Arkisto

Posts Tagged ‘kuivuus’

Kesästä talveen (ja takaisin)

Noin kaksi kolmasosaa syyskuusta oli kuivaa ja lämmintä. Sitten tuli matalapaine, joka myllersi tilastot uusiksi.

Korkeapaine piti syyskuun sään pitkään poutaisena. Aurinko paistoi aamusumujen jälkeen ja nosti päivälämpötilat laajalti kesäisiin lukemiin. Sateista ei ole ollut juurikaan tietoa. Syyskuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat laajalti harvinaisen, paikoin poikkeuksellisen kuivia.

Syyskuun 1. – 21. päivien sademäärän poikkeama pitkän ajan keskiarvosta. Väreillä kuvattu arvio poikkeaman harvinaisuudesta 1961 alkavan aineiston osalta.

Sateetonta oli muun muassa Oulun eteläpuolella Siikajoella, jossa sademäärä oli 21. päivään mennessä vain 0,3 millimetriä. Keskimäärin sademäärän kuuluisi olla noin 33 millimetriä. Edellisen kerran Siikajoella satoi kunnolla elokuun 28. päivä.

Päivän ylin lämpötila punaisella, alin lämpötila sinisellä. Ohuet viivat pitkän ajan mediaanit. Vihreällä vuorokauden sademäärät.

Päivän ylin lämpötila punaisella, alin lämpötila sinisellä. Ohuet viivat pitkän ajan mediaanit. Vihreällä vuorokauden sademäärät.

Kuiva kausi alkoi elo-syyskuun taitteessa. Vaikka yölämpötilat poukkoilivat keskimääräisen lämpötilan molemmin puolin, olivat päivälämpötilat jatkuvammin usean asteen keskiarvojen yläpuolella. Huolimatta hetkittäin viileistä öistä ja aamusumuista, oli syyskuun kolmen ensimmäisen viikon keskilämpötilat Suomessa pääosin 1,5..3 astetta tavanomaista korkeampia.

Sateisempaa ja kylmempää

Suomen yli pyyhältänyt kylmä rintama toi 21. päivä mukanaan ukkosia ja jälkipuolella kylmempää ilmaa pohjoisesta. Kyseinen rintamavyöhyke pysähtyi maan eteläosan tienoille ja nyt siihen on syntymässä matalapaineen osakeskus, joka liikkuu itärajaa pitkin Lappiin lähipäivien kuluessa.

Rintamavyöhykkeestä on jo satanut iltakymmeneen mennessä Utön saaressa noin 87 millimetriä sekä Paraisilla 70 mm. Yön kuluessa sateen pohjoisreunassa sade tulee räntänä tai lumena. Euroopan keskuksen malli näyttääkin Pohjois-Karjalaan yli 10 cm lumikertymää tiistain kuluessa. Keskiviikon ja torstaina aikana lumisateet leviävät Lappiin kun matalapaine nousee itärajaa pitkin pohjoiseen. Loppuviikon aikana ilma jälleen hiljalleen lämpenee lännestä saapuvien matalapaineiden myötä.

Mainokset
Kategoriat:Mennyt sää Avainsanat: , , ,

Sateiden ääripäät

Esterillä ollut asiaa

Sateita on tullut, se ei liene kenellekään uusi asia. Sateisuudessa on tosin tyypilliseen tapaan suuriakin eroja ja Suomesta löytyy monta kolkkaa, jossa sademäärä ei ole ollut kovinkaan erikoinen. Sitten löytyy totaalisen vuodatuksen kokeneita kolkkia. Kesällä on tähän mennessä (1.6.-20.7.) satanut eniten Tohmajärvellä, 304 millimetriä. Yhtäkään toista havaintoasemaa ei löydy, jolla olisi samalla ajanjaksolla satanut enemmän ainakaan viimeiseen 50 vuodeen (IL:n päiväkohtainen ”operatiivinen” tietokanta).

Heinäkuussa sateisimmat paikkakunnat ovat toistaiseksi (1.-20.7.) olleet Isojoki ja Karvia. Molempien sademäärät ovat olleet rapiat päälle 210 millimetriä. Mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen, että rikkoontuuko mittaushistorian suurin kk-sademäärä. Tätä sijaa pitää hallussaan elokuun 1967 sateet, jolloin jäätiin hieman alle 280 mm kuukausisateelle. Eli Isojoella ja Karvialla on vielä matkaa hieman alle 70 mm ja aikaa on reilu viikko. Kävi miten kävi, kuluva heinäkuu on kuitenkin paikoitellen yksi mittaushistorian sateisimmista.

Koleaa vai ei?

Kuluvaa kesää on tituleerattu koleaksi. Pitääkö tämä paikkaansa havaintojen ja tilastojen valossa? Ensinnäkin lämpötiloissa on alueellisia eroja, mutta tarkastelen tässä Suomea kokonaisuutena yksinkertaistuksen vuoksi. Kesäkuuhan oli käytännössä koko maassa tavanomaista viileämpi. Entä kuluva heinäkuu? Keskilämpötilojen mukaan heinäkuu on ollut tavanomainen. Poikkeama pitkän ajan keskiarvoon on vain kymmenys. Entä jos otetaan huomioon vain päivän ylimmät lämpötilat ja unohdetaan keskilämpötilat? Tuolloin poikkeama on heinäkuussa ollut 0,4 astetta alle keskiarvon, mutta tätä voidaan vielä pitää sen verran pienenä erona, että eivät päivälämpötilat ole olleet mitenkään kummoisen viileitä heinäkuun kolmella ensimmäisellä viikolla.

Jos näihin vertailuihin otetaan mukaan kesäkuu, niin sitten poikkeamat kasvavat selvästi. Kesän keskilämpötilojen osalta poikkeama on nyt noin 0,6 astetta ja päivän ylimpien lämpötilojen osalta 0,9 astetta. Kesäkuukausista on vielä elokuu jäljellä, joten tilastot tulevat vielä muuttumaan, ehkä merkittävästikin. Kuitenkin tällä hetkellä Suomen kesää voi siis hyvällä syyllä kutsua sateiseksi ja hieman tavanomaista viileämmäksi.

Yhdysvallat Suomen vastakohta

Jos Suomessa on ollut viileähköä ja sateista, on Yhdysvalloissa ollut yleisesti erittäin kuivaa ja tukahduttavan kuumaa. Blocking-korkeapaine piti sään kuivana kesäkuussa ja sen johdosta 56% USA:sta kärsi määritelmän mukaan kuivuudesta kuukauden vaihtuessa. Maa kokonaisuudessaan koki kymmenenneksi kuivimman kesäkuun, mutta tässä maan luoteis- ja koillisosan ukkoset sekä Floridan trooppinen myrsky Debby hieman kompensoivat. Manner-USA:ssa 11 osavaltiossa kesäkuu oli mittaushistorian 10 kuivimman joukossa, Wyomingissä jopa kuivin. Etenkin loppukuu oli erittäin kuuma ja yli 170 kesäkuun paikkakuntakohtaista mittaushistorian lämpöennätystä sivuttiin tai rikottiin. Kahdessa osavaltiossa saatettiin rikkoa mittaushistorian korkeimmat lämpötilat, vaikka tarkasteluun otettaisiin mukaan myös kaikki heinä- ja elokuut.

Lämmin kesäkuu pohjoisella pallonpuoliskolla

Jos joku toivoi meille Suomeen helteistä kesäkuuta, voi syyttää vain huonoa tuuria. NOAA:n mukaan kesäkuu oli pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueiden mittaushistorian lämpimin eli lämpimin ainakin 133 vuoteen. Mutta kartalta löytyi muutama paikka, jossa kesäkuu olikin tavanomaista viileämpi (muun muassa Suomi).

Kuva: NCDC/NESDIS/NOAA

Jatkuuko samanlainen säätyyppi?

Viime vuosina ovat suursäätilat olleet melko pysyvää sorttia. Talvisin on välillä kylmät itävirtaukseen jymähtäneet paikoilleen ja kesäisin kaakkoisvirtaukset ovat tuoneet kuumaa ilmaa. Tänä kesänä suursäätila on ollut viime kesistä poiketen melko länsivirtauspainotteinen. Matalapaineiden reitti on kulkenut pääsääntöisesti Brittein saarilta kohti Suomea ja ne ovat tuoneet mukanaan paljon sateita ja jättäneet lämpimän helleilman Suomen etelä- ja itäpuolelle. Samanlainen tilanne on nyt siis jatkunut jo monta, monta viikkoa eikä olisi suuri yllätys jos muutosta ei ehtisi tapahtua tämän kesän aikana. Toisaalta kyllä tilastoista löytyy tilanteita, että viileiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen on elokuulle mahtunut kunnon heilteitä ja ukkosia. Niinpä tilanne on siis vielä auki.

Keskipitkät ennusteet ovat näyttäneet ensi viikolle lämpenevää Keski-Eurooppaan ja on pienet mahdollisuudet, että välillä tuota helleilmaa pääsee myös virtaamaan Suomeen (ainakin eteläosiin). Toisaalta nämä kuumat aallot voivat olla melko tilapäisiä tapahtumia. Lisäksi Suomen luoteis- ja pohjoispuolella näyttää edelleen olevan tyrkyllä varsin koleaa ilmamassaa, joten on pienestä kiinni etteikö se voisi valua meille. Niinpä näyttää siltä, että olemme edelleen etelän kuuman ja pohjoisen kolean ilmamassan rajamailla. Tässä rintamavyöhykkeessä majailu voisi helposti jälleen tarkoittaa lisää sateita ellei korkeapaine pääse vahvistumaan meille paremmin. Katsotaan miten käy.

Rutikuivaa

Terminen kesä ei ole vielä alkanut, mutta varsin kesäisiä lukemia on mitattu viime päivinä maan etelä- ja keskiosassa sisämaan puolella. Kuivaa on myös ollut laajalti ja se näkyy sekä luonnossa, että varoituskartoilla.

Uusi blogi HS:n sivuilla

Kuten osa varmaan huomasi, aloin pitämään sääblogia myös Helsingin Sanomien nettisivuilla osoitteessa: http://blogit.hs.fi/saa/

Moni varmaan kysyy, että mitä vikaa tässä vanhassa on? Eipä juuri mitään, näitä kahta blogia yritänkin kehittää toisiaan tukeviksi. HS:n blogin myötä tulee tehtyä useammin päivityksiä, jotka samalla ovat lyhyempiä kuin tässä blogissa välillä olevat megapäivitykset. Eli enempi ajankohtaisuutta ja lisätietoa jokapäiväisistä sääilmiöistä vähemmällä ammattijargonilla. Lisäksi HS:n blogin avulla tulee tavoitettua huomattavasti suurempi määrä ihmisiä, joiden tietoisuuteen voi tuoda monia sään hienouksia.

Tässä blogissa tulen keskittymään ehkä astetta haastavempiin aiheisiin, onhan osa lukijoista pysynyt mukana jo monta vuotta, joten pakkohan sitä rimaa on vähän nostaa. Lisäksi sääbriefing.comissa on mukana myös ennusteaspekti eli tässä voidaan luoda epävirallisempia katsauksia tulevaankin. Eli no worries, samaa rataa jatketaan. Suurin vapaa-aikaani vienyt projekti eli wrf-säämallin säätäminen on käytännössä valmis, joten se jo helpottaa paljon ajankäytön osalta.

Avotulikieltokeliä

Kommenteissa toivottiin juttua kuivuudesta. Varoituskartat ovat olleet viime aikoina melko punasävytteisiä metsäpalovaaran ja suuren ruohikkopalovaaran takia. Havainnoista tsekkasin, että Suomesta löytyy kolmisenkymmentä havaintoasemaa, joissa on ollut käytännössä poutaa ainakin kahden viikon ajan. Syynä on pitkään jatkunut korkeapainesää.

Parhaillaan Lounais-Euroopasta Suomeen ulottuu yläkorkeanselänne. Se on hiljalleen menettämässä otettaan ja painottumassa enempi Suomen kaakkoispuolelle. Silti se pitää sateet loitolla suurimmasta osasta Suomea lähipäivät. Torstaina saattaa sadekuuroja tulla lähinnä maan etelä- ja länsiosassa. Perjantain aikana lounaasta on nousemassa matalapaine ja se saattaa tuoda runsaampia sateita myös Suomen puolelle, mutta sen reitti on vielä pienoinen arvoitus. Voi olla, että se jarruttaa ja jää pääosin Suomen rajojen ulkopuolelle. Eli kuivuuteen auttavia sateita saattaa tulla to-la akselilla lähinnä maan etelä- ja länsiosissa, mutta sademäärät voivat jäädä yleisesti melko vähiin. Ehkä parhaat mahdollisuudet runsaammille sateille on aivan etelässä pe-la.

Kuivaa on siis ollut. Suhteellinen kosteus on myös ollut hyvin alhaisissa lukemissa kuten keväälle on tyypillistä. Viime päivien suhteellisesti kuivinta oli äitienpäivänä Ahvenanmaan Jomalassa, jossa suhteellinen kosteusprosentti oli hetkellisesti vain 6%. Kyllä tuollaisissa lukemissa ruuti kuivuu hyvää vauhtia.

Jokioisten luotaus 9.5.2011 iltapäivällä

Kuten Jokioisten iltapäiväluotaus maanantailta kertoo, on kuivaa ilmaa monien kilometrien korkeudelle saakka. Hyvin alhaiset suhteellisen kosteuden arvot selittyy sillä, että talven jäljiltä kosteutta ei ole vielä paljoa meille asti virrannut, mutta samalla aurinko porottaa jo heinä/elokuun vaihteen tasoisesti. Tällöin kastepiste laahaa vielä pakkasen puolella kun lämpötila on pinnan voimakkaan lämmityksen johdosta kohonnut yli 20 asteen.  Niinpä suhteellinen kosteusprosentti voi painua hyvin alhaisiin lukemiin.

Mitä jatkossa?

Eli viikonlopun alkua vietetään ehkä sateisessä säässä. Lauantaina taitaa olla viileintä ilmamassaa Suomen yllä. Maanantain pääajoissa sekä Euroopan keskus, että GFS ovat tuoneet suoraan etelästä kunnon kuuman putken Baltiaan (helleilmamassaa) viikon päästä. Voi kuitenkin olla, että lämmin pintarintama jää juuri Suomen eteläpuolelle, eikä tuo lämmin ilma ulotu pinnassa saakka meille asti vaan kaartaa Venäjälle (GFS ratkaisu). Euroopan keskus sen sijaan toi yön ajossaan kunnon helleilmaa pitkälle Suomeen ensi viikon tiistain kieppeillä. Iltapäivän ajossa tilanne on jälleen muuttunut toiseen suuntaan eli suurta epävarmuutta on. Parviajot eivät myöskään kunnolla tämmöistä lämpöskenaarioita tue, mutta kuitenkin tuota ensi viikon alkupuoliskoa kannattaa pitää silmällä mahdollisen kuuman putken toivossa. Jokatapauksessa mitään merkittävän kylmää ilmaa ei ole näköpiirissä.

%d bloggers like this: