Etusivu > Mennyt sää, Säätietoutta > Elokuun (hirmu)myrskystä tasan 120 vuotta

Elokuun (hirmu)myrskystä tasan 120 vuotta

Suomen ainoa hirmumyrsky?

Elokuun 28. päivä vuonna 1890 maan eteläosiin saapui voimakas myrskymatalapaine, joka jaksaa herättää kiinnostusta vielä tasan 120 vuotta myöhemminkin. Kyseistä myrskyä onkin pidetty yhtenä Suomen tunnetun historian voimakkaimpana ja keskituulen nopeuden on väitetty olleen Helsingissä jopa 50 m/s. Tämä vastaisi kolmannen kategorian hurrikaania. Myrskyn tiedetään aiheuttaneen merkittäviä vahinkoja maan eteläosissa, mutta matalapaineeseen liittyvät yksityiskohdat ja todelliset tuulen nopeudet ovat pitkään pysytelleet hämärän peitossa. Tutkin kyseistä myrskyä viime vuonna käyttämällä neljää eri menetelmää: vanhoja sanomalehtiä, uudelleen analysoituja pintapainekenttiä, Helsingin tuntihavaintoja sekä valokuvia myrskytuhoista.

Sanomalehdet

Vuoden 1890 sanomalehdissä kerrottiin, kuinka maan eteläosia oli riepotellut kaksikin myrskyä elokuun lopulla. Näistä ensimmäinen oli kaatanut paikoin puita ja oli irrottaa kattopeltejä maan lounaisosissa kuun 27. päivä. Toinen, voimakkaampi matalapaine oli saapunut seuraavana päivänä ja siihen liittyvät tuulet saivat aikaan laajalti tuhoa maan eteläosissa.

Torstaina 28.8.1890 päivä oli alkanut Helsingissä sateisena, mutta tuuli oli edellispäivän myrskyn jäljiltä tyyntynyt. Aamupäiväksi sade oli lakannut, mutta vain tilapäisesti. Noin kahdelta, puoli kolmelta iltapäivällä Helsingissä alkoi läntiselle taivaalle nousta tummia pilviä, joista tuli muutaman minuutin sadekuuro ja yksi salama havaittiin. Tämän jälkeen taivas kirkastui uudelleen ja aurinko näyttäytyi, vaikkakin vain hetkeksi. Neljältä iltapäivällä myrsky oli Helsingissä voimakkuudeltaan edellisen päivän myrskyn veroinen. Puoli viideltä iltapäivällä alkoi vähän sataa ja sateen yhteydessä esiintyi välillä rakeitakin. Tuuli jatkoi voimistumistaan. Kovin vaihe tuulien osalta alkoi Helsingissä noin kello 17.00–17.30. Myrsky sai aikaan vahinkoja muutaman tunnin ajan, mutta tuulet jatkuivat voimakkaina vielä pimeänkin tultua.

Sanomalehdissä kuvailtiin kuinka merellä ”köykäisinä kuin höyhen leijuivat suurimmatkin alukset laineitten harjoilla”. Aallokko oli kertomusten mukaan niin rajua, että näytti kuin meri olisi kiehunut. Ainakin kahden ihmisen kerrottiin hukkuneen, mutta todellisuudessa tämä määrä saattaa olla selvästi korkeampi.

Maa-alueilla myrsky sai aikaan mittavaa tuhoa. Helsingissä Hufvudstadsbladetin ja poliisin yhteisissä laskennoissa päädyttiin noin 950 kaatuneeseen puuhun Kaisaniemen puistossa. Aluetta kuvailtiinkin ”erämaaksi”, jossa ”melkein kaikki puut [olivat] sortuneet – suuremmatkin koivut ja pihlajat kerrassaan kaikki”. Kaivopuistossa sekä Korkeasaaressa puita oli kaatunut molemmissa vähintään 200 kappaletta. Kokonaisuudessaan maan eteläosien metsävahingot todennäköisesti laskettaisiin useissa kymmenissä tuhansissa kaatuneissa puissa.

Uusi Suometar-lehti kiteytti puolestaan rakennuksiin kohdistuneet vahingot kirjoittamalla: ”Mutta kuka ne jaksaa kaikki rikkoutuneet katot luetella!”. Niin rautapelti- kuin olki- ja riihikattojakin oli irronnut rakennuksista. Lisäksi Ullanlinnassa rakenteilla olevan Johanneksen kirkon rakennustelineet romahtivat tuulen voimasta alas. Myös Ludviginkadulla rakenteilla olevan kivitalon seinä sortui ja yksi ihminen menehtyi sen seurauksena.

Lennätinyhteydet katkesivat lähestulkoon kokonaan maan eteläosista eikä esimerkiksi säähavaintoja saatu ulkomailta lainkaan, Suomestakin vain muutamalta asemalta. Myrsky aiheutti vahinkoja koko etelärannikolla aina Turusta Viipuriin. Tuhot eivät kuitenkaan jääneet rannikon huoleksi vaan myös esimerkiksi Hämeenlinnasta sekä Kymenlaakson maakunnasta raportoitiin laajalti kaatuneista puista.

Paineanalyysi

Uudelleen analysoidut kahden metrin lämpötilat sekä pintapaineet ovat esitetty kuvassa 1. Niistä ilmenee kuinka iltapäivällä 27. elokuuta (kuva 1a) maan länsiosissa oli vuodenaikaan nähden syvä matalapaine, joka jatkoi matkaansa Pohjois-Ruotsiin illan aikana (kuva 1b). Samalla Saksasta alkoi Suomea lähestyä uusi matalapaineen aalto, joka oli seuraavana iltapäivänä (kuva 1d) jo Saaristomeren yllä. Sen kylmän rintaman jälkipuolella paineen saman arvon käyrät (isobaarit) olivat kaikkein tiheimmillään indikoiden voimakkaita tuulia. Coriolisvoimaan ja isobaarien tiheyteen perustuen alueelle kyettiin laskemaan niin sanottu geostrofinen tuuli, joka on lähellä pintaa teoreettinen tuuli ja yleensä todellista tuulta suurempi. Iltapäivän (28.8.1890) analyysin perusteella Pohjois-Itämerellä geostrofinen tuuli oli ylimmillään noin 51 m/s ja puolestaan illalla yhdeksältä maan kaakkoisosissa noin 43 m/s.

Kuva 1: Uudelleen analysoidut merenpintapaineen käyrät (hPa) (yhtenäinen musta viiva) sekä 2m lämpötilat (oC) (varjostettu, katkoviivat) ajanhetkillä (a) 27.8.1890 14.00; (b) 27.8.1890 21.00; (c) 28.8.1890 07.00; (d) 28.8.1890 14.00 (+rintamat); (e) 28.8.1890 21.00.

Geostrofisesta tuulesta on puolestaan voitu arvioida 10 metrin keskituulen nopeutta merialueilla (kuva 2). Empiiristä yhtälöä avuksi käyttäen on arvioitu, että Pohjois-Itämerellä keskituuli olisi ollut 30–35 m/s ottaen huomioon menetelmän epävarmuus. Näin ollen on siis mahdollista, että kyseessä on ollut Suomen toistaiseksi ainoa tunnettu hirmumyrsky (keskituuli vähintään 33 m/s). Maa-alueille keskituulen nopeuksien arviointi geostrofisesta tuulesta on selvästi hankalampaa johtuen muun muassa pinnan rosoisuudesta ja ilman stabiliteetista. Käyttämällä kuitenkin muissa tutkituissa voimakkaissa myrskyissä havaittua suhdetta todellisen tuulen ja geostrofisen tuulen välillä, on voitu karkeasti arvioida maa-alueilla vallinnutta keskituulen nopeutta. Se on vuoden 1890 tapauksessa ollut todennäköisimmin ylimmillään 17–23 m/s luokkaa.

Kuva 2: Merenpintapaine (hPa) (yhtenäinen musta viiva) sekä 10m keskituulen nopeus merellä (m/s) (varjostettu, katkoviivat) 28.8.1890 14.00 Suomen aikaa. Rannikoiden vaikutusta ei ole otettu huomioon.

Helsingissä tehdyt tuulihavainnot

Vuonna 1890 Helsingissä käytettiin tuulen mittaukseen Robinsonin kuppianemometriä, jossa neljä puolipallon muotoista kuppia oli kiinnitetty ristikkoon, joka pyöri akselinsa ympäri. Jokaista 80 kierrosta kohden rekisteröintilaite sai kontaktin ja viisari siirtyi yhden asteen eteenpäin. Tunnin välein asteluku otettiin ylös ja sen aikaisen yhtälön avulla voitiin arvioida tunnin ajalta keskituulen nopeutta. Ongelma oli, että nämä lukemat olivat selvästi yliarvioita. 1900-luvun alussa tarkistettujen tuulimittareiden avulla voitiin korjata vanhat havainnot vastaamaan todellisuutta paremmin. Suurien tuulennopeuksien kohdalla vanhat arvot olivat selvästi yli kaksi kertaa liian suuria korjattuihin arvoihin verrattuna (kuva 3).

Kuva 3: Robinsonin anemometrillä rekisteröityjen kontaktien (asteiden) lukumäärän suhde tunnin keskituulen nopeuteen. Vuonna 1890 käytössä olleen anemometrin alkuperäisen muunnoskaavan mukainen suhde (punainen käyrä) sekä korjatun yhtälön mukainen suhde (sininen käyrä).

Tämän lisäksi kävi ilmi, että väitettyä 50 m/s keskituulta ei todennäköisesti koskaan mitattu. Kaisaniemessä talon katolla ollut tuulimittari tempautui tuulen voimasta vajaa 30 metriä maahan kun myrskyn voimakkain vaihe oli Helsingissä alkamassa. Viimeisin mitattu tunnin keskituuli oli 45 m/s eli korjatun yhtälön mukaan noin 16 m/s (kuva 4). Juuri ennen mittalaitteen rikkoutumista saatiin vajaan neljän minuutin keskituuleksi noin 18 m/s samaisen korjatun yhtälön perusteella. Kaikki 28. päivä kello 17.04 jälkeen havaintokirjoissa ilmoitetut tuulilukemat ovatkin olleet havaintotekijän arvioita tuulen nopeudesta, sillä varsinaisia mittauksia ei voitu suorittaa mittalaitteen rikkoutumisen takia.

Kuva 4: Helsingin 28.8.1890 tuntihavainnot merenpintaan lasketusta ilmanpaineesta (sininen käyrä), 2 m lämpötilasta (punainen käyrä) sekä tunnin keskituulen nopeus korjatun yhtälön perusteella (vihreä käyrä). Vihreällä pisteviivalla havainnontekijän arvio tuulen nopeudesta niin ikään korjatun yhtälön perusteella.

Puuskat

Analysoidun geostrofisen tuulen ja siitä johdetun maa-alueiden keskituulen avulla on voitu arvioida maa-alueilla esiintyneiden puuskien nopeuksia. Mauri-, Aarno- ja Alli-myrskyissä esiintyneiden puuskakertoimien avulla on päätelty, että kovimmat lyhytikäiset puuskat olisivat olleet todennäköisesti 26–40 m/s.

Yhdysvalloissa käytetään tornadojen luokittelussa niin sanottua EF-skaalaa, jossa tuhojälkien perusteella pyritään arvioimaan vahinkoja aiheuttaneiden puuskien tuulen nopeuksia. Tätä menetelmää on myös sovellettu vuoden 1890 myrskytapauksessa. Viisi valokuvaa löytyi myrskytuhoista, muun muassa kaatuneista puista Helsingin puistoissa. Näiden perusteella saatiin puuska-arvioksi karkeasti ottaen jopa  yli 40 m/s. On huomautettava, että kovimpien tuulten alkaessa oli Helsingissä havaittu rakeita, joka viittaisi mahdolliseen syvään konvektioon. On siis mahdollista, että paikallisiin konvektiosoluihin olisi liittynyt voimakkaita laskuvirtauksia, jotka puolestaan olisivat entisestään voineet lisätä myrskyn aiheuttamien tuhojen määrää ja vakavuutta.

Yhteenveto

Suomen historiassa ei ole montaa myrskyä, jos yhtään, joka tiettävästi vastaisi voimakkuudeltaan vuoden 1890 elokuun 28. päivän myrskyä. Vaikka Lapin tuntureilla ja  Utsjoki Kevon kanjonissa on maa-alueilla mitattu yli 21 m/s keskituulia, ei vastaavaan ole päästy etelämpänä mantereen puolella. Ylimmät lukemat etelämpänä maa-alueilla ovat 18–20 m/s luokkaa ja tällöinkin ne ovat mitattu korkealla ja avoimilla paikoilla olevilla asemilla. On lisäksi huomioitava, että 1890 myrskyn tapauksessa oli elokuun loppu, jolloin maa ei luonnollisesti ollut vielä roudassa ja puissa olivat vielä lehdet tallella. Tällöin tuuli on päässyt tarttumaan ja kaatamaan puita huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi helmikuisessa routatilanteessa. Tämä on yksi selitys, miksi metsätuhot olivat hyvin rajuja. Mikäli haetaan toista myrskyä, jossa tuhot ja tuulen nopeudet olivat samaa luokkaa kuin vuoden 1890 tapauksessa, on tammikuussa 2005 Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa riehunut Gudrun-myrsky ehkä paras esimerkki. Tuolloin Tanskan rannikolla mitattiin keskituuleksi ylimmillään 34 m/s ja puuskissa 46 m/s. Ruotsin sisämaassa Smålandin maakunnassa mitattiin puuskissakin 30–33 m/s. Ruotsissa kaatui tuolloin ennätyksellisen paljon puita, arviolta 75 miljoonaa kuutiometriä. Kuvat tuhoista vastaavat yleisesti ottaen vuoden 1890 myrskyn havaintokertomuksia ja kuvia.

Elokuun 1890 myrskyä on tutkittu eri tavoin. On syytä painottaa, että 120 vuotta vanhan myrskyn tutkimiseen liittyy automaattisesti melko suurta epävarmuutta ja esitetyt tuulen nopeuden arvot ovat karkeita arvioita, jotka perustuvat pääosin objektiiviseen analyysiin ja osittain myös subjektiiviseen tulkintaan. Niiden avulla on kuitenkin päätelty, että kyseisenä elokuisena torstaina tuuli olisi ollut Itämerellä arviolta 30–35 m/s, mahdollisesti siis hirmumyrskyä vastaavissa lukemissa. Maa-alueilla keskituuli on ollut vähintään 16 m/s, melko todennäköisesti 17–23 m/s. Mikäli tuulenpuuskia mittaavia laitteita olisi tuolloin ollut, olisivat havaitut puuskahuiput olleet arviolta 27–40 m/s. On myös mahdollista, että konvektion aiheuttamien laskuvirtausten yhteydessä olisi paikallisesti esiintynyt jopa yli 40 m/s puuskia.

Elokuun lopulla vuonna 1890 maan eteläosiin saapui voimakas myrskymatalapaine, joka jaksaa herättää kiinnostusta vielä lähes 120 vuotta myöhemminkin. Kyseistä myrskyä onkin pidetty yhtenä Suomen tunnetun historian voimakkaimpana ja keskituulen nopeuksien on väitetty olleen Helsingissä jopa 50 m/s. Tämä vastaisi kolmannen kategorian hurrikaania. Myrskyn tiedetään aiheuttaneen merkittäviä vahinkoja maan eteläosissa, mutta matalapaineeseen liittyvät yksityiskohdat ja todelliset tuulen nopeudet ovat pitkään pysytelleet hämärän peitossa. Kesän aikana tätä myrskyä tutkittiin käyttämällä neljää eri menetelmää: vanhoja sanomalehtiä, uudelleen analysoituja pintapainekenttiä, Helsingin tuntihavaintoja sekä valokuvia myrskytuhoista.

Mainokset
  1. Speedy
    05/01/2015 00:38

    Hei Pauli,
    Kiitos informatiivisesta säätiedosta vuoden 1890 elokuun myyttisestä
    myrskystä.Historiasta kiinnostuneena törmään jatkuvasti tähän myrskyyn
    ja sen aiheuttamiin tuhoihin sekä siihen talokantaan joka
    rakennettiin myrskyn kaatamista rungoista vielä monen vuoden jälkeen.
    Taidan istua niiden keskellä kodissani Kilossa, pitää ottaa selvää.
    Jos tämä on ensimmäinen komenttii niin parempi myöhään kun en
    miloinkaan.Historiassa aika ei riennä se on.

  1. 07/04/2015 21:33

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: