Sanastoa

Adiabaattisuus

Melko monimutkainen käsite, mutta tärkeä sellainen. Lyhyesti sanottuna adiabaattisuus kuvaa sitä, että jokin ilmapaketti ei saa tai siitä ei karkaa lämpöä. Kaikki lämpötilan muutokset johtuvat siis paineen muutoksista. Eli teoriassa jos ilma nousee ylöspäin eikä sen ja ympäristön välillä tapahdu lämmön vaihtoa, ilmapaketti viilenee. Jos taas ilmapaketti laskee ylhäältä alas adiabaattisesti, se lämpenee.

Kuiva-adiabaatti (lämpötilavähete) = Jos ilma ei ole kyllästystilassa ja ilma on hyvin sekoittunutta, lämpötila laskee ylöspäin mentässä noin 9,8 astetta per kilometri. Näin käy esimerkiksi kesäisin kun aurinko lämmittää maanpintaa voimakkaasti. Jos siis ilmapaketti lähtee pinnasta ylöspäin, se noudattaa tätä kuiva-adiabaattia eli paketin lämpötila voidaan tietää esim. kilometrin korkeudella.

Kostea-adiabaatti (lämpötilavähete) = Jos ilma on kyllästystilassa, lämpötila laskee ylöspäin mentässä vähemmän, keskimäärin noin 5-6 astetta per kilometri. Kyllästystilassa vesihöyryyn sitoutunutta lämpöä vapautuu ympäristöön, jolloin lämpötilan lasku ylöspäin mentäessä pienenee.

Advektio

Tarkoittaa jonkin suureen määrän muuttumista kun sitä virtaa lisää tai poistuu tietyllä alueella. Esimerkiksi lämmin advektio Etelä-Suomessa tarkoittaa, että alueelle virtaa lämpimämpää ilmamassaa.

Alatroposfäärin suihkuvirtaus

Alue, jossa tuulen nopeus on ympäristöään suurempi. Vaatimuksena onkin, että tuulen nopeus suihkuvirtauksen ala- ja yläpuolella on selkeästi pienempi kuin itse suihkuvirtauksessa. Voi tehokkaasti tuoda alueelle lämpöä ja kosteutta sekä lisätä alatroposfäärin tuuliväännettä.

CAPE (convective available potential energy)

Yleisin ukkosten ennustamisessa käytetty suure. Kuvaa siis konvektion käytettävissä olevaa energiaa. Laskennassa huomioidaan tietystä kerroksesta ponnistavan ilmapaketin lämpötila ja kosteus ja tätä nostamalla verrataan paketin lämpötilaa ympäröivän ilman lämpötilaan. Teoriassa mitä suurempi CAPE, sitä suurempi nopeus ukkosen nousuvirtauksella voi olla.

CIN (convective inhibition)

Kertoo syvän konvektion (ukkosia) estävä tulpan energiasta. Tulppana toimii ylempänä esiintyvä lämmin kerros ilmaa, josta alempaa ponnistava konvektio ei pääse läpi. Mitä suurempi CIN (negatiiviset arvot), sitä enemmän tarvitaan energiaa, että tulppa murtuu. Esimerkiksi lisääntyvä kosteus, nouseva lämpötila tai laaja-alainen nousuliike murentavat tulpan voimakkuutta.

Divergenssi

Ilman (tai jonkin suureen) hajaantumista.  Konvergenssin vastakohta.

Frontogeneesi

Tarkoittaa, että alueella on rintaman muodostumista tai vahvistumista, eli lämpötilagradientti (lämpötilaero) kasvaa suhteessa alueen kokoon.

Frontolyysi

Tarkoittaa rintaman heikkenemistä kun lämpötilaero rintaman molemmin puolin heikkenee.

Föhntuuli

Voimakas tuuli, joka tuo kosteaa ilmaa kohti vuoristoa johtaa tiivistymiseen ja sateeseen vuoristojen tuulenpuoleisella sivustalla. Toisella puolella vuoristoa vallitsee puolestaan kuiva laskutuuli (Föhn), joka nostaa lämpötilaa korkeammalle kuin ilman vuoristoa. Liittyy adiabaattisuuteen.

Geopotentiaalikorkeus

Käytetään kuvaamaan tietyn painepinnan korkeutta (esim. 850 hPa geopotentiaalikorkeus voi olla karkeasti 1200-1600 gpdm välillä). Geopotentiaalikorkeus on periaatteessa lähellä korkeutta merenpinnasta.

Geostrofinen tuuli

Paine-eron ja coriolisvoiman ollessa tasapainossa puhaltaa geostrofinen tuuli mikäli kitkaa ei oteta huomioon. Ilmakehän rajakerroksen yläpuolella voidaankin sanoa, että tuuli on geostrofista.

Hyökytulva (Engl. storm surge)

Voimakkaisiin (trooppisiin) myrskyihin liittyvä veden melko äkillinen nousu tuulen sekä alhaisemman ilmanpaineen johdosta.

Ilmamassa

Lämpötila 2 metrin korkeudella voi vaihdella suuresti, vaikka ilmamassa saman paikan yllä pysyy samana. Mitattavaan lämpötilaan vaikuttaa mm. pilvisyys, sateet, tuuli, alustan tyyppi, vuorokauden- tai vuodenaika jne. Niinpä 2 metrin lämpötila ei kerro minkälainen ilmamassa on tarkasteltavan alueen päällä. Yleensä ilmamassan lämpötilaa kuvataan 850 hPa lämpötilalla, eli mikä lämpötila vallitsee noin 1,5 kilometrin korkeudella jossa ilmanpaine on 850 hPa. Näin korkealla alustan vaikutus on niin vähäinen, että lämpötila ei enää muutu yllä kuvattujen tekijöiden vaikutuksesta. Ilmamassa on käytännöllinen esimerkiksi ennustettaessa helteitä. Suomessa on havaittu, että keskikesällä aurinkoisessa säässä 2 metrin lämpötila voi kohota hellelukemiin mikäli 850 hPa lämpötila on noin +8 C.

Ilmapaketti

Kuvitteellinen paketti ilmaa, jota voidaan käyttää apuna kuvailtaessa ilman käyttäytymistä esimerkiksi nousuvirtauksissa. Oletuksena on, että paketin sisältämä ilma ei sekoitu ympäristöön.

Ilmasto

Kuvaa sään pitkän ajan keskiarvoa. Yleensä käytetään 30 vuoden ajanjaksoja, jolloin mukaan mahtuu kirjava joukko erilaisia vuosia, sekä kylmiä, että lämpimiä ja ”tavallisia”.

Inversio

Tyypillisesti troposfäärissä lämpötila laskee ylöspäin mentäessä. Tietyissä oloissa lämpötila voi kuitenkin nousta ylöspäin mentäessä. Esimerkiksi öisin kun maanpinta viilenee säteilyjäähtymisen vuoksi, voi lämpötila olla 2 metrin korkeudella alempi kuin esimerkiksi 100 m korkeudella.

Jarruuntumisalue

Alue ylätroposfäärin suihkuvirtausytimestä (kohdasta, jossa kaikkein suurin tuulen nopeus) alavirtaan. Vasemmanpuoleisella jarruuntumisalueella nousuliikettä, joka edesauttaa matalapainekehitystä ja mahdollisesti auttaa ukkosten syntymistä.

Kaarikaiku (engl. bow echo)

Nauhamainen ukkosjärjestelmä, jossa keskiosa pullistuu liikesuuntaan nähden ulos. Kaarikaikuihin saattaa liittyä voimakkaita ukkospuuskia, etenkin pullistuman kohdalla.

Kiihdytysalue (suihkuvirtauksen)

Alue ylätroposfäärin suihkuvirtausytimestä (kohdasta, jossa kaikkein suurin tuulin nopeus) ylävirtaan. Oikea kiihdytysalue edesauttaa matalapainekehitystä ja mahdollisesti ukkosten syntymistä.

Kohokonvektio (elevated convection)

Ukkoset (syvä konvektio) voivat ponnistaa maanpinnasta, jolloin ne keräävät sieltä lämpöä ja kosteutta. Mikäli pinnan läheinen kerros on kuiva ja/tai stabiili, voi konvektio käynnistyä rajakerroksen yläpuolelta (esim. yli kilometrin korkeudelta). Tyypillistä yöaikaan, jolloin pintakerros on viilentynyt tai lämpimän rintaman yhteydessä.

Konvektio (syvä)

Ilmiö, jossa nousuliikkeeseen lähtenyt ilmapaketti jatkaa nousemistaan koska se on ympäristöään lämpimämpi tiivistymisen johdosta.

Konvergenssi

Ilman kasaantumista alueelle. Divergenssin vastakohta.

Koukkukaiku

Supersolu-ukkoseen mahdollisesti liittyvä koukun muotoinen tutkakaiku. Liittyy supersolun pyörivään liikkeeseen. Kaiun päässä tyypillisesti tornadon esiintymispaikka.

Kylmän ilman patja

Sade- tai ukkoskuurojen laskuvirtauksista johtuva kylmemmän ilman alue juuri maanpinnan yläpuolella.

Laskuvirtaus

Sade- tai ukkoskuuroissa esiintyvä mahdollisesti hyvinkin nopea laskuliike haihtumisen ja/tai sulamisen johdosta. Liittyy usein sateeseen.

LCL-taso

Korkeus, johon ilmapaketin täytyy nousta, jotta siinä oleva vesihöyry tiivistyy pilveksi. Kuvaa yleensä pilven alarajan korkeutta.

Lifted-indeksi

Yksi ukkosia ennustettaessa käytettävä parametri. Laskee lämpötilaeron esim. 500 hPa korkeudella (n. 5500 m) pinnasta adiabaattisesti nostetun ilmapaketin ja ympäristön välillä. Mikäli ympäristö on viileämpi kuin alempaa nostettu ilmapaketti, on LI negatiivinen ja tämä viittaa epävakaaseen ilmakehään ja mahdollisesti ukkosiin.

Luotaus

Radiolähettimellä ja antureilla tehtävä toimitus, jossa saadaan troposfäärin lämpötilan, kastepisteen ja tuulen nopeuden pystyprofiili.

Lämpötilavähete

Lämpötilan muuttuminen pystysuunnassa korkeuden suhteen. Esimerkiksi -6 astetta/km ylöspäin mentäessä.

Maatuuli

Auringon laskettua rannikkokaistaleen mantereen puoleinen ilma alkaa jäähtyä. Jos se viilenee kylmemmäksi kuin ilma meren yllä, alkaa ilma virrata maalta kohti merta. Merituulen vastakohta.

Matalapaineen aalto

Kehittymässä oleva matalapaine, jossa erilämpöiset ilmamassat muodostavat ylhäältä katsottuna ”aallon”.

MCS (Mesomittakaavan konvektiivinen järjestelmä)

Järjestäytynyt ukkoskuurorypäs. Klassinen MCS sisältää etureunassa voimakasta syvää konvektiota, rankkaa sadetta, mahdollisesti rakeita ja mahdollisesti ukkospuuskia. Tätä etureunaa seuraa tasaisemman sateen alue, jossa sade voi vielä olla runsasta ja salamointia esiintyä.

Meridionaalinen virtaus

Pohjois-etelä-suuntainen ilmavirtaus. Zonaalisen vastakohta.

Merituuli

Korkeapainetilanteessa keväällä ja alkukesästä esiintyvä ilmiö, jossa maanpinta on selvästi lämpimämpi kuin viereinen viileä meri. Kun aurinko alkaa lämmittää maata aamupäivällä merituuli alkaa viriämään eli tuuli virtaa mereltä mantereelle tuoden mukanaan viileää ilmaa. Maatuulen vastakohta.

Mesokorkea

Mesoskaalan korkeapaine, joka voi johtua esimerkiksi ukkoskuuroalueen laskuvirtauksesta, jossa kylmä, raskas ilma laskee maata kohti.

Mesomatala

Mesoskaalan matalapaine. Syntyy syksyisin esimerkiksi lämpimien merialueiden ylle joita ympäröi viileä manner. Lisäksi voimakkaan mesomittakaavan konvektiivisen järjestelmän sisään ja/tai etupuolelle voi syntyä heikko mesomatala.

Mesoskaala

Pienemmät ilmiöt kuin synoptisen skaalan ilmiöt, mutta isompia kuin mikroskaala. Karkeasti ottaen 2-2000 km kokoiset ilmiöt.

Mesosykloni

Supersolu-ukkosen syvä ja pyörivä nousuvirtaus.

Mikropurkaus

Halkaisijaltaan enintään 4 km leveä ukkoskuuron laskuvirtaus. Yhdenlainen syöksyvirtaus.

NAO (engl. North Atlantic Oscillation)

NAO-indeksi kuvaa Islannin matalapaineen ja Azorien korkeapaineen eroa. Mitä voimakkaampia nämä systeemit ovat, sitä suurempi on NAO-indeksi. Jos taas toinen tai molemmat ovat heikkoja, on indeksi negatiivisella. Käytännössä jos indeksi on talvella selvästi positiivinen, on länsivirtaus Atlantilta todennäköisesti tavanomaista voimakkaampaa. Tällöin lännestä tulee jatkuvalla syötöllä matalapaineita ja lauhaa sekä kosteaa ilmaa. Jos indeksi on negatiivisella, ei länsivirtaus ole yhtä voimakas ja tällöin ilmavirtaus voi käydä Skandinaviaan myös mantereen puolelta tuoden mukanaan kylmää ja kuivaa ilmaa.

Nousuvirtaus

Ukkospilveä ylläpitävä virtaus, jossa lämpöä ja kosteutta nousee ylöspäin. Tuulen pystynopeudet voivat voimakkaissa tapauksissa olla jopa useita kymmeniä metrejä sekunnissa.

Numeerinen malli

Matemaattisiin yhtälöihin perustuva malli, joka meteorologisessa mielessä pyrkii kuvaamaan ilmakehän fysikaalisia muutoksia ajan suhteen.

Ohjaava taso (engl. steering level)

Ukkossoluja ”ohjaava taso” kertoo mihin päin solujen voidaan olettaa matkaavan. Joissakin yhteyksissä käytetty 700 hPa tuulia (noin 3 kilometrin korkeudella).

Polaarimatala

Korkeilla leveysasteilla yleensä talvisin esiintyvä mesoskaalan matalapaine, joka tietyin osin voi muistuttaa hieman trooppista myrskyä. Polaarimatalaan liittyy usein voimakkaita lumikuuroja ja voimakkaita tuulia. Saa voimansa lämpimän meren ja kylmän ilman erosta. Heikkenee mantereelle saapuessaan.

Puuskarintama

Yleensä ukkosen laskuvirtauksen osuessa maahan sen etureunaan muodostuu puuskarintama. Laskuvirtauksen tuoma kylmä, raskas ilma puskee lämpimän ja harvemman ilman läpi pienimuotoisen kylmän rintaman tavoin. Tarpeeksi voimakas puuskarintama voi aiheuttaa tuulituhoja sekä käynnistää etureunassa uusia ukkossoluja kun lämmin ilma pakotetaan nousuliikkeeseen.

Pyörteisyys

Vaikea kuvailla, mutta nimensä mukaisesti liittyy ilman pyörimisliikkeeseen. Voidaan ajatella, että pyörteisyyden määrä riippuu siitä, kuinka suurta pyöriminen on tietyn alueen suhteen. Pohjoisella pallonpuoliskolla matalapaineissa esiintyy (positiivista) syklonaalista pyörteisyyttä kun taas korkeapaineissa (negatiivista) antisyklonaalista pyörteisyyttä. Karkea käytännön esimerkki: ylätroposfäärin matalapaineessa on syklonaalista pyörteisyyttä. Kun tämä pyörteisyys liikkuu virtauksen mukana tietyille alueelle, esiintyy tällä alueella positiivista pyörteisyysadvektiota (yläkorkeasta alavirtaan päinvastoin negatiivista pyörteisyysadvektiota). Positiivinen pyörteisyysadvektio johtaa nousuliikkeeseen, mahdollisesti pintamatalapaineen voimistumiseen ja sateisiin. Negatiivinen pyörteisyysadvektio puolestaan johtaa laskevaan liikkeeseen ja mahdollisesti pilvien hälvenemiseen sekä pintakorkeapaineen muodostumiseen.

Rajakerros

Troposfäärin alin kerros, jossa maanpinta (tai meripinta) vaikuttaa yllä olevaan ilmaan. Talvella voi olla vain muutaman kymmenen tai sadan metrin korkuinen, mutta kesällä voi yltää jopa 2000 metriin. Tämän kerroksen yläpuolella on ns. vapaa ilmakehä, jossa pinnan vaikutus on lähes olematonta.

Rannikkokonvergenssi

Rannikoilla esiintyvä ilman kasaantuminen alatroposfäärissä. Johtuu eri pintojen rosoisuuseroista ja tuulen suunnasta. Esimerkiksi etelärannikolla voimakkaimmillaan kaakon/idän suunnalta puhaltavien tuulien aikaan.

Resoluutio

Esimerkiksi tietokonemallin resoluutio tai erotuskyky, joka kertoo laskentapisteiden etäisyyden toisistaan.

Sola

”Venynyt” alue, jossa ympäristöään matalampi paine. Matalapaineen solassa ei ole suljettua sirkulaatiota. Mikäli sola erottaa kaksi ilmamassaa toisistaan, puhutaan rintamista.

SPC

Storm Prediction Center, yksi Yhdysvaltain ilmatieteen laitoksen osahaara, joka vastaa vaarallisten sääilmiöiden varoituksista.

Subsidenssi

Kuvaa laskevaa liikettä. Esimerkiksi korkeapaineissa esiintyy laaja-alaista heikkoa subsidenssia eli laskevaa liikettä.

Suihkuvirtaus

Ympäristöään kovempien tuulien kaistale ilmakehässä. Syntyvät tyypillisesti horisontaalisten lämpötilaerojen vuoksi ja täten erottavat erilaiset ilmamassat toisistaan. Esimerkiksi polaarisuihkuvirtaus erottaa pohjoisen polaari-ilmamassan ja eteläisemmän keskileveysasteiden ilmamassan.

Sulkukorkeapaine

Paikalleen jäävä korkeapaine, jota matalapaineet kiertää. Kesällä tällaisen jämähtäminen paikalleen tuo aurinkoista ja lämmintä säätä pitkäksi aikaa, jolloin sään hyvä ennustettavuus voi kasvaa jopa yli viikkoon.

Supersolu

Yksittäinen ukkossolu, jossa esiintyy voimakas, syvä ja pitkään vaikuttava pyörivä nousuvirtaus. Voi saada aikaan suuria rakeita, voimakkaita ukkospuuskia ja tornadoja.

Suppilopilvi

Trombin esiaste. Ei ulotu maahan tai veteen saakka.

Syöksyvirtaus

Ukkoskuurosta maahan iskevä voimakas laskuvirtaus, jonka tuulet voivat aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi puustolle.

Terminen kevät/kesä/syksy/talvi

Vuorokauden keskilämpötilaan perustuva määritelmä vuodenajasta. Jos vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi (noin viikon) rajan ylä- tai alapuolella, voidaan sanoa vuodenajan vaihtuneen meteorologisessa mielessä. (Kevät =0-10 C, kesä = yli +10C, syksy = 0-10 C, talvi= alle 0 C)

Tornado/Trombi

Yleensä ukkossoluun liittyvä näkyvä pyörre, joka ulottuu pilven alaosasta maa- tai vesipintaan saakka.

Trooppinen aalto

Tropiikissa esiintyviä, yleensä pohjois-etelä-suuntaisia heikkoja matalapaineen alueita. Aaltoihin liittyy usein hajanaisia ukkosia. Yleinen trooppisten hirmumyrskyjen esiaste.

Trooppinen matalapaine

Tropiikissa tai subtropiikissa esiintyvä konvektiivinen säähäiriö, jossa esiintyy suljettu sirkulaatio pinnassa ja tuulet alle 17 m/s.

Trooppinen myrsky

Sama kuin trooppinen matalapaine, mutta keskituulen nopeus 17-32 m/s.

Trooppinen hirmumyrsky

Sama kuin trooppinen myrsky, mutta keskituuli yli 32 m/s.

Tropopaussi

Raja, jossa troposfääri muuttuu stratosfääriksi. Keskimäärin noin 17 kilometrin korkeudella, mutta Suomessa yleensä 10 km molemmin puolin. Tropopaussissa esiintyy inversio eli lämpötila alkaa nousta ylöspäin mentäessä.

Troposfääri

Maapallon ilmakehän alin osa. Kerros, jossa sääilmiöt esiintyvät. Loppuu tropopausiin.

Tulppainversio (kts. inversio)

Syvän konvektion käynnistymisen estävä tulppa, josta ilmapaketit eivät pääse läpi.

Tuuliväänne

Tuulen suunnan ja/tai nopeuden muutos (yleensä) pystysuunnassa. Suuri tuuliväänne pystysuunnassa suosii voimakkaita ukkosia, mikäli ilmakehä on tarpeeksi epävakaa.

Vesipatsas

Vesialustan yllä esiintyvä trombi.

Zonaalinen virtaus

Länsi-itä-suuntainen ilmavirtaus. Meridionaalisen vastakohta.

%d bloggers like this: