Säädata avautuu

Valtiovarainministeriö ilmoitti elokuussa, että uusi budjetti mahdollistaa säädatan avautumisen koko kansalle: ”Ilmatieteen laitoksen reaaliaikaiset sää- ja ilmastohavaintojen, tutka- ja salamadatan, kansallisen sääennustedatan sekä lentokenttähavaintojen data vapautetaan kahdessa vaiheessa maksuttomaan käyttöön.”

Niinpä 1990-luvun laman myötä muinoin ”lukittu” säädata ollaan nyt viimein avaamassa. Käydään hieman läpi, että mitä tämä saattaa tarkoittaa. Disclaimerina mainittakoon, että olen vielä pitkälti saman tiedon varassa kuin mitä budjettitiedotteissakin mainittiin, joten seuraavat jupinat ovat osin spekulaatiota ja omaa näkemystä. Eli tarkat yksityiskohdat selvinnee myöhemmin.

Reaaliaikaiset säähavainnot

Käytännössä tämä tarkoittaa pitkälti sitä mitä jo nyt on saatavilla Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta. Eli lämpötila, sade, tuuli, ilmanpaine sun muut suureet ovat saatavilla reaaliaikaisesti. Koska ne ovat olleet jo nyt suurin osin nähtävillä, ei tässä ole äkkiseltään kovin suurta muutosta nykytilanteeseen. Sen sijaan data ollaan jakamassa sellaisessa muodossa, että bittinikkarit voivat kehittää uudenlaisia säätuotteita. Nykyisellään on jo olemassa tuotteita joilla voi tilata tekstiviestipalvelun, joka hälyttää kun lähimmän havaintoaseman maanpinnan lämpötila laskee pakkaselle. Tästä viljelijät ja mansikkatarhurit hyötyvät paljon. Tiedä sitten mitä kaikkea uudenlaisia tuotteita avautuva reaaliaikainen säädata tuo tullessaan kun uudet sovellukset saavat havaintotiedot suoraan Ilmatieteen laitoksen tietokannasta käytännössä lähes reaaliajassa.

Nykyisten nettisivuilla olevien säädatojen lisäksi on avautumassa joitakin muitakin sääsuureita ja mukaan tulevat myös merihavainnot. Nämä tiedot ovat siis tulossa jakeluun sellaisessa muodossa suoraan operatiivisesta tietokannasta, että uusia sovelluksia voidaan tämän avulla helposti kehittää.

Ilmastohavainnot

Joku joskus ihmetteli sähköpostilla, että mitä ihmettä te (Ilmatieteen laitos) teette vanhoilla säähavainnoilla. Se sää oli ja meni, mitä hyötyä niistä vanhoista havainnoista oikein on. Kevyin hyöty niistä on se, että jokainen voi esimerkiksi tarkistaa hyvän ystävänsä syntymäpäiväjuhlille mennessä, että minkälaiseen myteriin tai talviseen auringonpaisteeseen syntymäpäiväsankari muinoin syntyi. Vakavempiakin sovelluksia on. Sää aiheuttaa joskus vahinkoja. Vakuutus- tai muutoin riitatapausten selvittelyyn tarvitaan luotettava tieto siitä, että esiintyikö alueella poikkeuksellisen voimakasta sadetta vai oliko vesivahingon taustalla joku muu syy. Muutama päivä sitten eräs asiakas tiedusteli ystävällisesti, että onhan meillä vielä toivottavasti tallella viiden vuoden takaisia säähavaintoja. Onneksi säähavainnot eivät ole kuin vanhat kuitit tai verotiedot, jotka voi muutaman vuoden jälkeen heittää roskiin. Pitkäikäisin yhtämittainen havaintoasema on Helsingin Kaisaniemen asema, jolla on tehty säähavaintoja jo reippaasti yli 150 vuotta ja useitakin muita asemia on, joilta löytyy yli 100 vuoden mittaushistoria. Ilmastohavainnot eivät ole pelkästään ilmastonmuutoksen tutkimista ja seurantaa varten vaan niiden avulla voimme määrittää muun muassa sääilmiöiden toistuvuuksia. Eli kuinka usein lämpötila nousee +30 asteen yli tietyllä paikkakunnalla. Esimerkiksi rakentajat tarvitsevat tietoja muun muassa tuulista, eli kuinka kovia tuulia rakennuspaikalla on viimeisten vuosikymmenien aikana esiintynyt ja kuinka suurta lämpötilavaihtelu saattaa olla. Näiden tietojen avulla voidaan rakennustoimia mitoittaa sää- ja ilmasto-olosuhteisiin sopiviksi.

Ihmisten säämuisti on epävirallisesti arvioituna 1-3 vuotta. Tätä pidemmälle ei säämuisti yleensä yllä lukuun ottamatta joitakin erityishetkiä (omat häät etc). Niinpä jos vuonna 2009 olisi tehty suunnitelmia jonkin sääherkän toimen osalta talvikuukausia ajatellen, olisivat suunnitelmat menneet pahasti mönkään jos olisi vain muisteltu minkälainen talvisää oli muutamana edellisenä talvena. Eli ilmastodatalle on yllättävän paljon käyttötarkoituksia ja ensi vuonna tämäkin data on tulossa avoimeen jakeluun. Haasteena tosin saattaa olla, että kaikki eivät tiedä minkälaista ilmastodataa he oikein tarvitsevat ja saattavat tehdä itsekseen vääränlaisia tulkintoja datan perusteella. Eli konsultointi on varmaankin tarpeen vielä pitkään.

Tutkadata

Suurelle yleisölle tutkadatan suurin hyöty on tieto siitä, että koska alkaa sataa, kuinka rankasti sataa ja kuinka pitkään sade näyttäisi jatkuvan. Tälläkin hetkellä Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla on Suomen kattavia tutkakuvia saatavilla 15 minuutin aikavälein. Tämä on jo melko hyvä aikaresoluutio ja riittää sadealueiden seuraamiseen varsin hyvin. Tutkadatan avautuminen johtaa todennäköisesti myös useisiin mobiilisovelluksiin. Tämän ilmiön on voinut nähdä Yhdysvalloissa, jossa säädata on myös suurelta osin avointa. Tutkadatasta voi saada irti myös paljon muuta kuin perinteisen ”sadealuekartan”. Tutkilla voidaan arvioida muun muassa tuulen nopeutta, sateen olomuotoa, rakeiden todennäköisyyttä ja jossain määrin jopa kokoa. Tutkadatalla voidaan myös arvioida sademääriä niillä alueilla joilla ei ole sääasemaa. Tämä voi tosin olla joissakin tilanteissa hyvinkin hankalaa (rakeita sisältävissä ukkoskuuroissa), mutta tutkamenetelmät silti antavat jonkinlaisen arvion, joka on tyhjää parempi. Tutkadatan avautuminen mahdollistaa ihmisten, yrittäjien ja yritysten varautumisen sateen uhatessa. Tutka on myös ylivoimaisesti paras apuväline voimakkaiden ukkosten lähihetkiennustamisessa ja seurannassa. Niinpä ukkospuuskavaroitusten ollessa päällä ihmiset voivat omalta kotikoneeltaan tai kännykästään tarkistaa onko lähistöllä uhkaavan näköisiä ukkosia ja mihin ne ovat matkaamassa.

Salamadata

Tutkadataa täydentää salamadata. Näiden yhdistelmällä voidaan havaita mitkä kuurosolut salamoivat ja mitkä eivät. Salamatiheys on usein, mutta ei aina, hyvä arvio ukkoskuuron voimakkuudelle. Tästä datasta muun muassa myrskybongarit hyötyvät, mutta niin myös esimerkiksi suurten ulkotapahtumien järjestäjät joiden tulee arvioida mahdollisesti ulkoilmakonsertin keskeyttämistä ukkosen lähestyessä. Toki Ilmatieteen laitoksen varoituspalvelut eivät ole muutoksen myötä mihinkään häviämässä, eli tietoa vaarallisesta säästä on jatkossakin tulossa suoraan viranomaisilta.

Kansallinen sääennustedata

Sääennusteiden pohjana toimivat numeeriset sääennustemallit. Niillä voidaan simuloida tulevaa säätilaa koko maapallon alueelle tai jollekin pienemmälle alueelle. Ilmatieteen laitos ajaa operatiivisesti HIRLAM-mallia, jonka laskenta-alue kattaa alueen Pohjois-Afrikasta Pohjoisnavalle ja Kanadan koillisosista Keski-Venäjälle. Nykyisessä malliversiossa on laskentapisteitä noin 7,5 km välein ja pystytasoja on 65 kpl. Malli simuloi säätilaa 54 tuntia alkuhetkestä eteenpäin. Tämä data on siis ilmeisesti tulossa avoimeen jakeluun. Suurena haasteena on varmaankin datan huikea määrä. Laskentapisteitä on miljoonia ja kun mallia ajetaan neljästi päivässä, täyttyisi tavallisen kotikoneen kovalevy melko nopeasti. Tällaisen datan jakaminen saisi palvelimet savuamaan, joten voi olla, että datan määrää karsitaan yleislevitystä varten. Yksi mahdollisuus voi olla Espanjan kaltainen ratkaisu, jossa tarjottaisiin täydellä resoluutiolla tärkeimmät suureet kuten kahden metrin lämpötila, ilmanpaine, tuulen nopeus, sade jne. Todellisuudessa mallista tulee ulos hirvittävä määrä sääsuureita, joista ei tavallinen kansalainen tosin ymmärtäisi yhtään mitään.

Silti tämän datan jakaminen johtaa siihen, että ensi vuonna jokainen suomalainen voisi piirrellä omia sääennustekarttoja (ainakin teoriassa). Tiedotteessa mainittiin, että sääennustedatan avautuminen tarkoittaa kansallista dataa, ei kansainvälistä. Eli Suomessa ajettua säämallin dataa saadaan jakaa, mutta esimerkiksi Euroopan keskuksen (ECMWF) globaalin säämallin dataa todennäköisesti ei. Syynä on se, että ECMWF on usean Euroopan maan yhteisprojekti ja suurin osa näistä maista myy dataa/ennusteita eteenpäin. Eli ECMWF:n data vapautuu vasta kunnes jokainen kymmenistä osallistujamaista suostuu mallidatan ilmaisjakeluun. Tähän ei välttämättä päästä moneen vuoteen, jos koskaan.

Lentokenttähavainnot

Lentokentillä tehtävien säähavaintojen kerääminen siirtyi Finavialta Ilmatieteen laitokselle kuluneen kesän alussa. Muutos on suuri ja tietää edelleen paljon töitä, joten kaikkea lentokentillä tehtävää havaintodataa ei välttämättä ehditä saada jakeluun ensimmäisellä kierroksella. Itse säädata on kuitenkin pitkälti samanlaista kuin mitä muiltakin asemilta saadaan.

Yhteenveto

Säädataa aletaan siis jakaa suurelle yleisölle ensi vuoden aikana. Suurin haaste on varmaankin datan aivan käsittämätön määrä. Sitä pitäisi pystyä jakamaan ilman, että kaikki palvelimet puuroutuisivat ja transistorit käryisivät. Osa datasta on sellaista, jota tavallinen pulliainenkin voi suoraan käyttää uuden portaalin avulla, mutta osaa taas ei. Monelle tuleekin varmaan yllätyksenä, että portaalista ladattava data on siis osin raakadataa, eikä valmiita tuotteita. Eli esimerkisi säämallidata on paketoitu todennäköisesti ns. grib-tiedostoihin, joista ei maajussi saa suoraan ulos tulevien päivien sade-ennustetta. Sama koskee tutkadataa, jolle on oma formaattinsa. Toki veikkaan, että lähes kaikista jaettavista datoista saadaan Ilmatieteen laitoksen sivuille peruskäyttäjälle riittävät tuotteetkin aikaiseksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty. Tosin tällöin saatetaan joutua mielenkiintoiseen asetelmaan, että kansallinen sääpalvelu jakaa ilmaiseksi nettisivuillaan tarpeeksi tarkkaa tietoa, etteivät uudet yrittäjät pysty kilpailemaan maksullisilla palveluillaan. Tällaista vääntöä on kuulemma käyty Yhdysvalloissa.

Varmaankin ensi kesänä alkaa ensimmäisiä mobiilisovelluksia putkahdella erilaisten bittinikkarien toimesta. Hiljalleen sääpalveluiden tarjonta varmaan entisestään kasvaa. Mielenkiintoista onkin nähdä tilanne muutaman vuoden päästä että mitä on saatu aikaan. Yhdysvalloissahan ilmainen säädata on mahdollistanut useiden valtakunnallisten sääfirmojen perustamisen. Suurimpia yrityksiä ovat muun muassa omaa sääkanavaakin pyörittävä The Weather Channel sekä Accuweather. Avoin säädata on johtanut myös tuhansiin kännyköihin ja tabletteihin tehtyihin sääsovelluksiin sekä harrastelijoiden sääsivustoihin. Saas myös nähdä, että tarviiko tätä blogia enää ylläpitää ensi vuonna kun kotimaista säätietoa pursuaa netissä joka tuutista.

Loppupeleissä uudistus siis helpottaa tavallisen kansalaisen elämää kun tutkadatasta näkee kotiseudun sadealueiden liikkeet. Lisäksi jokainen voi ladata sääennustedataa, hankkia meteorologin tittelin käyntikorttiinsa ja huomata, että ei se niin helppoa hommaa olekaan. Itse asiassa loppukäyttäjien vastuu kasvaa kun avoimen datan määrä kasvaa – sitä dataa kun pitäisi osata käyttää oikein. Eli vaikka datan avautuminen on selvästikin hyvä asia, voi sillä olla myös huonoja/haasteellisia puolia.

Ensi vuonna bittinikkarit pääsevät kehittämään ja myymään uudenlaisia säätuotteita. Maanviljelijöiden ja muiden sääalttiiden toimijoiden sääseurantamahdollisuudet paranevat. Kansalaisten turvallisuus paranee kun jokainen voi tarkistaa tuoreimmat puuskahavainnot syysmyrskyn saapuessa tai tutka- ja salamahavainnoista seuraavan ”Asta”-rajuilman liikesuunnan. Suuria muutoksia on siis tiedossa ja nämä tulevat hyödyttämään tätä yhteiskuntaa monella eri tavalla ja sektorilla. Suomi on Euroopan ja koko maailman mittapuulla tässä muutoksessa aivan kärkikastia ja onkin mielenkiintoista nähdä, että kuinka nopeasti muut maat lähtevät samaan kelkkaan mukaan.