Arkisto

Posts Tagged ‘viestintä’

Talvi tuli ryminällä Eurooppaan

Terminen talvi alkoi suuressa osassa maata hieman tavanomaista myöhemmin, mutta sitten kun se alkoi, se alkoikin ryminällä. Huolimatta lämpimästä alkukuusta, marraskuun keskilämpötila jäi koko maassa pitkän ajan keskiarvon alapuolelle.

Marraskuu oli tavanomaista kylmempi

Suurin lämpötilapoikkeama kylmään suuntaan oli Länsi-Suomessa ja suuressa osassa Lappia. Näillä alueilla marraskuu oli laajalti vähintään -2,5 astetta tavanomaista kylmempi. Lähimpänä keskiarvoa oltiin idässä ja paikoin etelässä, kuitenkin noin -1..-2 astetta keskiarvon alapuolella.

Paikkakuntakohtaisia marraskuun pakkasennätyksiä rikottiin mm. Hämeenlinnan Lammilla, Tampere-Pirkkalassa ja Maarianhaminassa.

Marraskuun lopulla oli kyllä aineksia pakkasennätysten rikkoutumiseen laajemmaltikin, sillä Suomessa oli välillä ennätyksellisen kylmää ilmamassaa ja jos vain tuuli olisi ollut tyynempi ja pilvisyys vähäisempää olisi pakkasennätykset paukkuneet monilla asemilla.

Kylmää ilmaa virrannut pitkälle Eurooppaan

Suomi ei ole ainut paikka Euroopassa jossa hytistään tavanomaista kylmemmissä lukemissa. Uutisissa on mainittu kuinka lunta on satanut aina Espanjassa saakka ja kuinka rankat lumisateet ovat pahasti haitanneet eri liikenteen muotoja mm. Saksassa sekä Britanniassa. Jälkimmäisessä lunta on paikoin mitattu epävirallisesti jopa puoli metriä. Tämä on hyvin epätavallista näin varhaisessa vaiheessa talvea.

Jos halutaan tietää, että mihin kylmyys on suhteellisesti pahiten iskenyt, voidaan tarkastella esimerkiksi ilmamassan lämpötilan poikkeamaa pitkän ajan keskiarvosta marraskuun lopun osalta.

Kuva: ESRL/NOAA

Ilmamassan lämpötilan poikkeama marraskuun viimeisellä viikolla

Kuvasta nähdään kuinka suhteellisesti kylmin ilmamassa on valunut Siperiasta Skandinavian kautta kohti Länsi-Eurooppaa ja aina Iberian niemimaalle saakka. Toisaalta lämpimän ilman on täytynyt mennä jonnekin muualle ja se onkin päätynyt Grönlannin tienoille. Esimerkiksi Grönlannin pääkaupungissa Nookissa mitattiin kuun 21. päivä jopa +15,8 astetta. Euroopassa lämpimin kolkka löytyy itäiseltä Välimereltä, jossa on liikuttu hellerajan tuntumassa.

Syitä kylmään ilmaan pohdittiin edellisessa päivityksessä sekä lukuisissa kommenteissä (näistä suuri kiitos!). Oli syy alunperin mikä tahansa, loppujen lopuksi kylmyyden on ratkaissut koillisesta puhaltanut tuuli, joka on tuonut mukanaan tuota polaarista, paikoin jopa arktista ilmamassaa.

Kuva: ESRL/NOAA

Tuulen suunnan ja nopeuden (vektori) poikkeama marraskuun viimeisellä viikolla

On siis täysin selvää, että epätavallisen voimakas itäkoillinen tuuli on vaikuttanut Suomen säähän marraskuun lopulla. Samainen kylmä putki on jatkunut meiltä Brittein saarille saakka. Vuodenaikaan nähden hyvin kylmä ilmamassa on virrannut reippaan itätuulen saattelemana Pohjanmeren yli. Tällöin merestä mukaan tarttunut lämpö ja kosteus ovat saaneet aikaan sankkoja lumikuuroja, jotka ovat tuoneet runsaasti lunta etenkin Brittein saarten itärannikolle. Samaa ilmiötä on esiintynyt mm. Ruotsin sekä Viron rannikolla. Virossa  onkin rikottu paikoin marraskuun kylmyys- ja lumiennätyksiä. Vanakülassa on mitattu ennätyksellisiä 46 cm kinoksia ja Tallinnassakin 30 cm.

Lisäystä ”kylmät talvet yleistyvät tulevaisuudessa”-aiheeseen

Edellisessä päivityksessä kirjoitin hieman koskien Potsdamin ilmastoinstituutin artikkelia, jonka mukaan kylmien talvien todennäköisyys kolminkertaistuu tulevaisuudessa (tai näin asia ainakin uutisoitiin). Helsingin yliopiston ilmastotutkija ja dosentti Jouni Räisänen kommentoi tätä artikkelia henkilökohtaisessa tiedonannossa ja hän muistuttaa, että artikkelissa tutkittiin ainoastaan Barentsinmeren ja Karanmeren jääpeitteen vähentämisen vaikutusta ilmastoon. Tällöin kaikki muut globaalin ilmastonmuutoksen vaikutukset jäävät tutkimuksesta pois. Räisänen vetää yhteen artikkelin tulokset:

”Kun jääpeite tarkasteltavalla alueella vähenee 100%:sta 80%:iin, länsituulet Euroopassa hieman voimistuvat ja talvet leudontuvat. Kun jäätä edelleen vähennetään 40%:iin, sen sijaan itävirtaus voimistuu ja talvet kylmenevät. Kun jää hävitetään kokonaan, länsivirtaus taas voimistuu ja talvet siksi lauhtuvat.”

Yksiselitteisesti tästä ei siis voisi vetää johtopäätöstä, että kyseisten alueiden hupeneva jääpeite laukaisee viilentymisen pohjoisilla mantereilla kuten mediassa uutisoitiin. Räisänen pohtii lopuksi:

”Miten jääpeitteen hupeneminen vaikuttaa yhdessä kasvihuonekaasujen lisääntymisen aiheuttaman globaalin ilmastonmuutosten kanssa? Sen perusteella, mitä olemassa olevista skenaariosimulaatioista voi päätellä, artikkelissa esiin nostettu mekanismi todennäköisesti häviää kaiken muun sekaan.  Malleissa talvien keskilämpötila nousee reilusti 2000-luvun loppua kohti. Lisäksi talvilämpötilojen vuosienvälinen vaihtelu pienenee jonkin verran, mikä sekin vähentää kylmien talvien osuutta. Yleensä ottaen myös talviset länsivirtaukset hiukan voimistuvat mallisimulaatioissa, vaikkei tämä muutos kovin iso olekaan.”

Yhteenvetona voisi jälleen sanoa, että tieteellisistä artikkeleista tehtyihin uutisiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Uutisissa usein yksinkertaistetaan asioita, jolloin tutkimuksiin liittyvät tärkeät yksityiskohdat jäävät mainitsematta.

Sää jatkossa?

Jouluun on vielä useampi viikko ja vielä ei valkeaa joulua uskalla ennustaa vaikka siihen hyvät mahdollisuudet onkin. Lähimmän viikon aikana säässä ei suurta muutosta ole näköpiirissä vaikka kaikkein kirpeimmät pakkaset hiukan hellittävät. Ei ole täysin mahdotonta, että välillä voidaan käväistä rannikkoseuduilla nollan tienoilla, mutta etelässäkin pysytellään pääosin -5..-10 asteen tienoilla. Lapissa lämpötilat alkavat alun lauhan jakson jälkeen jälleen laskemaan reippaampiin pakkaslukemiin.

PS.

Torstaina kannattaa vilkuilla Ilmatieteen laitoksen sivuille. Siellä saattaa nähdä jotain uutta…

ääpeite tarkasteltavalla alueella vähenee 100%:sta

80%:iin, länsituulet Euroopassa hieman voimistuvat ja talvet

leudontuvat. Kun jäätä edelleen vähennetään 40%:iin, sen sijaan

itävirtaus voimistuu ja talvet kylmenevät (kuvan 3 keskimmäinen

sarake). Kun jää hävitetään kokonaan, länsivirtaus taas voimistuu

ja talvet siksi lauhtuvat.

Meteorologisia mutinoita

Menneenä kesänä sää oli otsikoissa tiuhaan tahtiin. Ennätykselliset lämpötilat ja harvinaiset rajuilmat johtivat lukuisiin uutisiin ja juttuihin mediassa sekä perinteisempiin kahvikeskusteluihin kansan keskuudessa. Näin säähän hurahtaneena oli hienoa seurata päivittäin, että säästä puhutaan. Välillä kuitenkin mentiin hieman hakoteille.

Sää jaksaa puhuttaa aina ja se tuntuu olevan lähes kaikkien suomalaisten pienoinen harrastus, ainakin small-talkia on aiheesta helppo vääntää. Monet ottavat sään myös varsin vakavasti ja omaavat voimakkaita mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Kaikenlaiseen olen jo lyhyen ”uran” aikana ehtinyt törmätä ja ajattelinkin hieman käydä läpi säähän liittyviä asioita ja mielipiteitä näin meteorologin silmin.

Media on nykyään erittäin merkittävässä roolissa suuren kansan ja meteorologien välissä. Ihmiset saavat säätietonsa esimerkiksi television sääennusteista, iltapäivälehtien lööpeistä, internetin paikkaennusteista ja radion säätiedotuksista. Osa näistä tulee suoraan meteorologin tai muun sää/ilmastoasiantuntijan tarkoittamassa alkuperäisessä muodossa (esim. radion säätiedotukset), osassa jokin välikäsi purkaa/muokkaa/poimii alkuperäisestä lähteestä osia joista sitten tehdään esimerkiksi uutinen tai lööppi. Joskus nämä prosessit toimivat hyvin, joskus ei niin hyvin. Monet tekijät vaikuttavat tämän prosessin laatuun. Joskus meissä meteorologeissa on vikaa kun emme pysty muuttamaan monimutkaisempia kokonaisuuksia helposti ymmärrettävään muotoon ja kertomaan asioista ”kansantajuisesti”. Joskus parannettavaa löytyy näissä ”välikäsissä”, jotka muokkaavat liian rajusti alkuperäistä viestiä niin, että siitä katoaa juuri se itse eli alkuperäinen viesti.

Seuraavaan olen koonnut joitakin asioita, jotka ovat meteorologin korvia vihlaisseet.

Terminologiasta

Viime kesänä puhuttiin paljon myrskyistä. Meteorologisessa mielessä ”Astat, Veerat, Lahjat, Sylvit” eivät olleet myrskyjä. Suomessa myrskyn määritelmän mukaan 10 minuutin keskituulen tulee olla vähintään 21 m/s. Ukkosjärjestelmissä erittäin harvoin keskituuli voi nousta tämän rajan yli. Ukkosissa tuulituhot johtuvatkin lyhytikäisistä ukkospuuskista, joissa tuulen nopeus voi olla useita kymmeniä metrejä sekunnissa. Niinpä on periaatteessa väärin puhua myrskyistä – rajuilma on parempi termi. Lisäksi matalapainemyrskyt ovat hyvin erilaisia ukkosiin verrattuna ja tuulten luonne, laajuus sekä kesto ovat erilaisia. Onko tällä sitten mitään väliä? Myrsky-sanaa viljeltiin viime kesänä runsaasti ukkosista puhuttaessa. Monelle onkin saattanut jäädä päälle mielikuva, jossa myrsky liitetään automaattisesti kymmeniin tuhansiin kaatuneisiin puihin ja päiviä kestäviin sähkökatkoihin. Nyt varsinaisen ”myrskykauden” alkaessa on pelottelun riski olemassa. Myrskyjä on Suomessa joka talvi, mutta pelkkä myrskytuuli merellä ei välttämättä tarkoita sitä, että maa-alueilla puita lakoontuu laajoilla alueilla ja sähköjen palautumista saa odottaa yli viikon. Kesän rajuimpien ukkosten jälkeen saatiin kokea tämän vaikutuksia. Eräänä päivänä elokuun puolivälissä oli tulossa ns. ”normaaleja kesäukkosia”. Tämä oli useassa uutislähteessä johtanut seuraavaan ajatteluprosessiin: ukkosia–>myrsky–>isoja tuhoja. Vaikka meteorologeille oli selvää, ettei sieltä mitään erikoisempaa ole tulossa, sai suuri yleisö kuvan, että Astan kaltainen rajuilma oli jälleen väistämätön. Niinpä lähes kaikkia ukkosia alettiin puhumaan myrskyinä ja lähes kaikkia ”myrskyjä” pidettiin erittäin vahingollisina (hieman kärjistetysti). Nyt talven lähestyessä ja ”aitojen” myrskyjen saapuessa on vaarana, että nämä kahdet eri ilmiöt sekoittuvat ihmisten mielissä entisestään.

Myrsky-sanan lisäksi trombi- ja lopulta syöksyvirtaus-termejä alettiin käyttämään hieman liikaakin. Rajuista ukkosista uutisoitaessa oli tietyssä vaiheessa havaittavissa, että melkein jokainen yksittäinen kaatunut puu laitettiin trombin piikkiin. Trombeja havaitaan Suomessa keskimäärin 14 kappaletta vuodessa. Liian runsas trombi-sanan käyttö voi johtaa inflaatioon kyseisen ilmiön osalta. Trombeista tulisikin puhua vain kun on näyttöä, että kyseessä oli trombi. Muussa tapauksessa käy niin, että jos trombi oikeasti iskisikin aiheuttaen tuhoa, ei sillä sanalla olisi yhtä suurta merkitystä. Hieman samalla lailla oli/on vaarassa käydä syöksyvirtausten kanssa. Niitä toki esiintyi kuluneena kesänä ja osassa tapauksista termin käyttö oli täysin oikein. Välillä tosin tuntui siltä, että jokainen ukkospuuska ristittiin syöksyvirtaukseksi. Tämä puolestaan johti siihen, että joissakin tapauksissa ukkosen synonyymiksi muodostui syöksyvirtaus ja joissakin yhteyksissä varoiteltiin syöksyvirtauksista useita päiviä etukäteen, vaikka varsinaisesti syöksyvirtauksille otollisten olosuhteiden ennustaminen on yleensä hankalaa vielä alle vuorokausi etukäteen. Niinpä olisi hyödyllistä puhua ukkosten aiheuttamien tuulituhojen yhteydessä ensisijaisesti ukkospuuskista ja siirtyä käyttämään trombi/syöksyvirtaus-termejä vasta jos/kun tapaus on todennettu meteorologien puolelta.

Media

Mediassa kilpailu on kovaa ja otsikoiden tulee olla entistä raflaavampia. Niinpä välillä kärpäsestä tehdään otsikoissa härkänen. Viimeisin esimerkki saatiin viime viikonvaihteessa. Viikon puolivälille (usean päivän päähän) oli ennusteissa olemassa mahdollisuus, että tuulet voivat yltyä lähelle myrskylukemia. Tästä tehtiinkin otsikko, jossa varoiteltiin syysmyrskystä kuin se olisi fakta. Tämä johtaa jälleen siihen, että pikaisesti lööppejä vilkaiseva tai lehteä selaava kansalainen uskoo, että viikon puolivälissä tulee myrsky. Näin ei ole alunperinkään ennustettu, mutta tällaisen mielikuvan kansalainen saa. Tämä omalta osaltaan ruokkii sitä, että välillä saa kuulla kuinka ennusteet eivät osu ikinä kohdalleen. Usein onkin niin, että ennuste osuu erittäin hyvin kohdalleen, mutta kansalainen onkin saanut kuulla tai hän on lukenut muutamaa kertaluokkaa alkuperäistä ennustetta raflaavamman otsikon tai jutun. Nykyään eletään kiireistä elämää ja asioita yksinkertaistetaan. Välillä viestit menettävät alkuperäisen merkityksensä ja välillä jostain sivulauseen epävarmasta ja olemattomasta asiasta nostetaan pääuutinen.

En kuitenkaan halua yleistää, että kaikki toimittajat uutisoivat tai otsikoivat säästä kärjistäen ja ”lööppityyliin”. Kuten sanottua, vika on ajoittain selvästi myös meissä meteorologeissa. Olen ollut tekemisissä useiden erittäin mukavien ja pätevien toimittajien kanssa. Tällöin molemmat auttavat toisiaan parhaimman mahdollisen jutun aikaansaamiseksi ja kaikki ovat tyytyväisiä – myös lukijat.

”Sääennusteet ovat aina pielessä”

Tartun tähän aiheeseen hieman enemmän. Sääennusteiden laatua parjataan silloin tällöin ankarasti – joskus aiheesta – joskus taas syyttä. Heti alkuun tekee mieli painottaa sanaa sääennuste. Kyseessä on ennuste, ei totuus. Meteorologit eivät lupaa auringonpaistetta ensi tiistaille Naantaliin, vaan kyseessä on ennuste. Meteorologia on yksi harvoista aloista tässä maailmankaikkeudessa, jossa voidaan ennustaa ja vieläpä niin, että ennusteet osuvat lähellä oikeaa. Ilmakehä on erittäin kaoottinen järjestelmä, jossa melkein kaikki vaikuttavat kaikkeen. Niinpä välillä sitä itsekin hätkähtää kuinka hyvin niinkin monimutkainen järjestelmä kuin ilmakehä voidaan kuvata ja vieläpä ennustaa niinkin hyvin kuin nykyään.

Silloin tällöin kun ennuste menee pieleen, siitä saa kuulla. Ehkä tämä kuitenkin kertoo siitä, kuinka hyviä ennusteet ovat. Mikäli ennusteiden huonoudesta kuultaisiin joka päivä, olisivat ne ehkä oikeasti huonoja. Nykyään nämä kommentit ovat kuitenkin melko harvinaisia. Silloin kun ennusteet osuvat lähes oikeaan, ollaan tyytyväisiä eikä asiaa ajatella. Mutta auta armias jos joskus ennuste ei osunut aivan kohdalleen kun oltiin järjestämässä puutarhassa kynttiläillallista. Silloin saa kuulla, että ennusteet ovat aina pielessä. Toisaalta tämän voi tulkita toisellakin tapaa. Ennusteen osuvuuden kritisoiminen tarkoittaa, että kyseinen taho seurasi ennustetta, koska hänellä oli ainakin jonkinlainen luottamus niihin jo tätä tapausta ennen. Jos ennusteet olisivat aina pielessä niin kuka silloin niitä seuraisi ja täten osaisi valittaa niiden huonoudesta 😉

Ennusteita saa nykyään monesta lähteestä. Uskaltaisin väittää, että yhdet parhaista ennusteista tavallinen kansalainen saa television sääennusteista, joissa ammattilainen kertoo ennusteen luonteesta, epävarmuuksista jne. Monen meteorologin kauhu on tämän vastakohta: ”yhden totuuden” ennusteet. Jotkut nimittävät niitä ”bingoennusteiksi”. Eli käytännössä rivi symboleja, joissa kuvataan esimerkiksi viikoksi eteenpäin jokaisen päivän säätä yhdellä paikkakunnalla, yhdellä symbolilla ja yhdellä lämpötilan arvolla. Hrrrr… Nämä ”bingoennusteet” ovat osaltaan nykymaailman pakottamia, koska ihmiset haluavat tiedon nopeasti ja yksinkertaisesti. Onhan se helppoa katsoa, että viiden päivän päästä Tampereella on lämpötila +25, on aurinkoista eikä sada – kaikki tieto yhdestä symbolista ja numerosta. Mitäpä jos lännestä saapuva kylmä rintama onkin viiden päivän ennusteessa 100 km verran idempänä ja lopulta sää onkin Tampereella +16, pilvistä ja sateista. Tätä Tampereen päiväennuste ei kertonut, mutta mikäli oltaisiin katsottu Porin samaista ennustetta, olisi veikkaus osunut kohdilleen. Nämä yksinkertaiset ”totuudet” jättävät pois erittäin tärkeän tekijän ennustamisessa – epävarmuuden. Joissakin olosuhteissa viiden päivän paikkaennusteet osuvat prikulleen kohdilleen, toisissa tilanteissa seuraavankin päivän ennusteessa on tekemistä. Mikäli kyseinen viiden päivän ennuste olisi esitetty esimerkiksi televisiossa, olisi meteorologi voinut näyttää rintaman arvioidun paikan, mutta mainita, että sen ajoituksessa ja sijainnissa on epävarmuutta. Näin Tampereellakin asuva olisi toivottavasti ottanut tämän mahdollisen sateen ja viileyden paremmin huomioon verrattuna yksinkertaiseen paikkaennusteeseen.

Eli ”yhden totuuden” paikkaennusteita katsottaessa kannattaa pitää mielessä niiden heikkoudet. Sekin jo auttaa, että katsoo lähialueiden paikkakuntien vastaavat ennusteet ja vertaa onko niissä eroa. Kesäisin on myös syytä pitää mielessä, että sadekuurot voivat olla hyvin paikallisia ja niinpä se sadepisaran kuva ei kerro, että juuri omalle tontille on tulossa sadetta – se voi mennä 10 km ohi, jolloin ennuste tuntui olevan pielessä. Näin meteorologina toivoisikin tällaisiin paikkaennusteisiin todennäköisyyksiä kuten ulkomailla joissakin maissa tehdään. Eri asia onkin ymmärrettävyys jos ilmoitetaan, että sateen todennäköisyys on 28 % tai 78 % todennäköisyydellä iltapäivän ylin lämpötila on +19 ja +22 asteen välillä. Mentäisiinkö tässä huonompaan suuntaan?

Yhteenvetoa

Suomalaiset ovat säästä kiinnostuneita. Jotta kansalaiset saavat oikeaa tietoa, tulee tiedonvälityksen kulkea hyvin. Joissakin tilanteissa tässä voi esiintyä ongelmia. Esimerkiksi meteorologit eivät välttämättä ole kyenneet kertomaan asiasta tarpeeksi selkokielellä, jotta sen jokainen ymmärtää. Erilaiset tiedotusvälineet viestittävät ennusteita ja tiedotteita eteenpäin. Joskus tämän tiedon muovaaminen ja otsikoiminen johtaa alkuperäisen viestin muuntumiseen, josta kansalaiset saavat väärän kuvan. Ihmisten tulisikin tietyissä tilanteissa suodattaa materiaalia ja arvioida sen luotettavuus. Säästä viestiminen ammattilaisilta kansalaisille on mielenkiintoista ja haastavaa. Jokaisen osapuolen tulisikin miettiä millä tavoilla tätä kommunikaatiota voidaan entisestään parantaa, jotta asiasisältö kulkee ymmärrettävästi a:lta b:lle ja siitä c:lle jne. Tämä blogikirjoitus toivottavasti toimii yhtenä sellaisena keinona, jolla tämän prosessin mutkia voitaisiin parantaa.

%d bloggers like this: