Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Kaikki alkoi yhdeksän vuotta sitten tammikuun 19. päivänä vuonna 2006. Tuolloin tulin huomanneeksi kuinka vähän sääaiheista informaatiota oli saatavilla Suomen kielellä. Samalla tuli aloitettua luontokuvausharrastus ja olikin lopulta melko luontevaa yhdistää säätiedon jakaminen ja sääkuvien jakaminen uudessa blogissa. Kyseistä ”Helsingin sää kuvina” -blogia tuli pidettyä yllä reilu neljä vuotta ja vuosien saatossa tuli käsiteltyä niin ajankohtaista kotimaista säätä kuin maailmalla esiintyneitä rajuilmoja.

Ensimmäisen blogipäivityksen kuva Vantaanjoen alajuoksulta. Merisavu sävytti maisemaa tammikuussa 2006.

Lopulta toukokuussa 2010 oli uuden ilmeen ja paremman ylläpitotyökalun aika. Sivustolle tuli hankittua oma domain ja nimeksi tuli ”Sääbriefing”. Meno jatkui samaa rataa ja lopulta nyt vajaassa viidessä vuodessa on tullut kirjoitettua yhteensä 104 päivitystä tälle sivustolle.

Kuten ahkerimmat seuraajat ovat huomanneet, on kirjoitusten päivitystahti hidastunut vuosien varrella. Siinä missä opiskeluaikoina tuli helpostikin tehtyä kolmekin päivitystä viikossa, on nykyään ollut haastetta saada tehtyä yksi per kuukausi. Näin ei blogin pitäisi toimia.

Tähän mennessä on moni jo varmaan arvannut tämän kirjoituksen aiheen, eli kyseessä on kaikella todennäköisyydellä Sääbriefing -blogin viimeinen päivitys (ellen ala Janneahostelemaan ja tekemään lukuisia come-backeja). Vapaa-aika on ollut jo vuosia kortilla ja sekin tulee nykyään käytettyä monenlaiseen säähän liittyvään. Loppujen lopuksi blogille on löytynyt varsin vähän aikaa. Niinpä mitä sitä blogia turhaan kituuttamaan kun uusien kirjoitusaiheiden keksimisestä tulee stressiä. Suurimpana ongelmana on ollut aiheiden vähyys – monet aiheet on tullut vuosien varrella jo monesti käytyä läpi. Lisäksi uudet mielenkiintoiset aiheet tulee käytettyä ensisijaisesti töissä, jolloin blogiin ei oikein ole jäänyt hyviä aiheita joista kirjoittaa.

Maailma muuttuu ja muutoksessa on myös elettävä. Moni (itseni mukaan lukien) on toivonut blogiin enemmän, mutta lyhyempiä päivityksiä. Tällaista aukkoa on viime vuosina tullut paikkaamaan mikroblogipalvelu Twitter. Twitterissä kynnys on huomattavasti pienempi tehdä päivityksiä ja nykyään siellä pystyy varsin kätevästi jakaa yksittäisiä mielenkiintoisia sääknoppeja sekä kuvia.

Jatko

Ei huolta, en tule lopettamaan sääaiheista viestintää – päinvastoin. Toivottavasti tämä antaa uutta intoa uusiin suuntiin. Kuten mainittua, Twitter on nykyajan blogi. Niinpä sääviestintää tulen jatkamaan sekä oman tilini @ilmasto että Ilmatieteen laitoksen tilin @meteorologit muodossa.

Moni on toivonut tälle sivustolle foorumia kommentoinnin helpottamiseksi. Valitettavasti WordPress.com -alusta ei tällaista tue, joten sellainen olisi pitänyt hankkia jostakin muualta eikä integrointi sivustolle olisi ollut mahdollista. Vasta tätä blogikirjoitusta miettiessäni tajusin, että Twitter toimii tässäkin suhteessa paljon paremmin. Niille joille palvelu ei ole kovin tuttu, voi jokaiseen tekstiviestin mittaiseen viestiin liittää tunnisteen eli ’hashtagin’, joka alkaa # risuaita merkillä. Niinpä voimme esimerkiksi jatkaa tuttujen kommentoijien kanssa jutustelua liittämällä Twitter-viesteihin tunnisteen: #sääbfg tai sitten yleisempi #sää -tunniste. Tällä tavoin voi itse lukea esimerkiksi vain viestit, joissa kyseinen tunniste on mainittu ja vastaavasti kirjoittaa niitä itse.

Koodaaminen on vienyt paljon vapaa-ajastani viime vuosina. GrADS, Python, PHP jne. avulla on tullut tehtyä muun muassa säämalliennusteita visualisoiva sivusto www.puuppa.org/~boogie/gfs/. Vaikka kyseinen sivusto on vielä täysimittaisen uudistuksen vuoksi kehitysasteella, on suunnitelmissa lisätä kevään aikana GFS mallin lisäksi kotimaisen HIRLAM-mallin ennusteita, tunnittaiset havaitut säätilat näyttävät LAPS-analyysit, Norjan HIRLAM-mallin ennusteet sekä omassa ajossa olevan hienohilamalli WRF:n konvektioennusteet (sekä paljon muuta). Kaikki tämä täysin ilmaiseksi ilman mainoksia. Tällaista diiliä et löydä edes TV-shopista.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Yhdessä kollegoiden kanssa teemme edelleen myrsky- ja rajuilmaennusteita www.myrskyvaroitus.com -sivuilla, jonne päivitetään kahdesta kolmeen kertaan viikossa pitkiä ennusteita ja merkittävimpien päivien osalta vapaa-ajan salliessa myös yksityiskohtaisempia ennusteita karttakuvineen.

Ja lopuksi vielä mainittakoon allekirjoittaneen kuvagalleria osoitteessa www.paulijokinen.com. Tuoreimpien kuvien päivitystahtia olisi tarkoitus piiiikkasen parantaa, mutta ainakin myrsky & rajuilmakuvat yritän ladata muutamien päivien viiveellä tapahtumista.

Kiitokset

Luonnollisesti tätä blogia on kirjoitettu lukijoiden vuoksi. On ollut ilo jakaa tietämystä (ajoittain vajaata tietämystä) Suomen ja muun maailman säästä sekä ilmastosta. Muistan miettineeni alkuvaiheessa vuonna 2006 kun blogissa kävi lukijoita vain muutamia viikossa että onko tässä mitään järkeä. Vuosien saatossa lukijoita ja kommentoijia on tullut lisää ja vilkkaimpina sääpäivinä on kävijöitä ollut toista tuhatta. Kommentteja kirjoitettiin vuonna 2014 lähes 3600 kappaletta, joista suuri kiitos. Jokaisen olen lukenut, vaikka kaikkiin en ole suinkaan ehtinyt vastata.

Sääbriefing oli tässä, mutta sää ei lopu mihinkään. Keskustelu jatkukoon siis esimerkiksi Twitterissä tunnisteilla #sää tai #sääbfg.

Loppujen lopuksi muistakaa, että hyvä sää on makuasia 😉

-Pauli Jokinen

Myrskyrata käynnistyy

Hyvää uutta vuotta! Tässä kirjoituksessa on tarkoitus lyhyesti avata mitä allekirjoittaneella on parhaillaan työn alla ja mitä saattaa tapahtua Euroopan sään suhteen noin viikon kuluttua.

Säämallit uusiksi

Vuodesta 2015 näyttää tulevan säämallien vuosi. Maailman kaksi tunnetuinta globaalia säämallia on saamassa kuluvan vuoden aikana merkittävät päivitykset. Näistä ensimmäisenä päivitetään Yhdysvaltain GFS-malli. Se joutui ankaran kritiikin kohteeksi vuonna 2012 kun Euroopan säämalli ennusti Yhdysvaltain itärannikolle iskeneen Sandy-hurrikaanin selvästi paremmin ja aiemmin kuin GFS. Lisärahan turvin kyseistä globaalia säämallia on kehitetty ja siitä ollaan ottamassa käyttöön uusi versio tammikuun 14. päivänä. Samassa yhteydessä mallin horisontaalinen erotuskyky päivittyy 27 kilometristä hulppeaan 13 kilometriin. Tämä tarkoittaa, että mallilla voidaan simuloida yhä pienemmän mittakaavan sääilmiöitä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Euroopan keskuksen mallin resoluutio on noin 16 km ja Ilmatieteen laitoksella ajettavan alueellisen HIRLAM-mallin resoluutio on 7,5 km.

Loppukäyttäjille ehkä merkittävin uudistus on jaettavan datan resoluution muutos. Siinä missä tähän saakka ollaan dataa jaettu 0.5 asteen eli noin 50 km tarkkuudella, ollaan tämä puolittamassa noin 25 km tarkkuuteen. Näin ollen GFS-datasta tehtävät sääkartat tarkentuvat selvästi. Tätä muutosta kuvaamaan tein nyt vanhentuvasta ja uudesta datasta vertailun hilakoosta.

GFS:n tuuliennuste Suomenlahdelle. Yllä vanhentuvan 0.5 asteen ja alla uuden 0.25 asteen erotuskyvyn hilaruudukot.

Kuvasta nähdään, että tähän saakka Suomenlahdelle on pohjois-etelä-suunnassa mahtunut vain yksi kunnon merellinen hilapiste. Päivityksen myötä esimerkiksi Suomenlahden tuulitilannetta voidaan kuvata jatkossa selvästi paremmin.

Koska uudet datat eivät välttämättä ole yhteensopivia http://www.puuppa.org/~pnuu/gfs/ -osoitteessa pyörivien skriptien kanssa, olen alkanut koodaamaan GFS karttoja alusta alkaen tukemaan tätä muutosta. Tarkoitus on tehdä skripteistä modulaarisia, jolloin niillä voidaan myös tehdä sääkarttoja HIRLAM-mallin datasta sekä Suomen että Norjan osalta. Lisäksi tarkoitus on visualisoida tunnin välein Pohjoismaiden säätä (lämpötilaa, tuulta jne) LAPS-analyysien myötä. Kaikkien karttojen vertailua helpottaa samat väriskaalat ja piirrettävä alue. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Vaikka GFS-mallin päivityksen piti lyödä kampoihin Euroopan ECMWF-mallille, eivät eurooppalaiset ole levänneet laakereillaan. Uuden supertietokoneen myötä ECMWF-malli on tarkoitus päivittää kuluvan vuoden aikana noin 16 km resoluutiosta huikeaan noin 8-10 km resoluutioon. Samalla parviajojen resoluutiota kohennetaan entisestään. Pelkästään näiden muutosten myötä muun muassa ukkosten ja myrskyjen sekä pienen mittakaavan ilmiöiden ennusteiden ennakoidaan paranevan. Lisäksi rannikoiden sääennusteet paranevat tarkemman erotuskyvyn avulla. Itse olen kuluvan vuoden mallimuutoksista hyvin innoissani.

Talven pahimmat myrskyt edessä?

GFS- ja ECMWF-malli ovat ennakoineet, että noin viikon päästä matalapainetoiminta Pohjois-Atlantilla on ottamassa käänteen rajumpaan suuntaan. Vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin, mutta esimerkkinä näytettäköön uuden GFS-mallin (13km) tuuliennuste ensi viikon lauantaille.

GFS mallin puuskaennuste

Yllä oleva myrsky olisi maan lounaisosassa lähellä Tapani-myrskyn luokkaa. Myrskyradan potentiaalista kertoo myös se, että vielä samana päivänä GFS malli toisi entistä kovemman myrskyn Norjaan ja Ruotsiin.

GFS:n puuskaennuste

Mikäli yllä oleva ennuste toteutuisi täsmälleen ennustetun kaltaisesti, hirmumyrskypuuskat saattaisivat tehdä samankaltaista tuhoa kuin Gudrun-myrsky vuonna 2005.

Jotain tilanteen erikoisuudesta kertoo se, että ECMWF-mallin parviajotkin ovat jo nyt viikkoa ennen varsin huolestuttavan näköisiä. Puolet 50:stä parviajosta ennakoi Etelä-Ruotsiin viikon päästä vähintään 26 m/s myrskypuuskia. Vahinkoa aiheuttavien myrskypuuskien mallitodennäköisyys on jo hulppeaa 80-90% luokkaa vaikka kyseessä on viikon ennuste!

Kuten sanottua, ennusteet tulevat vielä muuttumaan suuntaan jos toiseen ja yksityiskohdat ovat hämärän peitossa. Silti suursäätila on muuttumassa suosimaan erittäin voimakkaita matalapaineita ja niinpä tilannetta tulee seurata tarkkaan kaikissa Keski- ja Pohjois-Euroopan maissa.

Pimeyden valtakunta

Marraskuussa ei aurinko juurikaan pilkahtanut. Monin paikoin auringonpaistetunnit mitattiin yhden käden sormilla. Lumettomassa maassa tasainen pilvikatto sai marraskuun tuntumaan erityisen synkältä.

Syynä pimeydelle oli pitkään Suomen lähistöllä majaillut korkeapaine. Vaikka kesällä korkeapaine tarjoaakin yltäkylläisesti auringonpaistetta, ei se sitä enää myöhään syksyllä välttämättä tarjoa. Korkeapaineessa ilma on hienoisessa laskuliikkeessä mikä kuivattaa ilmaa. Tuo laskevan ilman kuivattama ilma torppaantuu yleensä muutamien satojen metrien korkeudella olevaan inversiokerrokseen. Ja tuohon kerrokseen muodostuukin se surullisen kuuluisa pilvikatto mikä ei välttämättä ole kuin muutamia kymmeniä metrejä paksu. Sen yläpuolella aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta maanpinnalla siitä ei ole tietoakaan.

Toiveita auringonpaisteesta näin marras-joulukuussa on lähinnä silloin kun matalapaineet pyyhältävät Suomen ylitse ja niiden jälkipuolella reipas tuuli tuo pohjoisesta mukanaan kuivempaa ilmaa. Tällöin saattaa päivän tai pari olla aurinkoisempaa kuten joulukuun alussa nähtiin. Toisaalta jatkuvampi puhallus Siperiasta voisi tuoda pitkäkestoisempaa auringonpaistetta mikäli arktisen kylmää ja kuivaa ilmaa pääsisi meille valumaan.

Onko auringonpaistetunneissa tapahtunut muutoksia?

Pitkäikäisten havaintoasemien perusteella marraskuun auringonpaistetunneissa ei ole tapahtunut 1960-1970 -luvuilta lähtien tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Osalla asemista muutos on ollut aavistuksen aurinkoisempaan suuntaan, osalla puolestaan pimeämpään suuntaan. Katsotaanpa mitä ERA-Interim uusanalyysi sanoo asiasta karttamuodossa.

Auringonpaistetuntien %-muutos 1979-2013 (data: ERA-Interim)

Lineaarisen trendin perusteella prosentuaalinen muutos marraskuiden auringonpaistetuntien osalta on suurinta korkeilla leveysasteilla. Suomessa muutos olisi ollut 10-60 % luokkaa synkempään suuntaan, vaikkakin Norjanmereltä ulottuisi hieman toisensuuntainen muutos kohti Pohjois-Lappia. Silti yleiskuva on, että Pohjois-Euroopassa marraskuut ovat mennet synkempään suuntaan kun taas Itä- ja Kaakkois-Euroopassa on puolestaan hieman aurinkoisempaa. Aineistossa ei ole mukana kuluvan vuoden marraskuuta, koska uusanalyysit valmistuvat muutamien kuukausien viiveellä.

Tulevien vuosien marraskuiden kannalta ei suuntaus ole kovin valoisa, mutta on tosin muistettava, että vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta. Marraskuun suursäätila kun ratkaisee auringonpaisteen määrän ja tässä suhteessa on usein joko lähes täysin pilvistä tai sitten varsin aurinkoista – näiden välimaastoa ei usein talvella nähdä.

Vuoden 2014 keskilämpötilan sijoitus

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ainakin sään osalta se on ollut melkoista vuoristorataa. Missä mennään kuluvan vuoden keskilämpötilan osalta ja mihin se lopulta ehkä päätyykään?

Kakkossijalla

Koko Suomen kattavan hila-aineiston perusteella vuoden 2014 tammikuu-syyskuun välisen jakson keskilämpötila oli 5,6 astetta. Näin ollen kuluva vuosi on toisella sijalla vuodesta 1900 alkaen tarkasteltaessa. Ykkössijalla majailee vuosi 1989 ja kolmantena vuosi 2002.

Mihinkä vuosi 2014 on sitten sijoittumassa tässä reilun sadan vuoden rankingissä ja mitä tarvittaisiin ykkössijalle koko vuoden keskilämpötilan osalta? Jos katsotaan koko vuoden keskilämpötilaa, on ykkössijalla vuosi 1938, kakkossijalla vuosi 1989 ja kolmantena 2011.

Lokakuun alkupuolisko on ollut Suomessa noin 0,6 astetta keskimääräistä viileämpi. Jos oletetaan tämä poikkeama koko lokakuun lukemaksi ja oletetaan, että marraskuu ja joulukuu olisivat lämpötiloiltaan keskimääräisiä, olisi vuosi 2014 lopulta sijoitukseltaan seitsemäs.

Mitä sitten vaaditaan marras- ja joulukuulta, että kuluvasta vuodesta tulisi lämpimin vuodesta 1900 alkaen tarkasteltuna (olettaen, että lokakuun poikkeama olisi tuo noin -0,6 astetta)? Molempien jäljellä olevien kuukausien tulisi olla noin kolme astetta tavanomaista lämpimämpiä tai molempien yhteenlaskettu poikkeamasumma olisi noin +6 astetta. Onko tällaista tapahtunut mittaushistoriassa?

Huikeita poikkeamia talvikuukausina

Kyllä on, 114 vuoden aineistossa näin on käynyt 15 kertaa. Näistä 15 kerrasta kuusi on sattunut 2000-luvulla. Suurin marras-joulukuun poikkeama oli vuonna 2011, jolloin yhteispoikkeama oli lähes 11 astetta (marraskuun poikkeama 4,3 astetta ja joulukuun poikkeama huikeat 6,4 astetta). Eli tilastojen valossa on vielä täysin mahdollista, että kuluvasta vuodesta tulisi Suomen mittaushistorian lämpimin – se tosin vaatisi suursäätilalta lauhaa länsivirtausvaihtoehtoa loppuvuoden osalta.

Lämpötilapoikkeamat ovat talvikuukausina selvästi suurempia kuin kesällä, joten poikkeama voi mennä myös toiseen suuntaan. Mikäli marras- ja joulukuu olisivat kuten vuonna 1915 (poikkeamien summa 1981-2010 keskiarvosta oli lähes -16 astetta), olisi vuosi 2014 lopulta noin sijalla 40. Eli kaikki on vielä mahdollista, niin suuri merkitys viileän vuodenajan kuukausilla on vuotuiseen keskiarvoon.

Keskilämpötila vuoden alusta alkaen kuukausittain viidelle lämpimimmälle vuodelle sekä 2014 syyskuuhun saakka. Data: Ilmatieteen laitos

Yllä on esitetty kuvamuodossa lämpötilan keskiarvo vuoden alusta alkaen tiettyyn kuukauteen saakka viidelle lämpimimmälle vuodelle sekä kuluvalle vuodelle. Eli ensimmäisessä kohdassa on mukana vain tammikuun keskilämpötila, toisessa tammi-helmikuun keskilämpötila, kolmannessa tammi-maaliskuun keskilämpötila ja jne.

Kuluvan vuoden tammikuu oli koko 114 vuoden ryhmässä vasta sijalla 73, helmikuussa noustiin sijalle 19 ja maaliskuun myötä harpattiin jo sijalle neljä. Huhtikuussa päästiin top 3:een ja toukokuussa sijalle kaksi. Sitten tuli kolea kesäkuu ja pudottiin tilapäisesti sijalle kuusi, kun siis tarkasteltiin siihen mennessä laskettua keskilämpötilaa vuoden alusta alkaen. Helteinen heinäkuu ja elokuu vietettiin sijalla kolme. Syyskuussa noustiin toiselle sijalle ja tämän hetkisen lokakuun poikkeaman perusteella jatketaan edelleen sijalla kaksi.

Top 5 lämpimimmistä vuosista vain vuosi 1989 on ollut kuluvaa vuotta lämpimämpi maaliskuusta lähtien, kun siis tarkastellaan jokaisen kuukauden loppuun mennessä kertynyttä keskilämpötilaa.

Aika jälleen näyttää minkälainen suursäätila Fennoskandiassa vallitsee loppuvuoden aikana. Tuo suursäätila ratkaisee sen, tuleeko kuluvasta vuodesta jälleen erittäin lämmin (jopa ennätyslämmin), vai jäädäänkö top 10 sijoille, vai pudotaanko jopa hitusen keskiarvon alapuolelle. Veikkauksia saa heittää miten käy 🙂 Katsotaan oikea vastaus ensi vuoden puolella.

Kesästä talveen (ja takaisin)

Noin kaksi kolmasosaa syyskuusta oli kuivaa ja lämmintä. Sitten tuli matalapaine, joka myllersi tilastot uusiksi.

Korkeapaine piti syyskuun sään pitkään poutaisena. Aurinko paistoi aamusumujen jälkeen ja nosti päivälämpötilat laajalti kesäisiin lukemiin. Sateista ei ole ollut juurikaan tietoa. Syyskuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat laajalti harvinaisen, paikoin poikkeuksellisen kuivia.

Syyskuun 1. – 21. päivien sademäärän poikkeama pitkän ajan keskiarvosta. Väreillä kuvattu arvio poikkeaman harvinaisuudesta 1961 alkavan aineiston osalta.

Sateetonta oli muun muassa Oulun eteläpuolella Siikajoella, jossa sademäärä oli 21. päivään mennessä vain 0,3 millimetriä. Keskimäärin sademäärän kuuluisi olla noin 33 millimetriä. Edellisen kerran Siikajoella satoi kunnolla elokuun 28. päivä.

Päivän ylin lämpötila punaisella, alin lämpötila sinisellä. Ohuet viivat pitkän ajan mediaanit. Vihreällä vuorokauden sademäärät.

Kuiva kausi alkoi elo-syyskuun taitteessa. Vaikka yölämpötilat poukkoilivat keskimääräisen lämpötilan molemmin puolin, olivat päivälämpötilat jatkuvammin usean asteen keskiarvojen yläpuolella. Huolimatta hetkittäin viileistä öistä ja aamusumuista, oli syyskuun kolmen ensimmäisen viikon keskilämpötilat Suomessa pääosin 1,5..3 astetta tavanomaista korkeampia.

Sateisempaa ja kylmempää

Suomen yli pyyhältänyt kylmä rintama toi 21. päivä mukanaan ukkosia ja jälkipuolella kylmempää ilmaa pohjoisesta. Kyseinen rintamavyöhyke pysähtyi maan eteläosan tienoille ja nyt siihen on syntymässä matalapaineen osakeskus, joka liikkuu itärajaa pitkin Lappiin lähipäivien kuluessa.

Rintamavyöhykkeestä on jo satanut iltakymmeneen mennessä Utön saaressa noin 87 millimetriä sekä Paraisilla 70 mm. Yön kuluessa sateen pohjoisreunassa sade tulee räntänä tai lumena. Euroopan keskuksen malli näyttääkin Pohjois-Karjalaan yli 10 cm lumikertymää tiistain kuluessa. Keskiviikon ja torstaina aikana lumisateet leviävät Lappiin kun matalapaine nousee itärajaa pitkin pohjoiseen. Loppuviikon aikana ilma jälleen hiljalleen lämpenee lännestä saapuvien matalapaineiden myötä.