Arkisto

Posts Tagged ‘syöksyvirtaus’

Asta II

Kesän kovimmat ukkoset riehuivat la-illan ja ma-illan välisenä aikana. Samalla kesän salamatilastot ampaisivat kertaheitolla monta pykälää ylöspäin.

Salamatilastot ”kaunistuivat”

Ukkoskesästä näytti tulevan ”umpisurkea” ja vielä ennen viikonloppua salamatilastot näyttivät lähes poikkeuksellisen vähäisiltä. Viikonloppu korjasi tilastoja huomattavasti, mutta silti salamamäärissä kesä on vielä alle keskiarvon.

Kuvat: Ilmatieteen laitos
Värit perustuvat salamaniskun ajankohtaan (UTC).

Noin kahdessa vuorokaudessa Suomessa paikannettiin hulppeat 35 000 maasalamaa eli selvästi enemmän kuin aiemmin kesällä yhteensä. Ensimmäinen voimakas ukkonen saapui la-su välisenä yönä lounaasta, josta alue laajeni kattamaan suuren osan maan etelä- ja keskiosaa länsipainotteisesti. Yön ja aamun ukkoset olivat ns. kohokonvektiota eli ukkoset saivat energiansa ilmakehän ylemmistä kerroksista, ei maanpinnan läheltä. Yöluotauksen perusteella ukkoset imaisivat lämpöä ja kosteutta noin 1,5-2 km korkeudelta.

Myöhemmin iltapäivällä kehittyi suunnilleen Kokkola-Tampere linjasta koilliseen voimakkaita ukkoskuuroja, jotka saivat energiansa maanpinnan läheltä. Yleisesti ottaen pinnasta ponnistavat ukkoset ovat etenkin tuulisuudeltaan voimakkaampia kuin ns. kohokonvektio. Useista soluista saattoi sataa myös melko isoja rakeita, vaikka nollaraja oli lämpimästä ilmamassasta johtuen lähes 4 km korkeudella. Iltapäivällä tehty Jokioisten luotaus antoi yhden hulppeimmista ukkosluotauksista mitä Suomessa on tehty. Energiamäärä pinnasta ponnistavalle konvektiolle oli jopa 2300 J/kg eikä konvektion estävää tulppaa ollut käytännössä lainkaan. Niinpä syy miksi Jokioisten seudulla luotaus ei realisoitunut voimakkaisiin ukkoskuuroihin löytyy ilmeisesti käynnistävän tekijän puutteesta eli alueella ei ollut mitään pakotetta, mikä olisi saanut ukkoskuurokehityksen käynnistymään.

Sunnuntaina illalla tehty Jyväskylän luotaus näytti niin ikään hyvin suuria energiamääriä. Pintapaketille käytettävissä oleva potentiaalienergia oli hieman alle 1900 J/kg, mutta luotauksesta löytyi syvän kostean konvektion ehkäisevä kerros (alla olevassa kuvassa oleva sininen alue). Eli Jyväskylässä oli kohtalainen, 29 J/kg, määrä tulppaa. Jos joku joskus ihmettelee, että miksi ukkoset jäivät tulematta, niin tässä ihan esimerkkinä, että kuinka pienestä tilanne voi joskus olla kiinni. Muokkaamalla luotauksen pintalämpötilaa kahdella asteella lämpimämpään, häviää tuo esto lähes tyystin ja ukkoskuuroilla olisi huomattavasti helpompi työ nousta taivaalle. Eli tässä tapauksessa kahden asteen lämpeneminen olisi merkinnyt jo paljon tai sitten olisi tarvittu tarpeeksi voimakas pakote, joka olisi runnonut pinnassa olevat ilmapaketit tuon konvektiivisen eston läpi. Tällainen pakote voisi olla esimerkiksi säärintama, joka nostaa ilmaa ylöspäin. Tässä näin välipalana ukkosennustamisen hankaluutta.

Jyväskylän iltaluotaus 29.7.2012. Yllä alkuperäinen luotaus, alla modifioitu luotaus, jossa pintalämpötilaa on nostettu kaksi astetta. Punainen alue on positiivisen CAPE:n kerros ja sininen negatiivisen.

Asta II

Tasan kaksi vuotta alkuperäisen Asta-rajuilman jälkeen saapui jälleen voimakas mesoskaalan konvektiivinen järjestelmä Suomeen yön tunteina. Kyseinen ukkosalue muodostui jo kaukana Liettuan ja Puolan tienoilla päivän aikana. Siitä se saapui Lounais-Suomeen ja jatkoi matkaansa pohjoiseen viimein heikentyen maan keskiosassa. Alla on tutka-animaatio kyseisestä ukkosjärjestelmästä. Välillä ukkonen näyttäisi tutkan mukaan heikkenevän, mutta kyseessä on vain ns. attenuaatio, jossa Korppoon tutkan lähellä olevat rakeet ja erittäin runsas sade estävät kauempana olevien kohteiden ”mittaamisen”. Eli jos tällaista ilmiötä näkee kesäisten kuurosateiden yhteydessä, on syynä yleensä pilvessä olevat rakeet.

Kuvat: Ilmatieteen laitos

Salamointi tässä järjestelmässä oli hurjaa luokkaa. Pahimmilla alueilla maahan iskeneitä salamoita oli keskimäärin yksi jokaista neliökilometriä kohti. Kannattaa muistaa, että yleensä maasalamoita eli maahan (tai veteen) iskeneitä salamoita on selvästi vähemmän kuin pilvisalamoita. Pilvisalamoita saattaa olla joissain tapauksissa 2-3 kertaa enemmän kuin maahan iskeneitä vastineita. Niinpä kovimmista tapauksissa salamointi on käytännössä lähes jatkuvaa välkettä. Alla on järjestelmän MAAsalamointia sen saapuessa maan Lounais-osaan. Animaatiossa on merkitty kohta, jonne meikäläinen porhalsi kuvailemaan.

Kuvat: Ilmatieteen laitos

Kyseinen salamanäytös oli hienoin Suomessa näkemäni. Paimion pellolla salamointia näkyi lähes jatkuvana noin kolmen tunnin ajan, joista noin kaksi tuntia lähes päällä. Valokuvia tuli otettua hieman yli 1000, joista noin 200:ssa näkyi salaman purkauskanava. Alla muutama otos:

Kuva: Pauli Jokinen

Kuva: Pauli Jokinen

Ukkosen voimakkaimman vaiheen saapuessa oli välkehdinnän välistä nähtävissä myös vyörypilvi, joka valaistui salamoiden myötä. Itse vyörypilven jälkeen rankkasateen ollessa päällä esiintyi alueella kaksi erillistä syöksyvirtausta, joissa mututuntumalta tuulen nopeus oli puuskissa 15-20 m/s. Havaintoasemilla kovin mitattu puuska maa-alueilla oli juuri tuo 20 m/s (merellä 24 m/s). Kuulemma lähistöllä kaatui joitakin puita, vaikka niihin en pimeässä törmännyt.

Kuva: Pauli Jokinen

Lisää kuvia voi käydä vilkuilemassa täältä.

Neljän minuutin videokooste pitäisi näkyä alla, mutta jos ei, niin se löytyypi YouTubesta.

Mainokset

Meteorologisia mutinoita

Menneenä kesänä sää oli otsikoissa tiuhaan tahtiin. Ennätykselliset lämpötilat ja harvinaiset rajuilmat johtivat lukuisiin uutisiin ja juttuihin mediassa sekä perinteisempiin kahvikeskusteluihin kansan keskuudessa. Näin säähän hurahtaneena oli hienoa seurata päivittäin, että säästä puhutaan. Välillä kuitenkin mentiin hieman hakoteille.

Sää jaksaa puhuttaa aina ja se tuntuu olevan lähes kaikkien suomalaisten pienoinen harrastus, ainakin small-talkia on aiheesta helppo vääntää. Monet ottavat sään myös varsin vakavasti ja omaavat voimakkaita mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Kaikenlaiseen olen jo lyhyen ”uran” aikana ehtinyt törmätä ja ajattelinkin hieman käydä läpi säähän liittyviä asioita ja mielipiteitä näin meteorologin silmin.

Media on nykyään erittäin merkittävässä roolissa suuren kansan ja meteorologien välissä. Ihmiset saavat säätietonsa esimerkiksi television sääennusteista, iltapäivälehtien lööpeistä, internetin paikkaennusteista ja radion säätiedotuksista. Osa näistä tulee suoraan meteorologin tai muun sää/ilmastoasiantuntijan tarkoittamassa alkuperäisessä muodossa (esim. radion säätiedotukset), osassa jokin välikäsi purkaa/muokkaa/poimii alkuperäisestä lähteestä osia joista sitten tehdään esimerkiksi uutinen tai lööppi. Joskus nämä prosessit toimivat hyvin, joskus ei niin hyvin. Monet tekijät vaikuttavat tämän prosessin laatuun. Joskus meissä meteorologeissa on vikaa kun emme pysty muuttamaan monimutkaisempia kokonaisuuksia helposti ymmärrettävään muotoon ja kertomaan asioista ”kansantajuisesti”. Joskus parannettavaa löytyy näissä ”välikäsissä”, jotka muokkaavat liian rajusti alkuperäistä viestiä niin, että siitä katoaa juuri se itse eli alkuperäinen viesti.

Seuraavaan olen koonnut joitakin asioita, jotka ovat meteorologin korvia vihlaisseet.

Terminologiasta

Viime kesänä puhuttiin paljon myrskyistä. Meteorologisessa mielessä ”Astat, Veerat, Lahjat, Sylvit” eivät olleet myrskyjä. Suomessa myrskyn määritelmän mukaan 10 minuutin keskituulen tulee olla vähintään 21 m/s. Ukkosjärjestelmissä erittäin harvoin keskituuli voi nousta tämän rajan yli. Ukkosissa tuulituhot johtuvatkin lyhytikäisistä ukkospuuskista, joissa tuulen nopeus voi olla useita kymmeniä metrejä sekunnissa. Niinpä on periaatteessa väärin puhua myrskyistä – rajuilma on parempi termi. Lisäksi matalapainemyrskyt ovat hyvin erilaisia ukkosiin verrattuna ja tuulten luonne, laajuus sekä kesto ovat erilaisia. Onko tällä sitten mitään väliä? Myrsky-sanaa viljeltiin viime kesänä runsaasti ukkosista puhuttaessa. Monelle onkin saattanut jäädä päälle mielikuva, jossa myrsky liitetään automaattisesti kymmeniin tuhansiin kaatuneisiin puihin ja päiviä kestäviin sähkökatkoihin. Nyt varsinaisen ”myrskykauden” alkaessa on pelottelun riski olemassa. Myrskyjä on Suomessa joka talvi, mutta pelkkä myrskytuuli merellä ei välttämättä tarkoita sitä, että maa-alueilla puita lakoontuu laajoilla alueilla ja sähköjen palautumista saa odottaa yli viikon. Kesän rajuimpien ukkosten jälkeen saatiin kokea tämän vaikutuksia. Eräänä päivänä elokuun puolivälissä oli tulossa ns. ”normaaleja kesäukkosia”. Tämä oli useassa uutislähteessä johtanut seuraavaan ajatteluprosessiin: ukkosia–>myrsky–>isoja tuhoja. Vaikka meteorologeille oli selvää, ettei sieltä mitään erikoisempaa ole tulossa, sai suuri yleisö kuvan, että Astan kaltainen rajuilma oli jälleen väistämätön. Niinpä lähes kaikkia ukkosia alettiin puhumaan myrskyinä ja lähes kaikkia ”myrskyjä” pidettiin erittäin vahingollisina (hieman kärjistetysti). Nyt talven lähestyessä ja ”aitojen” myrskyjen saapuessa on vaarana, että nämä kahdet eri ilmiöt sekoittuvat ihmisten mielissä entisestään.

Myrsky-sanan lisäksi trombi- ja lopulta syöksyvirtaus-termejä alettiin käyttämään hieman liikaakin. Rajuista ukkosista uutisoitaessa oli tietyssä vaiheessa havaittavissa, että melkein jokainen yksittäinen kaatunut puu laitettiin trombin piikkiin. Trombeja havaitaan Suomessa keskimäärin 14 kappaletta vuodessa. Liian runsas trombi-sanan käyttö voi johtaa inflaatioon kyseisen ilmiön osalta. Trombeista tulisikin puhua vain kun on näyttöä, että kyseessä oli trombi. Muussa tapauksessa käy niin, että jos trombi oikeasti iskisikin aiheuttaen tuhoa, ei sillä sanalla olisi yhtä suurta merkitystä. Hieman samalla lailla oli/on vaarassa käydä syöksyvirtausten kanssa. Niitä toki esiintyi kuluneena kesänä ja osassa tapauksista termin käyttö oli täysin oikein. Välillä tosin tuntui siltä, että jokainen ukkospuuska ristittiin syöksyvirtaukseksi. Tämä puolestaan johti siihen, että joissakin tapauksissa ukkosen synonyymiksi muodostui syöksyvirtaus ja joissakin yhteyksissä varoiteltiin syöksyvirtauksista useita päiviä etukäteen, vaikka varsinaisesti syöksyvirtauksille otollisten olosuhteiden ennustaminen on yleensä hankalaa vielä alle vuorokausi etukäteen. Niinpä olisi hyödyllistä puhua ukkosten aiheuttamien tuulituhojen yhteydessä ensisijaisesti ukkospuuskista ja siirtyä käyttämään trombi/syöksyvirtaus-termejä vasta jos/kun tapaus on todennettu meteorologien puolelta.

Media

Mediassa kilpailu on kovaa ja otsikoiden tulee olla entistä raflaavampia. Niinpä välillä kärpäsestä tehdään otsikoissa härkänen. Viimeisin esimerkki saatiin viime viikonvaihteessa. Viikon puolivälille (usean päivän päähän) oli ennusteissa olemassa mahdollisuus, että tuulet voivat yltyä lähelle myrskylukemia. Tästä tehtiinkin otsikko, jossa varoiteltiin syysmyrskystä kuin se olisi fakta. Tämä johtaa jälleen siihen, että pikaisesti lööppejä vilkaiseva tai lehteä selaava kansalainen uskoo, että viikon puolivälissä tulee myrsky. Näin ei ole alunperinkään ennustettu, mutta tällaisen mielikuvan kansalainen saa. Tämä omalta osaltaan ruokkii sitä, että välillä saa kuulla kuinka ennusteet eivät osu ikinä kohdalleen. Usein onkin niin, että ennuste osuu erittäin hyvin kohdalleen, mutta kansalainen onkin saanut kuulla tai hän on lukenut muutamaa kertaluokkaa alkuperäistä ennustetta raflaavamman otsikon tai jutun. Nykyään eletään kiireistä elämää ja asioita yksinkertaistetaan. Välillä viestit menettävät alkuperäisen merkityksensä ja välillä jostain sivulauseen epävarmasta ja olemattomasta asiasta nostetaan pääuutinen.

En kuitenkaan halua yleistää, että kaikki toimittajat uutisoivat tai otsikoivat säästä kärjistäen ja ”lööppityyliin”. Kuten sanottua, vika on ajoittain selvästi myös meissä meteorologeissa. Olen ollut tekemisissä useiden erittäin mukavien ja pätevien toimittajien kanssa. Tällöin molemmat auttavat toisiaan parhaimman mahdollisen jutun aikaansaamiseksi ja kaikki ovat tyytyväisiä – myös lukijat.

”Sääennusteet ovat aina pielessä”

Tartun tähän aiheeseen hieman enemmän. Sääennusteiden laatua parjataan silloin tällöin ankarasti – joskus aiheesta – joskus taas syyttä. Heti alkuun tekee mieli painottaa sanaa sääennuste. Kyseessä on ennuste, ei totuus. Meteorologit eivät lupaa auringonpaistetta ensi tiistaille Naantaliin, vaan kyseessä on ennuste. Meteorologia on yksi harvoista aloista tässä maailmankaikkeudessa, jossa voidaan ennustaa ja vieläpä niin, että ennusteet osuvat lähellä oikeaa. Ilmakehä on erittäin kaoottinen järjestelmä, jossa melkein kaikki vaikuttavat kaikkeen. Niinpä välillä sitä itsekin hätkähtää kuinka hyvin niinkin monimutkainen järjestelmä kuin ilmakehä voidaan kuvata ja vieläpä ennustaa niinkin hyvin kuin nykyään.

Silloin tällöin kun ennuste menee pieleen, siitä saa kuulla. Ehkä tämä kuitenkin kertoo siitä, kuinka hyviä ennusteet ovat. Mikäli ennusteiden huonoudesta kuultaisiin joka päivä, olisivat ne ehkä oikeasti huonoja. Nykyään nämä kommentit ovat kuitenkin melko harvinaisia. Silloin kun ennusteet osuvat lähes oikeaan, ollaan tyytyväisiä eikä asiaa ajatella. Mutta auta armias jos joskus ennuste ei osunut aivan kohdalleen kun oltiin järjestämässä puutarhassa kynttiläillallista. Silloin saa kuulla, että ennusteet ovat aina pielessä. Toisaalta tämän voi tulkita toisellakin tapaa. Ennusteen osuvuuden kritisoiminen tarkoittaa, että kyseinen taho seurasi ennustetta, koska hänellä oli ainakin jonkinlainen luottamus niihin jo tätä tapausta ennen. Jos ennusteet olisivat aina pielessä niin kuka silloin niitä seuraisi ja täten osaisi valittaa niiden huonoudesta 😉

Ennusteita saa nykyään monesta lähteestä. Uskaltaisin väittää, että yhdet parhaista ennusteista tavallinen kansalainen saa television sääennusteista, joissa ammattilainen kertoo ennusteen luonteesta, epävarmuuksista jne. Monen meteorologin kauhu on tämän vastakohta: ”yhden totuuden” ennusteet. Jotkut nimittävät niitä ”bingoennusteiksi”. Eli käytännössä rivi symboleja, joissa kuvataan esimerkiksi viikoksi eteenpäin jokaisen päivän säätä yhdellä paikkakunnalla, yhdellä symbolilla ja yhdellä lämpötilan arvolla. Hrrrr… Nämä ”bingoennusteet” ovat osaltaan nykymaailman pakottamia, koska ihmiset haluavat tiedon nopeasti ja yksinkertaisesti. Onhan se helppoa katsoa, että viiden päivän päästä Tampereella on lämpötila +25, on aurinkoista eikä sada – kaikki tieto yhdestä symbolista ja numerosta. Mitäpä jos lännestä saapuva kylmä rintama onkin viiden päivän ennusteessa 100 km verran idempänä ja lopulta sää onkin Tampereella +16, pilvistä ja sateista. Tätä Tampereen päiväennuste ei kertonut, mutta mikäli oltaisiin katsottu Porin samaista ennustetta, olisi veikkaus osunut kohdilleen. Nämä yksinkertaiset ”totuudet” jättävät pois erittäin tärkeän tekijän ennustamisessa – epävarmuuden. Joissakin olosuhteissa viiden päivän paikkaennusteet osuvat prikulleen kohdilleen, toisissa tilanteissa seuraavankin päivän ennusteessa on tekemistä. Mikäli kyseinen viiden päivän ennuste olisi esitetty esimerkiksi televisiossa, olisi meteorologi voinut näyttää rintaman arvioidun paikan, mutta mainita, että sen ajoituksessa ja sijainnissa on epävarmuutta. Näin Tampereellakin asuva olisi toivottavasti ottanut tämän mahdollisen sateen ja viileyden paremmin huomioon verrattuna yksinkertaiseen paikkaennusteeseen.

Eli ”yhden totuuden” paikkaennusteita katsottaessa kannattaa pitää mielessä niiden heikkoudet. Sekin jo auttaa, että katsoo lähialueiden paikkakuntien vastaavat ennusteet ja vertaa onko niissä eroa. Kesäisin on myös syytä pitää mielessä, että sadekuurot voivat olla hyvin paikallisia ja niinpä se sadepisaran kuva ei kerro, että juuri omalle tontille on tulossa sadetta – se voi mennä 10 km ohi, jolloin ennuste tuntui olevan pielessä. Näin meteorologina toivoisikin tällaisiin paikkaennusteisiin todennäköisyyksiä kuten ulkomailla joissakin maissa tehdään. Eri asia onkin ymmärrettävyys jos ilmoitetaan, että sateen todennäköisyys on 28 % tai 78 % todennäköisyydellä iltapäivän ylin lämpötila on +19 ja +22 asteen välillä. Mentäisiinkö tässä huonompaan suuntaan?

Yhteenvetoa

Suomalaiset ovat säästä kiinnostuneita. Jotta kansalaiset saavat oikeaa tietoa, tulee tiedonvälityksen kulkea hyvin. Joissakin tilanteissa tässä voi esiintyä ongelmia. Esimerkiksi meteorologit eivät välttämättä ole kyenneet kertomaan asiasta tarpeeksi selkokielellä, jotta sen jokainen ymmärtää. Erilaiset tiedotusvälineet viestittävät ennusteita ja tiedotteita eteenpäin. Joskus tämän tiedon muovaaminen ja otsikoiminen johtaa alkuperäisen viestin muuntumiseen, josta kansalaiset saavat väärän kuvan. Ihmisten tulisikin tietyissä tilanteissa suodattaa materiaalia ja arvioida sen luotettavuus. Säästä viestiminen ammattilaisilta kansalaisille on mielenkiintoista ja haastavaa. Jokaisen osapuolen tulisikin miettiä millä tavoilla tätä kommunikaatiota voidaan entisestään parantaa, jotta asiasisältö kulkee ymmärrettävästi a:lta b:lle ja siitä c:lle jne. Tämä blogikirjoitus toivottavasti toimii yhtenä sellaisena keinona, jolla tämän prosessin mutkia voitaisiin parantaa.

%d bloggers like this: