Arkisto

Posts Tagged ‘polaaripyörre’

Polaaripyörre hajoaa

Pohjoisen napa-alueen polaaripyörre on hajoamassa puoliksi viikonlopun aikana. Tällä saattaa olla suurikin vaikutus lopputalven säähän.

Mikä polaaripyörre?

Korkealla troposfäärissä ja stratosfäärissä majailee talvisin näkymätön polaaripyörre, joka on seurausta voimakkaasta säteilyjäähtymisestä napa-alueilla. Tämä pyörre pitääkin ”sisällään” varsin kylmää ilmamassaa ja yleensä mitä voimakkaampi polaaripyörre on, sitä voimakkaampi länsivirtaus pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla puhaltelee. Toisin sanoen, kun polaaripyörre on voimakas, Pohjois-Atlantilla matalapainetoiminta on aktiivista ja meille saapuu lännestä lauhaa ja kosteaa ilmaa. Mikäli polaaripyörre heikkenee, johtaa se yleensä länsivirtauksen heikkenemiseen ja tällöin virtausrakenteeseen troposfäärissä muodostuu helpommin pysyvämpiä rakenteita eli laajoja vahvoja korkeapaineita ja vastaavasta toisaalle laajoja, sinnikkäitä matalapaineita. Nämä alueet muodostavatkin ilmakehään suuria ”aaltomaisia” rakenteita. Lisäksi itävirtaukset muuttuvat todennäköisemmiksi.

Pohjoisen pallonpuoliskon polaaripyörre heikkenee jälleen automaattisesti keväällä kasvaneen auringonsäteilyn myötä. Kesäksi pyörre heikkenee pakon sanelemana ja tällöin itäiset ilmavirtaukset ovatkin todennäköisempiä kuin talvella.

Polaaripyörteellä on siis tietyissä tapauksissa ennustearvoa pidemmällekin. Viime vuosina polaaripyörteen ja etenkin koko stratosfäärin tutkiminen on lisääntynyt ja sen vaikutukset meidän troposfäärin säähän ovat saaneet uutta huomiota.

Pyörre hajoamassa

Alla on animaatio stratosfääristä, mistä nähdään ennustettu polaaripyörteen hajoaminen kahdeksi irralliseksi, heikommaksi osaseksi.

Keskistratosfäärin (10 hPa) geopotentiaalikorkeuden (mustat viivat) sekä lämpötilan (väritetty) analyysit joulupäivästä lähtien ja ennuste 13. tammikuuta saakka. Kuva: ECMWF/FU Berlin

Polaaripyörre on siis kokemassa lähipäivinä kovia ja lämpötilat stratosfäärissä ovat nousemassa kertaheitolla. ”Virallisesti” pohjoisen pallonpuoliskon polaaripyörteen kunnon hajoaminen on saanut nimityksen (major) ”Sudden Stratospheric Warming” (SSW). Tämä vaatii yleisesti ottaen, että stratosfäärissä länsivirtaus heikkenee ja virtaus kääntyy itäiseksi. Näin on ennusteen perusteella käymässä. Sama asia ilmenee kun otetaan poikkileikkaus ja katsotaan miten zonaalituulet (itä-länsi-suuntaiset tuulet) käyttäytyvät:

Zonaalituuli pohjoisella pallonpuoliskolla. Punaiset värit tarkoittavat länsivirtausta ja siniset itäistä. Vaaka-akselilla on leveysasteet, vasemmalla päiväntasaaja, oikealla pohjoisnapa. Pystyakselilla on korkeus. Troposfääri on karkeasti ottaen 1000-300 hPa ja stratosfääri siitä ylöspäin. Vasemmalla on 3. tammikuuta tilanne, oikealla ennuste 8. tammikuuta. Kuva: ECMWF/FU Berlin

Paljon melua tyhjästä?

Koetaanko tuon pyörteen hajoamisen vaikutuksia täällä meillä lainkaan? Tämä jää nähtäväksi. Silti historian perusteella kylmän lopputalven todennäköisyys on kasvanut polaaripyörteen hajoamisen seurauksena. Poimin erään artikkelin* klimatologiakatsauksesta SSW tapaukset (marraskuu-helmikuu) ja tarkastelin, että mitenkä lämpötila käyttäytyy pyörteen hajoamisen jälkeen Euroopassa. Alla on kolmessa jaksossa lämpötilapoikkeamat SSW:n jälkeen.

Keskimääräiset lämpötilapoikkeamat SSW:n jälkeen (22 tapausta). Data: ECA&D / E-OBS.

Tapausten perusteella sää on keskimäärin kylmentynyt Fennoskandiassa ja Venäjällä polaaripyörteen hajoamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa kylmeneminen on ollut hyvinkin merkittävää. Toisaalta yksittäisiä tapauksia tarkasteltaessa ilmenee, ettei jokaisen SSW:n jälkeen sää meillä kylmentynyt, osassa jopa lämpeni selvästi. Eli täysin aukottomasti ei voida nyt ennustaa, että SSW:n myötä olisi odotettavissa kylmä tammikuu ja helmikuu. Todennäköisyys tälle on kuitenkin selvästi kasvanut. Paljon riippuu siitä, miten stratosfäärissä tapahtuva muutos heijastuu alemmaksi huomattavasti ”monimutkaisempaan” troposfääriin. Minne, minkä muotoisina ja kuinka voimakkaina säähäiriöt tulevat seuraavien viikkojen aikana sijoittumaan? Avoimia kysymyksiä on vielä monia, mutta sääennustemallit ovat kuitenkin alkaneet vahvistaa ennusteissaan pohjoisen pallonpuoliskon napa-alueiden ilmanpainetta, mikä viittaisi siihen, että itäisten ilmavirtausten todennäköisyys meillä on kasvamaan päin lähiviikkoina.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta pohjoisella pallonpuoliskolla. Ennuste perustuu kahden Pohjois-Amerikkalaisen säämallin parviajojen keskiarvoon (40 ennustetta). Vasemmalla 5. tammikuuta, keskellä 16. tammikuuta ja oikealla 20. tammikuuta. Kuva: wetterzentrale.de

Yllä oleva parvi, GFS sekä ECMWF mallit ennakoivat, että ilma kylmenee meillä tammikuun puolivälin paikkeilla. Kuinka voimakas tai pitkä kylmeneminen on odotettavissa? Sen aika näyttää.

 

* Charlton, Andrew J; Polvani, Lorenzo M. ”A New Look at Stratospheric Sudden Warmings. Part I: Climatology and Modeling Benchmarks.” Journal of Climate. American Meteorological Society. 2007.

Mainokset

Lumipyry tuo talven

Talvi on odotuttanut itseään

Marraskuu on ollut hyvin leuto. Ennen kuukauden viimeisiä päiviä oli koko maan keskilämpötila yli 3,5 tavanomaista korkeampi. Viimeisten 50 vuoden aikana on Suomessa ollut ainoastaan noin neljä leudompaa marraskuuta samalla ajanjaksolla mitattuna. Tosin kuukauden lopun kylmät päivät varmaan tuovat lukemia hieman alaspäin, mutta silti marraskuusta 2012 tulee muodostumaan selvästi tavanomaista leudompi.

Terminen talvi alkoi Lapissa tyypillisiin aikoihin eli lokakuun puolessa välissä. Sen jälkeen talvi on alkanut myös koillismaalla ja paikoin Kainuussa, P-Savossa sekä P-Karjalassa. Sen sijaan suurin piirtein Oulusta Savonlinnaan ulottuvan linjan etelä- ja länsipuolella termisen talven alkua on saatu odottaa näin marraskuun loppupäiviin saakka. Niinpä tämän linjan tuntumassa termisen talven alku on noin 3,5 viikkoa ”myöhässä” kun taas Lounais-Suomessa ollaan lopulta noin viikko ”myöhässä”.

Polaaripyörre huojuu

Tuoreimmat ennusteet näyttävät siltä, että talvi näyttää lopulta siis alkavan myös etelässä. Taustalla on länsivirtauksen heikkeneminen, jolloin ilmavirtaus pääsee puhaltamaan meille idästä, josta sitä kylmää ilmaa näin talvisin yleensä tuppaa vyörymään. Taustatekijöiden taustalla on vielä ns. polaaripyörteen heikkeneminen. Kyseessä on arktiksen (ja myös antarktiksen) yllä oleva näkymätön pyörre, joka tavallaan pitää kylmän ilman jumissa. Talven mittaan näillä alueilla ei siis aurinko lämmitä ja alue jäähtyy voimakkaasti, jolloin itse pyörrekin voimistuu. Mikäli arktinen polaaripyörre on voimakas, tarkoittaa se yleensä voimakasta länsivirtausta ja lauhaa sekä epävakaista säätä meille P-Eurooppaan. Mikäli pyörre on heikko, voivat itäiset virtaukset puskea kylmää ilmaa meille Siperiasta.

Polaaripyörre alkoi vahvistua selvästi marraskuun aikana ja ainakin osittain sen myötä meillä siis vallitsi lauha säätyyppi. Nyt kuukauden lopuilla on stratosfäärin ennusteissa ollut näkyvillä polaaripyörteen osittainen kahtiajakautuminen.

30 hPa lämpötila ja korkeus. Vasemmalla analyysi 23. marraskuuta, keskellä ennuste joulukuun 1. päivälle ja oikealla ennuste joulukuun 7. päivälle. Kuvat: ECMWF/DWD/FU Berlin

Kuvasarjasta nähdään, että pyörre on parhaillaan hajoamassa eräänlaiseksi dipoliksi. Tämä on ainakin osittain syynä sään kylmenemiselle. Mielenkiintoista on sen sijaan mitä tapahtuu noin viikon päästä. Sekä GFS että ECMWF mallit ennustavat, että polaaripyörre ”sulautuisi” jälleen yhtenäisemmäksi pyörteeksi, tosin se näyttää olevan hieman sijoiltaan eli painottuvan matalemmille leveysasteille Euroopan ja Pohjois-Amerikan väliin. Mitä tämä tarkottaisi Suomen sään kannalta? Sitä on vaikea sanoa. En kuitenkaan vielä menisi julkistamaan koko joulukuuta erittäin kylmäksi ja kuivaksi kuukaudeksi. Asetelma saattaisi johtaa siihen, että matalapainetoiminta voisi joulukuun puoliväliin mennessä jälleen aktivoitua P-Atlantilla, mutta matalapaineiden reitti saattaisi olla totuttua eteläisempi. Eli vaikka länsivirtaus olisi voimakas, olisi se ”vanhojen hyvien talvien” kaltaisesti melko etelässä. En pitäisi ihmeenä, että Keski-Eurooppa saisi niskaansa muutaman voimakkaan myrskyn joulukuun aikana. Mutta ilmakehän sisäinen dynamiikka on niin monimutkainen asia, että lähes kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia joulukuun loppupuolen ja talven osalta. Ainut asia mikä on selvää on se, että pitkien ennusteiden tekeminen on tällä hetkellä haastavaa, ellei jopa turhaa. Paljon riippuu siis siitä, että miten polaaripyörre käyttäytyy tämän (hetkellisen) hajoamisen jälkeen.

Lumimyrsky lamauttaa liikenteen

Parhaillaan (ke-iltana) korkeapaineen selänne yltää Venäjältä Pohjois-Suomeen. Samalla laaja matalapaine vallitsee Italiasta kohti Baltiaa ulottuvalla alueella. Lähipäivien aikana tuo matalapaineen alue on pyrkimässä kohti pohjoista, mutta vastassa on vahvistuva korkeapaine. Etelästä tuleva lauha, kostea ilmamassa on siis törmäämässä pohjoisessa olevaan kuivaan ja kylmään ilmamassaan. Tämä vyöhyke näyttää osuvan Suomen eteläosaan, joka tarkoittaa hyvin barokliinistä vöyhykettä, sateita ja tuulta.

Ennusteissa on ollut paljon epävarmuuksia eikä vieläkään kaikki yksityiskohdat ole selvillä. Silti keskiviikko-illan näkemyksen mukaan torstaina on odotettavissa lumisadetta Pohjois-Lapin lisäksi maan eteläosaan. Etelässä sade yltää hieman pidemmälle sisämaan puolelle kuin keskiviikkona. Todennäköisimmin lumisateet painottuvat Pori-Kotka linjan eteläpuolelle. Suurimmat sademäärät ovat arviolta Porvoo-Hanko rantaviivalla, josta Hangon suunnalla lunta voi kertyä ehkä enimmillään noin 10 cm. Tilanne on hyvin herkkä pienille pohjois-etelä-suuntaisille muutoksille. Voi myös olla, että sankimmat lumisateet pysyvät torstaina aivan rannikon edustalla merellä. Veikkaanpa, että pk-seudulla on to-iltana noin 5 cm lumikerros.

Perjantaina hyvin tuulista

Perjantaille mentäessä aletaan puhumaan aivan eri mittakaavan luvuista. Etelä-Euroopasta nouseva matalapaineen osakeskus saavuttaa Baltian perjantain vastaisena yönä. Tämän myötä itätuuli alkaa voimistua, saavuttaen Suomenlahdella myrskylukemat mahdollisesti jo myöhään torstaina illalla. Tuuli on merellä voimakkaimmillaan perjantaina aamulla, jolloin saatetaan yltää kovan myrskyn status. Tuorein GFS mallin ajo nimittäin ennustaa 25-26 m/s keskituulta kun taas ECMWF pitää painegradientin hieman heikompana ja tuo merelle noin 20-21 m/s keskituulta. HIRLAM ennakoi näiden välistä 22-24 m/s keskituulta. Itse pidän ECMWF ennustamia keskituulia liian heikkoina eli HIRLAMin ja GFS:n välinen 22-25 m/s tuntuu olevan tällä hetkellä paras kompromissi.

Tuuli tulee olemaan melko todennäköisesti vaarallisen voimakasta myös maa-alueilla. Puuskaisinta tuuli on maan eteläosassa, mutta myös maan keskiosassa on perjantaina tuulista ja yksittäiset vahingot ovat täällä mahdollisia. Suurimmat haasteet painottuvat kuitenkin maan eteläosaan eli Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Uudenmaan maakuntiin. Siinä missä ECMWF piti merellä keskituulen maltillisempana, saa malli puuskiksi yleisesti noin 20 m/s ja paikoin jopa 26 m/s. GFS malli tuo 20 m/s puuskia selvästi pohjoisemmaksi, aina Pohjanmaalle saakka. Etelässä puuskat ovat GFS:n mukaan 20-25 m/s. Mikäli nämä ennusteet toteutuvat, tietäisi se melko laajalti tuulivahinkoja. Maaperä on vielä märkä eikä tämä pikkupakkanen ehdi kehittää routaa käytännössä lainkaan. Niinpä puut tulevat reagoimaan tuuleen kuin maaperä olisi vielä syksyinen. Lisäksi tilannetta hankaloittaa tuulen suunta joka käy itä/koillisesta maa-alueilla. Tämä poikkeaa siis tyypillisen puhurin suunnasta ja puut eivät ole tähän tottuneita. Edellisen kerran vastaavanlainen tilanne oli marraskuussa 2008, jolloin hyvin syvä etelästä noussut matalapaine toi runsaita lumisateita ja myrskypuuskia. Tuolloin sähköttä oli yli 50 000 kotitaloutta. Niinpä jos ke-illan ennusteet toteutuvat, on odotettavissa ainakin joitakin kymmeniä tuhansia kotitalouksia ilman sähköä.

Pidätän kuitenkin oikeuden muutoksiin, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, että mallit ennakoivat voimakasta myrskyä muutamaa vuorokautta ennen, jotta voisivat sitten juuri ennen h-hetkeä heikentää ennusteita selvästi.

Lumisade voi olla erittäin sakeaa

Ja kun kerta laitetaan ”bileet pystyyn” niin tarvitaanhan siihen vielä kunnon lisämauste mukaan. Potentiaalisten myrskypuuskien kukkuraksi niskaan ollaan linkoamassa liuta lunta. Etelästä saapuvan osakeskuksen myötä rintamavyöhyke saa uutta energiaa ja lumisateet voimistuvat selvästi perjantain vastaisena yönä etelärannikolla. Lumisadetta onkin sitten tiedossa lähes koko loppupäiväksi maan eteläosassa ja myöhemmin keskiosassa. HIRLAM tuntuu tuovan heikoimmat lumisateet, enimmillään noin 10-15 mm vedeksi muutettuna. ECMWF tuo yleisesti yli 10 mm, lounaisrannikolla paikoin yli 20 mm/vrk. Kokonaisuutena veikkaus on, että lunta kertyy to-illasta la-iltaan etelärannikolle enimmillään 10-40 cm, josta paras arvio on noin 20-25 cm. Huomattavaa on, että tyypillisesti tällaisissa tilanteissa lumensyvyyksissä voi olla suuriakin paikallisia eroja. Ensinnäkin meren voimistamat konvektiosolut saattavat ajautua hyvin kapealle vyöhykkeelle mantereella. Lisäksi tuulen kinostama lumi voi johtaa avonaisilla alueilla melko vähäiseen lumensyvyyteen kun taas muualla kinokset saattavat olla selvästi korkeampia.

Tällä hetkellä to-illan ja la-illan välisen ajanjakson pahimman skenaarion mahdollinen haitari on siis etelärannikolla: lunta noin 10 cm ja puuskat kovimmillaan 17-20 m/s tai lunta 40 cm ja puuskat 26 m/s. Haitari on siis vielä melkoinen, mutta potentiaali erittäin pahoille liikenneongelmille on olemassa sillä puuskainen tuuli kinostaa lunta hyvin tehokkaasti. Tämä on myrkkyä niin juna- kuin raitiovaunuliikenteelle, koska vaihteet tukkeutuvat nopeasti pöllyävän lumen johdosta. Tieliikenne on pahimman skenaarion toteutuessa erittäin suurissa vaikeuksissa todennäköisesti jo perjantain aamuliikenteessä ja sama meno jatkuu todennäköisesti iltapäivälläkin. Niinpä autolla Etelä-Suomessa (etenkin etelärannikolla) liikkuvien kannattaa tehdä varasuunnitelmat perjantain varalle mikäli näyttää siltä, että pahin toteutuu.

Tilanne on siis vielä herkkä muutoksille, etenkin perjantain suhteen. Niinpä kannattaa vielä torstaina tarkistaa tuoreimmat ennusteet sekä varoitukset televisiosta ja Ilmatieteen laitoksen internet-sivuilta.

Lumipyryssä taistelua Helsingin Töölössä 23. marraskuuta 2008.

Kevät myöhästyy?

Kevään tyypillinen saapumisaika

Maaliskuun puoliväli on ohitettu ja tilastojen mukaan kevään pitäisi alkaa Etelä-Suomessa ensi viikon loppupuolella. Viime vuonna terminen kevät alkoi suuressa osassa maan etelä- ja keskiosia 26. maaliskuuta. Onko tänä vuonna syytä odottaa kevään alkavan samoihin aikoihin?

Termisen kevään alkaminen. Numeroarvo vuodelta 2010 ja väritettynä pitkän ajan keskiarvo. Lähde: Ilmatieteen laitos

Kevään alkamisen todennäköisyys kasvaa etelässä selkeästi maaliskuun lopulla. Tilastojen valossa kevät voi huonolla tuurilla myöhästyä suurin piirtein huhtikuun puoliväliin (esim. vuonna 1966 terminen kevät alkoi Helsingissä vasta 18. huhtikuuta). Terminen kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi nollan yläpuolelle. Kun yöt käyvät lyhyemmiksi ja aurinko lämmittää päivisin pidempään ja tehokkaammin, on keskilämpötila väkisin kipuamassa nollan yläpuolelle maaliskuun lopulla, huhtikuun alussa.

Säteilyn määrä kasvaa nopeasti ja lämpötila seuraa hieman perässä

Pitkän ajan keskiarvo globaalin säteilyn ja keskilämpötilan osalta. Lähde: Ilmatieteen laitos

Yllä olevasta kuvaajasta nähdään kuinka globaali säteily (auringon suora säteily + hajasäteily) sinisen käyrän muodossa alkaa selvästi nousta maaliskuun aikana. Kasvuvauhti hidastuu vasta toukokuun alussa kun taas huippusäteily osuu luonnollisesti kesäpäivänseisauksen tienoille. Eli seuraavien 1,5 kuukauden ajan auringosta saatava säteily kasvaa nopeinta tahtiaan. Vuorokauden keskilämpötilan käyrä (punainen) on askeleen jäljessä globaalin säteilyn käyrää. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi merten hitaammasta lämpenemisestä (suuri lämpökapasiteetti). Tästä syystä meillä lämpimin ajankohta onkin noin kuukauden auringon säteilymaksimin jälkeen.

Kuvassa on käytetty Helsinki-Vantaan arvoja ja siitä selvästi huomaa meren lämmittävän vaikutuksen loppuvuodesta säteilyn vähetessä (meri luovuttaa lämpöään hitaammin kuin mantereet). Eli nyt maaliskuun 19. päivä vastaa säteilymäärältään noin syyskuun 19. päivän arvoja, mutta keskilämpötilojen osalta joulukuun 7. päivän arvoja.

Onko kevät jo näköpiirissä?

Miltä keskipitkät ennusteet näyttävät? Alkuviikolla on lännestä tulossa tuulahdus kevättä kun lämpötilat kohoavat tiistaina lämpimän ilmamassan ja mahdollisen föhn-tuulen myötä paikoin ehkä +5…+7 asteen tienoille Etelä-Suomessa. Vielä on hieman epäselvää miten pilvisyys ja mahdolliset sateet sijoittuvat ja vaikuttavat lämpötilan nousuun.  Tämän lämpimän aallon jälkeen sää jälleen viilenee loppuviikoksi kun matalapaineiden alue siirtyy enempi Suomen itäpuolelle ja koko Pohjois-Eurooppaan virtaa pohjoisesta kylmää ilmamassaa. Tuo tavanomaista kylmemmän ilmamassan vaikutus näyttää parviajojen perusteella ulottuvan ainakin ensi viikon loppuun saakka, mahdollisesti huhtikuun puolellekin kuten GFS tällä hetkellä näyttää.

Euroopan keskuksen ennuste näyttää, että pohjoisen pallonpuoliskon kylmä polaaripyörre on siis valumassa ensi viikon aikana  lähemmäksi Fennoskandiaa. Polaaripyörre hajoaa kevään edetessä lisääntyvän auringon säteilyn myötä, mutta pahimmassa tapauksessa polaaripyörre jää hyrräämään ja vähitellen hajoamaan meidän lähelle, joka voisi tietää entisestään hitaampaa kevään etenemistä. Eli terminen kevät ei tämän hetkisen ennusteen valossa näytä alkavan tavanomaiseen aikaan etelässä vaan myöhästyy jonkin verran. Tämä tietäisi hieman kasvanutta riskiä pahemmalle tulvatilanteelle jos kevät saapuisi ryminällä tavanomaista myöhemmin. Seuraillaan tilannetta.

Alla on jatkuvasti päivittyvä (tuorein) GFS mallin parviennuste ilmamassan (ylempi) ja 2 metrin lämpötilan (alempi) osalta Järvenpään hilapisteelle. Kannattaa seurata miten ylemmässä paneelissa parviajojen keskiarvo (valkoinen käyrä) on suhteessa pitkän ajan keskiarvoon (punainen käyrä).

Seuraavassa päivityksessä on tulossa asiaa siitä, kuinka työn alla olevat WRF-parviajot saivat ennustettua viime kesän Asta-rajuilman.

Talven kylmyydestä ja polaaripyörteestä

Talvi on saapunut koko maahan eikä se näytä mihinkään karkaavan ainakaan kahteen viikkoon. Tässä päivityksessä käydään läpi mm. seuraavia aiheita:

  • Miten ns. polaaripyörre liittyy tämän marraskuisen kylmän jakson syntyyn?
  • Mitä tästä talvesta on eri lähteissä sanottu ja miltä vuodenaikaisennusteet näyttävät?

Mistä kylmyys johtuu?

Talvisin arktisilla alueilla vallitsee ns. polaaripyörre. Se on säteilyjäähtymisestä johtuva ilmiö, jossa kylmä, arktinen ilmamassa on tavallaan eristyksissä napa-alueella. Kun polaaripyörre on voimissaan, napa-alueella on kylmää ja sen reunoilla matalapainetoimintaa. Tämän kylmän arktisen ilman ja keskileveysasteiden lämpimän korkeapainesään välissä on suuri lämpötilakontrasti ja tyypillisesti voimakas läntinen virtaus. Eli kun polaaripyörre on voimakas, Atlantilta yleensä puhaltaa voimalla lauhaa ja kosteaa ilmaa Eurooppaan. Silloin tällöin otollisissa olosuhteissa tuo kompakti, eristynyt polaaripyörre kokee häiriöitä ja se voi hajota. Tällöin arktisella alueella ollut kylmä ilma pääsee eristyksistään ja lähtee ”valumaan” kohti matalampia leveysasteita. Samalla myös voimakas läntinen virtaus voi heiketä ja ilmavirtaus saattaakin kääntyä puhaltamaan idän suunnalta.

Lähde: Andreas Dörnbrack, Thomas Birner, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Yllä on yksi tapa esittää polaaripyörteen sijainti.  Kuvassa on käytännössä se korkeus dekametreinä missä ilmanpaine on 30 hPa. Animaatio kattaa noin viimeiset puolitoista viikkoa. ja Eurooppa on kuvan alaosassa. Animaatiosta nähdään kuinka polaaripyörre (alhaiset geopotentiaalikorkeudet) liikkuvat napa-alueen lähistöllä, mutta aivan animaation lopulla pyörre alkaa jakautua kahtia niin, että kylmempi pyörre jää Siperian lähistölle. Samalla on nähtävissä kuinka Pohjois-Atlantilla ilma stratosfäärissä lämpenee ja kehittää ”korkean selännettä”. Polaaripyörteen geopotentiaalikorkeudet alkavat nousta enteillen sen heikkenemistä. Entä miltä jatko näyttää?

Lähde: FU Berlin, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ennusteen mukaan polaaripyörre jatkaa lähipäivinä jakautumistaan. Sen kylmin osa ja samalla kylmin ilmamassa on Suomen itäpuolella. Atlantilla puolestaan on korkean selänne ja se myös indusoi alemmissa kerroksissa korkeapainetta Suomen länsipuolelle ja ylle. Niinpä stratosfäärin virtauskenttä suosii ainakin alkuun kylmää säätyyppiä luoteistuulien myötä. Aivan ennusteanimaation lopussa eli kuun vaihteessa polaaripyörre näyttäisi saavan ryhtinsä kasaan. Tämä voisi pitkällä tähtäimellä ehkä tarkoittaa säätyypin muuttumista jälleen länsivirtaus-voittoiseksi joulukuun puolivälin kieppeillä. Toisaalta ennusteen lopussa polaaripyörteen painopiste on enemmän kallellaan kohti Eurooppaa, joka viittaisi siihen, että kylmä ilmamassa saattaisi pysytellä Pohjois-Euroopan lähettyvillä myös jatkossakin vaikka länsivirtaus voimistuisikin Euroopassa.

Kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä?

Jokin aikaa sitten YLE uutisoi Potsdamin ilmastoinstituutin tiedotteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen myötä kylmien talvien todennäköisyys kolminkertaistuu tulevaisuudessa. Tämä tietenkin herätti jälleen paljon mielenkiintoa kun edellistalvi on vielä ihmisten mielissä. En ole heidän artikkeliaan lukenut, mutta ajattelin tässä nopeasti hieman arvioida näitä asioita, sillä ne saattavat liittyä edellä käsiteltyyn polaaripyörteeseen. Polaaripyörteen hajoamisessa lämmin ilma pääsee tunkeutumaan arktiselle (antarktiselle) napa-alueelle, jolloin vastaavasti länsivirtaus heikkenee ja Pohjois-Eurooppaan  voi virrata kylmää ilmaa pidemmäksikin aikaa. Näin kävi esimerkiksi viime talvena ja on näitä esimerkkejä nähty viime vuosikymmeninä monesti.

Oletan, että tutkimuksen mukaan vähenevä arktinen merijää ja lämpimämpi napa-alue tulevina vuosikymmeninä eivät pystyisi ylläpitämään yhtä eristäytynyttä ja vahvaa polaaripyörrettä kuin nykyään. Tämä pyörre voisi herkemmin häiriintyä ja edellä mainituin tavoin johtaa kylmän ilman ”valumiseen” napa-alueilta kohti mantereita. Tämä voi olla yksi mahdollinen teoria, jonka mukaan kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Tässä on kuitenkin yksi asia mikä tulisi pitää mielessä. Otsikko ”kylmät talven todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä” saa automaattisesti ajattelemaan, että 80-luvun puolivälin kaltaisia megakylmiä talvia on tulevaisuudessa odotettavissa useammin. On syytä kuitenkin muistaa, että tulevaisuuden ilmasto ei ole samanlainen kuin nykyinen tai mennyt ilmasto. Tulevaisuudessa ilmastomallien perusteella talvet eivät ole keskimäärin yhtä kylmiä kuin nykyään. Eli jos puhutaan, että kylmien talvien todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa, niin on syytä miettiä, että kuinka kylmä onkaan tulevaisuuden kylmä talvi. Se ei todennäköisesti ole yhtä kylmä kuin ne talven joihin meidän vanhemmat ovat tottuneet. Eli jos ilmastonmuutoksen myötä polaaripyörre esimerkiksi herkemmin hajoaa ja napa-alueiden kylmää ilmaa virtaa Skandinaviaan, ei tuo napa-alueilta lähtöisin oleva ilma ole keskimäärin yhtä kylmää kuin nykyään.

Summa summarum: Viime aikainen uutisointi ”Ilmastonmuutos kylmentää talvia” voi olla harhaanjohtavaa, sillä keskimääräistä kylmempien talvien todennäköisyyden kasvu tulevaisuudessa ei  välttämättä tarkoita, että talvet absoluuttisessa mielessä kylmenisivät. Painotan, että olen lukenut vain Potsdamilaisten tiedotteen, en itse artikkelia, joten en pysty varmuudella ottamaan kantaa heidän väitteisiinsä, jotka voivat tieteellisessä mielessä olla aivan perusteltuja. Lähinnä tässä on kysymys jälleen sään ja ilmaston uutisoinnin vaikeudesta.

Kylmin talvi tuhanteen vuoteen?

Tähän väitteeseen on tullut törmättyä harmittavan usein tänä syksynä. Kyseessä on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin otsikko jää ihmisten mieleen totuutena, jonka he muistavat pitkään. Kyseessä on siis uutisointi, jossa puolalaiset meteorologit olivat kuulemma ennustaneet kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa tämän sopan juuret ovat Meksikonlahden öljykatastrofissa keväältä. Tuolloinhan spekuloitiin vaikutuksista, mitä öljyllä olisi Golfvirtaan. Puolalaismeteorologeilta on siis tiettävästi kysytty aiheesta ja he olivat vastanneet, että JOS golfvirta yhtäkkiä pysähtyisi voisi olla odotettavissa kylmin talvi tuhanteen vuoteen (ilmeisesti perustuen siihen, että kuinka paljon golfvirta lämmittää ja jos se otettaisiin pois nykyisistä lämpötiloista niin millainen toistuvuus tällaisilla lämpötiloilla olisi). Eli jälleen monien suodattimien läpi kuljettuaan puolalaisten sanomisista on jätetty ”JOS” pois sekä unohdettu spekulaatiot ja yhteydet öljyn vaikutuksesta golfvirtaan (jonka vaikutuksesta ei ole yhtenevää mielipidettä). Eli loppujen lopuksi Iltalehden ”uutiseksi” on päätynyt äärimmilleen yksinkertaistettu lööppiotsikko ”Suomeen kylmin talvi tuhanteen vuoteen”.

Mitä pitkät ennusteet näyttävät?

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) viimeisin kuukausiennuste näyttää ainakin joulukuun alkuun saakka koko Suomeen tavanomaista kylmempää. Etelässä ja maan keskiosassa kylmä poikkeama voisi jatkua joulukuun puoliväliinkin saakka, vaikka signaali heikkeneekin huomattavasti niin pitkälle mentäessä. Viimeisin ECMWF:n vuodenaikaisennuste näyttää joulukuu-helmikuu ajanjaksosta tavanomaista lämpimämpää koko Suomeen, erityisesti Lappiin. Vastaavasti Etelä-Euroopassa olisi tavanomaista kylmempää. Tämä lämpötilaennuste näyttää olevan seurausta suursäätilasta, jossa Keski-Euroopasta Pohjanmerelle ulottuu tavanomaista korkeampi ilmanpaine. Tämä ohjaisi matalapaineet sen pohjoispuolitse kohti Skandinaviaa tuoden lännestä lauhaa ja kosteaa ilmaa.

Kolmen mallin yhdistelmäennuste näyttää samansuuntaisia viitteitä lämpimästä keskitalvesta ECMWF:n kanssa. Yhdysvaltain vuodenaikaisennuste on hieman tavanomaista kylmemmän joulu-helmikuun kannalla, mutta toisaalta näistä kuukausista tammikuu olisi tavanomaista lämpimämpi. Yhdysvaltain suursäätilaennusteessa on samanlaisia piirteitä kuin Euroopankin, mutta suurin kysymysmerkki tulee todennäköisesti olemaan tuo Länsi-Euroopan/Itä-Atlantin yllä olevan korkeapaineen sijainti. Mikäli se on hieman pohjoisempana ja/tai lännempänä, käy meille ilmavirtaus enemmän pohjoisesta ja sää pysyisi kylmänä (USA:n ennusteen joulukuu). Jos taasen kyseisen korkeapaineen sijainti on etelämpänä/idempänä, pääsee meille virtaamaan lännestä lauhempaa ilmaa (ECMWF joulu-helmikuu). Tällä hetkellä on erittäin vaikea sanoa, miten lopulta käy. Ehkä paras keskiarvo on arvioida korkeapaineen majailevan pääosan joulukuuta pohjoisempana vielä melko heikon arktisen polaaripyörteen takia, mutta tammikuulle mentäessä se hivuttautuisi etelämmäksi avaten länsiputken. Eli joulukuun alkupuoli mentäisiin ainakin talvisessä säässä, mutta tammikuuta kohti tai viimeistään tammikuussa sää saattaisi lauhtua eikä edellistalven kaltaista pitkää yhtenäistä talvea ehkä koeta.

Muuta ajankohtaista

Tarkoitukseni oli vielä käydä tarkemmin läpi tämän viikon säätä Suomessa, mutta kello on jo paljon, joten jätän sen seuraaville päiville. Yleisesti sanottakoon, että etelässä sää on suuren osan viikosta pilvistä ja osin epävakaista. Lumipeitteeseen on siis odotettavissa kasvua. Tässä vielä muutama pointti:

  • Keskiviikkona tuuli on hyvin voimakasta (merellä myrskyä)  ja tuuli lisää merkittävästi pakkasen purevuutta etelässä ja maan keskiosassa. 
  • Lämmin meri ja itätuulen aiheuttaman rannikkokonvergenssi saattavat yllättää ja voimistaa kuluvalla viikolla etelärannikon lumisateita.
  • Ruotsin itärannikolla saattaa tulla lumikaaos kun kylmää ilmaa virtaa voimakkaan tuulen myötä Itämeren poikki. Tällöin merestä saatava lämpö ja kosteus voivat kehittää ns. ”lake-effect” -ilmiön eli sankkoja lumikuuroja, jotka solkenaan osuvat samaan paikkaan rannikolla.
  • Näillä näkymin viikonlopun aikana lämpötiloja kurissa pitävä tuuli ja pilvisyys hiljalleen luovuttavat ja korkeapaine vahvistuu. Tällöin pakkanen kiristyy myös etelässä.
%d bloggers like this: