Arkisto

Posts Tagged ‘suursäätila’

Myrskyisä, musta joulu?

Hatussa on ollut pitelemistä

Lokakuussa pohdittiin, tuleeko vuodesta 2013 yksi ”vähämyrskyisimmistä” vuosista ainakin pariin vuosikymmeneen. Lokakuun loppuun mennessä myrskypäiviä oli Suomen merialueilla kertynyt vain neljä kappaletta kun keskiarvon perusteella olisi ollut odotettavissa 13 myrskypäivää. Loppuvuosi päätti sitten korjata tätä suuntausta oikein urakalla. Marras-joulukuun aikana on Suomea riepotellut useampi melko voimakas syys/talvimyrsky. Oskarit, Einot ja Seijat ovat pitäneet huolta siitä, että myrskyt ovat olleet ihmisten huulilla.

Kuten usein vastaavien ”sääputkien” kanssa, on tullut useita kommentteja siitä, että tuulisuus on ollut monen mielestä merkittävässä kasvussa. Toki jos tarkastelujakso on muutamien kuukausien tai muutaman vuoden luokkaa, voi tällaiseen johtopäätökseen joku päätyä, mutta pidempiaikaisesta suuntauksesta on vaikea puhua. Suomen ilmastolle on tyypillistä, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Välillä on lauhempia talvia, välillä kylmiä talvia. Ajoittain on varsin tuulisia vuosia, ajoittain puhureita saa etsimällä etsiä.

Syyttäkää suursäätilaa

Tästä tuulisemmasta reilun kuukauden jaksosta saadaan ”kiittää” vallitsevaa suursäätilaa. Pidemmän aikaa Jäämerellä/P-Atlantilla on ollut varsin voimakasta matalapainetoimintaa. Tavanomaista suurempi ilmanpaine-ero on ollut valloillaan Pohjois-Euroopassa/Pohjois-Atlantilla eli matalapainevoittoista toimintaa pohjoisessa ja korkeapainetta etelämpänä. Näiden ilmanpaine-erojen vuoksi Pohjois-Euroopassa ilmavirtaus kävi useamman viikon ajan lännestä/luoteesta ja hiljattain enempi lännen/lounaan kantilta. Matalapaineita on saapunut enemmän tai vähemmän solkenaan kohti Fennoskandiaa. Tavanomaisesta poiketen osa matalapaineista on ollut vielä voimissaan tai jopa voimistunut aivan Suomen lähistöllä, vaikka tyypillisesti Suomi on ”matalapaineiden hautausmaa”.

Mistä tämä voimakkaita matalapaineita suosiva suursäätila sitten johtuu? Sen kun joku tietäisi. Käytännössä ilmakehäsysteemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joko suoraan tai epäsuoraan. Niinpä on mahdoton sanoa yhtä, kaiken taustalla olevaa syytä. Niin merijään laajuus, polaaripyörteen voimakkuus ja sen sijainti, ilmakehän sisäinen dynamiikka sekä lukuisat muut syyt vaikuttavat suursäätilojen muodostumiseen ja kestoon. Se kuitenkin on selvää, että suursäätila voi pysyä enemmän tai vähemmän samanlaisena pitkäänkin..tai sitten kertarysäyksellä muuttua päälaelleen.

Yleensä muutos tapahtuu yhden erittäin voimakkaan matalapaineen myötä, joka myllää ilmakehän uuteen kuosiin. Tämän taustalla voi olla polaaripyörteen hajoaminen. Sen taustalla puolestaan voi olla Rossby-aaltojen ylöspäin leviäminen ja dissipaatio stratosfäärissä. Tämä johtuu puolestaan pienistä aaltoluvuista ja… you get the idea. Toimittajien kysymys, että mistä tämä myrskyisä sää johtuu, saakin aluksi naamalle vienon hymyn, jota seuraa tuskaisa hiki 🙂 Eli halutaanko lyhyt, helppo selitys millä tiedolla kukaan ei mitään tee, vai halutaanko pitkä, loputon tarina jota kukaan ei ymmärrä…

Paljon melua nimistä

Seija-myrskyn jälkeen tullut ensimmäinen median yhteydenotto ei koskenut tuulen nopeuksia, myrskyjen syntyä tai vahinkojen laajuutta. Kysymys koski myrskyjen nimeämistä. Sama kysymys on viimeisen vuoden aikana toistunut USEAAN kertaan. Meteorologisesta näkökulmasta ainoa syy ”nimetä” myrskyjä on se, että kaikki tietäisivät mistä tapauksesta puhutaan. Jos small-talkia harrastaessa tulee puheeksi syyskuun 22. päivän myrsky vuonna 1982, ei välttämättä kovin moni tiedä mistä puhutaan. Entäpä marraskuun 16. päivän puhuri vuonna 1978? Helpottaisiko sanat Mauri ja Aarno? Muuta virkaa nimillä ei juurikaan ole.

Milloin myrsky pitäisi nimetä? Nykyään Ilmatieteen laitoksella ei ole mitään virallista käytäntöä myrskyjen tai rajuilmojen nimeämisen suhteen. Itse asiassa sillä ei ole mitään väliä sillä ne kaikkein merkittävämmät myrskyt kyllä jää itsestään ”elämään” kun pienemmät puhurit jäävät vuosien päästä unholaan. Hiljattain on tullut huomattua, että media on alkanut itsekseen nimeämään myrskyjä jo ennen mahdollisen myrskyn saapumista, vaikka ei ole vielä edes mitään varmuutta, että se tulee aiheuttamaan vahinkoja. Niinpä koko hulabaloo myrskyjen nimeämisestä tuntuu hieman hassulta.

Musta joulu?

Suuri sääkysymys tällä hetkellä on mustavalkoinen, eli miten käy joulun lumitilanteen kanssa. Tällä hetkellä on laajalti lumetonta maan etelä- ja länsiosassa. Lapista Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta sen sijaan piisaa hiihtolatujen lanaamiseen.

Lumensyvyys 17.12.2013. Kuva: Ilmatieteen laitos

Vuosi sitten jouluna oli lunta koko maassa, mutta kaksi vuotta sitten maan länsiosassa vietettiin ns. mustaa joulua. Kyseinen loppuvuosi muistuttaakin kuluvaa myrskyjen ja lauhan säätyypin myötä. Kun tavanomaisesti ihmisten säämuisti on kuitenkin ehkä vain noin vuoden luokkaa, on tässä vertailun vuoksi lumensyvyyden ero vuoden 2012 vastaavaan aikaan.

Lumensyvyyden ero 17.12.2013 ja 17.12.2012 välillä.

Viime vuoteen verrattuna lunta on suuressa osassa maata selvästi vähemmän. Lähinnä Etelä-Lapista Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Käsivarren Lapissa lunta on viime vuotta enemmän. Kartta on pitkälti samansuuntainen jos verrataan poikkeamaa pitkän ajan keskiarvosta.

Lumensyvyyden poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 17.12.2013.

Lunta on siis pääsääntöisesti tavanomaista vähemmän. Koska suursäätilassa ei ole odotettavissa suuria muutoksia lähiviikon aikana, on hyvin mahdollista, että maan etelä- ja länsiosassa vietetään mustaa joulua. Toisaalta yksikin matalapaine, joka kulkee Suomen eteläpuolitse viistäen voi tuoda valkean joulun koko maahan. Oma veikkaukseni on tällä hetkellä, että suurella todennäköisyydellä Oulusta Joensuuhun ulottuvan linjan pohjoispuolella on valkea joulu. Maan keskiosassa lukuun ottamatta P-Karjalaa mustan joulun todennäköisyys on 30-50% ja maan eteläosassa 60-80%.

Myrskyisä säätyyppi jatkuu

Mielenkiintoa riittää vielä myös myrskyjen suhteen. Suursäätila suosii edelleen varsin voimakkaita matalapaineita Brittein saarilta kohti Fennoskandiaa ulottuvalla alueella. Yksityiskohdat ovat vielä täysin auki, mutta on hyvin mahdollista, että jouluviikolla jossain päin Pohjois-Eurooppaan saadaan jälleen tuta myrskypuuskia ja mahdollisesti merkittäviäkin tuulivahinkoja. Aika näyttää miten käy.

Mainokset

Talven kylmyydestä ja polaaripyörteestä

Talvi on saapunut koko maahan eikä se näytä mihinkään karkaavan ainakaan kahteen viikkoon. Tässä päivityksessä käydään läpi mm. seuraavia aiheita:

  • Miten ns. polaaripyörre liittyy tämän marraskuisen kylmän jakson syntyyn?
  • Mitä tästä talvesta on eri lähteissä sanottu ja miltä vuodenaikaisennusteet näyttävät?

Mistä kylmyys johtuu?

Talvisin arktisilla alueilla vallitsee ns. polaaripyörre. Se on säteilyjäähtymisestä johtuva ilmiö, jossa kylmä, arktinen ilmamassa on tavallaan eristyksissä napa-alueella. Kun polaaripyörre on voimissaan, napa-alueella on kylmää ja sen reunoilla matalapainetoimintaa. Tämän kylmän arktisen ilman ja keskileveysasteiden lämpimän korkeapainesään välissä on suuri lämpötilakontrasti ja tyypillisesti voimakas läntinen virtaus. Eli kun polaaripyörre on voimakas, Atlantilta yleensä puhaltaa voimalla lauhaa ja kosteaa ilmaa Eurooppaan. Silloin tällöin otollisissa olosuhteissa tuo kompakti, eristynyt polaaripyörre kokee häiriöitä ja se voi hajota. Tällöin arktisella alueella ollut kylmä ilma pääsee eristyksistään ja lähtee ”valumaan” kohti matalampia leveysasteita. Samalla myös voimakas läntinen virtaus voi heiketä ja ilmavirtaus saattaakin kääntyä puhaltamaan idän suunnalta.

Lähde: Andreas Dörnbrack, Thomas Birner, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Yllä on yksi tapa esittää polaaripyörteen sijainti.  Kuvassa on käytännössä se korkeus dekametreinä missä ilmanpaine on 30 hPa. Animaatio kattaa noin viimeiset puolitoista viikkoa. ja Eurooppa on kuvan alaosassa. Animaatiosta nähdään kuinka polaaripyörre (alhaiset geopotentiaalikorkeudet) liikkuvat napa-alueen lähistöllä, mutta aivan animaation lopulla pyörre alkaa jakautua kahtia niin, että kylmempi pyörre jää Siperian lähistölle. Samalla on nähtävissä kuinka Pohjois-Atlantilla ilma stratosfäärissä lämpenee ja kehittää ”korkean selännettä”. Polaaripyörteen geopotentiaalikorkeudet alkavat nousta enteillen sen heikkenemistä. Entä miltä jatko näyttää?

Lähde: FU Berlin, ECMWF

30 hPa geopotentiaalikorkeus ja lämpötila.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ennusteen mukaan polaaripyörre jatkaa lähipäivinä jakautumistaan. Sen kylmin osa ja samalla kylmin ilmamassa on Suomen itäpuolella. Atlantilla puolestaan on korkean selänne ja se myös indusoi alemmissa kerroksissa korkeapainetta Suomen länsipuolelle ja ylle. Niinpä stratosfäärin virtauskenttä suosii ainakin alkuun kylmää säätyyppiä luoteistuulien myötä. Aivan ennusteanimaation lopussa eli kuun vaihteessa polaaripyörre näyttäisi saavan ryhtinsä kasaan. Tämä voisi pitkällä tähtäimellä ehkä tarkoittaa säätyypin muuttumista jälleen länsivirtaus-voittoiseksi joulukuun puolivälin kieppeillä. Toisaalta ennusteen lopussa polaaripyörteen painopiste on enemmän kallellaan kohti Eurooppaa, joka viittaisi siihen, että kylmä ilmamassa saattaisi pysytellä Pohjois-Euroopan lähettyvillä myös jatkossakin vaikka länsivirtaus voimistuisikin Euroopassa.

Kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä?

Jokin aikaa sitten YLE uutisoi Potsdamin ilmastoinstituutin tiedotteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen myötä kylmien talvien todennäköisyys kolminkertaistuu tulevaisuudessa. Tämä tietenkin herätti jälleen paljon mielenkiintoa kun edellistalvi on vielä ihmisten mielissä. En ole heidän artikkeliaan lukenut, mutta ajattelin tässä nopeasti hieman arvioida näitä asioita, sillä ne saattavat liittyä edellä käsiteltyyn polaaripyörteeseen. Polaaripyörteen hajoamisessa lämmin ilma pääsee tunkeutumaan arktiselle (antarktiselle) napa-alueelle, jolloin vastaavasti länsivirtaus heikkenee ja Pohjois-Eurooppaan  voi virrata kylmää ilmaa pidemmäksikin aikaa. Näin kävi esimerkiksi viime talvena ja on näitä esimerkkejä nähty viime vuosikymmeninä monesti.

Oletan, että tutkimuksen mukaan vähenevä arktinen merijää ja lämpimämpi napa-alue tulevina vuosikymmeninä eivät pystyisi ylläpitämään yhtä eristäytynyttä ja vahvaa polaaripyörrettä kuin nykyään. Tämä pyörre voisi herkemmin häiriintyä ja edellä mainituin tavoin johtaa kylmän ilman ”valumiseen” napa-alueilta kohti mantereita. Tämä voi olla yksi mahdollinen teoria, jonka mukaan kylmien talvien todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Tässä on kuitenkin yksi asia mikä tulisi pitää mielessä. Otsikko ”kylmät talven todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä” saa automaattisesti ajattelemaan, että 80-luvun puolivälin kaltaisia megakylmiä talvia on tulevaisuudessa odotettavissa useammin. On syytä kuitenkin muistaa, että tulevaisuuden ilmasto ei ole samanlainen kuin nykyinen tai mennyt ilmasto. Tulevaisuudessa ilmastomallien perusteella talvet eivät ole keskimäärin yhtä kylmiä kuin nykyään. Eli jos puhutaan, että kylmien talvien todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa, niin on syytä miettiä, että kuinka kylmä onkaan tulevaisuuden kylmä talvi. Se ei todennäköisesti ole yhtä kylmä kuin ne talven joihin meidän vanhemmat ovat tottuneet. Eli jos ilmastonmuutoksen myötä polaaripyörre esimerkiksi herkemmin hajoaa ja napa-alueiden kylmää ilmaa virtaa Skandinaviaan, ei tuo napa-alueilta lähtöisin oleva ilma ole keskimäärin yhtä kylmää kuin nykyään.

Summa summarum: Viime aikainen uutisointi ”Ilmastonmuutos kylmentää talvia” voi olla harhaanjohtavaa, sillä keskimääräistä kylmempien talvien todennäköisyyden kasvu tulevaisuudessa ei  välttämättä tarkoita, että talvet absoluuttisessa mielessä kylmenisivät. Painotan, että olen lukenut vain Potsdamilaisten tiedotteen, en itse artikkelia, joten en pysty varmuudella ottamaan kantaa heidän väitteisiinsä, jotka voivat tieteellisessä mielessä olla aivan perusteltuja. Lähinnä tässä on kysymys jälleen sään ja ilmaston uutisoinnin vaikeudesta.

Kylmin talvi tuhanteen vuoteen?

Tähän väitteeseen on tullut törmättyä harmittavan usein tänä syksynä. Kyseessä on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin otsikko jää ihmisten mieleen totuutena, jonka he muistavat pitkään. Kyseessä on siis uutisointi, jossa puolalaiset meteorologit olivat kuulemma ennustaneet kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa tämän sopan juuret ovat Meksikonlahden öljykatastrofissa keväältä. Tuolloinhan spekuloitiin vaikutuksista, mitä öljyllä olisi Golfvirtaan. Puolalaismeteorologeilta on siis tiettävästi kysytty aiheesta ja he olivat vastanneet, että JOS golfvirta yhtäkkiä pysähtyisi voisi olla odotettavissa kylmin talvi tuhanteen vuoteen (ilmeisesti perustuen siihen, että kuinka paljon golfvirta lämmittää ja jos se otettaisiin pois nykyisistä lämpötiloista niin millainen toistuvuus tällaisilla lämpötiloilla olisi). Eli jälleen monien suodattimien läpi kuljettuaan puolalaisten sanomisista on jätetty ”JOS” pois sekä unohdettu spekulaatiot ja yhteydet öljyn vaikutuksesta golfvirtaan (jonka vaikutuksesta ei ole yhtenevää mielipidettä). Eli loppujen lopuksi Iltalehden ”uutiseksi” on päätynyt äärimmilleen yksinkertaistettu lööppiotsikko ”Suomeen kylmin talvi tuhanteen vuoteen”.

Mitä pitkät ennusteet näyttävät?

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) viimeisin kuukausiennuste näyttää ainakin joulukuun alkuun saakka koko Suomeen tavanomaista kylmempää. Etelässä ja maan keskiosassa kylmä poikkeama voisi jatkua joulukuun puoliväliinkin saakka, vaikka signaali heikkeneekin huomattavasti niin pitkälle mentäessä. Viimeisin ECMWF:n vuodenaikaisennuste näyttää joulukuu-helmikuu ajanjaksosta tavanomaista lämpimämpää koko Suomeen, erityisesti Lappiin. Vastaavasti Etelä-Euroopassa olisi tavanomaista kylmempää. Tämä lämpötilaennuste näyttää olevan seurausta suursäätilasta, jossa Keski-Euroopasta Pohjanmerelle ulottuu tavanomaista korkeampi ilmanpaine. Tämä ohjaisi matalapaineet sen pohjoispuolitse kohti Skandinaviaa tuoden lännestä lauhaa ja kosteaa ilmaa.

Kolmen mallin yhdistelmäennuste näyttää samansuuntaisia viitteitä lämpimästä keskitalvesta ECMWF:n kanssa. Yhdysvaltain vuodenaikaisennuste on hieman tavanomaista kylmemmän joulu-helmikuun kannalla, mutta toisaalta näistä kuukausista tammikuu olisi tavanomaista lämpimämpi. Yhdysvaltain suursäätilaennusteessa on samanlaisia piirteitä kuin Euroopankin, mutta suurin kysymysmerkki tulee todennäköisesti olemaan tuo Länsi-Euroopan/Itä-Atlantin yllä olevan korkeapaineen sijainti. Mikäli se on hieman pohjoisempana ja/tai lännempänä, käy meille ilmavirtaus enemmän pohjoisesta ja sää pysyisi kylmänä (USA:n ennusteen joulukuu). Jos taasen kyseisen korkeapaineen sijainti on etelämpänä/idempänä, pääsee meille virtaamaan lännestä lauhempaa ilmaa (ECMWF joulu-helmikuu). Tällä hetkellä on erittäin vaikea sanoa, miten lopulta käy. Ehkä paras keskiarvo on arvioida korkeapaineen majailevan pääosan joulukuuta pohjoisempana vielä melko heikon arktisen polaaripyörteen takia, mutta tammikuulle mentäessä se hivuttautuisi etelämmäksi avaten länsiputken. Eli joulukuun alkupuoli mentäisiin ainakin talvisessä säässä, mutta tammikuuta kohti tai viimeistään tammikuussa sää saattaisi lauhtua eikä edellistalven kaltaista pitkää yhtenäistä talvea ehkä koeta.

Muuta ajankohtaista

Tarkoitukseni oli vielä käydä tarkemmin läpi tämän viikon säätä Suomessa, mutta kello on jo paljon, joten jätän sen seuraaville päiville. Yleisesti sanottakoon, että etelässä sää on suuren osan viikosta pilvistä ja osin epävakaista. Lumipeitteeseen on siis odotettavissa kasvua. Tässä vielä muutama pointti:

  • Keskiviikkona tuuli on hyvin voimakasta (merellä myrskyä)  ja tuuli lisää merkittävästi pakkasen purevuutta etelässä ja maan keskiosassa. 
  • Lämmin meri ja itätuulen aiheuttaman rannikkokonvergenssi saattavat yllättää ja voimistaa kuluvalla viikolla etelärannikon lumisateita.
  • Ruotsin itärannikolla saattaa tulla lumikaaos kun kylmää ilmaa virtaa voimakkaan tuulen myötä Itämeren poikki. Tällöin merestä saatava lämpö ja kosteus voivat kehittää ns. ”lake-effect” -ilmiön eli sankkoja lumikuuroja, jotka solkenaan osuvat samaan paikkaan rannikolla.
  • Näillä näkymin viikonlopun aikana lämpötiloja kurissa pitävä tuuli ja pilvisyys hiljalleen luovuttavat ja korkeapaine vahvistuu. Tällöin pakkanen kiristyy myös etelässä.

Suursäätilan muutosta odotellessa

Syksy on edennyt jo melko pitkälle ja seuraavaksi odotellaankin ensimmäisiä lumisateita. Niitä saadaan kuitenkin vielä odottaa jonkin aikaa. Voimakas sulkukorkeapaine on pitänyt Suomen sään poutaisena pitkään ja sama meno jatkuu vielä alkavalla viikolla.

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Matkasin tässä välillä Azorien saarille keskelle Atlanttia ja tulipahan tuo kuuluisa ”Azorien korkeapaine” koettua ihan paikan päällä. Niille, jotka eivät tätä termiä ole kuulleet, kerrottakoon, että kyseessä on ns. stationäärinen korkeapaine Islannin matalapaineen tavoin. Azorit majailevat subtrooppisella vyöhykkeellä, jossa usein vallitsee laaja-alainen laskeva ilmavirtaus ja korkeapainesää. Tästä tuleekin nimitys Azorien paikallaan pysyvä tai ”stationäärinen” korkeapaine. Tämä on toki yleistys, mutta pitkän ajan keskiarvoistuksessa tämän korkeapaineen huomaa Islannin vastaavan matalapaineen tavoin.

Sulkukorkeapaineesta aurinkoa ja sumua

Suomen säätä on hallinnut laaja korkeapaine. Se on pitänyt sään poutaisena nyt noin viikon ajan eikä muutosta ole ainakaan heti näköpiirissä. Euroopan mittakaavassa vallitsee varsin ”meridionaalinen” virtaustyyppi eli pohjois-etelä-suuntainen.

Atlantilla majailee varsin laaja matalapaineen alue ja Suomen kaakkoispuolella korkeapaine. Ilmavirtaukset käyvät karkeasti ottaen paksujen sinisten viivojen mukaisesti eli pohjois-etelä-suunnassa. Tällöin sää on yleensä samantyyppistä pidemmän aikaa toisin kuin ”zonaalisessa” virtauksessa, jossa matalapaineen alue on pohjoisessa ja korkeapaine etelässä. Tällöin voimakkaan länsivirtauksen saattelemana Suomeen saapuisi jatkuvalla syötöllä matalapaineita, sateita ja tuulia.

Alkavalla viikolla ei suuria muutoksia tapahdu ja tämä näkyy myös alla olevasta GFS mallin sade-ennusteesta torstaihin saakka.

Sateita ei ole siis juurikaan tiedossa, ne jäävät Norjan huoleksi. GFS malli saa heikkoa signaalia lähinnä Lappiin, mutta kyseessä on todennäköisesti pienoista tihkua sumupilvistä tai alapilvistä. Sademäärät jäävät kuitenkin lähes olemattomiin. Korkeapaine siis lymyää Suomen läheisyydessä ja tämä tietää yleisesti ottaen melko aurinkoisia päiviä, mutta vaarana on sumupilven jääminen taivaalle pitkällekin iltapäivään.

Yllä on malliluotaukset kolmen tunnin välein Joensuuhun torstai-iltapäivään saakka. Pystyakselilla on korkeus hehtopascaleissa ja vaaka-akselilla on lämpötila. Punainen käyrä on lämpötila ja vihreä on kastepiste. Käytännössä mitä lähempänä toisiaan tietyllä korkeudella nämä käyrät ovat, sitä korkeampi on suhteellinen kosteusprosentti. Animaatiossa nähdään hienosti kuinka korkeapaineessa laaja-alainen laskeva liike kuivattaa ilmaa ja suhteellinen kosteusprosentti laskee. Ainoastaan aivan ilmakehän rajakerroksessa (alimmassa osassa) kosteutta riittää enemmän. Heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa tapahtuu öisin (talvella myös päivisin) säteilyjäähtymistä siinä määrin, että lämpötila laskee nopeasti. Kun pinnan läheinen kosteusmäärä ei muutu, lähenee lämpötila kastepistettä ja ilma yltää kyllästystilaan, jossa vesihöyry tiivistyy sumuksi/sumupilveksi. Päivällä aurinko yrittää kaikkensa nostaakseen pinnan lämpötilaa ja aiheuttaakseen turbulenssia, jotta tuo sumukerros hälvenisi. Näin syksyllä auringon lämmittävä vaikutus on kuitenkin jo vähäisempää ja niinpä on mahdollista, että sumukerros ei pääse päivän aikana katoamaan. Tällöin maanpinnan yllä on tiheä, muutamia kymmeniä tai satoja metrejä korkea sumupilvi, mutta sen yläpuolella aurinko paistaa selkeältä taivaalta.

Yllä on GFS mallidatasta tehty meteogrammi eri suureille torstai-iltapäivään saakka. Ylimmästä paneelista nähdään kuinka korkeapaine on Joensuussa kiristämässä otettaan viikon puolivälissä (ilmanpaine nousee). Tuulet ovat toisen paneelin mukaan pysymässä heikkoina eikä puuskatkaan ole nousemassa kuin maksimissaan 10 m/s. Sademäärät ovat nollassa kolmannen paneelin mukaisesti ja lämpötilat nousevat päivisin +10 asteen tuntumaan neljännen paneelin kertomana. Öisin mennään alle +5 asteen, mutta tyypillisesti mallit saattavat antaa liian korkeita yölukemia tällaisissa korkeapainetilanteissa, jossa pintaan muodostuu inversiokerros. Keski- ja yläpilvisyys vähenee Joensuussa tiistaiksi ja alapilven määrä on myös vähäistä.

Seuraavan meteogrammi kuvaaja kertoo eri suureiden pystyprofiilien muutoksista ajan suhteen. Toiseksi alimmassa kuvaajassa nähdään suhteellinen kosteusprosentti ja se kertoo jo aiemmin todetun varsin hyvin. Alkuun alimmassa 1-2 km on varsin runsaasti kosteutta, mutta viikon edetessä ylemmistä kerroksista hiljalleen saapuva ilma kuivattaa lähes koko troposfäärin. Eli tämän ennusteen mukaisesti Joensuussa olisi ainakin tiistai-torstain päivinä varsin aurinkoista säätä tiedossa – ellei hyvin matala sumupilvikerros jää kummittelemaan yön jäljiltä.

Yllä olevia meteogrammeja ja muita GFS mallidatoja voi käydä tsekkaamassa sivun ylälaidassa olevan ”säämallidataa” osion kautta. Mahdollisesti syksyn aikana ollaan lisäämässä sivuille parviennusteet ja todennäköisyysennusteita, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin.

Suursäätilan muutosta odotellaan

Mitään suurempaa muutosta ei parviennusteiden perusteella ole odotettavissa kunnes varhaisintaan ensi viikonloppuna. GFS malli on viime ajoissa antanut pieniä viitteitä, että kuun puoliväliä lähestyttäessä ilmamassa alkaisi selkeämmin viiletä. Tämä olisi mallin mukaan seurausta Suomen itäpuolella olevan korkeapaineen heilahtamisesta Suomen länsipuolelle, jolloin pohjoisesta pääsisi virtaamaan kylmempää ilmaa.

Euroopan keskuksen parviajot eivät vielä ole tähän kelkkaan lähtenyt. Vielä ei siis voida sanoa, että koska ensimmäiset maistajaiset talvesta saadaan eteläänkin, mutta jos GFS malliin on uskominen, niin kuun puolivälin paikkeilla voisi olla mahdollisuuksia.

%d bloggers like this: