Ukkosten odotus

Kommenteissa on tullut viime päivinä ollut aistittavissa turhautumista ukkosten vähyyteen ennusteista huolimatta. Olen seuraavaan koonnut muutamia ajatuksia kuurosateiden, ennusteiden ja varoitusten tulkintaan.

Auto, myrskybongarin paras kaveri

Jos ukkosia haluaa, niin yleensä on turvauduttava autoon. Itsekin olen kahden viime päivän aikana ajanut noin 900km Pohjanmaan maakuntia ympäri ja saldona on useita salamakuvia ja vyörypilvikuvia kameran kennolla. Jos olisin pysynyt mökillä Pirkanmaalla, olisi saldona vain pari kuultua jyrähdystä ja märkä nurmikko.

Loppupeleissä salamoivat ukkossolut ovat yleensä niin pieniä, että vaikka niitä olisikin liikkeellä kymmeniä, kattaisivat ne yksittäisinä päivinä varsin pienen pinta-alan. Poikkeuksen tuovat järjestäytyneet ukkosjärjestelmät, jotka voivat olla kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä leveitä. Näitä kuitenkin osuu Suomeen verrattain harvoin. Eli jos ukkosia haluaa nähdä enemmän, on viisainta ”chasettaa”, ei ”spotata” (eli tarkkailla ukkosia paikallaan).

En itse omista autoa, mutta hätä keinot keksii. Kyllä sen auton jostain saa tai hyppää kavereiden kyytiin. Myrskybongareita on Suomessa joidenkin arvioiden mukaan 400-500, joista ehkä 50 seuraa ukkosia aktiivisemmin ja ajelee joskus pitkiäkin matkoja niitä jahdatessa. Yleensä bongareiden kyytiin mahtuu, sillä tällöin voidaan jakaa kalliita bensakuluja useamman kesken.

Lämmennyt Suomenlahti hyydyttää edelleen ukkoset

Vaikka Suomenlahti on lämmennyt nyt heinäkuussa selvästi, on se kuitenkin vielä hellepäivinä selvästi viileämpi kuin maa-alueet. Niin sanotuissa ilmamassaukkosissa energianlähteenä on pinnan läheinen ilma, jolloin ne ponnistavat vasta lämpimämmän maa-alueen yllä (loppukesällä/syksyllä meren yllä). Kuurosoluilla kestää aikansa kypsyä, joten jos tuuli käy mereltä, on valmis ukkoskuuro yleensä syntynyt vasta kymmeniä kilometrejä sisämaan puolella. Näin on pääasiassa käynyt viime päivinä. Lisäksi tulee seurata missä kostein pintailma on – se ei välttämättä ole heti sisämaan puolella, jolloin kuurokehitys voi alkaa pitkänkin matkaa rannikolta.

Viikonvaihteessa oli toki myös mukana kohokonvektiota, joka pystyi edetä meren yllä ilman ongelmia. Tällöin ukkosen syömä energia on ylemmistä ilmakerroksista, jossa epävakain ilma majailee. Niinpä ukkonen ei välitä pätkääkään onko alla kylmä meri vai ei. Tyypillisesti tällaista kohokonvektiota muodostuu kun voimakas lämmin virtaus käy etelästä tai kaakosta.

Ukkosvaroitusten tulkinta

Kommenteissa on ihmetelty muun muassa pk-seudun rajuilmavaroituksia. Kannattaa muistaa, että varoitukset annetaan tällä hetkellä maakunnittain. Jos siis esimerkiksi Hyvinkäällä saattaa olla vaaraa ukkosista, annetaan varoitus samaan maakuntaan, jolloin myös Helsingissä on rajuilmavaroitus päällä. Maakunnittainen varoitus on sinänsä paikallaan, koska ukkoskuurojen tarkkaa sijaintia on etukäteen mahdoton ennustaa tarkasti. Maakuntatasoinen ennuste on ehkä periaatteessa tarkkuudeltaan hyvä.

Tilanteeseen on kuitenkin tulossa parannusta todennäköisesti ensi vuonna, jolloin järjestelmä mahdollistaa vapaan aluerajauksen varoitukset. Eli meteorologi voi vapaasti rajata esimerkiksi rannikkoalueita pois tai piirtää vaikka ympyränmuotoisen varoitusalueen. Tästä on hyötyä etenkin internetin paikallissääsivujen kannalta, jolloin paikallissäässä ei enää näkyisi esimerkiksi Helsingin kohdalla rajuilmavaroitusta, vaikka se on voitu antaa Hyvinkäälle.

Yksi pointti minkä voisin myös mainita on se, että varoitukset mielellään ryhmitellään laajemmiksi kokonaisuuksiksi. ”Maan etelä- ja länsiosassa” saattaa olla varoitus päällä, koska vaaraa on näillä alueilla on yleisesti olemassa, vaikka esim. Uudenmaan rannikolla näin ei olisi. Tämä on luonnollista siksi, että varoituksia voi joskus olla paljonkin voimassa samanaikaisesti ja niinpä esimerkiksi radiossa ei voida alkaa luetella kaikki maakuntia ja varoituksia yksitellen. Niinpä maan ”etelä- ja keskiosa” johtaa suoraan siihen, että myös Uudenmaan eteläosassakin on varoitus päällä (nykyjärjestelmässä). Tähänkin on siis tulevaisuudessa tulossa viilauksia parempaan suuntaan.

Kannattaa myös muistaa, että varoitus rajuilmasta on käytännössä varoitus yli 15 m/s ukkospuuskista. Tällaisiin lukemiin voidaan päästä jo varsin vähäpätöisissä ukkosissa, mutta silti esimerkiksi veneilijöille 15 m/s puuskat ovat varsin haastavia. Tästä syystä kynnys antaa ”keltainen salama” on melko alhainen eikä sitä tule tulkita niin, että maata mullistavaa ukkosta olisi odotettavissa. Vasta ”oranssin salaman” kohdalla on oikeasti jo odotettavissa merkittävämpää vahinkoa aiheuttavia ukkospuuskia.

Paikallissää näyttää rannikollekin salamasymboleita, missä ukkoset?

Miksi paikallissäässä sitten on salamasymboleita Helsinkiin, vaikka ei ole toivoakaan, että sinne osuisi ukkosia? Paikallissääsivun ennusteet tulevat ECMWF eli ns. Euroopan keskuksen säämallin datasta, jota meteorologi editoi. Mallin tarkkuus on noin 15 km. Resoluution vuoksi malli ei voi simuloida yksittäisiä ukkoskuuroja vaan ne pitää ”parametrisoida” eli keinotekoisesti arvioida, missä ne tietyt kriteetit täyttyessä syttyy ja kuinka laajoja/voimakkaita ne ovat. Parametrisointi ”levittää” ukkosia.

Esimerkiksi 7,5 km HIRLAM mallin sadetulkinta saattaa tietyssä tilanteessa näyttää siltä, että ukkoskuuroalue kattaa yhtenäisen vyöhykkeen Tampereelta Helsinkiin. Todellisuudessa tälle kaistaleelle mahtuu monia ukkossoluja, mutta väliin mahtuu myös paljon ”tyhjää”. Malli voi siis levittää ukkossateita Helsinkiin muun muassa tämän resoluutiosta johtuvan parametrisoinnin vuoksi, kun taas ukkoskuurot ”aidosti” suoraan simuloiva malli kykenisi pitämään Helsingin poutaisena.

Kun puhutaan sateen todennäköisyydestä, ongelma kasvaa juuri rannikkoseudulla. Todennäköisyysennusteiden malliajoissa resoluutio on karkeampi, muistaakseni jotain 30 km luokkaa. Toisin sanoen Etelä-Helsinki on samassa ”suossa” selvästi sisämaan alueiden kanssa. Aiemmin mainittu parametrisoinnin antama ukkossade tulisikin tulkita ”ukkoskuuron mahdollisuudeksi” juuri tämän leviämisefektin vuoksi – kaikkialla mallin antaman ukkossateen alueella ei todellisuudessa tule satamaan.

Kun resoluutio on vielä karkea, ulottuu sisämaan mahdolliset kuurosateet todennäköisyysennusteissa joskus rannikolle saakka. Niinpä Helsingin 90% sateen todennäköisyys kuurosateista puhuttaessa ei ole kovin edustava. Sateen todennäköisyys toimiikin selvästi paremmin puhuttaessa jatkuvammasta rintamasateesta.

Malleissa eroja

Mainittakoon vielä lopuksi, että vaikka ECMWF mallia pidetään eri mittareilla tarkasteltuna maailman parhaana globaalina mallina, ei se ukkosten osalta ole omasta mielestäni aivan niin hyvä kuin muilla osa-alueilla. Tämä heijastuu myös paikallissääennusteisiin. Toki meteorologi voi tietyissä rajoissa korjata tätä ennustetta, mutta editoitavaa on muun muassa lämpötiloissa joskus jo niin paljon, että ennuste tulee laittaa eteenpäin tai muuten viilaamiseen saisi kulumaan kokonaisen päivän ja ennuste vanhenisi jo ennen kuin se julkaistaan.

Monta palasta palapelissä

On siis monia tekijöitä jotka tulee ottaa huomioon kun pohditaan ukkosten mahdollisuuksia omalla paikkakunnalla. Osalle näistä voidaan tehdä jotain, osa on tulkintakysymyksiä ja osa odottaa esimerkiksi säämallien tarkentumista. Joskus itse sää on suosiollinen ja ukkoset ovat ”helposti ennustettavissa”, joskus taas ei.

Ukkosten ennustamisessa ja seuraamisessa ollaan kuitenkin menty vuosien varrella paljon eteenpäin ja yksi suuri mullistus tulee tapahtumaan seuraavan 5-10 vuoden sisällä kun aletaan operatiivisesti käyttää yksittäisiä ukkossoluja simuloivia malleja, 2020-luvulla ehkä jopa globaalisti! Tällöin tosin tulee jälleen uusi liuta ongelmia ratkaistavaksi, jotta simulaatioista saadaan parsittua ja muokattua oleellinen informaatio suurelle yleisölle soveltuvaan muotoon.