi koko kesäkuun lopulta muodostuu.

Lämmin ja paikoin hyvin sateinen kesäkuu tähän mennessä

Kuun puolivälin jälkeen lämpötilat palautuivat ”normaaleihin” lukemiin. Niinpä nyt kun kuukauden koko summasta puuttuu vielä neljän päivän tiedot, ollaan keskilämpötilojen lämpöisyydessä suunnilleen sijalla 5-15 viimeisten 50 vuoden tarkastelujaksolla (riippuen havaintoasemasta). Eli kesäkuu on tähän mennessä ollut tavanomaista lämpimämpi ja viimeisten päivien helteet varmaankin vielä hieman viilaavat lukemia ylöspäin. Tällä hetkellä poikkeamat ovat paikkakunnasta riippuen suurin piirtein 1,5-2,5 astetta.

Sademäärissä on kesäiseen tapaan suurempia vaihteluita. Paikoin lännessä ja etenkin Lapissa on ollut varsin sateinen kesäkuu. Rovaniemen lentoasemalla on tähän mennessä ollut sateisin kesäkuu viimeisten 50 vuoden aikana. Siellä onkin tullut jo yli kaksi kertaa tyypillisen kesäkuun sademäärän edestä vettä. Paikoin kesäkuun sateet ovat toisaalta olleet varsin tavanomaisia kuten esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Kuopiossa, joissa ollaan lähestulkoon keskimääräisissä lukemissa.

Helteet palaavat

Helteestä tykkääville hyviä uutisia ja niitä inhoaville huonompia uutisia. Helleilmamassaa on ajautumassa meitä kohti kahdestakin eri suunnasta.

Länsi-Euroopassa on ollut tänään maanantaina hyvin kuumaa. Ranskassa on lämpötila kivunnut paikoin jopa yli +40 asteen. Tämä on lähellä kesäkuun lämpöennätystä Ranskassa, joka on +40,7 astetta vuodelta 2003. Englannissakin on tänään mitattu alustavasti jopa +32,8 astetta. Se on tosin vielä vajaa kolme astetta kesäkuun ennätyksestä vuodelta 1976.

Tuota lämmintä ilmaa on virtaamassa kohti koillista ja samaan aikaan toinen lämmin annos on saapumassa Suomea kohti idästä. Samalla Suomen ylle on vahvistumassa korkeapaine, joka mahdollistaa ilman lämpenemisen entisestään. Ilmamassa onkin nyt kovimmillaan samaa luokkaa kuin kesäkuun ensimmäisessä hellejaksossa. Tuolloin sääanalyysien perusteella 850 hPa lämpötila oli noin +16 astetta ja samaa ovat sekä ECMWF että GFS näyttämässä loppuviikolle enimmillään. Eli voi olla, että loppuviikon aikana jossain päin maata mitataan noin +32 asteen lämpötila. Tilanne tosin riippuu pilvisyydestä, sateista ja tuulisuudesta. Alla on animaatio GFS mallin maanantain 12z pääajon ilmamassaennusteesta ensi maanantaille saakka. Täytyy korostaa, että epävarmuus tällaisen pääajon osalta alkaa korostua lauantain-sunnuntain tienoilla eli 2-3. heinäkuuta eteenpäin ennustettavuus on jo heikompaa. Animaatiossa näkyy valkoisella katkoviivalla tuo epävirallinen ”helleilmamassan” raja.

Ilmamassan lämpötila GFS mallin pääajon näkemänä.

Helleilmaa on siis näillä näkymin jatkumassa ainakin loppuviikon vaikka ennusteissa alkaakin silloin olla jo hajontaa. Mahdollista on kuitenkin, että helleilma hellii/härnää ainakin jossain päin Suomea vielä ensi viikollakin. Nopeimmat saattoivat yllä olevasta animaatiosta huomata minkälainen suuremman skaalan asetelma on muodostumassa loppuviikosta. Etelästä nouseva matalapaine on nostamassa kaakosta lämmintä ja kosteaa ilmaa ja tällainen asetelma on usein ruokkinut varsin voimakkaita ukkosia.

Vaihteeksi ukkosia

Tällä kertaa ensimmäiset ukkoset saattavat esiintyä torstaina maan eteläosassa tai viimeistään perjantaina lännessä. Ainakin aluksi ukkoset näyttäisivät olevan melko heikon tuuliväänteen alueella eli suurempaa vaaraa ei näyttäisi olevan olemassa. Tosin paikoin ennustetut CAPE-lukemat ovat varsin hulppeita. Viikonvaihteessa kaakosta mahdollisesti singahtava yläsola saattaa antaa tarpeeksi tuuliväännettä ja pakotetta järjestäytyneempään konvektioon, joten tilannetta täytyy seurata viikon mittaan. Epävirallisia rajuilmaennusteita voipi käydä lukemassa osoitteessa http://www.myrskyvaroitus.com.

Supersolua liikkeellä?

Kesäkuu käynnistyi osassa maata helteisessä säässä ja mukaan mahtui myös runsaasti ukkosia. Vahinkoja ilmeni melko laajalti maan keskivaiheilla, mutta onneksi suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin.

Puolet kesäkuun salamamäärästä

Keskiviikkona paikannettiin Suomessa yli 14 000 maasalamaa, joka on lähes puolet tyypillisen kesäkuun määrästä. Vertailun vuoksi vuosi sitten koko kuukauden aikana päästiin vain noin 6000 maasalamaan. Tämänkertainen raju ukkospäivä oli näköpiirissä jo 5-6 päivää etukäteen. Helteisen ilman sekä juuri ja juuri tarpeellisen kosteuden lisäksi maan keskivaiheilla vallitsi voimakkaat tuuliväänteet, joiden vuoksi ukkoset olivat melko rajuja. Oli itseasiassa melko pienestä kiinni, ettei päivästä olisi voinut tulla vielä pahempi mikäli ukkossolujen liikesuunta olisi ollut hieman itäisempi koillisen sijaan.

Todennäköinen supersolu aiheutti vahinkoa

Yksi päivän mielenkiintoisimmista tapauksista oli todennäköinen supersolu, joka halkoi Suomea usean tunnin ajan. Se kaatoi puita ja aiheutti tiettävästi suuriakin rakeita. Alla on kuva, jossa tuo supersolu on rajattu tutkakuvasta. Taustalla on tutkatilanne klo. 12 ja pieninä laatikoina solun sijainti tunnin välein klo. 19 saakka. Siitä se jatkoi matkaansa ainakin Vienanmeren rannikolle.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Siinä missä muut solut matkasivat suunnilleen Pohjanmaan rannikon suuntaisesti koilliseen, tämä otus kaarsi oikealle rymistäen edelle tulleiden uusien ukkossolujen läpi. Raesignaalit antoivat olettaa, että matkalla on tullut ainakin 2-4 cm rakeita.

Toinen aalto

Saksassa edellispäivänä salamoineet ukkoset matkasivat selvästi heikentyneinä kohti Suomea. Yksi näistä rippeistä aktivoitui uudestaan Länsi-Suomeen saavuttuaan ja siitä seurasi päivän toinen vahinkoaalto. Esimerkiksi Kankaanpäässä ja Parkanossa puita kaatui runsaasti ja joidenkin raporttien mukaan muutamien talojen katot olisivat kärsineet vahinkoja.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Vasemman nuolen osoittamassa kohdassa ukkossolu on juuri ylittämässä Parkanoa. Samaan aikaan oikeassa yläkulmassa on edellä mainittu mahdollinen supersolu saapumassa Iisalmeen. Parkanosta ukkossolurypäs jatkoi matkaansa ja aiheutti vahinkoa mm. Jyväskylän lähistöllä.

WRF-malli nyt semi-operatiivisena

Parviajoja 20 km ja hienohila-ajoja 4 km resoluutiolla pyörittävä WRF-malli on nyt siinä vaiheessa, että sitä on jo näissä kesän ensimmäisissä ukkosissa ajettu. Juttuahan siitä on tullut välillä kirjoiteltua talven ja kevään mittaan. Tilanteesta riippuen mallia ajetaan niin, että uudet parviajot valmistuvat aamulla kuuden aikoihin ja iltapäivällä kuuden aikoihin. Hienohila-ajot puolestaan valmistuvat noin kello 11 aamupäivällä ja illalla  klo. 23. Koska mallia ajetaan kotikoneella, ovat ajot käynnissä vain mielenkiintoisten sääpäivien lähestyessä.

4km WRF:n simuloitu tutkaheijastuvuus ja varsinainen tilanne. Oikea kuvan lähde Ilmatieteen laitos.


Yllä on yksi tapaus toukokuun lopulta, jolloin hienohilapuoli sai tilanteen varsin hyvin kuvattua. Koska tämän 4km resoluution ajaminen on erittäin raskasta tietokoneelta, on sen lähin käyttötarkoitus antaa vihiä ukkosen ”konvektiivisesta moodista” eli syntyykö yksittäisiä irrallisia ukkossoluja vai nauhamaisia kaarikaikuja etc. Niinpä ajoituksen ja sijainnin puolesta malli voi olla hieman pielessä. Silti nämä huomioon ottaen se näyttää toimivan kotitietokoneella ajetuksi varsin mainiosti.

1.6.2011 tutka-animaatio ja oikealla simuloitu tutkaheijastuvuus. Vasemman puoleisten kuvien lähde Ilmatieteen laitos.

Animaatiossa on nyt keskiviikon tilanne tunnin välein varsinaisen tutkakuvan kuvaamana (vasemmalla) sekä edellisiltana ajetun WRF-simulaation ennustamana. Malli toimi tässä tilanteessa konvektiivisen moodin osalta varsin hyvin. Suurin ongelma on lännestä saapuneen ukkosryppään puuttuminen, joka johtuu osaltaan pienestä laskenta-alueesta sekä alkuarvot otetusta globaalista GFS-mallista. Silti on mainittava, että kyseinen malli sai simuloitua supersolumaisia ukkossoluja juuri Iisalmen lähistölle, missä sellainen todennäköisesti liikkuikin.

Hienohilamallin ongelmia paikkaamaan ajetaan siis parviajoa, jossa mallifysiikoita muuntamalla ja edellisiä ennustehetkiä huomioon ottamalla tehdään ”todennäköisyys”ennusteita.

Todennäköisyys konvektiiviselle sateelle keskiviikkona iltapäivällä klo. 16

Yllä on parviajojen tuotos, josta nähtään alue missä mallin mielestä on suurin ”todennäköisyys” konvektiiviselle sateelle. Tämä osui käytännössä nappiin keskiviikon osalta. Lisäksi tarjolla on erilaisia muita tuotteita kuten tietynlaisten voimakkaiden ukkosten ennustamiseen soveltuvia yhdistelmiä. Näitä tuotteita voi käydä tarkastelemassa nyt osoitteessa http://www.puuppa.org/~pnuu/wrf/. Sivusto on vielä vaiheessa ja sinne lisäillään kesän mittaan lisää parametrejä ja muuta hienosäätöä.

Hellettä ja ukkosia jälleen ensi viikolla?

Viimeisimmät globaalien mallien ennusteet ovat näyttämässä helleilman palaamista Suomeen tiistaina etelävirtauksen myötä. Samalla myös ukkosriski kasvaa ja eivätkä voimakkaat ukkoset ole mahdottomia ensi viikolla. Voipi olla, että tästä kesäkuusta on tulossa varsin mielenkiintoinen säiden osalta.

%d bloggers like this: