Supertaifuuni Haiyan

Suomen myrskyt kalpenevat Haiyanin rinnalla

Mittasuhteet maailman voimakkaimpien hirmumyrskyjen ja kotimaisten myrskymatalapaineiden välillä ovat hieman erilaiset. Tänään kävin ulkona kävelyllä ja arvioisin, että kovimmat puuskat olivat Helsingissä noin 15-20 m/s luokkaa. Siinä on aikuisella pieniä vaikeuksia pysyä täysin tolpillaan kahdella jalalla ilman varautumista. Kun puuskat yltyvät 30 m/s luokkaan, on pystyssä pysyminen jo hyvin hankalaa. Voi vai kuvitella minkälaista olisi ollut olla supertaifuuni Haiyanin pilvivallin alla, kun puuskat todennäköisesti puhalsivat 70..80..90 tai jopa 100 m/s.

Annetaan tälle Filippiinien myrskylle hieman lisää perspektiiviä: Tapani-myrsky pari vuotta sitten puhalsi läntisillä merialueilla 10 minuutin keskituulen nopeudeksi noin 29 m/s ja oli puuskissa merellä 36 m/s. Supertaifuuni Haiyan riehui Filippiinien itäpuolella torstaina 7. marraskuuta ja sen minuutin keskituulen nopeudeksi arvioitiin 87 m/s ja puuskissa 105 m/s. Jos minuutin keskituulen nopeus muutetaan meikäläisittäin tutummaksi 10 minuutin keskituulen nopeudeksi, saadaan lukemaksi noin 76 m/s. Eli kuvittele, että jos kykenisit ajamaan autolla Saksan autobahnilla noin 300 km/h, ja sitten avaisit ikkunan ja tyrkkäisit pääsi ulos. Siinä saisi jotain osviittaa minkälaisella puhurilla hirmumyrsky puhalsi ennen rantautumistaan Filippiineille. Näillä lukemilla Haiyan pääsee tunnetun historian raskaaseen sarjaan (alustavat arviot):

• Tunnetun historian voimmakkain hirmumyrsky rantautumishetkellä
• Yksi voimakkaimmista hirmumyrskyistä (voimakkaimmalla hetkellä)
• Filippiinien historian kallein luonnonkatastrofi (ensimmäiset taloudelliset arviot)

Kaunotar ja hirviö

Haiayn oli satelliittikuvissa lähes täydellinen, meteorologisesta näkökulmasta äärimmäisen kaunis hirmumyrsky, mutta todellisuudessa varsinainen hirviö.

Satelliittikuvien vertailu hurrikaani Katrinan ja supertaifuuni Haiyanin välillä. Kuvassa on infrapunakanava ja värit kuvaavat pilvien yläosien lämpötilaa – mitä korkeammalle pilvet ulottuvat, sitä kylmempiä ne ovat kuvassa. Kuva: https://twitter.com/WeatherDecTech

Yllä olevasta vertailusta nähdään, kuinka massiivinen Haiyania ympäröivä voimakkaiden ukkoskuurojen alue oli. Myrsky oli saanut luoduksi oikein kunnon muurin suojatakseen itseään kuivemmalta ilmalta tai tuuliväänteiltä, jotka olisivat voineet sotkea myrskyn rytmiä. Yleensä tuota satelliittikuvan harmaata värisävyä näkee voimistuvissa hirmumyrskyissä ajoittain pienellä alueella. Haiyan sen sijaan piti sitä yllä tunteja ja taas tunteja.

Tutkakuva ajalta, kun Haiyan moukaroi Taclobanin kaupunkia. Kuva: Wunderblog / Climatex.ph

Hirmumyrskyjen vaarallisin osa tuulten kannalta on aina sen liikesuuntaan nähden oikea reuna, koska siinä myrskytuulet ja itse myrskyn etenemisnopeus lasketaan yhteen. Yllä on tutkakuva myrskystä kun se rantautui Leyten saarelle. Kuvasta ilmenee hyvin myrskyn tyyni, sateeton silmä. Haiyan on kuvassa ollut liikkeellä oikealta vasemmalle, joten liikesuuntaan nähden oikeanpuoleinen reuna on kuvan yläosassa. Haiyanin voimakkaimmat tuulet siis osuivat tämän silmää ympäröivän pilvivallin pohjoisreunaan, jonka alle myös 200 000 asukkaan Taclobanin kaupunki jäi. Kaikkein suurin meriveden nousu osuu myös tälle samalle vyöhykkeelle. Suurin osa uutisista on keskittynyt juuri Taclobanin kaupunkiin, mutta myrsky rantautui muihin pienempiin saariin tätäkin ennen, joten mahdollisesti kaikkein pahimmat tuhojäljet ovat vielä näkemättä.

Tuuliarviot ovat vain arvioita

Supertaifuuni Haiyanin tuulen nopeuksia ei juuri mittareilla voida mitata. Nopea vilkaisu kotimaisen meteorologisten antureiden valmistajan Vaisalan sivuille näytti, että tuulimittareiden yläraja mittauksissa oli 60-75 m/s luokkaa. Niinpä Haiyanin arvioidut tuulen nopeudet olisivat todennäköisesti kyykyttäneet näitä mittareita. Vaikka itse anturit olisivatkin voineet tuulia mitata, suurimmaksi ongelmaksi yleensä muodostuu itse anturien kiinnitys.

Erilaisten mastojen tai tolppien päällä nämä anturit olisivat todennäköisesti irronneet kiinnikkeistään jo huomattavasti heikommissa tuulen nopeuksissa. Näin ollen maailman voimakkaimpien hirmumyrskyjen todelliset tuulet jäävät lähes aina mysteeriksi. Näin kävi esimerkiksi hurrikaani Camillen kohdalla Yhdysvaltain rannikolla vuonna 1969. Camille on ollut luotettavimpien tietojen mukaan tiettävästi voimakkain hirmumyrsky rantautumishetkellään missään päin maailmaa – siis aikana ennen Haiyania. Camillen on arvioitu puhaltaneen rantautuessaan 190 mph…306 km/h…85 m/s. Tuulimittarit menivät kuitenkin Camillen tapauksessa rannikon läheisyydessä rikki, joten tarkkaa mittausta tuulista ei saatu. Sama kävi 5. kategorian hurrikaani Andrew’n kanssa Yhdysvalloissa vuonna 1992.

Miten tuulen nopeudet sitten arvioidaan, jos tuulimittarit eivät myrskyissä kestä? Arviot perustuvat joko satelliittikuviin tai ns. ”hurricane hunters” -lentoihin. Jälkimmäisessä tapauksessa lennetään myrskyn silmään erikoisvalmisteisella lentokoneella. Myrskyn eri osissa pudotetaan antureita, jotka mittaavat erilaisia suureita tuulen nopeudesta ilmanpaineeseen. Näitä datoja hyödynnetään mm. sääennustusmalleissa, jotta mallilla olisi mahdollisimman tarkka tieto myrskyn rakenteesta ja voimakkuudesta. Suurin osa maailman ”myrskylennoista” tehdään nykyään Yhdysvaltain toimesta lähinnä Pohjois-Atlantilla sekä Tyynenmeren itäosassa lähellä Meksikoa ja USA:a riehuvissa myrskyissä.

Satelliittikuvilla voidaan arvioida tuulen nopeuksia hirmumyrskyissä, jotka ovat kauempana merellä tai alueilla, joissa ei ole tarvittavaa lentokalustoa tai osaamista. Tietääkseni Tyynenmeren länsiosassa ei nykyään harrasteta myrskylentoja, joten tuulen nopeudet arvioidaan satelliittikuvien avulla. Ehkä tunnetuin tapa on ns. Dvorak-menetelmä. Siinä arvioidaan myrskyn rakennetta kuvien avulla eli onko myrskyllä minkälainen yläpilvipeite tai ympäröivä ukkoskuurojen ”syöttönauha” kohti myrskyn keskusta.

Voimakkaammissa tapauksissa arvioidaan satelliittikuvien infrapunakanavista saatavia lämpötilamittauksia myrskyn eri osista. Tällöin verrataan hirmumyrskyn silmän ja ympäröivän pilvivallin yläosien lämpötilaeroa. Silmässähän ilma on laskevassa liikkeessä ja varsin lämmintä kun taas vieressä pilvivallin voimakkaat ukkoskuurot yltävät jopa kylmään stratosfääriin saakka. Mitä suurempi lämpötilaero, sitä suurempi Dvorak-indeksin arvo ja täten myös voimakkaampi hirmumyrsky. Mainittakoon, että Haiyan saavutti Dvorak-asteikon korkeimman lukeman, 8.0. Arvon antaneen meteorologin kommenteissa olikin mainittu, että perinteistä Dvorak-menetelmää ei enää voida soveltaa Haiyan hirmumyrskyssä. Satelliiteista saadut arviot korreloivat lentokonemittausten kanssa, mutta ne eivät ole tarkkoja mittauksia vaan arvioita kun muita tietoja ei ole saatavilla.

Myrskyä siis arvioitiin satelliittien avulla päiviä etukäteen ja siitä myös varoitettiin voimakkain sanoin kun yksityiskohdat alkoivat selvitä. Mielenkiintoista oli kuitenkin jälleen huomata, että kun alle vuorokausi myrskyn iskemisen jälkeen puhuttiin vain kahdesta tai neljästä kuolleesta, olivat jotkin ulkomaiset tahot jo syyttämässä ennusteita aivan liioitelluiksi. Siirrytäämpä hetkeksi hieman sivuraiteille..

Varoitusten rikkinäinen puhelin ja ennusteiden verifiointi

Nykypäivänä tuntuu olevan melko tyypillistä, että myrskyennusteet ovat pielessä, jos merkittäviä vahinkoja ei ilmene. Esimerkiksi Intiaa taannoin uhannut erittäin voimakas hirmumyrsky  Phailin sai aikaan massiiviset, yli 500 000 ihmisen evakuoinnit, joista uutisoitiin päivien ajan ympäri maailmaa. Sitten kun myrsky iski eikä alueelta kantautunut kummoisia uutisia menehtyneistä (”vain” 45 lopulta kuoli), oli ajoittain aistittavissa mielipiteitä, että etukäteen annetut varoitukset olivat yliampuvia.

Hieman samaa oli nähtävissä loka-marraskuun taitteessa meillä Suomessa. Brittein saarilla, Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa useita ihmishenkiä vaatinut myrsky oli matkalla Suomeen, joskin selvästi heikenneenä. Myrskystä annettiin varoitus merialueille sekä alimman tason tuulivaroitus aivan etelärannikolle 20 m/s puuskista. Kuinka ollakaan, aivan etelärannikolla ylletiin 20 m/s myrskypuuskien tuntumaan ja ennustetun kaltaisia vain vähäisiä myrskyvahinkoja esiintyi. Mutta koska median etukäteen hypettämää Tanskan kaltaista hypermyrskyä ei meillä ollutkaan, alettiin jälleen epäsuoraan tai suoraan etsiä meteorologeista syyllisiä yliampuviin ennusteisiin (joita siis lähinnä media itse oli lietsonut).

Vaarallisissa säätilanteissa kaiken A ja O on, että selkeä viesti saataisiin nopeasti ja muuttumattomana viranomaisilta suurelle yleisölle, eikä rikkinäisen puhelimen kautta. On kuitenkin todettava, että vastuullisiakin tahoja löytyy Suomen mediasta, mutta media-alan kiristyvä kilpailu ei tulevaisuuden osalta näytä tässä asiassa kovin ruusuiselta. Ja ilman muuta myös viranomaispuolella on kommunikoinnissa luonnollisesti petrattavaa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että kaikki toimisivat näissä asioissa ympäri maailmaa vastuullisesti yhteisen hyvän vuoksi.

Merkittävät vahingot

Palataan takaisin Haiyan -hirmumyrskyyn. Lopulliset vahingot ja kuolleiden määrä selviävät todennäköisesti vasta viikkojen päästä. Haiyan rantautui monta kertaa eri puolille Filippiinien saariryhmää. Kaikkein uloimpiin saariin, jotka olivat kovimman linkouksen alla, ei tiettävästi ole vielä saatu yhteyttä. Trooppisten hirmumyrskyjen suurin uhka liittyy veteen. Jopa heikotkin trooppiset hirmumyrskyt voivat aiheuttaa paljon haittaa. Hurrikaani Jeanne (2004) oli suurimman osan ajasta ”vain” trooppinen myrsky (ei hirmumyrsky) kun se ohitti Hispaniolan saaren Karibialla. Silti se toi mukanaan päiviä kestäneitä rankkasateita, joita seuranneissa muta- ja maanvöyrymissä sekä tulvissa menehtyi 3000 ihmistä Haitissa.

Rankkasateiden lisäksi meriveden nousu on ehkä suurin uhka kaikkein voimakkaimmissa hirmumyrskyissä. Alhainen ilmanpaine ja voimakas tuuli voi nostaa merivettä useita metrejä tavanomaista korkeammalle, joilloin rantakaistaleet tuhoutuvat lähes tyystin. Tiettävästi Haiyan puski edellään juuri tällaisen valtaisan, jopa viisi metriä korkean vesimassan Filippiinien rannikolle ja seurauksista aletaan saada nyt hiljalleen tietoa.

”Kumma kyllä” hirmumyrskyn tuuli ei yleensä ole se kaikkein vaarallisin myrskyn osatekijä vaikutusten suhteen. Tuulet heikkenevät nopeasti maa-alueiden kitkan vuoksi, ja tyypillisesti tuuli aiheuttaa vain jonkin verran taloudellisia vahinkoja ja muutamia kuolonuhreja kaatuvien puiden vuoksi. Silti Haiyan edusti sitä kovinta luokkaa mitä hirmumyrskyissä voidaan tuulten osalta maa-alueilla kokea. Tuulen nopeus oli merellä arviolta lähes 90 m/s mikä maa-alueilla tarkoittaa kitkan hidastavan vaikutuksen vuoksi noin 70 m/s lukemaa (puuskissa enemmän). Tämä kuitenkin tarkoittaa EF-3 tai EF-4 luokan tornadoa, joka pauhaa laajalla alueella useiden kymmenien minuuttien ajan. Niinpä aivan Haiyanin silmän ympärillä tuulituhot ovat voineet olla merkittäviä ja ne ovat itsessään voineet aiheuttaa monien ihmisten kuoleman.

Haiyan on nyt selvästi heikentynyt muun muassa viilenneen meriveden sekä voimistuneiden ylätroposfäärin tuulien vuoksi. Niinpä siinä ei ole enää lähellekään samaa voimaa rantautuessaan Vietnamiin maanantain vastaisena yönä. Silti kuten aiemmin todettiin, vaaralliset rankkasateet eivät aina vaadi erittäin voimakasta hirmumyrskyä aiheuttaakseen mittavia vahinkoja.

Lisätietoa Haiyan-hirmumyrskystä (ja muista säätapahtumista maailmalla) saa loistavasta Jeff Mastersin Wunderblog- sääblogista, johon osa tämänkin jutun taustoista perustuu.