Arkisto

Posts Tagged ‘auringonsäteily’

Pimeyden valtakunta

Marraskuussa ei aurinko juurikaan pilkahtanut. Monin paikoin auringonpaistetunnit mitattiin yhden käden sormilla. Lumettomassa maassa tasainen pilvikatto sai marraskuun tuntumaan erityisen synkältä.

Syynä pimeydelle oli pitkään Suomen lähistöllä majaillut korkeapaine. Vaikka kesällä korkeapaine tarjoaakin yltäkylläisesti auringonpaistetta, ei se sitä enää myöhään syksyllä välttämättä tarjoa. Korkeapaineessa ilma on hienoisessa laskuliikkeessä mikä kuivattaa ilmaa. Tuo laskevan ilman kuivattama ilma torppaantuu yleensä muutamien satojen metrien korkeudella olevaan inversiokerrokseen. Ja tuohon kerrokseen muodostuukin se surullisen kuuluisa pilvikatto mikä ei välttämättä ole kuin muutamia kymmeniä metrejä paksu. Sen yläpuolella aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta maanpinnalla siitä ei ole tietoakaan.

Toiveita auringonpaisteesta näin marras-joulukuussa on lähinnä silloin kun matalapaineet pyyhältävät Suomen ylitse ja niiden jälkipuolella reipas tuuli tuo pohjoisesta mukanaan kuivempaa ilmaa. Tällöin saattaa päivän tai pari olla aurinkoisempaa kuten joulukuun alussa nähtiin. Toisaalta jatkuvampi puhallus Siperiasta voisi tuoda pitkäkestoisempaa auringonpaistetta mikäli arktisen kylmää ja kuivaa ilmaa pääsisi meille valumaan.

Onko auringonpaistetunneissa tapahtunut muutoksia?

Pitkäikäisten havaintoasemien perusteella marraskuun auringonpaistetunneissa ei ole tapahtunut 1960-1970 -luvuilta lähtien tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Osalla asemista muutos on ollut aavistuksen aurinkoisempaan suuntaan, osalla puolestaan pimeämpään suuntaan. Katsotaanpa mitä ERA-Interim uusanalyysi sanoo asiasta karttamuodossa.

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim).

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim)

Lineaarisen trendin perusteella prosentuaalinen muutos marraskuiden auringonpaistetuntien osalta on suurinta korkeilla leveysasteilla. Suomessa muutos olisi ollut 10-60 % luokkaa synkempään suuntaan, vaikkakin Norjanmereltä ulottuisi hieman toisensuuntainen muutos kohti Pohjois-Lappia. Silti yleiskuva on, että Pohjois-Euroopassa marraskuut ovat mennet synkempään suuntaan kun taas Itä- ja Kaakkois-Euroopassa on puolestaan hieman aurinkoisempaa. Aineistossa ei ole mukana kuluvan vuoden marraskuuta, koska uusanalyysit valmistuvat muutamien kuukausien viiveellä.

Tulevien vuosien marraskuiden kannalta ei suuntaus ole kovin valoisa, mutta on tosin muistettava, että vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta. Marraskuun suursäätila kun ratkaisee auringonpaisteen määrän ja tässä suhteessa on usein joko lähes täysin pilvistä tai sitten varsin aurinkoista – näiden välimaastoa ei usein talvella nähdä.

Mainokset

Kevät myöhästyy?

Kevään tyypillinen saapumisaika

Maaliskuun puoliväli on ohitettu ja tilastojen mukaan kevään pitäisi alkaa Etelä-Suomessa ensi viikon loppupuolella. Viime vuonna terminen kevät alkoi suuressa osassa maan etelä- ja keskiosia 26. maaliskuuta. Onko tänä vuonna syytä odottaa kevään alkavan samoihin aikoihin?

Termisen kevään alkaminen. Numeroarvo vuodelta 2010 ja väritettynä pitkän ajan keskiarvo. Lähde: Ilmatieteen laitos

Kevään alkamisen todennäköisyys kasvaa etelässä selkeästi maaliskuun lopulla. Tilastojen valossa kevät voi huonolla tuurilla myöhästyä suurin piirtein huhtikuun puoliväliin (esim. vuonna 1966 terminen kevät alkoi Helsingissä vasta 18. huhtikuuta). Terminen kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi nollan yläpuolelle. Kun yöt käyvät lyhyemmiksi ja aurinko lämmittää päivisin pidempään ja tehokkaammin, on keskilämpötila väkisin kipuamassa nollan yläpuolelle maaliskuun lopulla, huhtikuun alussa.

Säteilyn määrä kasvaa nopeasti ja lämpötila seuraa hieman perässä

Pitkän ajan keskiarvo globaalin säteilyn ja keskilämpötilan osalta. Lähde: Ilmatieteen laitos

Yllä olevasta kuvaajasta nähdään kuinka globaali säteily (auringon suora säteily + hajasäteily) sinisen käyrän muodossa alkaa selvästi nousta maaliskuun aikana. Kasvuvauhti hidastuu vasta toukokuun alussa kun taas huippusäteily osuu luonnollisesti kesäpäivänseisauksen tienoille. Eli seuraavien 1,5 kuukauden ajan auringosta saatava säteily kasvaa nopeinta tahtiaan. Vuorokauden keskilämpötilan käyrä (punainen) on askeleen jäljessä globaalin säteilyn käyrää. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi merten hitaammasta lämpenemisestä (suuri lämpökapasiteetti). Tästä syystä meillä lämpimin ajankohta onkin noin kuukauden auringon säteilymaksimin jälkeen.

Kuvassa on käytetty Helsinki-Vantaan arvoja ja siitä selvästi huomaa meren lämmittävän vaikutuksen loppuvuodesta säteilyn vähetessä (meri luovuttaa lämpöään hitaammin kuin mantereet). Eli nyt maaliskuun 19. päivä vastaa säteilymäärältään noin syyskuun 19. päivän arvoja, mutta keskilämpötilojen osalta joulukuun 7. päivän arvoja.

Onko kevät jo näköpiirissä?

Miltä keskipitkät ennusteet näyttävät? Alkuviikolla on lännestä tulossa tuulahdus kevättä kun lämpötilat kohoavat tiistaina lämpimän ilmamassan ja mahdollisen föhn-tuulen myötä paikoin ehkä +5…+7 asteen tienoille Etelä-Suomessa. Vielä on hieman epäselvää miten pilvisyys ja mahdolliset sateet sijoittuvat ja vaikuttavat lämpötilan nousuun.  Tämän lämpimän aallon jälkeen sää jälleen viilenee loppuviikoksi kun matalapaineiden alue siirtyy enempi Suomen itäpuolelle ja koko Pohjois-Eurooppaan virtaa pohjoisesta kylmää ilmamassaa. Tuo tavanomaista kylmemmän ilmamassan vaikutus näyttää parviajojen perusteella ulottuvan ainakin ensi viikon loppuun saakka, mahdollisesti huhtikuun puolellekin kuten GFS tällä hetkellä näyttää.

Euroopan keskuksen ennuste näyttää, että pohjoisen pallonpuoliskon kylmä polaaripyörre on siis valumassa ensi viikon aikana  lähemmäksi Fennoskandiaa. Polaaripyörre hajoaa kevään edetessä lisääntyvän auringon säteilyn myötä, mutta pahimmassa tapauksessa polaaripyörre jää hyrräämään ja vähitellen hajoamaan meidän lähelle, joka voisi tietää entisestään hitaampaa kevään etenemistä. Eli terminen kevät ei tämän hetkisen ennusteen valossa näytä alkavan tavanomaiseen aikaan etelässä vaan myöhästyy jonkin verran. Tämä tietäisi hieman kasvanutta riskiä pahemmalle tulvatilanteelle jos kevät saapuisi ryminällä tavanomaista myöhemmin. Seuraillaan tilannetta.

Alla on jatkuvasti päivittyvä (tuorein) GFS mallin parviennuste ilmamassan (ylempi) ja 2 metrin lämpötilan (alempi) osalta Järvenpään hilapisteelle. Kannattaa seurata miten ylemmässä paneelissa parviajojen keskiarvo (valkoinen käyrä) on suhteessa pitkän ajan keskiarvoon (punainen käyrä).

Seuraavassa päivityksessä on tulossa asiaa siitä, kuinka työn alla olevat WRF-parviajot saivat ennustettua viime kesän Asta-rajuilman.

Talven selkä taittuu

Maaliskuu on jo ovella ja sää on pitkän paukkupakkasjakson jälkeen lauhtumassa. Lämpötilat pysyttelevät kuitenkin pääasiassa selvästi pakkasen puolella, vaikka viikonloppuna  tai viimeistään alkuviikosta voidaan paikoin käväistä nollan tienoilla. Varsinaista kevään alkamista ei vielä ole kuitenkaan näköpiirissä.

Auringonsäteilyn määrä kasvaa nopeasti

Maaliskuun aikana maahan osuvan auringonsäteilyn määrä suunnilleen kaksinkertaistuu Etelä-Suomen leveysasteilla. Muutos onkin suurinta juuri maalis- ja huhtikuun aikana. Toukokuussa muutos alkaa jo selvästi hidastua kohti juhannuksen tienoota. Pohjois-Lapissa suurin auringonsäteilyn kasvu tapahtuu suurin piirtein maaliskuun puolivälistä toukokuun alkuun. Kevät on siis auringonsäteilyn puolesta tuloillaan vääjäämättä.

Keväällä on monta estettä matkassaan

Kevään saapumista hidastaa runsas lumipeite. Se heijastaa osan auringonsäteilystä takaisin ylöspäin (erityisesti tuore ja puhdas lumi). Likainen ja vanha lumi tosin nappaa auringonsäteilystä enempi talteen. Lämpötila ei pääse merkittävästi kohoamaan nollan yläpuolelle lumen vielä ollessa maassa vaikka muutoin ilmamassa lämmintä olisikin. Mitä etelämpänä lunta vielä on, sitä hitaammin kevään voisi olettaa saapuvan meillekin.

Lähde: Wetterzentrale

Lumiraja kulkee itäisessä Euroopassa Puolan ympärillä, joten etelästä puskevan lämpimän ilman tulee ensin sulattaa Baltian lumet, jotta meillä kevät pääsisi kunnolla vauhtiin. Muutoin etelästä puskeva ilmamassa muuntuu viileämpään suuntaan kylmän lumialustan yllä. Lisäksi Itämeri on nyt harvinaisen laajan jääpeitteen kyllästämä, joten sekin hidastaa kevään etenemistä.

Mitä maaliskuu tuo tullessaan?

Lähitulevaisuus näyttää varsin vaihtelevalta sään suhteen. Nyt alkuun mennään hiljalleen lauhempaan suuntaan voimakkaan lounaisvirtauksen myötä. Sekä GFS että ECMWF parviennusteissa on vihiä, että ensi viikon puolivälin jälkeen Jäämerellä oleva matalapaine yrittää katkaista Brittein saarilta Venäjälle ulottuvan korkeapaineen alueen kahtia. Tällöin Atlantille jäisi yksi voimakas korkeapaineen alue ja sen itäpuolitse pääsisi pohjoisesta virtaamaan kylmempää ilmamassaa Suomeen. Pohjoisesta yrittävä kylmän purkaus tosin joutuu kulkemaan sulan meren yli ja niinpä se ei pääse meille yhtä kylmänä kuin idästä/koillisesta mantereen/jään yli jyräävät pakkasilmat. Niinpä on vielä epäselvää onko tuo kylmän purku tarpeeksi voimakasta, että se pystyy tuohon korkeapaineen halkaisuun vai jäädäänkö me Fennoskandiassa johonkin epämääräiseen välimaastoon. Tällöin välillä saataisiin lounaasta lauhaa ilmaa ja välillä kylmän yritystä pohjoisesta.

Eli maaliskuun alkupuoliskon sää saattaa olla varsin vaihtelevaa säätyyppien puolesta. Sateet tosin voivat jäädä molemmissa skenaarioissa melko vähiin. Aurinko paistaessaan lämmittää jo mukavasti ja päivälämpötilat eivät enää millään pääse yhtä kireän pakkasen mittoihin kuin mitä viime viikot on koettu. Yöt voivat tosin edelleen olla varsin kylmiä etenkin korkeapainesäässä. Lisäksi ittelläni on vielä pieni kutina sen suhteen, että talvi järjestää maaliskuun puolivälin paikkeilla vielä yhden kunnon pakkasshown.

Siihen tämän hetken polttavimpaan kysymykseen, koska kevät alkaa, ei vielä voida antaa vastausta. Ehkä paras arvaus on viime vuoden tapaan kuunvaihde huhtikuulle mentäessä.

%d bloggers like this: