Esterillä on asiaa

Syystulvat ovat hankaloittaneet elämää Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaan maakunnissa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan nyt koetut syystulvat ovat poikkeuksellisia. Minkälainen tilanne on meteorologiselta kantilta?

Suomi matalapaineen keskiössä

Sateen muodostuminen vaatii ilman nousuliikettä ja sitä tarjoavat suuremmassa mittakaavassa matalapaineet. Niinpä ei ole suuri yllätys, että sateisen syksyllä keskellä ollut Suomi on ollut matalapaineiden reitillä (itse asiassa myös kesällä oli sama tilanne).

Merenpintapaineen poikkeama pitkän ajan keskiarvosta 1.9.-5.10. Kuva: NOAA/ESRL

Vaikka syksyisin matalapainetoiminta alkaakin jälleen aktivoitua voimistuvan länsivirtauksen myötä, on tänä syksynä ilmanpaine juuri Suomen yllä ollut huomattavasti tavanomaista alhaisempi. Matalapaineiden jatkuvan syötön myötä on sateita saatu lähes päivittäin. Itse asiassa syyskuun alusta alkaen on Kuhmossa ollut 35 sadepäivää 36 mahdollisesta (vähintään 0,1 mm sadetta). Jokioisten havaintoasemalla sadepäiviä on ollut 34 ja Jyväskylän havaintoasemalla 33.

Ongelmana on siis yleisesti ollut se, että sateet ovat jatkuneet pitkään ilman pidempää poutajaksoa. Niinpä maaperä on jo paikoin täysin kyllästetty vedellä eivätkä uudet sateet enää imeydy maaperään. Lokakuun kuuden ensimmäisen vuorokauden aikana eniten vettä on kertynyt Isojoen Kärjenkosken asemalla, 105 mm. Myös Merikarvian ja Teuvan asemilla ollaan 100 mm tienoilla. Tyypillinen lokakuun sademäärä näillä alueilla on noin 70 mm paikkeilla eli tosiaan alle viikossa on jo saatu yli tyypillisen lokakuun verran vettä. Itsessään tällaiset sademäärät eivät ole harvinaisia tai poikkeuksellisia, sillä kesäisissä ukkoskuuroissa voi tulla vuorokaudessakin yli 100 mm, mutta tällä kertaa pohjalla on siis ollut jo monta rankempaa sadepäivää.

Vuosi on tähän mennessä ollut varsin sateinen. Monen mielestä kesä ”meni piloille” epävakaan sään johdosta ja syksy on jatkanut samaa sateista rataa. Jos sateet olisivat jakautuneet tasaisesti tänä vuonna koko Suomeen, olisi tammi-syyskuun sademäärä yksittäisellä paikkakunnalla noin 551 mm. Pitkän ajan keskiarvon mukaan lukema olisi 450 mm. Eli tammi-syyskuussa on Suomeen satanut noin 100 millimetriä tavanomaista enemmän jokaista paikkakuntaa kohden (edelleen olettaen, että sateet olisivat jakautuneet tasaisesti). Edellisen kerran tammi-syyskuun Suomen sademäärä on ollut suurempi vuonna 1998, mutta muita sateiseimpia ei viimeisten 50 vuoden ajanjaksolta löydy. Eli kyllä hyvällä syyllä voidaan todeta, että tähän saakka vuosi on ollut varsin sateinen. Tosin aina alueelliset erot on otettava huomioon. Tähän mennessä eniten ”vodaa” tänä vuonna on satanut Kajaanin Saaresmäen asemalla, 848 mm.

Helsingin Kaisaniemen 12 kuukauden liukuva sadesumma (mm). Lähde: Ilmatieteen laitos

Helsingissä rikottiin paikkakunnan mittaushistorian syyskuun sade-ennätys. Sadetta on tuntunut riittäneen menneiden kuukausien mittaan ja niinpä otin koko Helsingin sadeaikasarjasta 12 kuukauden liukuvan sadesumman. Tällä lailla mitattuna sateisin jakso osui Helsingissä maaliskuusta 1944 helmikuulle 1945. Kuten käppyröistä näkyy, tässä viimeisen vuoden, puolentoista aikana ollaan Helsingissä saatu ”nauttia” varsin runsaista sademääristä.

Tuleeko vuodesta lämpötiloiltaan erikoinen?

Suomen keskilämpötila ei ole syyskuun loppuun mennessä ollut kokonaisuudessaan kovin erikoinen.

Suomen keskilämpötilan poikkeama vuoden alusta kyseiseen kuukauteen saakka. Lisäksi vastaavat tiedot kolmen lämpimimmän ja kylmimmän vuoden osalta (vuodesta 1900 alkaen). Mukana myös skenaariot loppuvuodelle mikäli loppuvuosi olisi lämpimin/kylmin havaittu (1900 alkaen) tai lähellä pitkän ajankeskiarvoa.

Yllä olevasta kuvasta nähdään, että kuluva vuosi on syyskuuhun mennessä ollut keskilämpötilaltaan hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa (huolimatta kylmähköstä helmikuusta). Jos meno jatkuu samanlaisena, ei vuoden 2012 keskilämpötilasta tule kovin suurta merkintää historiankirjoihin. Silti vielä on melkein kolme kuukautta vuotta jäljellä, joten kuinka suureksi vuoden lämpötilapoikkeama voisi vielä muuttua? Mikäli loppuvuosi olisi yhtä lämmin kuin viime vuoden loka-joulukuu, voisi poikkeama nousta noin asteen tienoille. Jos puolestaan loppuvuosi olisi vuoden 1915 kaltainen, voisi poikkeama olla lopulta -1,6 asteen luokkaa. Eli mahdollinen haitari on vielä melko suuri, mutta TOP 3 -luokkaan (1900 alkaen) vaaditaan hurjia poikkeamia suuntaan tai toiseen.

Baltiassa voimakas myrsky

Samalla kun osa Suomea sai viikonlopun aluksi niskaan vettä oikein urakalla, saivat Baltian maat niskaansa voimakkaan myrskyn. Kyseessä oli lyhytikäinen ja hyvin pieni, mesoskaalan matalapaine, joka alkoi voimistua varhain perjantaina Pohjois-Saksan tuntumassa ja lopulta iskeytyi Liettuaan pe-la välisenä yönä. Paikallisten sanomalehtien mukaan luokkaa 150 000 kotitaloutta oli ilman sähköä kun tuulet puhalsivat noin 30 m/s. Alla on FINWRF-mallin tulkintaa tuulen nopeuksista.

WRF-säämallin tuulitulkinnat Baltian myrskystä.

Miltä jatko näyttää?

Lokakuun alku on ollut Suomessa yli kolme astetta tavanomaista leudompi, kiitos tuulisen ja pilvisen sään. Lokakuun toisen viikon aikana suuntaus on hiljalleen kohti poutaisempaa ja viileämpää säätä kun matalapaineen alue lopulta siirtyy Suomen itäpuolelle ja meille ilmavirtaus käy pohjoisesta ja korkean selänne alkaa ottaa vallan, ainakin tilapäisesti. Kuinka pitkäikäinen tämä muutos on, se jää nähtäväksi. Globaalit mallit ovat eri mieltä mitä lokakuun puolenvälin paikkeilla tapahtuu suursäätilassa: Jääkö Suomen ylle/lähettyville korkeapaine ja ilmavirtaus kävisi koillisesta pitäen sään kylmänä ja poutaisena vai aktivoituuko länsivirtaus uudelleen, joka toisi mukanaan lauhempaa ja epävakaisempaa säätä.