Arkisto

Posts Tagged ‘sade-ennätys’

Esterillä on asiaa

Syystulvat ovat hankaloittaneet elämää Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaan maakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan nyt koetut syystulvat ovat poikkeuksellisia. Minkälainen tilanne on meteorologiselta kantilta?

Suomi matalapaineen keskiössä

Sateen muodostuminen vaatii ilman nousuliikettä ja sitä tarjoavat suuremmassa mittakaavassa matalapaineet. Niinpä ei ole suuri yllätys, että sateisen syksyllä keskellä ollut Suomi on ollut matalapaineiden reitillä (itse asiassa myös kesällä oli sama tilanne).

Merenpintapaineen poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 1.9.-5.10. Kuva: NOAA/ESRL

Vaikka syksyisin matalapainetoiminta alkaakin jälleen aktivoitua voimistuvan länsivirtauksen myötä, on tänä syksynä ilmanpaine juuri Suomen yllä ollut huomattavasti tavanomaista alhaisempi. Matalapaineiden jatkuvan syötön myötä on sateita saatu lähes päivittäin. Itse asiassa syyskuun alusta alkaen on Kuhmossa ollut 35 sadepäivää 36 mahdollisesta (vähintään 0,1 mm sadetta). Jokioisten havaintoasemalla sadepäiviä on ollut 34 ja Jyväskylän havaintoasemalla 33.

Ongelmana on siis yleisesti ollut se, että sateet ovat jatkuneet pitkään ilman pidempää poutajaksoa. Niinpä maaperä on jo paikoin täysin kyllästetty vedellä eivätkä uudet sateet enää imeydy maaperään. Lokakuun kuuden ensimmäisen vuorokauden aikana eniten vettä on kertynyt Isojoen Kärjenkosken asemalla, 105 mm. Myös Merikarvian ja Teuvan asemilla ollaan 100 mm tienoilla. Tyypillinen lokakuun sademäärä näillä alueilla on noin 70 mm paikkeilla eli tosiaan alle viikossa on jo saatu yli tyypillisen lokakuun verran vettä. Itsessään tällaiset sademäärät eivät ole harvinaisia tai poikkeuksellisia, sillä kesäisissä ukkoskuuroissa voi tulla vuorokaudessakin yli 100 mm, mutta tällä kertaa pohjalla on siis ollut jo monta rankempaa sadepäivää.

Vuosi on tähän mennessä ollut varsin sateinen. Monen mielestä kesä ”meni piloille” epävakaan sään johdosta ja syksy on jatkanut samaa sateista rataa. Jos sateet olisivat jakautuneet tasaisesti tänä vuonna koko Suomeen, olisi tammi-syyskuun sademäärä yksittäisellä paikkakunnalla noin 551 mm. Pitkän ajan keskiarvon mukaan lukema olisi 450 mm. Eli tammi-syyskuussa on Suomeen satanut noin 100 millimetriä tavanomaista enemmän jokaista paikkakuntaa kohden (edelleen olettaen, että sateet olisivat jakautuneet tasaisesti). Edellisen kerran tammi-syyskuun Suomen sademäärä on ollut suurempi vuonna 1998, mutta muita sateiseimpia ei viimeisten 50 vuoden ajanjaksolta löydy. Eli kyllä hyvällä syyllä voidaan todeta, että tähän saakka vuosi on ollut varsin sateinen. Tosin aina alueelliset erot on otettava huomioon. Tähän mennessä eniten ”vodaa” tänä vuonna on satanut Kajaanin Saaresmäen asemalla, 848 mm.

Helsingin Kaisaniemen 12 kuukauden liukuva sadesumma (mm). Lähde: Ilmatieteen laitos

Helsingissä rikottiin paikkakunnan mittaushistorian syyskuun sade-ennätys. Sadetta on tuntunut riittäneen menneiden kuukausien mittaan ja niinpä otin koko Helsingin sadeaikasarjasta 12 kuukauden liukuvan sadesumman. Tällä lailla mitattuna sateisin jakso osui Helsingissä maaliskuusta 1944 helmikuulle 1945. Kuten käppyröistä näkyy, tässä viimeisen vuoden, puolentoista aikana ollaan Helsingissä saatu ”nauttia” varsin runsaista sademääristä.

Tuleeko vuodesta lämpötiloiltaan erikoinen?

Suomen keskilämpötila ei ole syyskuun loppuun mennessä ollut kokonaisuudessaan kovin erikoinen.

Suomen keskilämpötilan poikkeama vuoden alusta kyseiseen kuukauteen saakka. Lisäksi vastaavat tiedot kolmen lämpimimmän ja kylmimmän vuoden osalta (vuodesta 1900 alkaen). Mukana myös skenaariot loppuvuodelle mikäli loppuvuosi olisi lämpimin/kylmin havaittu (1900 alkaen) tai lähellä pitkän ajankeskiarvoa.

Yllä olevasta kuvasta nähdään, että kuluva vuosi on syyskuuhun mennessä ollut keskilämpötilaltaan hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa (huolimatta kylmähköstä helmikuusta). Jos meno jatkuu samanlaisena, ei vuoden 2012 keskilämpötilasta tule kovin suurta merkintää historiankirjoihin. Silti vielä on melkein kolme kuukautta vuotta jäljellä, joten kuinka suureksi vuoden lämpötilapoikkeama voisi vielä muuttua? Mikäli loppuvuosi olisi yhtä lämmin kuin viime vuoden loka-joulukuu, voisi poikkeama nousta noin asteen tienoille. Jos puolestaan loppuvuosi olisi vuoden 1915 kaltainen, voisi poikkeama olla lopulta -1,6 asteen luokkaa. Eli mahdollinen haitari on vielä melko suuri, mutta TOP 3 -luokkaan (1900 alkaen) vaaditaan hurjia poikkeamia suuntaan tai toiseen.

Baltiassa voimakas myrsky

Samalla kun osa Suomea sai viikonlopun aluksi niskaan vettä oikein urakalla, saivat Baltian maat niskaansa voimakkaan myrskyn. Kyseessä oli lyhytikäinen ja hyvin pieni, mesoskaalan matalapaine, joka alkoi voimistua varhain perjantaina Pohjois-Saksan tuntumassa ja lopulta iskeytyi Liettuaan pe-la välisenä yönä. Paikallisten sanomalehtien mukaan luokkaa 150 000 kotitaloutta oli ilman sähköä kun tuulet puhalsivat noin 30 m/s. Alla on FINWRF-mallin tulkintaa tuulen nopeuksista.

WRF-säämallin tuulitulkinnat Baltian myrskystä.

Miltä jatko näyttää?

Lokakuun alku on ollut Suomessa yli kolme astetta tavanomaista leudompi, kiitos tuulisen ja pilvisen sään. Lokakuun toisen viikon aikana suuntaus on hiljalleen kohti poutaisempaa ja viileämpää säätä kun matalapaineen alue lopulta siirtyy Suomen itäpuolelle ja meille ilmavirtaus käy pohjoisesta ja korkean selänne alkaa ottaa vallan, ainakin tilapäisesti. Kuinka pitkäikäinen tämä muutos on, se jää nähtäväksi. Globaalit mallit ovat eri mieltä mitä lokakuun puolenvälin paikkeilla tapahtuu suursäätilassa: Jääkö Suomen ylle/lähettyville korkeapaine ja ilmavirtaus kävisi koillisesta pitäen sään kylmänä ja poutaisena vai aktivoituuko länsivirtaus uudelleen, joka toisi mukanaan lauhempaa ja epävakaisempaa säätä.

Mainokset

Sateiden ääripäät

Esterillä ollut asiaa

Sateita on tullut, se ei liene kenellekään uusi asia. Sateisuudessa on tosin tyypilliseen tapaan suuriakin eroja ja Suomesta löytyy monta kolkkaa, jossa sademäärä ei ole ollut kovinkaan erikoinen. Sitten löytyy totaalisen vuodatuksen kokeneita kolkkia. Kesällä on tähän mennessä (1.6.-20.7.) satanut eniten Tohmajärvellä, 304 millimetriä. Yhtäkään toista havaintoasemaa ei löydy, jolla olisi samalla ajanjaksolla satanut enemmän ainakaan viimeiseen 50 vuodeen (IL:n päiväkohtainen ”operatiivinen” tietokanta).

Heinäkuussa sateisimmat paikkakunnat ovat toistaiseksi (1.-20.7.) olleet Isojoki ja Karvia. Molempien sademäärät ovat olleet rapiat päälle 210 millimetriä. Mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen, että rikkoontuuko mittaushistorian suurin kk-sademäärä. Tätä sijaa pitää hallussaan elokuun 1967 sateet, jolloin jäätiin hieman alle 280 mm kuukausisateelle. Eli Isojoella ja Karvialla on vielä matkaa hieman alle 70 mm ja aikaa on reilu viikko. Kävi miten kävi, kuluva heinäkuu on kuitenkin paikoitellen yksi mittaushistorian sateisimmista.

Koleaa vai ei?

Kuluvaa kesää on tituleerattu koleaksi. Pitääkö tämä paikkaansa havaintojen ja tilastojen valossa? Ensinnäkin lämpötiloissa on alueellisia eroja, mutta tarkastelen tässä Suomea kokonaisuutena yksinkertaistuksen vuoksi. Kesäkuuhan oli käytännössä koko maassa tavanomaista viileämpi. Entä kuluva heinäkuu? Keskilämpötilojen mukaan heinäkuu on ollut tavanomainen. Poikkeama pitkän ajan keskiarvoon on vain kymmenys. Entä jos otetaan huomioon vain päivän ylimmät lämpötilat ja unohdetaan keskilämpötilat? Tuolloin poikkeama on heinäkuussa ollut 0,4 astetta alle keskiarvon, mutta tätä voidaan vielä pitää sen verran pienenä erona, että eivät päivälämpötilat ole olleet mitenkään kummoisen viileitä heinäkuun kolmella ensimmäisellä viikolla.

Jos näihin vertailuihin otetaan mukaan kesäkuu, niin sitten poikkeamat kasvavat selvästi. Kesän keskilämpötilojen osalta poikkeama on nyt noin 0,6 astetta ja päivän ylimpien lämpötilojen osalta 0,9 astetta. Kesäkuukausista on vielä elokuu jäljellä, joten tilastot tulevat vielä muuttumaan, ehkä merkittävästikin. Kuitenkin tällä hetkellä Suomen kesää voi siis hyvällä syyllä kutsua sateiseksi ja hieman tavanomaista viileämmäksi.

Yhdysvallat Suomen vastakohta

Jos Suomessa on ollut viileähköä ja sateista, on Yhdysvalloissa ollut yleisesti erittäin kuivaa ja tukahduttavan kuumaa. Blocking-korkeapaine piti sään kuivana kesäkuussa ja sen johdosta 56% USA:sta kärsi määritelmän mukaan kuivuudesta kuukauden vaihtuessa. Maa kokonaisuudessaan koki kymmenenneksi kuivimman kesäkuun, mutta tässä maan luoteis- ja koillisosan ukkoset sekä Floridan trooppinen myrsky Debby hieman kompensoivat. Manner-USA:ssa 11 osavaltiossa kesäkuu oli mittaushistorian 10 kuivimman joukossa, Wyomingissä jopa kuivin. Etenkin loppukuu oli erittäin kuuma ja yli 170 kesäkuun paikkakuntakohtaista mittaushistorian lämpöennätystä sivuttiin tai rikottiin. Kahdessa osavaltiossa saatettiin rikkoa mittaushistorian korkeimmat lämpötilat, vaikka tarkasteluun otettaisiin mukaan myös kaikki heinä- ja elokuut.

Lämmin kesäkuu pohjoisella pallonpuoliskolla

Jos joku toivoi meille Suomeen helteistä kesäkuuta, voi syyttää vain huonoa tuuria. NOAA:n mukaan kesäkuu oli pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueiden mittaushistorian lämpimin eli lämpimin ainakin 133 vuoteen. Mutta kartalta löytyi muutama paikka, jossa kesäkuu olikin tavanomaista viileämpi (muun muassa Suomi).

Kuva: NCDC/NESDIS/NOAA

Jatkuuko samanlainen säätyyppi?

Viime vuosina ovat suursäätilat olleet melko pysyvää sorttia. Talvisin on välillä kylmät itävirtaukseen jymähtäneet paikoilleen ja kesäisin kaakkoisvirtaukset ovat tuoneet kuumaa ilmaa. Tänä kesänä suursäätila on ollut viime kesistä poiketen melko länsivirtauspainotteinen. Matalapaineiden reitti on kulkenut pääsääntöisesti Brittein saarilta kohti Suomea ja ne ovat tuoneet mukanaan paljon sateita ja jättäneet lämpimän helleilman Suomen etelä- ja itäpuolelle. Samanlainen tilanne on nyt siis jatkunut jo monta, monta viikkoa eikä olisi suuri yllätys jos muutosta ei ehtisi tapahtua tämän kesän aikana. Toisaalta kyllä tilastoista löytyy tilanteita, että viileiden kesä- ja heinäkuiden jälkeen on elokuulle mahtunut kunnon heilteitä ja ukkosia. Niinpä tilanne on siis vielä auki.

Keskipitkät ennusteet ovat näyttäneet ensi viikolle lämpenevää Keski-Eurooppaan ja on pienet mahdollisuudet, että välillä tuota helleilmaa pääsee myös virtaamaan Suomeen (ainakin eteläosiin). Toisaalta nämä kuumat aallot voivat olla melko tilapäisiä tapahtumia. Lisäksi Suomen luoteis- ja pohjoispuolella näyttää edelleen olevan tyrkyllä varsin koleaa ilmamassaa, joten on pienestä kiinni etteikö se voisi valua meille. Niinpä näyttää siltä, että olemme edelleen etelän kuuman ja pohjoisen kolean ilmamassan rajamailla. Tässä rintamavyöhykkeessä majailu voisi helposti jälleen tarkoittaa lisää sateita ellei korkeapaine pääse vahvistumaan meille paremmin. Katsotaan miten käy.

Viileydestä lämpöön

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja samalla meno on muuttunut lämpimämpään suuntaan.

Matalapaineet toivat sateet ja viileyden

Monet taivastelivat kesäkuussa kuinka kylmä ja sateinen alkukesä meillä on ollut. Kesäkuu oli viileä, mutta ei poikkeuksellinen tai harvinainen. Edellisen kerran yhtä viileää oli vuonna 2004, eivätkä monet muut 2000-luvun kesäkuut kovin paljon lämpimämpiä olleet. Sateita piisasi kuukauden mittaan ja monin paikoin sademäärä oli 1,5-2 kertainen tavanomaiseen verrattuna. Mikä tällaisen kesäkuun sai aikaan?

Lähde: NOAA/NCEP/ESRL

Kesäkuussa vallitsi melko ”talvimainen” matalapainejuna Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Suomea. Matalapaineita toisensa jälkeen kulki melko samaa reittiä ja pudotti suuret sademäärät reitilleen. Lämmin helleilmamassa jäi selvästi Suomen eteläpuolelle. Suomen lähialueista vain Etelä-Euroopassa sekä Uralin itäpuolella oli tavanomaista lämpimämpää ilmamassaa. Matalapaineiden reitti johti siihen, että Brittein saarilla (sans Irlanti) kesäkuu oli sateisin yli 100 vuoteen ja viilein yli 20 vuoteen. Tanskassa kesäkuu oli viilein 21 vuoteen.

Yhdysvalloissa ”huippulämpö” jatkuu

Kevät oli Yhdysvaltain mittaushistorian lämpimin (NCDC). Kesäkuun loppupuolella alkanut helleaalto on puolestaan myös menossa historiankirjoihin. Alustavien tietojen mukaan (Jeff Masters, Wunderblog) 11% pitkäikäisistä havaintoasemista (yli 100 vuotta) rikottiin kyseisten paikkakuntien kesäkuun lämpöennätys. Useilla pitkäikäisillä asemilla rikottiin myös koko mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja (mukaan lukien heinä- ja elokuun ennätykset). Washingtonissa yhtenä aamuna lämpötila oli +36 °C jo klo. 10:00. Tiet ovat laajalti halkeilleet lämpölaajenemisen takia. Meno näyttää jatkuvan hurjana myös heinäkuussa. Tuoreimpien ennusteiden perusteella ennätyslämpimät ilmat ovat mahdollisia tulevalla viikolla mantereen länsiosassa.

Suomessa ukkosia hyvin vähän

Suomessa on heinäkuun 4. päivään mennessä paikannettu vasta 9155 maasalamaa. Tämä on noin viidesosa mitä tyypillisesti kesäkuun loppuun mennessä on salamoinut. Vertailun vuoksi esimerkkinä Sylvin päivän rajuilma kesältä 2010, jolloin yhden vuorokauden aikana Suomessa paikannettiin yli 24 000 maasalamaa.

Pientä ”parannusta” näihin tilastoihin on odotettavissa viikonloppuna, jolloin kosteaa ja epävakaampaa ilmaa saapuu Suomeen etelästä. Vielä on epävarmaa, että kuinka laajalti ukkosia esiintyy ja kuinka voimakkaita ne ovat. Silti tämän ”surkean” alkukesän johdosta odotettavissa on toistaiseksi ehkä kesän kovimpia ukkosia.

Jatkossa?

Loppuviikolla hellerajaa paukutellaan etenkin maan etelä- ja keskiosassa samalla kun pohjoiseen on virrannut jo viileämpää ilmaa. Ensi viikolla kylmää ilmamassaa sisältävä ylämatala pörrää Suomen länsipuolella ja on kiikun kaakun pysyykö se tarpeeksi etäällä, että se voisi nostattaa Suomeen etelästä lämmintä ilmaa vielä alkuviikolla. Tällä hetkellä mallit näyttävät, että alkuviikosta ilmamassa on vielä melko lämmintä, mutta loppuviikosta tuo ylämatala jyräisi Suomen ylle ja sää muuttuisi jälleen hieman viileämpään ja epävakaisempaan suuntaan. Tosin kesäkuun kaltaista ”koleutta” ei ole varmaankaan odotettavissa. Päivälämpötilat pörräisivät etelässä ehkä jossain +20 kieppeillä tai hieman yli (silloin kun ei sada).

Kevät hiipii Suomeen

Talvi alkaa pikku hiljaa olla paketissa, ainakin osassa maata. Varsin keväisiä lämpötiloja on jo mitattu eri puolilla Suomea, mutta heti perään ovat lämpötilat jälleen laskeneet hieman talvisempiin lukemiin. Missä tällä hetkellä mennään?

Erittäin sateinen talvi

Palataan vielä hetkeksi menneeseen talveen, jonka voisi summeerata sanalla sateinen. Suuressa osassa maata joulukuu-helmikuu oli selvästi pitkän ajan keskiarvoa sateisempi, lähinnä itärajalla ja Pohjois-Lapissa jäätiin keskiarvon alle.

Erityisen sateista oli maan eteläosassa sekä Meri-Lapissa. Yli 20:llä pitkäikäisellä havaintoasemalla talvi oli mittaushistorian sateisin. Näistä merkittävimpänä oli Helsingin Kaisaniemen 272 millimetrin sademäärä. Se on aseman lähes 170 vuotisen mittaushistorian suurin talven sademäärä.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Talven 2011/2012 sademäärä Helsingissä peittoaa entisen ennätyksen talvelta 1944/1945. Käppyrästä nähdään hienosti kuinka suuri luonnollinen vaihtelevuus vallitsee talven sademäärissä. Suurin osa kuluneen talven sademäärästä saatiinkin erittäin lauhan ja myrskyisän joulukuun ansioista, jolloin satoi 121 millimetrin edestä. Sään kylmennettyä vuodenvaihteen jälkeen myös sademäärät laskivat, mutta silti tammikuun 90 mm on selvästi yli pitkän ajan keskiarvon (52 mm). Helmikuu jatkoi samaa rataa 61 mm sateillaan verrattuna 36 mm pitkän ajan keskiarvoon.

Kevät alkamassa

Maaliskuun alkupuoli on ollut maan pohjoisosassa noin kolme astetta ja eteläosassa noin asteen tavanomaista lämpimämpi. Keskipitkiä sääennusteita katsottaessa voisi jo veikata, että maaliskuusta ei ainakaan tavanomaista kylmempää tule. Tiedossa näyttää olevan varsin tyypillistä kevätsäätä: yöt edelleen yleisesti kylmiä, mutta päivisin päästään laajalti plussalle. Aurinkoa saadaan silloin tällöin, mutta sumupilvet voivat harmaannuttaa päiviä ja kyllä sinne tänne sekaan saadaan vielä ihan lumisateitakin.

Terminen kevät on todennäköisesti alkanut Ahvenanmaalla 9. maaliskuuta. Tämä on hieman keskimääräistä aikaisemmin. Manner-Suomen osalta tilanne vielä elää, mutta näillä näkymin terminen kevät on alkanut paikoin etelä- ja länsirannikolla niin ikään 9.-10. maaliskuuta. Tämä olisi toteutuessaan noin kolme viikkoa viime vuotista aikaisemmin. Myös muualla maan etelä- ja länsiosassa ovat vuorokauden keskilämpötilat olleet usean päivän plussan puolella, mutta alkavan viikon ennusteiden perusteella ei termisen kevään alkamista voi vielä kirkossa kuuluttaa. Yöt ovat edelleen varsin yleisesti kylmiä ja ne hinaavat vuorokauden keskilämpötilaa alaspäin.

Kevätpäiväntasaus on kuitenkin koittamassa alkavalla viikolla, joten kyllä meno on kiihtymässä kohti kevättä. Kevään saapuminen näkyy myös jäätilanteessa.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Merialueiden jäätilanne oli vajaa viikko sitten jo heikkenemään päin. Jäätä oli Pohjanlahdella selvästi viimevuotista vähemmän ja huomattavan paljon vähemmän kuin tyypillisesti samaan aikaan vuodesta. Tänään sunnuntaina tehty jääkartta näyttää, että sulan veden alue on vallannut alaa entisestään Suomenlahdella ja Merenkurkku on käytännössä jo lähes jäästä vapaa.

Kevään eteneminen tietää lumen sulamisen myötä myös tulvariskiä. Etelä-Suomessa tavanomaista runsaampi lumen vesiarvo voipi teoriassa johtaa myös kevättulviin, mutta toisaalta melko varhain alkaneiden keväisten säiden myötä varmaankin pahimmalta vältytään. Lumen syvyys onkin tässä viimeisen parin viikon aikana lähtenyt jo laskusuuntaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lumen syvyys on laskenut kahdessa viikossa noin 15 cm, osa tästä on sulamista, osa lumen painumista kasaan.

Verrataanpa vielä lumen syvyyttä vuodentakaiseen. Ahvenanmaalla lunta ei juuri enää ole, vaikka vuosi sitten sitä piisasi vielä yli 30 cm. Lounais-Suomessa lunta on nyt noin 10-20 cm verrattuna vuodentakaiseen 30-50 cm. Yleisesti ottaen etelässä on lunta nyt noin 10-20 cm vähemmän kuin vuosi sitten. Maan keskiosan ”länsiosassa” on nyt noin 20-40 cm vähemmän lunta verrattuna viime vuoteen ja ”itäosassa” ero on noin 10-30 cm (paikoin ollaan liki samoissa lukemissa).

Etelä-Lapissa tilanne on päinvastainen. Siellä on paikoin lunta nyt 10-40 cm enemmän kuin vuosi sitten. Keski-Lapissa lunta on karkeasti ottaen viime vuoden tapaan ja Pohjois-Lapissa on puolestaan hieman vähemmän lunta kuin vuosi sitten.

Tornadot palasivat aikaisin

Maaliskuun alussa Yhdysvaltoja ravisteli harvinaisen raju tornadojen sarja. Tyypillisesti ns. tornadokausi alkaa ottaa vauhtia vasta selvästi huhtikuun puolella, mutta tällä kertaa useiden kymmenien tornadojen sarja aiheutti vahinkoa jo maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Arviolta 40 ihmistä menehtyi kun ainakin 65 tornadoa runteli useita osavaltioita.

Vasemmalla tutkaheijastuvuus, oikealla ukkossolun liikkeeseen suhteutettu tuulen nopeus.

Useita ”klassisia” supersoluja tornadoineen näkyi tutkakuvista. Yksi näistä on yllä, jossa tuulen nopeuden on arvioitu olleen jopa 80 m/s. Tornadon nostattamat roskat ja irtaimisto näkyi suoraan tutkakuvassa omana ”pallonaan”. Tästä kyseisestä tapauksesta annettiin suht harvinainen ”tornado emergency” -varoitus. Se olikin aiheellinen, sillä tornado tappoi 11 ihmistä. Oli kuitenkin erittäin pienestä kiinni, etteikö menehtyneitä olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Kyseinen EF-4 tornado nimittäin ohitti Louisvillen miljoonametropolin vain noin 20 km etäisyydeltä.

Kuva: NWS / Google

”Outoa” säätä joulukuussa

Iltapäivälehtien otsikointityyliä noudattaen joulukuun säätä joku voisi kutsua oudoksi. Mielenkiintoiseksi sitä ainakin voi kutsua, sillä varsin monenlaista sääilmiötä on näin vuoden loppuun osunut.

Hyvin lämmin joulukuu

Joulukuun keskilämpötilasta muodostui koko Suomessa harvinaisen korkea, paikoin jopa poikkeuksellisen korkea. Kaikkein suurin poikkeama tavanomaiseen on ollut maan pohjoisosassa, jossa on ollut jopa 8..9 astetta tavanomaista lämpimämpi joulukuu. Koko Suomen keskilämpötila oli noin 7 astetta tavanomaista korkeampi. Kun verrataan Suomen keskiarvoa menneiden vuosien joulukuihin, löytyy 1900-luvun alusta alkaen ainoastaan vuosien 1929 sekä 2006 joulukuut, jotka olivat suurin piirtein yhtä lämpimiä. Tänään tiedotettiinkin myös, että edellisen kerran Itämeressä on tähän aikaan vuodesta ollut yhtä vähän jäätä 1930 tammikuun alussa. Niinpä 1929 joulukuun lämmöt johtivat samanlaiseen tilanteeseen kuin tälläkin kertaa.

Termisen talven alkamista saatiin odottaa maan eteläosassa ja suuressa osassa maan keskiosaa ainakin joulukuun loppuun saakka. Niinpä termisen talven alku onkin noin 1-2 kuukautta tavanomaista myöhässä.

Tilastollinen ensilumi ei ehtinyt sataa Helsinkiin edes vuodenvaihteeseen mennessä. Parhaillaan tammikuun toisena päivänä lunta on tuprutellut pitkästä aikaa kunnolla myös Helsingin keskustaan. Näin ollen on todennäköistä, että huomisaamuna lunta on Helsingin Kaisaniemessä tarpeeksi, jotta se lasketaan mukaan ensilumen tilastoihin. Tämä on Helsingin Kaisaniemen myöhäisin tilastoidun ensilumen saapumisajankohta noin 100 vuoden mittaushistoriassa. Ainut hankaluus vanhoihin havaintoihin verrattaessa on se, että muinoin ihminen suoritti lumensyvyyshavaintojen teon kun nykyään sen tekee automaatti tietyllä virhemarginaalilla. Niinpä nämä menetelmät eivät ole täysin verrattavissa keskenään.

Paikoin ennätyksellisen sateinen joulukuu

Yksi mielenkiintoisimmista joulukuun ”ilmiöistä” oli lähes tauoton sade etenkin maan eteläosassa. Suurin kuukausisade, Kemiönsaaren 190 mm, ylittää entisen ”Suomen ennätyksen” useilla kymmeneillä millimetreillä. Tyypillisesti maan eteläosassa joulukuun sademäärä on tyypillisesti noin 60 mm luokkaa, joten paikoin sadetta tuli jopa kolminkertainen määrä tavanomaiseen sademäärään verrattuna. Jotain sademäärästä kertoo se, että esimerkiksi yhtenäkään vuosien 2009 ja 2010 kesäkuukausista ei satanut yhtä paljon kuin Kemiönsaaressa nyt joulukuussa. Kesäkuukaudet ovat meillä sademääriltään suurimpia rankkojen ukkossateiden vuoksi.

Pitkäikäisistä havaintoasemista joulukuun sade-ennätys rikottiin muun muassa Kaarinassa, Hangossa, Salossa, Helsinki-Vantaalla, Lohjalla, Jokioisilla ja Kouvolassa.

Harvinaisen myrskyisä joulukuu

Myrskypäiviä kertyi joulukuulle 11 kappaletta. Edellisen kerran yhtä monta myrskypäivää oli Suomen merialueilla vuonna 2003. Erityisesti tullaan muistamaan tapaninpäivän ja Hannun päivän myrskyt, joiden vuoksi sähköttä oli joidenkin arvioiden mukaan yhteensä yli 300 000 kotitaloutta. Tapaninpäivän myrskyä vastaava myteri oli edellisen kerran marraskuussa 2001 Janika-myrskyn muodossa. Kesän 2010 Astaa, Veeraa jne. ei lasketa, sillä ne olivat rajuilmoja, joissa ukkospuuskat aiheuttivat vahingot. Eli kyseessä oli aivan eri ilmiö.

Tapaninpäivän myrskyssä mitattiin puuskassa jopa 31,5 m/s Espoon Sepänkylässä. Yhtä kovia puuskahavaintoja ei maan etelä- ja keskiosan maa-asemilla ole talvimyrskyissä havaittu noin 10 vuoden puuskamittaushistorian aikana. Kesän 2010 rajuilmoissa mitattiin kuitenkin vielä hieman kovempia lukemia.

Harmittavasti myrsky katkoi myös joidenkin havaintoasemien sähköt ja niinpä joiltakin Lounais-Suomen asemilta jäivät puuskat mittaamatta kovimman myterin aikaan. Koostin 10 minuutin välein tehdyistä puuskahavainnoista animaation sekä tapaninpäivän, että Hannun päivän myrskyistä:

Havainnot: Ilmatieteen laitos

Vuosi 2011 yksi mittaushistorian lämpimimmistä

Helmikuun 2011 jälkeen ei moni olisi uskonut, että vuoden keskilämpötila yltää mihinkään erikoisiin lukemiin. Toisin kävi. Maaliskuusta joulukuulle jokaisen kuukauden keskilämpötila oli Suomessa tavanomaista korkeampi. Vuosi oli erityisen lämmin Lapissa, jossa keskilämpötila oli 2…3 astetta tavanomaista korkeampi.

Edellisen kerran yhtä korkea koko maan vuosikeskilämpötila oli vuonna 1989 ja ainut lämpimämpi vuosi Suomen säämittaushistoriassa oli vuosi 1938.

%d bloggers like this: