Arkisto

Posts Tagged ‘lumi’

Onko jo kevät?

Tehdäänpä vaihteeksi päivitys, jotta kommentoijien elämä hieman helpottuisi.

Kuu kiurusta kesään

Keväästä on ollut puhe harvase päivä. Onko se jo alkanut? Keväisiä merkkejä ovat olleet niin leskenlehdet, vihreät golf-kentät, muuttolinnut, siitepölytiedotteet, lumeton maa jne jne..

Varmaan moni maan etelä- ja länsiosassa asuva on kokenut viimeisen viikon varsin keväisenä, vaikka lämmittävää auringonpaistetta ei pahemmin ole näkynyt. Useat merkit näyttäisivät kevään alkaneen ja jokainen kokeekin kevään alkamisen omalla tavallaan – ei siihen tarvita Ilmatieteen laitoksen ”virallista” lupaa tai vahvistusta.

Termiset vuodenajat ovat määritelminä joskus hankalia, eikä yksittäisen vuoden osalta niihin kannata liikaa antaa painoarvoa. Viimeisten viikkojen lauha sää olisi varmaankin määritelmän puolesta täyttänyt termisen kevään kriteerit, mutta tällaisessa tilanteessa maltti on valttia. Historiasta löytyy luonnollisesti tapauksia, jolloin lauhaa helmikuuta on seurannut ainakin jonkinlainen pakkasjakso lumisateineen. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 1914 lunta ei helmikuun loppupuolella ollut juuri lainkaan. Kuukauden vaihteessa lunta kuitenkin sateli ja lumensyvyys kasvoi 14 cm saakka. Tämä lumi pysyikin maassa aina huhtikuun 9. päivään saakka.

Vielä dramaattisempi esimerkki on vuodelta 1961. Tuolloin Helsingin maaperä oli lumeton helmikuun 13. päivä aina maaliskuun 12. päivä saakka. Sen jälkeen tuli ajoittaisia lumisateita, jotka sulivat muutamassa päivässä. Maaliskuun 30. päivä ryöpsähti kuitenkin vuorokaudessa 25 cm lunta ja tämä lumi suli vasta huhtikuun 16. päivä. Koska varsin talviset olosuhteet pakkasineen ovat mahdollisia maaliskuussa ja vielä huhtikuun puolellakin, on termisen kevään suhteen sitkeästi odotettava, kunnes voidaan varmuudella sanoa milloin se alkoi.

Kevättä kohti

Vaikka varsin talviset olosuhteet ovat etelässäkin mahdollisia maaliskuussa tai jopa huhtikuun alussa, on auringon lämmittävä vaikutus päivä päivältä merkittävämpää. Yöt voivat olla selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vielä erittäin kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää pilvisestäkin säästä huolimatta siinä määrin, että kireitä pakkasia ei todennäköisesti enää iltapäivisin esiinny ainakaan maan etelä- ja keskiosassa.

Viimeisimmät keskipitkät sääennusteet pitävät samanlaisen suursäätilan aina ennusteiden loppuun saakka. Eli etelänpuoleisten ilmavirtausten myötä sää näyttää pysyvän keskimääräistä lauhempana myös maaliskuun alkupuolella. Myös kokeelliset pidemmät ennusteet näyttävät leudon sään jatkuvan pidempäänkin.

Euroopan keskuksen säämallin lumensyvyystulkinta. Lähde: ECMWF

Paitsi, että lumet ovat lähes sulaneet maan etelä- ja länsiosasta, ovat ne pitkälti kaikonneet myös Suomen eteläpuolelta. Tämä tarkoittaa, että aurinko pääsee tehokkaammin lämmittämään maanpintaa eikä energia enää kulu lumen sulattamiseen. Yleensä ennen kunnon kevään alkamista on saanut odottaa, että lumet ovat sulaneet Baltiasta. Nyt tuota estettä ei enää juurikaan ole, joten periaatteessa ensimmäinen kunnon kaakkoinen lämmin hönkäys pääsee pidemmälle pohjoiseen ilman, että se viilenee kylmän lumipinnan yllä.

Helmikuu historiankirjoihin

Kalenteriin perustuva talvi alkaa olla paketissa. Yhteenveto on helppo: lauhat joulu- ja helmikuu, kylmä tammikuu. Helmikuun lämpötilapoikkeamat ovat melko huimia. Karttoja interpoloineet kollegat eivät äkkiseltään tänään muistaneet, että koska viimeksi piti keskilämpötilapoikkeaman väriskaalaa hinata yli +8 asteen. Pitkäikäisistä havaintoasemista suurimmat poikkeamat näyttävät muodostuvan Kuusamon Kiutakönkään sekä Pellon asemille. Molemmilla on päivittäisdatasta laskettuna helmikuu ollut huikeat 9,3 °C keskimääräistä lauhempi.

Käytännössä koko maassa aivan etelää lukuun ottamatta poikkeama on 6…9 astetta. Ainoa vuosi viimeisen 50 vuoden aikana mikä päihittää kuluvan helmikuun on vuosi 1990 (eteläisissä maakunnissa myös 2008). Maan eteläosassa helmikuuta voidaan pitää harvinaisen leutona, muualla poikkeuksellisena.

Kylmän tammikuun vuoksi talvikuukausien (joulukuu-helmikuu) keskilämpötila ei nouse aivan samoihin sfääreihin kuin yksittäisinä kuukausina joulukuu ja helmikuu. Koko maassa ”talvi” oli kokonaisuutena keskimääräistä lauhempi. Yleisesti maan keskiosassa ja paikoin pohjoisempanakin talvi oli harvinaisen leuto. Edellisen kerran vastaavaa oli talvella 2007-2008, mikä olikin Suomen mittaushistorian lauhin talvi.

Lumia etsimässä

Lumenpuute on perunut useita talviurheilutapahtumia. Näin helmikuun lopulla lunta on poikkeuksellisen vähän lähes kaikkialla Oulusta etelään. Ainoastaan rannikoiden läheisyydessä lumeton maa helmikuun lopulla on hieman yleisempää, ja näillä alueilla lumitilannetta voidaan pitää harvinaisena ajankohtaan nähden. Kymmenillä pitkäikäisillä havaintoasemilla lunta on nyt vähiten mittaushistoriassa. Jyväskylän havaintoasemilla ei ole mitattu näin vähän lunta kertaakaan helmikuun lopulla yli 100 vuoteen.

Helsingissäkin lumeton maa tähän aikaan kevättalvesta on tapahtunut vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. Lumi tuli erittäin myöhään ja suli aikaisin. Lumipeitejaksosta onkin muodostumassa yksi lyhimmistä.

1 cm ja 50 cm lumipeitepäivien lukumäärät Helsingin Kaisaniemessä. Talven 2013-2014 (2014) lukema on vielä alustava. Data: Ilmatieteen laitos

Lumensyvyyden maksimi on yksi tapa kuvata lumitalvea, mutta lumipeitepäivät ovat vähintään yhtä hyvä. Helsingissä on ollut kuluvana talvena vain 43 päivänä vähintään sentti lunta. ”Ennätystä” pitävät hallussaan talvet 1924-1925, 1929-1930 sekä 2007-2008 yhteensä 47:llä lumipäivällä. Mainittakoon, että viimeisimmät vuodet eivät ole täysin vertailukelpoisia menneiden vuosikymmenien kanssa automaattimittareiden virhemarginaalin vuoksi. Silti on selvää, että kuluva talvi menee Helsingin mittaushistoriassa TOP 4 listalle, ellei jotain yllättävää tapahtu maaliskuun ja huhtikuun aikana lumisateiden suhteen.

Eniten lumipeitteisiä päiviä oli Helsingissä talvella 1941-1942, 179 kpl eli noin kuuden kuukauden verran.

Jos katsotaan yli 50 cm lumipeitepäiviä, romahtavat lukemat luonnollisesti. Silti talvina 1915-1916 ja 1941-1942 oli Helsingissä lunta yli puoli metriä yli 120 päivänä. Merkille pantavaa ovat puolen metrin kinosten puuttuminen vuoden 1985 jälkeen, kunnes 2009-2010 ja 2010-2011 talvet korjasivat hieman tilannetta.

Myrskyisä, musta joulu?

Hatussa on ollut pitelemistä

Lokakuussa pohdittiin, tuleeko vuodesta 2013 yksi ”vähämyrskyisimmistä” vuosista ainakin pariin vuosikymmeneen. Lokakuun loppuun mennessä myrskypäiviä oli Suomen merialueilla kertynyt vain neljä kappaletta kun keskiarvon perusteella olisi ollut odotettavissa 13 myrskypäivää. Loppuvuosi päätti sitten korjata tätä suuntausta oikein urakalla. Marras-joulukuun aikana on Suomea riepotellut useampi melko voimakas syys/talvimyrsky. Oskarit, Einot ja Seijat ovat pitäneet huolta siitä, että myrskyt ovat olleet ihmisten huulilla.

Kuten usein vastaavien ”sääputkien” kanssa, on tullut useita kommentteja siitä, että tuulisuus on ollut monen mielestä merkittävässä kasvussa. Toki jos tarkastelujakso on muutamien kuukausien tai muutaman vuoden luokkaa, voi tällaiseen johtopäätökseen joku päätyä, mutta pidempiaikaisesta suuntauksesta on vaikea puhua. Suomen ilmastolle on tyypillistä, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Välillä on lauhempia talvia, välillä kylmiä talvia. Ajoittain on varsin tuulisia vuosia, ajoittain puhureita saa etsimällä etsiä.

Syyttäkää suursäätilaa

Tästä tuulisemmasta reilun kuukauden jaksosta saadaan ”kiittää” vallitsevaa suursäätilaa. Pidemmän aikaa Jäämerellä/P-Atlantilla on ollut varsin voimakasta matalapainetoimintaa. Tavanomaista suurempi ilmanpaine-ero on ollut valloillaan Pohjois-Euroopassa/Pohjois-Atlantilla eli matalapainevoittoista toimintaa pohjoisessa ja korkeapainetta etelämpänä. Näiden ilmanpaine-erojen vuoksi Pohjois-Euroopassa ilmavirtaus kävi useamman viikon ajan lännestä/luoteesta ja hiljattain enempi lännen/lounaan kantilta. Matalapaineita on saapunut enemmän tai vähemmän solkenaan kohti Fennoskandiaa. Tavanomaisesta poiketen osa matalapaineista on ollut vielä voimissaan tai jopa voimistunut aivan Suomen lähistöllä, vaikka tyypillisesti Suomi on ”matalapaineiden hautausmaa”.

Mistä tämä voimakkaita matalapaineita suosiva suursäätila sitten johtuu? Sen kun joku tietäisi. Käytännössä ilmakehäsysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joko suoraan tai epäsuoraan. Niinpä on mahdoton sanoa yhtä, kaiken taustalla olevaa syytä. Niin merijään laajuus, polaaripyörteen voimakkuus ja sen sijainti, ilmakehän sisäinen dynamiikka sekä lukuisat muut syyt vaikuttavat suursäätilojen muodostumiseen ja kestoon. Se kuitenkin on selvää, että suursäätila voi pysyä enemmän tai vähemmän samanlaisena pitkäänkin..tai sitten kertarysäyksellä muuttua päälaelleen.

Yleensä muutos tapahtuu yhden erittäin voimakkaan matalapaineen myötä, joka myllää ilmakehän uuteen kuosiin. Tämän taustalla voi olla polaaripyörteen hajoaminen. Sen taustalla puolestaan voi olla Rossby-aaltojen ylöspäin leviäminen ja dissipaatio stratosfäärissä. Tämä johtuu puolestaan pienistä aaltoluvuista ja… you get the idea. Toimittajien kysymys, että mistä tämä myrskyisä sää johtuu, saakin aluksi naamalle vienon hymyn, jota seuraa tuskaisa hiki 🙂 Eli halutaanko lyhyt, helppo selitys millä tiedolla kukaan ei mitään tee, vai halutaanko pitkä, loputon tarina jota kukaan ei ymmärrä…

Paljon melua nimistä

Seija-myrskyn jälkeen tullut ensimmäinen median yhteydenotto ei koskenut tuulen nopeuksia, myrskyjen syntyä tai vahinkojen laajuutta. Kysymys koski myrskyjen nimeämistä. Sama kysymys on viimeisen vuoden aikana toistunut USEAAN kertaan. Meteorologisesta näkökulmasta ainoa syy ”nimetä” myrskyjä on se, että kaikki tietäisivät mistä tapauksesta puhutaan. Jos small-talkia harrastaessa tulee puheeksi syyskuun 22. päivän myrsky vuonna 1982, ei välttämättä kovin moni tiedä mistä puhutaan. Entäpä marraskuun 16. päivän puhuri vuonna 1978? Helpottaisiko sanat Mauri ja Aarno? Muuta virkaa nimillä ei juurikaan ole.

Milloin myrsky pitäisi nimetä? Nykyään Ilmatieteen laitoksella ei ole mitään virallista käytäntöä myrskyjen tai rajuilmojen nimeämisen suhteen. Itse asiassa sillä ei ole mitään väliä sillä ne kaikkein merkittävämmät myrskyt kyllä jää itsestään ”elämään” kun pienemmät puhurit jäävät vuosien päästä unholaan. Hiljattain on tullut huomattua, että media on alkanut itsekseen nimeämään myrskyjä jo ennen mahdollisen myrskyn saapumista, vaikka ei ole vielä edes mitään varmuutta, että se tulee aiheuttamaan vahinkoja. Niinpä koko hulabaloo myrskyjen nimeämisestä tuntuu hieman hassulta.

Musta joulu?

Suuri sääkysymys tällä hetkellä on mustavalkoinen, eli miten käy joulun lumitilanteen kanssa. Tällä hetkellä on laajalti lumetonta maan etelä- ja länsiosassa. Lapista Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta sen sijaan piisaa hiihtolatujen lanaamiseen.

Lumensyvyys 17.12.2013. Kuva: Ilmatieteen laitos

Vuosi sitten jouluna oli lunta koko maassa, mutta kaksi vuotta sitten maan länsiosassa vietettiin ns. mustaa joulua. Kyseinen loppuvuosi muistuttaakin kuluvaa myrskyjen ja lauhan säätyypin myötä. Kun tavanomaisesti ihmisten säämuisti on kuitenkin ehkä vain noin vuoden luokkaa, on tässä vertailun vuoksi lumensyvyyden ero vuoden 2012 vastaavaan aikaan.

Lumensyvyyden ero 17.12.2013 ja 17.12.2012 välillä.

Viime vuoteen verrattuna lunta on suuressa osassa maata selvästi vähemmän. Lähinnä Etelä-Lapista Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Käsivarren Lapissa lunta on viime vuotta enemmän. Kartta on pitkälti samansuuntainen jos verrataan poikkeamaa pitkän ajan keskiarvosta.

Lumensyvyyden poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 17.12.2013.

Lunta on siis pääsääntöisesti tavanomaista vähemmän. Koska suursäätilassa ei ole odotettavissa suuria muutoksia lähiviikon aikana, on hyvin mahdollista, että maan etelä- ja länsiosassa vietetään mustaa joulua. Toisaalta yksikin matalapaine, joka kulkee Suomen eteläpuolitse viistäen voi tuoda valkean joulun koko maahan. Oma veikkaukseni on tällä hetkellä, että suurella todennäköisyydellä Oulusta Joensuuhun ulottuvan linjan pohjoispuolella on valkea joulu. Maan keskiosassa lukuun ottamatta P-Karjalaa mustan joulun todennäköisyys on 30-50% ja maan eteläosassa 60-80%.

Myrskyisä säätyyppi jatkuu

Mielenkiintoa riittää vielä myös myrskyjen suhteen. Suursäätila suosii edelleen varsin voimakkaita matalapaineita Brittein saarilta kohti Fennoskandiaa ulottuvalla alueella. Yksityiskohdat ovat vielä täysin auki, mutta on hyvin mahdollista, että jouluviikolla jossain päin Pohjois-Eurooppaan saadaan jälleen tuta myrskypuuskia ja mahdollisesti merkittäviäkin tuulivahinkoja. Aika näyttää miten käy.

Arktinen ilmamassa liikkeellä

Kuluvan talven yksi mielenkiintoisimmista sääviikoista on alkamassa. Tiedossa on kovia pakkasia ja sankkoja lumikuuroja.

Helmikuu alkaa arktisen ilmamassan vyöryllä

Tammikuun loppu/helmikuun alku on tilastollisesti vuoden kylmintä aikaa. Kuinka ollakaan, myös tämän talven mahdollisesti kylmimmät lukemat osuvat juuri samoihin aikoihin.

Kuluvan talven toistaiseksi alin lukema mitattiin sunnuntain vastaisena yönä Taivalkoskella (-35,3 °C). Tätäkin kylmempiin lukemiin todennäköisesti vielä päästään, ainakin jos tilastot määrittäisivät lämpötilat. Viimeisten 50 vuoden aikana vain kerran (2007-2008 talvi) on talven alin lämpötila jäänyt tämän hetkistä selvästi ”leudommaksi”.

Tuo -35,3 °C astetta syntyi erittäin korkean ilmanpaineen vallitessa. Kuhmossa mitattiin merenpintaan ”tuoduksi” ilmanpaineeksi hulppeat 1062 hPa. Näin korkeaa ilmanpainetta ei Suomessa ole ainakaan 2000-luvulla esiintynyt. Ilmamassan lämpötila sen sijaan ei ollut mikään erityisen kylmä. Lämpötila 850 hPa korkeudella oli ”vain” -10 °C tienoilla eli selvästikin tuo voimakkaan korkeapaineen tuoma heikkotuulinen ja selkeä sää johti kylmiin lukemiin.

Taivalkosken lukemalle tulee haastajia alkavalla viikolla kun Siperiasta lähtöisin oleva arktinen ilmamassa on viimein liikkeellä kohti Eurooppaa. Alla olevassa animaatiossa on globaalin GFS mallin näkemys ilmamassan lämpötilasta sunnuntai-iltapäivästä (29.1.) viikoksi eteenpäin. Kannattaa muistaa, että ennusteen loppupäässä ennustettavuus alkaa kärsiä, joten yksityiskohdissa voi olla lopulta eroja.

Ilmamassan lämpötila (850 hPa lämpötila).

Venäjän vahvan korkeapaineen vauhdittamana arktinen ilmamassa (valkoinen paksu viiva, Suomessa käytetyn määritelmän mukaan 850 hPa:n -18 °C lämpötila) on liikkeessä kohti Eurooppaa. Sen myötä lämpötilat ovat reippaassa laskusuunnassa eri puolilla Eurooppaa. Nähtäväksi jää, että kuinka alhaisiin lukemiin eri maissa lopulta päädytään, mutta on hyvinkin mahdollista, että esimerkiksi Itä-Euroopassa useita ihmisiä menehtyy kylmyyteen. Pakkasen purevuus tulee olemaan paikoin -40 asteen kylmemmällä puolella.

Ilmamassa tulee olemaan paikoin harvinaisen kylmää. Alla on ERA-Interim uusanalyyseistä poimittu kylmin ilmamassa viimeisten noin 30 vuoden aikana Euroopan eri kolkissa. Kun sitä verrataan tämänhetkiseen ennusteeseen, ei aivan yhtä kylmiin lukemiin ehkä päästä, joten poikkeuksellisen kylmästä ilmamassa ei tällä kertaa kuitenkaan ole kyse. Silti pirun kylmää ilmaa kuitenkin on tulossa.

Kylmin ilmamassan lämpötila 1979-2011. Data: ERA-Interim

Lumikaaos, mutta minne?

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kylmän purkauksessa on se, kun arktisen kylmä ilmamassa ajautuu sulan Itämeren ylle. Poikkeuksellisen lauhan syksyn ja alkutalven jäljiltä Itämeren pintalämpötila on edelleen selvästi tavanomaista korkeampi.

Itämeren pintalämpötila samanarvonkäyrillä - laatikoissa pitkän ajan keskiarvo. Kuva: Ilmatieteen laitos, jääpalvelu

Sunnuntain 29.1. jääkartasta nähdään, että Pohjois-Itämerellä merivesi on vielä jopa viisiasteista ja Suomenlahdellakin ollaan yli kolmessa asteessa. Nämä ovat karkeasti 1-3 astetta tavanomaisia lukemia korkeampia. Nyt tuon sulan meren ylle on pyrkimässä jopa -25 asteista ilmaa noin 1,5 km korkeudella. Tämä johtaa erittäin suureen lämpötilaeroon, jonka myötä merestä tempautuu suuri määrä lämpöä ja kosteutta ilmaan. Tämä puolestaan johtaa erittäin sankkoihin lumikuuroihin, jotka ajautuvat tuulen johdattamina rannikoille.

Yksi suurimmista kysymyksistä onkin, että mistäpäin tuulee eli minne merellä syntyneet lumikuurot ajautuvat. Lisäksi oleellista on se, että kuinka kauan tilanne pysyy samanlaisena. Suurimmassa vaarassa tällä hetkellä näyttäisi olevan Ruotsin itärannikko ja sen edustan suuret saaret (esim. Gotlanti). Ruotsin rannikko on tässä tilanteessa pisimmän ”pyyhkäisymatkan” alajuoksulla, joten lumikuurot pääsevät muhimaan pisimpään Ruotsin rannikolle saapuessaan. Alla on tilanteesta yksi esimerkki. Kyseessä on hienohilamallilla tehty tutkasimulaatio torstaiksi. Malliajo on otettu sunnuntain 06Z GFS ennusteesta.

Tutkasimulaatio 4km resoluutiolla.

Kun arktinen ilma päätyy Itämeren ylle, on odotettavissa pitkulaisia lumikuurojonoja, jotka voimistuvat alavirtaan nähden pyyhkäisymatkan kasvaessa. Yllä oleva animaatio on vain yksi mahdollinen skenaario, joten yksityiskohtiin tulee vielä muutoksia. Suomen etelärannikko ja Ahvenanmaa ovat riskialueella riippuen lopullisesta tuulen suunnasta. Ruotsissa sen sijaan tilanne näyttää pahemmalta ja lunta voikin paikoin kertyä muutamassa päivässä  useita kymmeniä senttimetrejä. Yli metrin kinokset eivät ole mahdottomia ”otollisimmassa” tilanteessa.

Pyrin tekemään tilannekatsauksen viikon edetessä.

PS. Yhteistä blogitaivaltamme on nyt kestänyt jo kuusi vuotta. Tämän blogin edeltäjä ”Helsingin sää kuvina” (ilmasto.vuodatus.net) aloitti noin kuusi vuotta sitten paukkupakkasten merkeissä.

Leuto ja sateinen joulukuu

Vettä on tullut Helsingissä nyt vuorokauden putkeen, lämpötila kieppuu +4..+5 asteen tienoilla ja jouluun on vajaa viikko.

Paikoin harvinaisen leuto ja poikkeuksellisen sateinen joulukuun alku

Joulukuun alkupuoli on ollut Suomessa hyvin leuto. Viidenteentoista päivään mennessä kulunut joulukuu on ollut Suomessa keskimäärin noin kuusi astetta tavanomaista leudompi. Tämä ei kuitenkaan ole vielä poikkeuksellisen leuto joulukuun aloitus, sillä vastaavanlaisia jaksoja löytyy noin 4-5 kpl viimeisten 50 vuoden ajalta.

Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään ilmaan. Tämän vuoksi kesäisin sademäärät ovat selvästi suurempia kuin talvisin. Koska joulukuu on ollut hyvin leuto, myös sademäärät ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Kuukauden puoliväliin mennessä joillakin Etelä-Suomen havaintoasemilla joulukuun alku on ollut sateisin ainakin 50 vuoteen. Myös esim. Rovaniemellä sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuria.

Viikonloppuna saapui etelästä laaja matalapaineen alue, joka aiheutti mm. Ranskassa tuulituhoja. Tämä matalapaine on jäänyt täyttymään Suomen läheisyyteen ja sen myötä sää on lauantaina ja sunnuntaina ollut laajalti sateista. Lauantain suurin sademäärä mitattiin Helsingin Kumpulassa, jossa vettä kertyi vuorokaudessa noin 22 millimetriä.

Sateita on siis saatu viime päivinä etenkin maan eteläosassa. Viiden vuorokauden sadesumma ylittääkin etelärannikolla yleisesti yli 30 mm.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Kouvolan Anjalassa on sadetta kertynyt 1.12.-17.12. välisenä aikana noin 120 millimetriä kun tyypillinen koko joulukuun sademäärä on noin 60 mm. Eli siellä on kertynyt jo tuplat tavanomaiseen joulukuuhun verrattuna. Suurin Suomessa mitattu joulukuun sadekertymä on vuonna 1974 Pohjankurussa mitattu 159 mm. Tätä menoa tuo ennätys on kyllä vaarassa mennä rikki. Loppukuun aikana on tulossa vielä useampi sadealue, joten useampi kymmenen millimetriä sadetta on vielä hyvinkin mahdollista.

Termisen talven alku viivästyy entisestään etelässä

Kuvapohja: Ilmatieteen laitos

Yllä on väritettynä termisen talven tyypillinen alkamisajankohta. Mustalla viivalla piirsin tilanteen tällä hetkellä olettaen, että viivan pohjois- ja itäpuolella ei enää tule pidempää suojasään putkea. Kuvasta nähdään, että esimerkiksi Etelä-Savossa termisen talven alku on jo noin 1,5 kk myöhässä. Aivan etelässäkin terminen talvi on jo noin kuukauden myöhässä tavanomaisesta.

Joulun lumitilanne

Suurin mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä siihen, että missä vietetään valkea joulu. Jouluaattoon on vajaa viikko, joten nyt voidaan alkaa tekemään ensimmäisiä arvioita asian suhteen.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Yllä on sunnuntaiaamun tilanne lumensyvyyden suhteen. Kartta on hieman repaleinen. Länsi- ja etelärannikolla on laajalti lumetonta kuten myös Kaakkois-Suomessa. Toisaalta alkukuun sankoissa lumikuuroissa kertyi paikoin maan lounaisosiin reippaasti lunta ja niinpä esimerkiksi Hämeenlinnan Pirttikoskella lunta oli sunnuntaina aamulla maassa 13 cm kun taas Jokioisten asemalla muutaman kymmenen kilometrin päässä lunta oli vain sentti. Tämän vuoksi joulun lumensyvyyksistä on vaikea puhua yleisellä tasolla kun paikallisesti voi jo nyt olla suuria eroja. Eli jos ennustettaisiin, että maan eteläosassa tulee yleisesti musta joulu, voi kuitenkin paikkapaikoin vanhoista lumikertymistä olla hyvinkin jäljellä vielä useita senttejä.

Mutta mitä mallit näyttävät alkavan viikon sään puolesta? Matalapaine pörrää vielä Suomen yllä alkuviikollakin. Maan eteläosassa sateet tulevat pääosin vetenä, maan keskiosassa räntänä ja lumena. Näyttää siltä, että viikon puolivälin paikkeilla on sateissa taukoa, mutta lopulta joulun valkeuden määrää myöhään torstaina tai perjantaina lännestä saapuvat sateet.

GFS mallin tuoreimman ajon mukaan sateet alkavat suurelta osin lumena tai räntänä, mutta muuttuvat maan etelä- ja keskiosassa lopulta vedeksi.

Euroopan keskuksen malli tuo kaksi sadealuetta, toisen torstai-iltana ja toisen aattoaamuksi. Ensimmäisessä aallossa ECMWF tuo sateet lähes kauttaaltaan lumena. Aattona saapuvat sateet olisivat etureunaltaan lunta, mutta muuttuisivat lännessä lopulta vedeksi. Maan eteläosassa suurin osa sateista tulisi vetenä.

Tällä hetkellä uskaltaisi ehkä veikata, että Pohjois-Karjalasta kohti Merilappia ulottuvan alueen pohjoispuolella valkea joulu on lähes takuuvarma. Kanta-Hämeestä, Pirkanmaan kautta Keski-Suomeen ulottuu melko todennäköisesti lumisempi kaistale vanhojen lumikertymien vuoksi. Etelä- ja länsirannikolla veikkaus on tällä hetkellä mustan joulun suuntaan. Muualla maan etelä- ja keskiosan sisämaassa saadaankin sitten vielä jännittää miten käy.

Täytyy muistaa, että lämpötilojen nuokkuessa nollan tietämillä voi pienikin matalapaineen/sadealueen reitin muutos saada aikaan suuriakin muutoksia lumensyvyyteen. Niinpä kyllä rannikoillakin valkea joulu on vielä mahdollinen, joskin hieman epätodennäköisempi kuin musta joulu.

Syysmyrsky tuo mukanaan lunta

Pieni, nopeasti syvenevä matalapaine on matkalla Norjan rannikolta Suomen yli kaakkoon. Odotettavissa on reippaasti lunta paikoin maan keskiosiin sekä myrskytuulia merialueille.

Runsas lumisade vaikeuttaa ajokeliä huomattavasti

Lumisade alkaa Pohjanmaan maakunnissa (P-Pohjanmaalla jää vähäiseksi) varhain torstai-aamuna. Rankinta lumisade on aamun ja aamupäivän aikana Pohjanmaan maakunnissa sekä Keski-Suomen maakunnan pohjoisosissa. Lunta saattaa kertyä useita senttejä tunnissa ja kokonaismääräksi saattaa muodostua 15-20 cm lumikerros paikoitellen. Päivän aikana voimistuva tuuli vaikeuttaa ajokeliä entisestään. Ajokeli onkin erittäin huono päivän mittaan.

Yllä on GFS-mallin sade-animaatio perjantai-iltapäivään saakka (animaation saa isommaksi sitä klikkaamalla). Kuten tästä malliajosta nähdään, sade on aluksi silkkaa vettä maan etelä-osassa. Matalapaineen pohjoispuolella kylmää ilmaa virtaa pohjoisesta, joka pitää lämpötilat tarpeeksi alhaalla, että märkää lunta tulee etenkin maan keskivaiheilla aamun ja iltapäivän aikana. Iltaa kohti matalapaineen liikkuessa kaakkoon kylmää ilmaa virtaa myös etelämmäksi. Tuolloin sade muuttuu paikoin lumeksi ja rännäksi etelärannikkoa myöten. Lumikertymät ovat tosin jäämässä etelässä alhaisempiin lukemiin. Kuitenkin muutamia senttejä voi etelärannikon tuntumaankin jäädä maahan. Perjantain vastaisena yönä tienpinnat jäätyvät helposti, joten aamuliikenteessä tulee olla varovainen.

Yllä on GFS-mallin arviota lumisateiden vaikutuksesta. Kyseessä ei ole varsinainen lumen syvyys, mutta karkeasti ottaen sitä voidaan käyttää tähän tarkoitukseen (riippuu mm. onko kyseessä pakkaslunta vaiko märkää lunta jne.). Suurimmat lumikertymät osuisivat siis maan keskiosiin.

Merellä kovaa myrskyä

Matalapaine voimistaa tuulia kaikilla merialueilla, erityisesti Selkämerellä. Painegradientti (ilmanpaineen samanarvonkäyrien tiheys) on suurimmillaan matalapaineen takaosissa liikesuuntaan nähden. Näillä paikkeilla esiintyykin kovimmat tuulet.

Tuuli yltyy myrskylukemiin todennäköisesti jo aamun aikana. Numeeristen mallien välillä on viime ajoissa ollut tarjolla 22-29 m/s keskituulia Selkämerelle. Tilanteen muuttaa mielenkiintoisaksi lämmin meri ja matalapaineen reitti. Lämmin meri voi tähän aikaan vuodesta yllättää monellakin tapaa ja voimistaa painegradienttia länsirannikon läheisyydessä. missä okluusion häntä sijaitsee. Onkin syytä seurata tilannetta tarkoin torstain aikana. Vaikka todennäköisimmin keskituulet jäävät merellä ylimmillään 24-26 m/s luokkaan, ei muutamille asemille paukahtava 27-28 m/s keskituuli olisi mikään hirvittävä yllätys. Lusikkansa soppaan saattaa iskeä ns. isallobaarinen ageostrofinen tuuli, joka on seurausta pienellä alueella tapahtuvista suurista ilmanpaineen laskuista ja nousuista. Vaikka tämän isallobaarisen tuulen suunta ei ole sieltä suosiollisemmasta päästä, voi sillä paikoin olla vaikutusta maan lounaisosissa tuulia voimistavana tekijänä.

Maalla puuskamaksimit vielä pieni arvoitus

Maa-alueilla puuskien ennustamisessa on myös epävarmuuksia. Numeeristen mallien perusteella voimakkain alatroposfäärin suihkuvirtaus melkolailla osuu yksiin matalapaineen jälkipuolella olevan okluusiorintaman hännän kanssa.

Yllä on GFS-mallin tulkinta korkeimmasta tuulen nopeudesta alimmassa n. 1,5 km kerroksessa myöhään torstai-iltana. Voimakas alatroposfäärin suihkuvirtaus puhaltaa hieman yli kilometrin korkeudella ja sen yhteydessä tuulen nopeudet ovat mallista riippuen 25-32 m/s. Tuulituhojen kannalta tuleekin selvittää, missä määrin ylempien kerrosten tuulia pystyy sekoittumaan maanpintaan saakka.

Kuvassa on malliennuste Lahteen samalle ajanhetkelle kuin edeltävässä kuvassa. Menemättä liikaa yksityiskohtiin voidaan nähdä oikeassa reunassa olevista tuulinuolista, että kovimmat tuulet sijaitsevat noin 900-800 hPa korkeudella eli karkeasti ottaen 1000-2000 metrin korkeudella. Vihreä kastepisteen käyrä ja punainen lämpötilan käyrä ovat hyvin lähekkäin yli 6 km saakka. Tämä tarkoittaa hyvin kosteaa, pilvistä ja satavaa säätä, joka ei suosi suuria liikemäärän pystymuutoksia. Niinpä 1000-2000 metrin korkeudella olevat tuulet eivät pääse kunnolla sekoittumaan stabiilin ilman vuoksi pintaan saakka.

Osa numeerisista malleista on tosin ennakoinut, että alatroposfäärin suihkuvirtaus vaikuttaisi välillä alueella, joka olisi suosiollisempi ilman sekoittumiselle ja täten kovemmille puuskille. Tämän hetkisen näkemyksen mukaan puuskat ovat maan eteläosissa ylimmillään noin 20 m/s. Kuitenkin länsirannikolla ja maan lounaisosissa sekä muualla suurten vesistöjen läheisyydessä puuskat saattavat yltää parhaimmillaan 25 m/s luokkaan. Mikäli näin käy, ovat tuulivahingot jo selviö. Maa ei luonnollisesti ole vielä roudassa ja osassa puista on vielä lehdet tallella. Lisäksi kesän rajuilmojen heikentämiä puita esiintyy vielä paikkapaikoin, joten nämä olosuhteet huomioon ottaen, tuulivahinkoja tulee ainakin paikoin esiintymään. Sähkökatkoksiin tuleekin varautua Kokkola-Jyväskylä-Savonlinna-linjan eteläpuolella.

Kovimmat tuulet maa-alueilla osuvat lännessä iltapäivään ja alkuiltaan, maan eteläosissa iltaan ja yöhön. Perjantaina aamulla kovimmat tuulet ovat jo Suomen rajojen ulkopuolella. Päivitän tilannetta mahdollisuuksien mukaan twitteriin torstain aikana.

Eli tuulivahingoilta tuskin vältytään kokonaan torstaina. Lämpimän meren vaikutus painegradienttiin matalapaineen jälkipuolella saattaa voimistaa tuulia ennakoitua kovemmiksi. Lisäksi on olemassa pieniä viitteitä matalan konvektion mahdollisuudesta maan lounaisosissa lähinnä rannikon läheisyydessä. Paikalliset, voimakkaat kuurot voivat helpostikin lisätä tuulituhojen riskiä näillä alueilla. Laajemmalla alueella on seurattava missä määrin tuulisin alue pysyy tai ei pysy okluusiorintaman suojissa. Kaiken kaikkiaan melko voimakkaasta syysmyrskystä on kyse. Vaikka laajemmalti maa-alueilla ei vielä ole selkeitä viitteitä pahemmasta tuulituhojen riskistä, on epävarmuustekijöiden takia niihin kuitenkin varauduttava.

%d bloggers like this: