Arkisto

Posts Tagged ‘pakkanen’

Pakkanen paukkuu

Tammikuun sää jakautui kahtia

Vuosi alkoi erittäin lauhassa säässä ja lunta sai etsimällä etsiä maan etelä- ja keskiosassa. Lumitilanteeseen ei ole tullut huomattavaa parannusta, mutta lämpötilat ovat kuitenkin painuneet selvästi pakkaselle kuukauden edetessä. Kun 2/3 kuukaudesta on takana, on tammikuun keskilämpötila suuressa osassa maata lähellä keskiarvoa.

1. tammikuuta – 19. tammikuuta jakson lämpötilapoikkeama keskiarvosta. Data: Ilmatieteen laitos

Tähän mennessä kuukausi on ollut hieman keskimääräistä kylmempi paikoin Pohjanmaan suunnalla sekä osassa Lappia. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa ollaan vielä alkukuukauden ansiosta hieman keskimääräistä lämpimämmän tammikuun tilanteessa. Loppukuukauden ennustetut lämpötilat tosin hilaavat näitä poikkeamia kylmempään suuntaan ja lopulta tammikuu on todennäköisesti keskiarvoa kylmempi tai lähellä keskiarvoa suuressa osassa maata. Harvinaisen, saatika poikkeuksellisen kylmää kuukautta tästä ei todennäköisesti muodostu.

Talviset lämpötilaennusteet

Jälleen kerran ovat lämpötilaennusteet pakkasilla nousseet pinnalle. Kannattaa käydä lukemassa postaus kolmen vuoden takaa (valitettavasti kuvat eivät tällä hetkellä toimi). Pikakertauksena: merkittävimmät lämpötilaan vaikuttavat tekijät talvisessa korkeapaineessa ovat pilvisyys ja topografia. Selkeällä ja heikkotuulisella säällä pakkanen pääsee kiristymään nopeasti, mutta pilvipeitteen tulo paikan päälle saattaa nostaa lämpötilaa hetkessä jopa 10 astetta. Niinpä lämpötilan ennustaminen riippuu täysin siitä, että pilvisyys saadaan ennustettua oikein. Topografia puolestaan on tärkeää, sillä kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin. Niinpä kylmä ilma valuu alaville maille ja laaksojen pohjiin. Tästä syystä muutaman sadan metrin matkalla voi lämpötilassa olla yli 10 asteen ero riippuen korkeudesta missä mittaus tehdään. Auton mittarin näyttämää lämpötilaa kannattaakin seurailla jos ajelee laaksojen pohjasta mäkien huipuille.

Lämpötilaennusteiden tekoa hankaloittaa se, että globaali Euroopan keskuksen säämalli tarjoaa Suomeen jatkuvasti liian pilvistä säätä eikä saa pinnan lähelle muodostuvaa inversiokerrosta kuvattua oikein. Niinpä malli saa systemaattisesti liian korkeita lämpötiloja. Esimerkiksi maan länsiosan maanantain minimilämpötilaksi malli ennusti sunnuntaina -13..-17 astetta kun todellisuudessa minimilämpötilat olivat pääsääntöisesti -18…-24 astetta. Tämä kertoo sääennustamisen hankaluudesta. Meteorologin tehtävänä onkin korjata tätä mallin virhettä parhaansa mukaan. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä miksi kuulemma Ilmatieteen laitoksen ennusteet ovat olleet kylmempiä kuin Forecan. En voi jälkimmäisen puolesta puhua, mutta jos ennusteet otetaan suoraan mallista, niin tästä ainakin vastaava ero voisi syntyä.

*Päivitys* Forecalta tullut viesti kertoo, että heidän ennusteet ovat niin ikään meteorologin editoimia. Niinpä ennuste-erot johtuvat meteorologien näkemyseroista ja editointitavoista.

ECMWF:n minimilämpötilaennuste maanantaille 20. tammikuuta (vasemmalla) ja havainnot oikealla. Lähteet ECMWF ja FMI.

Talven alimmat lämpötilat

Viime päivinä on jälleen seurailtu tarkkaan lämpömittareiden lukemia etenkin Lapin osalta. Talven toistaiseksi alin lämpötila mitattiin Utsjoen Kevojärvellä maanantaina kun mittariin kilahti -40,7 °C.

Talven alimmat lämpötilat asemakohtaisesti 20. tammikuuta mennessä. Data: Ilmatieteen laitos

Esiin on kuitenkin nostettu vielä kylmempiä lukemia, joita on mittailtu siellä täällä. Kannattaa muistaa, että ”virallisia” havaintoasemien sijainteja ei ole suunniteltu ja perustettu ”kalastelemaan” ennätyksiä vaan niiden tarkoitus on ennemminkin edustaa laajemman alueen lämpötilaa. Pohjoista kollegaa lainatakseni: ennätys on aina paikallinen lukema, ”sivutuote”. Niinpä on täysin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että Suomen ennätyslämpötiloja kylmempiä ja kuumempia lämpötiloja on todellisuudessa Suomessa ollut. Ne ovat vaan jääneet mittaamatta/tilastoimatta, koska jokaiseen notkoon ei ole järkeä kyhätä havaintoasemaa.

Monasti viitataan tiesääasemien antamiin lukemiin. Nämä eivät ole Ilmatieteen laitoksen ylläpitämiä asemia, eivätkä ne usein täytä kansainvälisiä vaatimuksia mittausten suhteen. Ne ovatkin erityisesti perustettu tiesäätä kuvaamaan, mutta ne eivät sellaisenaan kelpaa ennätystilastoihin. Koska raja havaintoasemien käytössä on johonkin vedettävä, on päädytty käyttämään kansainväliset vaatimukset täyttäviä Ilmatieteen laitoksen ylläpitämiä tai hyväksymiä havaintoasemia. Loppupeleissä tämä ennätyshakuisuus ja desimaalien kyttäys tuntuu olevan menossa vain yhä hullumpaan suuntaan 😉

Sälää

Vilkaiskaapa yllä olevasta kuvasta muuten pohjoisen asemia. Itärajalta löytyvän Salla Värriötunturin talven alin lämpötila on ”vain” -23 °C kun kaikkien lähimpien asemien lukemat huitelevat -35 asteen kylmemmällä puolella. Tämä on jälleen hyvä esimerkki aiemmin mainitusta topografian vaikutuksesta lämpötiloihin. Räikeimpiä eroja en ole plotannut, koska korkeimmat tunturit on jätetty pois.

Kommenteissa oli kysymys, että miksi kastepiste laskee samaa rataa lämpötilan kanssa pakkasilla, vaikka mitään sumua ei synny. Kovemmilla pakkasilla ilmassa oleva vesihöyry härmistyy suoraan lumen pintaan, jolloin kosteuden vuo käy ilmasta lumeen. Ainakin tästä syystä kastepiste voi laskea paukkupakkasella, vaikka kosteutta ei muuten näyttäisi virtaavan minnekään muualle eikä sumua pääse syntymään.

Mainokset

Polaarimatala Itämerellä?

Noin 15 astetta tavanomaista kylmempi arktinen ilmamassa on parhaillaan päällä. Ilmanpainekin on välillä käväissyt poikkeuksellisen korkeissa lukemissa. Nämä ovat johtaneet toistaiseksi talven alimpiin lämpötilalukemiin kun Kuusamossa mitattiin torstaina -39,2 astetta.

Etelässä on ollut selvästi tätä lauhempaa, mutta täällä tuuli onkin ollut selvästi voimakkaampaa. Pakkasen purevuus onkin vastannut noin -30 astetta. Kylmässä ilmassa on sula meri kehittänyt sankkoja lumikuuroja eri puolille Itämerta. Lisäksi kylmä ilma sai aikaan heikkoa merisavua ainakin Helsingin edustalla, jossa oli vielä paikoin sulaa:

Yllä on videota Helsingin Uunisaaresta torstaiaamulta. Lämpötila oli noin -19 astetta ja tuuli noin 7-10 m/s.

Kylmää eri puolilla Eurooppaa, mutta lämmintä Pohjois-Amerikassa

Kylmää ilmaa on levinnyt pitkälle Länsi-Eurooppaan saakka. Edellisen postauksen 850 hPa ilmamassan lämpötilaminimien seuraksi tein viimeisten 51 vuoden ajalta kahden metrin lämpötilaminimien kuvan. Kyseessä on E-OBS tietokannan datasta tehty kuva, jossa varsinaiset havainnot on interpoloitu Euroopan alueelta. Kaikkia havaintoasemia eri puolilta Eurooppaa ei ole käytetty, joten jotkin alhaiset lukemat ovat voineet jäädä pois. Lisäksi interpolointi aina vähän tasoittaa ääriarvoja. Silti tästä saadaan karkea kuva siitä, että kuinka alhaisia lukemia eri puolilla Eurooppaa on viimeisten noin 50 vuoden aikana havaittu.

Alhaisimmat lämpötilat vuosilta 1961-2011. Data: E-OBS

En kunnolla ehtinyt verrata nyt viime päivinä havaittuja lämpötiloja itse kuvassa oleviin, mutta noin äkkivilkaisulla ei ainakaan laajalti ole yllä oleviin lukuihin vielä päästy.

Jos Eurooppa hytisee kylmyydessä, niin on hytisty myös Alaskassa. Siellä on viime päivinä ollut myös erittäin kylmää. Fort Yukonissa lämpötila laski jopa -54 asteeseen. Silti Alaska tekee poikkeuksen mantereella, sillä yleisesti Pohjois-Amerikassa on viime aikoina ollut erittäin lämmintä.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta perjantaina 3. helmikuuta. Kuva: Wetterzentrale

Kuvasta nähdään, että kyllä sitä suhteessa lämmintäkin ilmaa löytyy yllin kyllin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Esimerkiksi Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa oli keskiviikkona huikeat +22 astetta, kun tyypillisesti ylletään helmikuussa ehkä noin +7 asteeseen.

Potentiaalinen polaarimatala

Palataan vielä lopuksi Eurooppaan ja Itämerelle. Nyt muutaman päivän ajan osa numeerisista malleista on näyttänyt, että Itämeren eteläosaan saattaa perjantaina kehittyä polaarimatala. Ne syntyvät yleensä kun erittäin kylmää ilmaa virtaa jääpeitteiseltä alustalta sulan meren ylle. Tällöin alueelle alkaa kehittyä sankkoja lumikuuroja, jotka voimistuvat ajan mittaan. Otollisissa olosuhteissa ilmanpaine alkaa laskea ja syntyy pienen mittakaavan matalapaine. Tämä prosessi entisestään edistää lämmön ja kosteuden vapautumista merestä ja niinpä matalapaine saattaa alkaa nopeasti voimistumaan. Kaikkein hienoimmissa tapauksissa polaarimatalissa esiintyy hurrikaaneille tyypillinen pilvetön silmä ja sen ympärillä spiraalimaisesti keskuksesta erkanevia lumikuurojonoja.

Polaarimatala Barentsin merellä helmikuussa 1987. Kuva: Wikipedia / NOAA

 Aivan yhtä hienoon otukseen ei varmaankaan perjantaina päästä. Vielä on epävarmaa, että pääseekö polaarimatala syntymään Itämerelle, mutta ainakin hienohilamallit ovat sellaista välillä vilautelleet.

Yksi hirlam-mallin ennuste perjantaille. Kuva: Ilmatieteen laitos

 

Myös itse pyöräyttämäni WRF-malli on saanut jotain vastaavaa aikaiseksi viimeisimmissä ajoissaan:

Polaarimatala WRF mallissa

Mielenkiinnolla odotan mitä perjantaina näkyy tutka- ja satelliittikuvissa. Oma veikkaus on, että kyllä Itämerelle jonkinlainen polaarimatalan kaltainen matalapaine syntyy, mutta ehkä ei kuitenkaan aivan yhtä klassista tai näyttävää tapausta kuin tuo vuoden 1987 tapaus. Viimeisimmät ajot ovat näyttäneet, että otus syntyisi sen verran lähelle rannikkoa, että se ei ehtisi olla tarpeeksi kauan aikaa meren yllä. Nähtäväksi jää miten käy.

Arktinen ilmamassa liikkeellä

Kuluvan talven yksi mielenkiintoisimmista sääviikoista on alkamassa. Tiedossa on kovia pakkasia ja sankkoja lumikuuroja.

Helmikuu alkaa arktisen ilmamassan vyöryllä

Tammikuun loppu/helmikuun alku on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa. Kuinka ollakaan, myös tämän talven mahdollisesti kylmimmät lukemat osuvat juuri samoihin aikoihin.

Kuluvan talven toistaiseksi alin lukema mitattiin sunnuntain vastaisena yönä Taivalkoskella (-35,3 °C). Tätäkin kylmempiin lukemiin todennäköisesti vielä päästään, ainakin jos tilastot määrittäisivät lämpötilat. Viimeisten 50 vuoden aikana vain kerran (2007-2008 talvi) on talven alin lämpötila jäänyt tämän hetkistä selvästi ”leudommaksi”.

Tuo -35,3 °C astetta syntyi erittäin korkean ilmanpaineen vallitessa. Kuhmossa mitattiin merenpintaan ”tuoduksi” ilmanpaineeksi hulppeat 1062 hPa. Näin korkeaa ilmanpainetta ei Suomessa ole ainakaan 2000-luvulla esiintynyt. Ilmamassan lämpötila sen sijaan ei ollut mikään erityisen kylmä. Lämpötila 850 hPa korkeudella oli ”vain” -10 °C tienoilla eli selvästikin tuo voimakkaan korkeapaineen tuoma heikkotuulinen ja selkeä sää johti kylmiin lukemiin.

Taivalkosken lukemalle tulee haastajia alkavalla viikolla kun Siperiasta lähtöisin oleva arktinen ilmamassa on viimein liikkeellä kohti Eurooppaa. Alla olevassa animaatiossa on globaalin GFS mallin näkemys ilmamassan lämpötilasta sunnuntai-iltapäivästä (29.1.) viikoksi eteenpäin. Kannattaa muistaa, että ennusteen loppupäässä ennustettavuus alkaa kärsiä, joten yksityiskohdissa voi olla lopulta eroja.

Ilmamassan lämpötila (850 hPa lämpötila).

Venäjän vahvan korkeapaineen vauhdittamana arktinen ilmamassa (valkoinen paksu viiva, Suomessa käytetyn määritelmän mukaan 850 hPa:n -18 °C lämpötila) on liikkeessä kohti Eurooppaa. Sen myötä lämpötilat ovat reippaassa laskusuunnassa eri puolilla Eurooppaa. Nähtäväksi jää, että kuinka alhaisiin lukemiin eri maissa lopulta päädytään, mutta on hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi Itä-Euroopassa useita ihmisiä menehtyy kylmyyteen. Pakkasen purevuus tulee olemaan paikoin -40 asteen kylmemmällä puolella.

Ilmamassa tulee olemaan paikoin harvinaisen kylmää. Alla on ERA-Interim uusanalyyseistä poimittu kylmin ilmamassa viimeisten noin 30 vuoden aikana Euroopan eri kolkissa. Kun sitä verrataan tämänhetkiseen ennusteeseen, ei aivan yhtä kylmiin lukemiin ehkä päästä, joten poikkeuksellisen kylmästä ilmamassa ei tällä kertaa kuitenkaan ole kyse. Silti pirun kylmää ilmaa kuitenkin on tulossa.

Kylmin ilmamassan lämpötila 1979-2011. Data: ERA-Interim

Lumikaaos, mutta minne?

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kylmän purkauksessa on se, kun arktisen kylmä ilmamassa ajautuu sulan Itämeren ylle. Poikkeuksellisen lauhan syksyn ja alkutalven jäljiltä Itämeren pintalämpötila on edelleen selvästi tavanomaista korkeampi.

Itämeren pintalämpötila samanarvonkäyrillä - laatikoissa pitkän ajan keskiarvo. Kuva: Ilmatieteen laitos, jääpalvelu

Sunnuntain 29.1. jääkartasta nähdään, että Pohjois-Itämerellä merivesi on vielä jopa viisiasteista ja Suomenlahdellakin ollaan yli kolmessa asteessa. Nämä ovat karkeasti 1-3 astetta tavanomaisia lukemia korkeampia. Nyt tuon sulan meren ylle on pyrkimässä jopa -25 asteista ilmaa noin 1,5 km korkeudella. Tämä johtaa erittäin suureen lämpötilaeroon, jonka myötä merestä tempautuu suuri määrä lämpöä ja kosteutta ilmaan. Tämä puolestaan johtaa erittäin sankkoihin lumikuuroihin, jotka ajautuvat tuulen johdattamina rannikoille.

Yksi suurimmista kysymyksistä onkin, että mistäpäin tuulee eli minne merellä syntyneet lumikuurot ajautuvat. Lisäksi oleellista on se, että kuinka kauan tilanne pysyy samanlaisena. Suurimmassa vaarassa tällä hetkellä näyttäisi olevan Ruotsin itärannikko ja sen edustan suuret saaret (esim. Gotlanti). Ruotsin rannikko on tässä tilanteessa pisimmän ”pyyhkäisymatkan” alajuoksulla, joten lumikuurot pääsevät muhimaan pisimpään Ruotsin rannikolle saapuessaan. Alla on tilanteesta yksi esimerkki. Kyseessä on hienohilamallilla tehty tutkasimulaatio torstaiksi. Malliajo on otettu sunnuntain 06Z GFS ennusteesta.

Tutkasimulaatio 4km resoluutiolla.

Kun arktinen ilma päätyy Itämeren ylle, on odotettavissa pitkulaisia lumikuurojonoja, jotka voimistuvat alavirtaan nähden pyyhkäisymatkan kasvaessa. Yllä oleva animaatio on vain yksi mahdollinen skenaario, joten yksityiskohtiin tulee vielä muutoksia. Suomen etelärannikko ja Ahvenanmaa ovat riskialueella riippuen lopullisesta tuulen suunnasta. Ruotsissa sen sijaan tilanne näyttää pahemmalta ja lunta voikin paikoin kertyä muutamassa päivässä  useita kymmeniä senttimetrejä. Yli metrin kinokset eivät ole mahdottomia ”otollisimmassa” tilanteessa.

Pyrin tekemään tilannekatsauksen viikon edetessä.

PS. Yhteistä blogitaivaltamme on nyt kestänyt jo kuusi vuotta. Tämän blogin edeltäjä ”Helsingin sää kuvina” (ilmasto.vuodatus.net) aloitti noin kuusi vuotta sitten paukkupakkasten merkeissä.

%d bloggers like this: