Yövuoro korkeapaineen alla

Tässä blogikirjoituksessa valotan hieman sääpäivystystyötä eli tavanomaista hektisemmän yövuoron kulkua keskittyen to-pe (8.-9. elokuuta) välisen yön ukkosiin. Vuoroon kuuluu kaikkea muutakin maa- ja meriennusteiden tekoa, muiden viranomaisten ja toimittajien puhelinsoittoihin vastaamista, sääanalyysien tekoja jne, mutta tässä keskitytään ukkostilanteen seuraamiseen.

Alkutilanne odottavainen (19:30-20:30)

Yövuoroon saavuin hieman ennen iltakahdeksaa. Aiemmin päivällä Itämeren eteläosassa esiintyneet ukkoset olivat kaikonneet eikä alkuun salamointia ollut käytännössä missään Suomen lähialueilla. Toimittajat soittelivatkin tiuhaan illalla tiedustellaakseen miltä tilanne näyttää.

Ukkosista oli tiedotettu varsin hyvin etukäteen ja voimassa oli niin sade- kuin ukkospuuskavaroituksia maan etelä- ja itäosassa (myös hieman lännempänä). Joihinkin lounaisiin ja eteläisiin maakuntiin oli annettu erittäin voimakkaiden ukkospuuskien varoitus yöksi, yli 25 m/s. Suomeen matkalla ollut ilma oli erittäin kosteaa ja lämmintä. Tätä mehevää ilmamassaa meille tuonut matalapainekin oli ennusteiden mukaan syvenemässä, mikä yleensä tietää vain ukkospotentiaalin kasvamista.

Vuoron alussa oli käytössä monen säämallin ennusteet, myös epävirallinen WRF-mallin ennuste, jota hieman tehokkaammalla kotitietokoneella pyöritän. Malli simuloi etelärannikolle mesoskaalan konvektiivistä järjestelmää, jossa oli kaarikaikumainen etureuna. Tällaiset yleensä tietävät varsin voimakkaita tuulia juuri etureunan yhteydessä.

FINWRF 14Z ajon simuloitu tutkaheijastuvuus.

Ukkoset syntyvät   (21:00-22:00)

Numeeriset mallit olivat ennustaneet ukkoskuurojen kehittyvät suunnilleen Gotlannin itäpuolelle illan tunteina, josta ne laajenisivat ja liikkuisivat kohti koillista – kohti Suomea. Alueella oli alkuillalla jatkuvampaa sadetta eikä tilanne näyttänyt äkkiseltään kovinkaan erikoiselta. Hieman ennen kello yhdeksää illalla alkoivat kuitenkin ensimmäiset salamat ilmestyä paikannusverkon kuviin juuri Gotlannin ja Saarenmaan välillä. Tunnin kuluessa ukkoskuurot laajenivat ja salamointi oli varsin tiheää Saarenmaan rannikolla. Illalla kymmenen aikaan tilanne tutkakuvan ja salamoinnin osalta olivat alla esitetyn kaltaisia.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 22 Suomen aikaa.

Yksi suurimmista kysymysmerkeistä ukkosen suhteen oli sen konvektiivinen moodi. Eli ottaisiko ukkosjärjestelmä omakseen hienohilasimulaatioiden ennakoiman tuulisemman vaihtoehdon, jossa se lähtisi nopeasti etenemään alavirtaan ja kehittäisi kaarikaikumaisen ukkoskuuronauhan. Toinen mahdollinen skenaario oli enemmän ns. ”backbuilding” ukkosmoodi, jossa ukkoskuuroja kehittyy ylävirtaan jatkuvalla syötöllä eli vaikka yksittäiset ukkossolut liikkuisivat kohti koillista, kehittyisi uusia koko ajan niiden jälkipuolelle, jolloin samaa reittiä kulkisi ukkoskuuroja yksi toisensa perään. Tuuliriski olisi tässä jälkimmäisessä skenaariossa selvästi pienempi, mutta saderiski olisi kasvanut.

Toinen kysymys koski ukkosen reittiä. Osa numeerisista malleista vei ukkosen pitkälti koilliseen eli rantautuminen olisi ollut Hangon tienoilla ja siitä ukkosalue olisi liikkunut kohti Hämeen maakuntia ja Keski-Suomen maakunnan eteläosaa. Toisissa vaihtoehdoissa oli selvästi itäisempi reitti Uudenmaan maakuntaa pitkin itäkoilliseen.

Matka kohti väestökeskittymää   (noin 23:30)

Myöhäisillan aikana alkoi käydä selvemmäksi, että ukkoskuuroalueen reitti on aiemmin mainittu itäisempi vaihtoehto. Tutkakuvista pystyi ekstrapoloida, että järjestelmä oli matkalla kohti pk-seutua. Tässä vaiheessa oli syytä informoida muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjiä tilanteesta, että arviolta yhden ja kahden välillä yöllä olisi ukkosalue saavuttamassa maan suurinta väestökeskittymää. Vantaan tutkassa ukkosella oli alla olevaa tutkayhdistelmäkuvaa selvästi voimakkaampi kaarimainen etureuna, mikä herätti huolta. Päivystäjiä informoitiin, että järjestelmään saattaa liittyä varsin voimakkaita ukkospuuskia, mutta mainittiin myös, että systeemin etupuolelle kehittyneet irralliset ukkossolut voisivat osaltaan myös vaikuttaa isomman järjestelmän voimakkuuteen.

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset kymmenen minuutin ajalta (alla) noin klo. 23:30 Suomen aikaa.

Laukaistaanko vaaratiedote maailmalle?   (23:30-00:10)

Puolenyön aikoihin oli vaihe, jolloin oli pohdinnassa tulisiko tilanteesta julkaista vaaratiedote. Kyseessä on entinen ”muu viranomaistiedote”, joka luetaan radiossa ja jonka voi laittaa myös televisiossa esitettäväksi viestiksi. Voimakas ukkoskuuroalue oli havaintojen mukaan matkalla suoraan kohti pääkaupunkiseutua ja siinä oli voimakkaita tuulia yleensä ennakoiva kaarimainen etureuna. Vastaavanlaisia ilmestyksiä olivat muun muassa Asta, Veera, Lahja ja Sylvin päivinä esiintyneet rajuilmat vuonna 2010. Vaaratiedotteen pohja oli jo tehty valmiiksi illalla eli se oli laitettu ”piippuun” odottamaan mahdollista laukaisua. Jos päätös antaa vaaratiedote tehtäisiin, olisi se mahdollista laittaa nopeasti eteenpäin. Epävarmuutta vaaratiedotteen julkaisuun toi muun muassa varsinaisen ukkosjärjestelmän etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot, jotka saattaisivat syödä energiaa isomman järjestelmän reitiltä. Lisäksi yöllä ilmakehän alin osa saattaa olla muodostunut liian stabiiliksi auringon lämmittävän vaikutuksen poissaollessa, että kovimmat puuskat eivät välttämättä pääse ulottumaan pintaan saakka. Aina kaarikaikuihin ei välttämättä muutenkaan liity kovia tuulia. Tuulihavaintoja ei vielä ollut käytössä, sillä ukkosalue oli Suomen havaintoverkosta etäällä.

Epävarmuuksia oli siinä määrin, että tehtiin päätös odottaa vielä hetki.

Missä puuskat?   (00:45-01:15)

Pitkän aikaa oltiin pimennossa sen suhteen, että kuinka kovia tuulia ukkosjärjestelmä oikeasti tuottaa meren yllä. Suomen havaintoasemat ovat varsin lähellä rannikkoa, joten päätös odottaa vaaratiedotteen julkaisun kanssa tarkoitti sitä, että hetken odottelun jälkeen saataisiin puuskahavaintoja muun muassa Raaseporin ja Inkoon meriasemilta. Piakkoin vaaratiedotepohdinnan jälkeen alkoi salamointi hiipua ukkosjärjestelmän pohjoisosasta. Etupuolelle kehittyneet ukkoskuurot sen sijaan salamoivat hieman reippaammin ja olivat sulautumassa perässä tulevaan kuuronauhaan. Arvio oli, että ne saattoivat osaltaan heikentää tätä varsinaista ukkosjärjestelmää. Raaseporin, Inkoon ja Kirkkonummen asemilta tulleet noin 10 m/s puuskahavainnot olivat ennakoitua alhaisempia. Tosin järjestelmän pohjoisosan tilapäinen heikkeneminen ei välttämättä antanut edustavaa kuvaa mitä Suomenlahden keskellä ja Viron rannikolla tuulee. Tässä vaiheessa muun muassa Helsingin pelastuslaitoksen päivystäjää informoitiin, että tuulivahinkoriski oli hieman alentunut ensimmäisten puuskahavaintojen ja ukkosalueen pohjoisosan tilapäisen heikkenemisen johdosta. Silti tilannetta oli syytä seurata tarkasti. Samalla alettiin myös tekemään laajemman viranomaiskirjon tavoittavaa tiedotetta lähituntien ennusteen osalta.

Tutkakuva yllä ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 01:00 Suomen aikaa.

Välkettä Helsingissä   (01:30-02:30)

Työpaikan lasi-ikkunoista ulos katsottaessa alkoi näkyä välkettä hieman kello yhden jälkeen. Olihan sitä pakko käydä viskaamassa oma kamera jalustoineen ja salamatriggereineen parvekkeelle kun itse juoksee aina välillä seuraamassa tuoreita havaintoja tietokoneiden ruudulta. Tulipa myös itse koettua, että kuinka kovaa tuulta ukkosnauhaan todellisuudessa liittyi. Salamointi oli kohtuullista, välillä usean osaiskun salamat valaisivat taivaan tehokkaasti. Alla muutama otos mitä tarttui kameran kennolle.

Vaaratason laskua   (02:30-03:30)

Kun pk-seudun ja muiden rannikkoasemien tuuli ja sadehavaintoja oli kertynyt riittävä määrä, oli aika laskea varoitustasoja niin julkisten varoitusten kuin viranomaisille suunnattujen tiedotteiden osalta. Jäljelle jätettiin 15 m/s ukkospuuskavaroitukset mikä on alin taso julkisten varoitusten kolmiportaisella asteikolla (15-25 m/s). Merellä kovimmat puuskahavainnot olivat Suomen asemien osalta reilut 16 m/s ja maa-asemilla noin 12 m/s. Sadekertymien osalta Porvoossa havaittu noin 15 mm tuntisade oli suurin havaittu arvo, mutta kyseisten mittausten harvalukuisuuden vuoksi on täysin mahdollista, että paikoin yllettiin yli 20 mm lukemiin.

Valoa kohti   (04:00-06:30)

Tutkakuva (yllä) ja salamapaikannukset 10 minuutin ajalta (alla) noin klo. 04:00 Suomen aikaa.

Päivän valjetessa oli pahin kriisimoodi ohitse. Itse ukkoskuuroalue oli muuttunut ”mössömäisemmäksi”. Lähinnä seurantaa oli sateiden kannalta siitä, alkavatko Viron yllä syntyneet solut tulemaan jonossa kaakkoon, jolloin sademäärät voisivat kohota suuriksi.  Merkittävimmän vaaran ollessa ohitse oli enemmän aikaa keskittyä itse rutiinitöihin, muun muassa tulevan päivän maaennusteen tekemiseen. Silti itärajan tuntumassa koilliseen matkaavaa ukkoskuuroaluetta piti pitää silmällä, sillä se ajoittain näytti voimistumisen merkkejä niin salamoinnin intensiteetin kuin tutkakuvassa nähtävän kaarikaiun muodossa. Tutkadatasta ilmenikin, että huolimatta noin 10-15 m/s puuskahavainnoista, oli muutamien satojen metrien korkeudella ”tyrkyllä” selvästi kovempia tuulia, jotka eivät vain päässeet sekoittumaan pintaan saakka.

Tutkakuva (yllä) noin 06:30 ja 10 minuutin salamapaikannukset (alla) noin 05:30 Suomen aikaa.

Loppu häämöttää (07:00 –>)

Hiljalleen työpaikka alkoi jälleen täyttyä virka-aikaan työskentelevistä ihmisistä. Aamuvuorolainenkin oli tullut jatkamaan aina vaan jatkuvaa sääseurannan työtä. Itselläni oli viimein aikaa syödä yöksi varattu einesruoka. Ukkoskuuroalue oli vielä aivan itärajan tuntumassa, jossa salamointi oli melko intensiivistä. Puolen tunnin sisään sekin painui Venäjän puolelle. Viestintä tuli pyytämään tiedotetta varten pientä kertausta yön tapahtumista.

Lopulta aamuyhdeksän jälkeen hieman pitkäksi venähtänyt noin 14 tunnin ”korkeapainevuoro” oli ohi ja loma saattoi alkaa ottamalla noin kuuden tunnin päiväunet kotona.

Summa summarum

Yön rajuilmassa oli potentiaalia äityä erittäin pahaksi. Ilmakehässä oli runsaasti energiaa ukkoskuuroalueen käytettäväksi. Rajuilma otti lopulta vaihtoehdoista itäisimmän reitin ja sen intensiivisin osa pysyi pitkään Suomenlahden ja Pohjois-Viron yllä. Vain 50-100 km pohjoisempi reitti olisi tuonut etelärannikolle selvästi rajumpaa salamointia ja runsaampia sateita sekä tuulia. Tällainen reittiero on ilmakehän suuressa mittakaavassa varsin pieni askel. Suomen maa-alueilla paikannettiin yön ja aamun aikana ”vain” noin 2000 maasalamaa. Hieman pohjoisempi reitti olisi todennäköisesti kasvattanut lukeman lähemmäksi 10 000 merkkipaalua. Havaitut puuskalukemat jäivät varoitusrajoista kun ylemmissä ilmakerroksissa tyrkyllä olleet rajut tuulet eivät päässeet stabiilimman ilman vuoksi sekoittumaan pintaan saakka. Etenkin yöaikaan puuskaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa. Asta-rajuilma vuonna 2010 oli malliesimerkki siitä kuinka joskus nämä kovat puuskat yltävät pintaan saakka myös keskellä yötä. Tästä syystä varotoimenpiteet olivat aiheellisia.

Jälkiviisaanakin voisi todeta, että paljoa ei olisi voitu etukäteen tehdä toisin. Tilanteessa oli potentiaalia varsin voimakkaalle rajuilmalle Suomen puolella. Meteorologien hankalana tehtävänä onkin tasapainoilla varoitusten kanssa. Omasta mielestäni on parempi varoittaa kuin olla varoittamatta silläkin uhalla, että varoitukset voivat kohdata pientä inflaatiota. On muistettava, että tänä kesänä on vain kahdesti annettu alinta puuskavaroitusta korkeampi varoitus eli ei näitä merkittävämpiä varoituksia kevyin perustein anneta. Lukumäärältään toisen tai kolmannen tason varoituksia annetaan Suomessa ukkosten ja myrskyjen suhteen varsin harvoin.

Ukkoset ovat päivystysvuorojen kannalta yksiä työläimpiä ilmiöitä. Tilanne voi ukkosten aikana muuttua varsin nopeasti pahempaan (tai parempaan). Edellä kuvattu yö oli töiden kannalta melkoista vuoristorataa aina hiljaisesta alkutilanteesta ja mahdollisen vaaratiedotteen antamisesta, ennakoitua heikompien puuskien kautta kuuroalueen uudelleenvoimistumiseen itärajan läheisyydessä. Onneksi vuorossa oli tukena muita kollegoita, joten itse yö ja työt sujuivat hyvin. Uni tuli lopulta vuoron jälkeen yllättävän nopeasti.